Meidän viikko on ollut tavallinen, mutta touhukas, sellainen mitä yleensäkin viikot ovat lasten kanssa. Koulusta ja päikystä pukkaa lappua ja harrastuksissa tapahtuu. Yritän parhaani mukaan pysytellä ajantasalla kaikesta.

Multa on usein tiedusteltu, että onko raskasta olla viikko lasten kanssa yksin? Viimeksi eilen, kaksi kertaa. En osaa oikein vastata, välillä on ja toisaalta ei. Ei ehkä raskasta, mutta haasteellista ”lapsiviikosta” tekee aikataulut ja  paikasta toiseen kiitäminen. Kaikesta yksin vastuussa oleminen toisinaan kuormittaa. Paljon metatyötä, jatkuvaa metatyötä. Ehkä se on joskus raskastakin.

Me ollaan Sampan ja Rebekan kanssa hyvä tiimi. Meillä iltatoimet ja muut hoituvat kuin itsestään, arkisten asioiden ja askareiden kanssa ei tarvitse ollenkaan vääntää. Perjantai-iltaisin me usein syödään jotain iisiä, löhötään porukalla ja hengähdetään pitkän viikon jälkeen. Parasta on vaan olla yhdessä välillä tekemättä oikeastaan mitään tai ei haittaa vaikka kaikki vähän puuhailisivat omiaan, kunhan ollaan lähekkäin.

 

family1family2family3family4family5

Meidän kotonahan ei syödä sohvalla, eikä koira saa edes oleilla siinä – eikä ainakaan syödä lasten tai kenenkään muiden lautasilta, mutta… Poikkeus vahvistakoon säännöt tai jotain.

Aamulla Rebekka kirmasi iloisesti koulun sporttipäivään, mutta Samuelin kanssa oli vähän haikeaa erota päiväkodilla. Annettiin pari ekstrahalia, kyllä se ehkä tästä. Olen yhden yön Helsingissä, vanhempani tulevat hoitamaan lapsia. Äitiä ja isää odottaa lista täällä pöydällä, illan ohjelmassa on kummankin lapsen harrastukset ja pari kertaa koirakin pitää ulkoiluttaa. Vahva luotto, että he hoitavat homman himaan tai pitäisikö sanoa himassa?

-Maj

Täällä on viikko pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin. Maanantaina järkättiin lapsille kaverisynttärit – ja nyt voin huokaista helpotuksesta,  ilmeisesti juhlat oli tyyppien mielestä ihan onnistuneet. Ainakin sankarit vaikuttivat erittäin onnellisilta ja vieraatkin viihtyivät. Eräs pieni tyttö hihkaisi, että nää on parhaat synttärit, missä oon ikinä ollut!

Viime viikon olin lasten kanssa ja tällä viikolla yksikseni. Vaihdon jälkeen erilaiseen arkeen tottuessa menee aina hetki. Eilen puin sadetakin päälleni ja lähdin tallustelemaan koiran kanssa lenkille – kunnes tajusin pihalle, että eihän mulla mitään koiraa ole. Aamulla heräsin paniikissa kahdeksalta, ajattelin tytön myöhästyvän koulusta, mutta olinkin yksin. Myöhästyin muuten silti omista menoistani, mutta se ei ollut yhtään niin paha juttu.

 

kotona1kotona2

Viime viikolla Samuel kävi parturissa, hiukset lyhenivät aika huolella ja hän vanheni ihan silmissä. Päiväkodissa oli iso juttu, että Samppa oli leikannut hiukset. Poika puhui monta viikkoa haluavansa ”pienet hiukset”, joten ajattelin olevan reilua antaa hänen päättää itse asiasta ja varasin ajan hiustenleikkuuseen. Jännitin hommaa vähän etukäteen, ehkä pelkäsin Samuelia harmittavan jälkikäteen, mutta ihan turhaan. Samuel oli niin tyytyväinen uuteen lookkiinsa – ja sehän on tietysti kaikista tärkeintä.

kotona3kotona4kotona5

kotona6

Täällä siis sujuu oikein kivasti – ja veikkaan tämänkin viikon menevän aivan hujauksessa, sen verran olen buukkaillut itselleni taas ohjelmaa.

Ja kohta saan taas heittää koiran kanssa rundia vähintään sen kolme kertaa päivässä. Ja mikä parasta; napata mun rakkaat kainaloon.

-Maj

1 2 3 4 5 6 289