panic

Viime hetken juoksupaniikki ei ole täysin oikea sana kuvaamaan fiiliksiäni, vaan enemmänkin mua vaivaa epävarmuus (ja harmitus!) omasta kunnosta, sillä tänä kesänä meikämuorille on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Alkuviikosta kyselin Snapchat seuraajiltani (magicpoks) vinkkejä tulehtuneeseen/kipeytyneeseen akillesjänteeseen, mutta niin se vain on, että lepo taitaa olla melkeinpä ainoa lääke siihen. Akillesvaivoista en olekaan itse vielä ennen tätä koskaan kärsinyt, mutta Miikallahan on kokemusta niistä munkin puolesta.

Oma tilanteeni on nyt kuitenkin se, että kävely luonnistuu jo kivutta, ajattelin vähän testailla hölkkääkin huomenna. Jalan kunto ja kaikki muukin selvinnee viimeistään lauantaina, kun otan osaa Twilight Runille täällä Helsingissä. Juoksu jännittää enemmän kuin koskaan. Tänään selvisi, että taitan matkani yksin, sillä juoksukamunikin tuli kuumeeseen, miten kenelläkään voi olla näin huonoa tuuria? Nyt sormet ja varpaat ristiin, että paikat kestää ja pääsen juosten maaliin, ei niin väliä missä ajassa :)

-Maj

Hei tyypit, terkkuja täältä sateisesta Ylivieskasta! Juoksutreenien kanssa menee kuulkaas vähän heikonlaisesti. Itseasiassa jo pari viikkoa ennen Paavo Nurmi Marathon-tapahtumaa mun oikean jalan varas kipeytyi yhden lenkin jälkeen. Sain tulehdukseen 10 päivän antibioottikuurin, ja kipeästä varpaasta irtosi suurimmaksi osaksi kynsi. Varvas tuli kuitenkin ok kondikseen ja pääsin osallistumaan puolikkaalle Turkuun.

Puolimaratonin jälkeisenä päivänä varvas mustui, turposi ja siihen tuli sietämätön kipu. Nukuin yhden yön roikottaen jalkaani sängyn yli vesiämpärissä, varpaani tyyliin mätäni, vitsit miten rasittava kipu. En voinut kunnolla varata painoa jalalle ja jälleen aloitin antibiootit. Teki muuten todella hyvää kun poikani tallasi kengillä kipeän varpaan päälle ja vielä samana päivänä mieheni vahingossa astui koko painollaan mihinkäs muuallekaan, kuin juuri sen varpaan päälle. Kiereskelin kiroillen lattialla ja harkitsin leikkaavani koko varpaan irti.

No, Tallinnassa kaaduin ja tikatun leuan lisäksi vasen reisi venähti – ja tietty SE sama saakelin VARVAS kipeytyi ja meni mustaksi kokonaan. Pari päivää sitten kynnen loputkin jämät irtosivat ja kuten ystäväni sanoikin, puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa, hahah! Sairaanhoitajasiskoni taas tutki tilannetta otsa kurtussa ja tuumasi, että on mahdollista, että jään  kynnettömäksi koko loppuelämäkseni. Itse olen henkisesti valmistautunut syksyllä hautaamaan koko varpaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luonnollisestikaan lenkkeily ei ole tullut kysymykseenkään kivun ollessa pahimmillaan. Nyt siitä puolikkaasta on kulunut pari viikkoa, ja täällä Ylivieskassa kävin heittämässä yhden pidemmän lenkin. Se meni kyllä ihan hyvin, ei mitään vaurioita/kipuja jaloissa, ainoastaan kainalot hiertyivät verille vääränlaisen topin takia. Tämä mun touhu alkaa olla jo koomista, sainhan juuri edellisenä päivänä tikit pois leuastani :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään hiertymiä tai muita varvasongelmia mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Paikat eivät ole olleet jumissa, enkä ole ollut mistään kipeä. Joten, onko se tämä ikä vai huonoa tuuria?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palautuminenkin tuntuu kestävän pidempään, täytyisi varmaan alkaa kiinnittämään enemmän huomiota kehonhuoltoon tai koko juoksuhomma tyssää tähän. Ei ole yhtään mukava olo lähteä seuraavalle puolikkaalle ensi kuun alussa, ennemminkin tuntuu siltä, että jotain sattuu takuuvarmasti –  pahinta olisi jättää juoksu kesken pikkuvaivojeni takia, buu! Mistä saada uutta tsemppiä ja puhtia juoksuun, ripaus itsevarmuuttakin tulisi tarpeeseen?

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 34