Rebekalla ja Iivarilla on vain 2 viikkoa ikäeroa, Rebekka on siis vähän vanhempi. Kaverukset ovat ihan kuin yö ja päivä. Iivari on tosi rauhallinen, nukkuu hyvin ja hänellä ei ole vielä ollut kiirettä liikkeelle. Rebekka taas kukkuu öisin, painaa lattialla menemään tuhatta ja sataa, eikä oikeastaan ikinä ole paikallaan… 
Rebekalla on hampaita ja Iivarilla ei vielä ole.
Iivari on helppo jättää hoitoon, koska yöt sujuu hyvin ja hän on viihtynyt mainiosti aina kun äiti on vain raaskinut jättää poikaa toisten hoiviin.
Rebekka ei ole koskaan ollut yökylässä, häntä on niin hankala jättää hoitoon, koska hän herää yöllä useita kertoja ja kukaan muu kuin äiti ei kelpaa lohduttamaan… Kokeiltu on!
Välillä Rebekka oikein tärisee ja kirkuu raivona, jos joku muu yrittää lohdutella,
jätäppä tämmönen sit hyvillä mielin yökylään…
Iivarilta potta-hommat sujuu mainiosti,
 Rebekka taas malttaa istua siinä potalla ehkä just sen 2 sekuntia.
Rebekka viilettää kovaa kyytiä kontaten ja hapuilee askelia tukea vasten,
kun taas Iivari on vielä paikallaan.
Meitä on vaan niin moneksi ja lapset kehittyvät todella eri tahtia.
 On kiva katsella kun ne tarkastelevat kaikkea mahdollista ja ihmettelevät tätä eloa! 
Me ei mitenkään erityisesti vertailla lapsia, mutta aina on kiva kuulla, miten muilla menee :)
Kröhöm, varmaan äitienkin temparamenteissa on jonkun verran eroa…
Hih.
MUTTA, on niissä vauvoissa niin paljon samaakin, 
kummankin mielestä äiti ja maito ovat maailman paras juttu.
<3

Varoitus, tämä postaus sisältää pelkkää avautumista! Oikeesti, oon miljoona kertaa kuullut, kun ihmiset puhuu ja kertoo, että ”ihana kun saa lapsoset nukkumaan niin voi tehdä sitä ja tätä”, anteeks nyt mutta…
Miten niin talo hiljenee, meillä ei ainakaan talo hiljene tyyliin ikinä…

Kyllä Rebekka nukkuu paljon paremmin, kuin silloin joskus ennen maitoallergian toteamista, mutta silti. Kello nyttää nyt puolta kymmentä ja tyttö on pompannut karjuen pystyyn ehkä n. 10-15 kertaa! SANOKAA pliis joku, ettei se ole ainoa? Välillä pysyn tyynenä kun ravaan makkari-olkkari-makkari-keittiö-makkari väliä ja käyn hyssyttelemässä ja laitan tutin suuhun, mutta tänään on tehnyt mieli repiä viimeisetkin hiukset päästä. Ei hetken rauhaa, en ehdi leipää paahtimeen laittamaan, kun makkarista kuuluu se tuttu byääää! (Mikäs toi vertauskuva nyt oli :D) Se vaan on hermostuttavinta kun tosiaan mitään asiaa et pysty hoitamaan loppuun, ruoka jäähtyy lautaselle, suihkuun ei voi mennä, jos on yksin kotona jne…

Yleensä klo. 23-24 aikoihin tytön uni syvenee ja heräilyt vähenee huomattavasti, luojan kiitos. Rebekka laitetaan aina nukkumaan omaan pinnasänkyynsä. Kuitenkin jossain vaiheessa yötä kyllästyn ravaamaan pinnikseltä ja nostan Rebekan meidän sänkyyn, ihan poikkeuksetta. Tämä on kuulema erittäin yleistä, näin olen ainakin kuullut.

Meillä suositaan lempeää ”unikoulua”, eikä lapsen anneta yksin itkeskellä sängyssään ja yleensäkin hän tyyntyykin, kun vähän silitellään ja laitetaan tutti suuhun. On maailman ihaninta olla äiti, mutta on se perkule välillä raskastakin. Kun välillä äitikin haluaisi olla vaan pitkän päivän jälkeen ja keskittyä omiin puuhiinsa… Tiedän, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia ja tiedän, että etenkin pienet vauvat voi valvoa viikkoja kaikki yöt läpeensä, mutta tämä asia on nyt mun mielenpäällä ja tänne kirjoittaminen yleensä vaan saa mut tyyntymään ja tajuamaan, että kyse on kuitenkin pikkupikku jutusta. Miksi mä edes selittelen, munhan blogi tämä kuitenkin on!

Välillä tuumailen, että koskakohan Rebekan yöunet (ja mielellään päiväunetkin) rauhoittuu, ehkä puolen vuoden päästä tai kolmen vuoden päästä, vai ei koskaan?



Tulipa avauduttua,
suoraan sydämestä joka sana :D


-Maj


ps. Kuvituksena toimi tällä kertaa meidän kengät,
 tosin Rebekan kengät on Saimi-vauvalta lainassa vain :)




1 307 308 309 310 311 312 313 316