Me vanhemmat pidämme usein kauniista ja ”sisustuksellisista” (puu)leluista ja toivomme niitä mieluiten lapsillemme lahjaksi tms. Lapset pitävät myös vähän toisenlaisista leluista, niistä värikkäistä meteliä pitävistä hirvityksistä. Aika moni kamuni on sanonut, että ”meidän taloon ei tulee yhtää sellaista pyörivää ja soivaa vekotinta”… Menee kuukausi tai pari ja lelukoppaan onkin ilmestynyt monenlaista kapinetta, muitakin, kuin niitä kauneimpia leluja. Jep, mua naurattaa se aina yhtä paljon. Ensin meilläkin (kaksi ja puoli vuotta sitten) oli yksi musta kori leluille, nyt niitä on yksi huone täynnä. Kuinkas tässä näin pääsikään käymään? Syyllisiä ovat niin synttärit, joulut, kummit, tädit, sedät, isovanhemmmat kuin me itsekin. ”Jos se nyt tän kanssa hetken viihtyis…”

Muoviunelmat. Takana aivan järjetön tärisevä melulaatikko, oikea ”Magicbox”:D Painajainen, jota koirakin pelkää kuollakseen, mutta Samppa rakastaa!

Mopoileva nalle on lasten kestosuosikki, se päästeleee erilaisia jänniä ääniä ja soittelee ”tuiki tuiki tähtöstä”.

Tuon tornin ostin Sampalle kirpputorilta! Rebekka omi sen heti agressiivisesti itselleen. Sain vinkkiä, että tornilelu on ollut monen lapsosen mielestä ihan superkiva, niinpä sitten sorruin. Muovinsälän ostamisesta aiheutuvaa mielipahaani kuitenkin helpotti, että lelu oli käytetty ja kierrätän sen vielä toki eteenkinpäin.

Rebekka sain 1-vuotis synttärilahjaksi Fisher Pricen punaisen laatikon, johon voi pudotella erimallisia palikoita. Liian easy nykyään tytölle, mutta velipoika tykkää kuolata palikoita.

Kyllä näillä söpömilläkin leluilla melkein ihan yhtä lailla leikitään. Ja osa säilytetään varmasti ikuisesti. Ainoa miinus puuleluissa on, että niistä kuuluu jäätävä ääni, kun ne kolisevat laminaattiin. Tuolla pinkillä Brion helistimellä voi saada aikamoisen kuhmun aikaiseksi, kun hakkaa sillä omaa päätään…

Tein Sampalle viihdyke-ringin. Hän viihtyi lelujen parissa kallisarvoiset 7 minuuttia. Pohdiskelin hetken lelujen alkuperää ja selvitin sen kuvaan. En ole ostanut itse Sampalle(Rebekalle kylläkin) kovinkaan montaa lelua itse. En kai mitään torni-jutun ja muumikirjan lisäksi, koska me ei kertakaikkiaan tarvita mitään. Ja useinhan parhaita leluja on sellaiset tavarat, joita ei todellakaan ole tarkoitettu leikkimiseen… Jos tämänhetkiset lelut käy tylsäksi, niin me voidaan varmasti tehdä kamujen kanssa vaihtareita tai lainata jostain. Ystäväni jakautuvat tämän lelu-asian kanssa ihan kahteen porukkaan, osalla on leluja kaikki kaapit pullollaan ja lisää tulee vaan, kun taas toisilla on huomattavasti niukemmasti ja turhia kannetaan kiertoon koko ajan. Miten teidän leluasiat on? Entä mitä luulet miten teillä tulisi joskus olemaan?

-Maj

ps. Terkkuja Sampalta, jonka mielestä paras leikki on ketkua mamman sylissä ja imeskellä hupparin naruja. Hiuksista repiminen tulee hyvänä kakkosena!