Otsikolla viitaan meneillään olevan lapseni kehitysvaiheeseen. Nyt on nimittäin menossa ”revin kaiken alas”-vaihe. Kaapit, laatikot ym. saadaan helposti pienillä liimanäpeillä auki ja sen jälkeen kasvoille leviää oikein mairea sydämet sulattava hymy, JES! Silmänräpäyksessä koko laatikon sisältö on ympäri asuntoa. Lapaset, sukat, rintaliivit, hiusharjat ja vaipat ovat iloisissa rykelmissä. Eikä se tunnu kyllästyttyvän koskaan, kerrassaan mahtava leikki. Samuel konttailee huoneesta toiseen ja ohi mennessää repii myös mahdolliset koukussa roikuvat tai missä tahansa näkyvät esineet/vaatteet alas ihan vaan sekunnissa. Minä keräilen ja nostelen kaiken ylös perässä, kunnes poika taas pyyhältää samaa reittiä takaisin repimään kamat lattialle silmät kiiluen silkasta onnesta. Wc-paperin repiminen on myös tosi kivaa puuhaa, koko rulla auki, silputaan ja syödään paperia mahdollisimman paljon ennen kuin joku huomaa. Kannattaa ihan kokeilla itsekin jos on tylsää, kelaat vaan rullan auki, revit palasia ja sitten siivoat sotkut, toista viisi kertaa, niin saat varmasti tunnin kulumaan. Tämä vaihe on muuten muistaakseni aika pitkä? Ei mikään kuukauden juttu. Pitäisköhän laittaa sellaiset virittimet, että niitä ovia ei saa tuholainen auki? Varmaan.

Patakinnas on löytänyt uuden paikan korkealta String-hyllyn sivusta.

Minä niin kovasti tykkäisin roikottaa keittiöpyyhettäni tässä näin, mutta ei.

Rebekan aakkos-magneetit eivät sovellu myöskään vauvan ruuaksi. Niillä leikitään silloin kun Samuel on päikkäreillä. Rebekka osaa jo näyttää ”Sampan, Reben, Irman ja Amandan kirjaimet”. Mäkin tykkään leikkiä niillä, kuten voitte huomatakin ;)

Aina kun yksi vähän kiusallisempi ”vaihe” saadaan kunnialla ohitse niin seuraavaa pukkaa, sellaista näiden naperoiden kanssa vaan on :) Minttu kirjoitti tosi osuvasti aiheesta täällä!  Mintun luettelemista vaiheista tai kausista ovat lemppareitani ovat ehkä ”nukun vain jos silität mua koko yön”, ”raivoan ilman tunnistettavaa syytä” ja ”haluan repiä sun kynsinauhoja koko yön, muuten en nuku” -kaudet!  Kannattaa muutenkin tutustua Mintun blogiin, sillä se on aika ihana, kuten itse kirjoittajakin <3

-Maj