Tyttäreni on ollut lähiaikoina erityisen dramaattinen, eikä siltä voi kukaan perheenjäsenistä säästyä. Hermot venyy – ja paukkuu, yritän pitää mielessä, että tämäkin on varmasti vaan ohimenevä vaihe, toki osa on luonnettakin. Ilmoilla saatta olla mustasukkaisuuttakin, sillä Samueliin ollaan sairastumisen jälkeen kuitenkin kiinnitetty niin paljon huomiota pakostakin.
Eilinen päivä oli vähän, no suoraansanottuna katastrofi, ikävä kyllä tämäkin päivä alkoi myös vähän takkuisesti tytön osalta. Ajateltiin miehen kanssa vähän keskustella uusiksi se, että miten meidän kannattaisi toimia, kun Reben kanssa tulee niitä ”tilanteita”.
Nyt kuitenkin nämä rannalla otetut kuvat hymyilyttää, kun hän on niin kovin taiteellisen ja synkän oloinen, hän poseraa tuossa ekassa kuvassakin kuin mikäkin Björk (se islantilainen laulaja). Tomera ja temperamentinen tyttönen hän on, ei ole yhtään ainakaan isäänsä tullut, vaan muistuttaa allekirjoittaneen luonnetta enemmänkin.
Fiilistelen vieläkin matkaa, ja biitsikuvia, kunpa voisin olla jotenkin edes puoliksi yhtä huolettomalla meiningillä kotonakin. Lupaan käydä kuvia urakalla läpi, seuraavissa postauksissa kerron sitten matkustamisesta lasten kanssa ja itse lomakohteesta, etenkin lapsiperheiden näkökulmasta.
-Maj