Siinäpä kevään polttavin kysymys? Olen ystäväni Emmin kanssa samaa mieltä siitä, että mitä pidempi aika edellisestä lenkistä on kulunut, sitä vaikeampaa lähdöstä tulee. Olemme yhdessä hölkötelleet ympäri Tamperetta jo monta vuotta. Yhteinen lenkkeilyharrastus oli helppo aloittaa, koska asuimme naapureina ja olimme molemmat pienten lasten äitejä, joille pelkästään pieni hengähdystauko lapsiperheen pyörityksestä toimi loistavasti motivaattorina. Ensimmäinen tavoitteemme oli osallistua 2014 kesällä puolimaratonille. Nyt puolikkaita on juostuna neljä – ja kuntoni on surkeampi kuin aikoihin. Miten tässä näin on päässyt käymään? Miten löytää lenkkeilyn ilo uudestaan?

lenkkeilyinspis1

Syynä tähän kuntooni ovat varmasti jalkavaivat, jotka alkoivat viime vuoden loppukesästä. Syytän myös lenkkikamun (ja parhaan tsempparin) puutetta, sillä Emmi oli muuttanut pois Tampereelta. Syksyllä jalat kipeytyivät hölköttelemisestä ja se teki minut todella ärtyneeksi. Pidemmänkin tauon jälkeen molemmista jaloista akillesjänteet turposivat ja tulivat kipeiksi.  Yritin viritellä muita harrastuksia, kävin joogassa ja salilla, mutta mikään ei oikein ottanut tuulta alleen. Talvella heitin muutamia juoksulenkkejä, mutta voin kertoa, että se oli tahkeaa, jalat lipsuivat ja painoivat, enkä vaan jaksanut juosta. Luovutin ja aloin käymään lähinnä kävelylenkeillä Teppo-koiran kanssa, samalla kun puhuin puhelimessa ja joskus sain myös kamuista seuraa.

lenkkeilyinspis2

Jalkani vaikuttavat nyt vihdoinkin olevan täysin kunnossa, olivat kyllä jo talvella, mutta vasta nyt olen aloitellut lenkkeilyä uudelleen. Ensimmäiset juoksulenkit eivät todellakaan ole olleet mitään herkkua, päinvastoin. Vanha aisaparini Emmi muutti pari viikkoa sitten takaisin Tampereelle ja ajattelimme laittaa lenkkikuviot taas kuntoon, miten mahtavaa! En ikinä kieltäydy lenkistä kaverin kanssa laiskuuden takia, mutta siitä syystä saattaisin silti jättää yksin menemättä. Kiireeseen vetoan myös mielelläni.

Varmasti joku ehkä mietiskelee, että mitä järkeä on lähteä väkisin lenkille. Sen vuoksi, että ärsyttävän alkukankeuden jälkeen lenkkeily on ihanaa. Kun juoksu lähtee kunnolla rullaamaan, niin se on mahtava, sellainen voittamaton tunne. Lenkkeily käy itselleni terapiasta, se on ilmaista, lähteminen onnistuu oman aikataulun mukaan koska vain – ja missä vain, eikä harrastus  vaadi käytännössä kuin hyvät lenkkarit. Juoksulenkit selvittävät ajatuksia ja sen jälkeen olo on ihan mieletön.

lenkkeilyinspis3lenkkeilyinspis4

Siinä tulikin aika monta motivaattoria jo lueteltua, haha! Minua motivoi myös keväinen ilma, mieluummin ulkona juoksentelemassa, kuin sisällä. Tsemppaan itseäni myös uudella soittolistalla ja jotkut sanovat, että uusien sporttivaatteiden hankkiminenkin auttaa. Joskus myös tuntuu mielekkäämmältä juosta paikasta a paikkaan b, eikä mitään perinteistä lenkkiä kotiovelle ja takaisin. Säännöllisyys tulkin tuossa jo aikaisemmin mainittua.

Kolmena edellisvuonna olen ilmoittautunut kesäisin juoksutapahtumiin, mutta tänä vuonna en ole oikein varma, että haluanko? Toki sekin on yksi keino motivoitua, mutta ehkä välivuosi voisi olla paikallaan.

lenkkeilyinspis5

Ykköstavoitteenani on kunnon kohentaminen ja se, että juoksusta tulee kevyempää. En myöskään laittaisi pahakseni, jos farkut lakkaisivat kiristämästä, mutta siitä en jaksa ottaa paineita. Kertokaahan, että millä motivoitte itsenne lähtemään lenkille? 

 *Yhteistyössä Roche

Muistattehan vielä tämän postauksen? Kirjoitin postauksessa ottavani osaa Twilight Run & Walk -juoksutapahtumaan Rochen tiimiläisenä, kerroin poikani sairastumisesta ja avasin sitä kautta myös vähän juoksuharrastukseni taustoja. Roche on johtava syöpälääkkeitä kehittävä yritys, joka tukee Twilight Run -tapahtumaa.

Kerroin myös jo aikaisemmin kipeytyneestä jalastani, olisin ihan hyvin voinut vaihtaa puolimaratonin vaikka 5 km kävelyyn, minulta ei todellakaan edellytetty mitään. Tahtotilani oli vain erittäin voimakas, halusin niin kovasti juosta – ja niin juoksinkin, koko 21,1 kilometrin matkan. Viiden kilometrin jälkeen tiedostin akillesjänteessä kivun, mutta pystyin jatkamaan loppuun saakka. Juoksin pastellinsävyisen taivaan alla, kyyneleet silmissäni maaliin ja suoraan rakkaan ystäväni syliin ajassa 2.08. Se oli ihan hyvä aika, olen tyytyväinen, itseasiassa todella tyytyväinen olosuhteisiin nähden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähtö/maali oli rannalla, tuon hiekkapätkän juoksin kerran lävitse puolikkaalla. Reitti oli mielestäni todella kaunis ja kivasti mietitty, silti vähän ehkä haasteellinen. Matkalla saimme nauttia kauniista auringonlaskusta, voi vitsit se oli ihanaa. Omasta mielestäni muutenkin ilta-aikaan on paljon kivempi juosta kuin aamulla tai päivällä. Lenkkeilen muutenkin jo ihan olosuhteiden pakostakin yleensä iltaisin, joten siihen on kroppakin tottunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAIloiset Rochelaiset, bloggaajakollegani Melina (keskellä) Minishow-blogista osallistui kympille, kuten ehkä kuvastakin jo näkyy!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Postauksen kuvat: Ida

Oli ilo ja kunnia päästä juoksemaan hyvän asian puolesta Rochen tiimissä. ”Rochelaiset” tunnisti valkoisesta paidassa ja sain parilta entuudestaan tuntemattomalta ”tiimiläiseltäni” tsemppipeukut juoksumatkallakin. Mahtava tapahtuma kaiken kaikkiaan, ehkä ensi vuonna uudestaan :)

-Maj

1 2 3 4 33