Kolmena aikaisempana vuonna olen juossut puolimaratonin, viime vuonna kaksi. Keväällä pohdiskelin, että pitäisikö ilmoittautua juoksutapahtumaan motivaation lisäämiseksi, mutta niin se vain jäi välistä tällä kertaa, koska tässä oli vähän kaikkea muuta nyt.

Viime syksynä jalkojen kanssa oli ongelmaa, lenkkien aikana tai viimeistään jälkikäteen akillesjänteeni kipeytyivät ja seuraavana päivänä kävelykin tuntui. Se turhautti, piti vaan ottaa iisiä ja antaa ajan kulua. Kevääseen mennessä kaikki alkoi olla vihdoinkin kondiksessa ja kesällä tulikin heitettyä lenkkiä ihan kivasti, joskin vähän epäsäännöllisesti.

sportti1
sportti2

Kesän lenkit olivat enimmäkseen rentoa hölköttelyä, peruskymppiä yksikseen tai metsälenkkiä ystävän kanssa. En asettanut itselleni tavoitteita, enkä ottanut paineita. Välillä ärsyynnyin tajutessani, että juoksu on kulkenut joskus paljon paremminkin.

En käynnistänyt Sport Trackeria ja jätin sykemittarin kaappiin. Lenkkeilyn perimmäinen tarkoitus oli pitää itseni jotenkin kasassa. Saatoin juosta viitenä iltana viikossa lievittääkseni ahdistustani, siinä missä joskus meni kokonainen viikko juoksemattakin. Salilla en käynyt kesän aikana juuri ollenkaan.

 

sportti3

Nyt syksyllä olen pitänyt lenkillä käymisestä kiinni, vaikka kävellen, vaikka samaan aikaan puhelimessa puhuen jos ei muuta. Tämä lomaviikko on mennyt nopeasti, jätin tarkoituksella treenikamat kotiin – ja kieltämättä nyt tuntuu, että pitäisi tehdä jo jotain altaassa uiskentelun lisäksi. Arkeen kiinni päästyäni aion miettiä liikuntarutiineitani vähän uusiksi. Kaipaan juoksemisen lisäksi jotain muutakin liikuntaa. Kuntosalille on tietysti aina helppo mennä oman aikataulun mukaan, uiminen kiinnostaa ja vähän lempeämpi jooga voisi tehdä hyvää.

 

sportti4

Miten teillä on sujunut, veikö kesä liikuntarutiinit mennessään – vai oletteko jo ehtineet napata niistä kiinni uudelleen? Sporttailusta tulee oikeastaan poikkeuksett parempi fiilis, se piristää ja auttaa jaksamaan läpi pimeän syksyn.

Ehkäpä tästä kuukaudesta eteenpäin voisi ottaa tavotteeksi tehdä joka päivä jotain liikunnallista? Eikä sen tarvitse tosiaan olla aina se raivokas hikilenkki, mutta jotain kuitenkin, ehdotuksia?

-Maj

Siinäpä kevään polttavin kysymys? Olen ystäväni Emmin kanssa samaa mieltä siitä, että mitä pidempi aika edellisestä lenkistä on kulunut, sitä vaikeampaa lähdöstä tulee. Olemme yhdessä hölkötelleet ympäri Tamperetta jo monta vuotta. Yhteinen lenkkeilyharrastus oli helppo aloittaa, koska asuimme naapureina ja olimme molemmat pienten lasten äitejä, joille pelkästään pieni hengähdystauko lapsiperheen pyörityksestä toimi loistavasti motivaattorina. Ensimmäinen tavoitteemme oli osallistua 2014 kesällä puolimaratonille. Nyt puolikkaita on juostuna neljä – ja kuntoni on surkeampi kuin aikoihin. Miten tässä näin on päässyt käymään? Miten löytää lenkkeilyn ilo uudestaan?

lenkkeilyinspis1

Syynä tähän kuntooni ovat varmasti jalkavaivat, jotka alkoivat viime vuoden loppukesästä. Syytän myös lenkkikamun (ja parhaan tsempparin) puutetta, sillä Emmi oli muuttanut pois Tampereelta. Syksyllä jalat kipeytyivät hölköttelemisestä ja se teki minut todella ärtyneeksi. Pidemmänkin tauon jälkeen molemmista jaloista akillesjänteet turposivat ja tulivat kipeiksi.  Yritin viritellä muita harrastuksia, kävin joogassa ja salilla, mutta mikään ei oikein ottanut tuulta alleen. Talvella heitin muutamia juoksulenkkejä, mutta voin kertoa, että se oli tahkeaa, jalat lipsuivat ja painoivat, enkä vaan jaksanut juosta. Luovutin ja aloin käymään lähinnä kävelylenkeillä Teppo-koiran kanssa, samalla kun puhuin puhelimessa ja joskus sain myös kamuista seuraa.

lenkkeilyinspis2

Jalkani vaikuttavat nyt vihdoinkin olevan täysin kunnossa, olivat kyllä jo talvella, mutta vasta nyt olen aloitellut lenkkeilyä uudelleen. Ensimmäiset juoksulenkit eivät todellakaan ole olleet mitään herkkua, päinvastoin. Vanha aisaparini Emmi muutti pari viikkoa sitten takaisin Tampereelle ja ajattelimme laittaa lenkkikuviot taas kuntoon, miten mahtavaa! En ikinä kieltäydy lenkistä kaverin kanssa laiskuuden takia, mutta siitä syystä saattaisin silti jättää yksin menemättä. Kiireeseen vetoan myös mielelläni.

Varmasti joku ehkä mietiskelee, että mitä järkeä on lähteä väkisin lenkille. Sen vuoksi, että ärsyttävän alkukankeuden jälkeen lenkkeily on ihanaa. Kun juoksu lähtee kunnolla rullaamaan, niin se on mahtava, sellainen voittamaton tunne. Lenkkeily käy itselleni terapiasta, se on ilmaista, lähteminen onnistuu oman aikataulun mukaan koska vain – ja missä vain, eikä harrastus  vaadi käytännössä kuin hyvät lenkkarit. Juoksulenkit selvittävät ajatuksia ja sen jälkeen olo on ihan mieletön.

lenkkeilyinspis3lenkkeilyinspis4

Siinä tulikin aika monta motivaattoria jo lueteltua, haha! Minua motivoi myös keväinen ilma, mieluummin ulkona juoksentelemassa, kuin sisällä. Tsemppaan itseäni myös uudella soittolistalla ja jotkut sanovat, että uusien sporttivaatteiden hankkiminenkin auttaa. Joskus myös tuntuu mielekkäämmältä juosta paikasta a paikkaan b, eikä mitään perinteistä lenkkiä kotiovelle ja takaisin. Säännöllisyys tulkin tuossa jo aikaisemmin mainittua.

Kolmena edellisvuonna olen ilmoittautunut kesäisin juoksutapahtumiin, mutta tänä vuonna en ole oikein varma, että haluanko? Toki sekin on yksi keino motivoitua, mutta ehkä välivuosi voisi olla paikallaan.

lenkkeilyinspis5

Ykköstavoitteenani on kunnon kohentaminen ja se, että juoksusta tulee kevyempää. En myöskään laittaisi pahakseni, jos farkut lakkaisivat kiristämästä, mutta siitä en jaksa ottaa paineita. Kertokaahan, että millä motivoitte itsenne lähtemään lenkille? 

1 2 3 4 33