Niin, väitetään, että Rodoksella on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja näin ollen nopsasti (matikkanerona) laskeskelin, että vähemmän aurinkoisia päiviä on vain 65 :D Mitenköhän meillä täällä Suomessa? Oman reissumme ajankohtaan sattui about kolme kaatosadepäivää :D Ei hätää, sillä superlapsiperhehotlalta löytyi sisäuima-altaat, Bamse & co., leikkipuistot ja varmaan ilman niitäkin tekemistä olisi riittänyt. Yksi tuttuni kutsuu näitä hotelleja vähemmän kauniisti bamse-helveteiksi, hah! Meille Atlantica Aegean Park oli oikein toimiva ratkaisu nyt ja varmaan vielä muutaman vuoden ajan tästä eteepäinkin. Lasten ehdoilla on tässä elämäntilanteessa mentävä, joten olin tosi iloinen Bamseista ja muusta perheen pienimmille suunnittelusta kivasta.
Minä olen sellainen vilukissa, että olen melko helposti kaivamassa itselleni pitkähiaista päälle. Lapsemme olisivat vaan uineet ulkosalla keleistä viis, mutta siinä vaiheessa kun huulet ovat siniset ja kroppa tärisee niin on aika hommailla jotain muuta.
Jos kotihotskuhuoneessa oli tylsää Rebekka livahti siskoni ja hänen miehensä hotellihuoneen ovelle koputtelemaan ”Kopkop, tiedän Petu että oot siellä, avaaovi!! Nyt ei nukuta” :D Minkäs teet?
Iskä raapii päätään ja mietiskelee, että minne seuraavaksi mentäisiin.
Hotellilla oli sellaisia vähän niinkuin ”iltapäiväkerhoja”, joissa oli kaikenlaista toimintaa ja joihin lapsi jäi ilman vanhempia, mutta en tutustunut niihin sen tarkemmin, kun ei viety Rebekkaa sinne. Tosin Rebe ja Sam (btw työnsi päänsä läpi aidan raoista) kuikuilivat tosi kiinnostuneena aidan takaa ”kerholaisia” ja Rebekka kyseli, että voiko hän osallistua. Ehkä vähän isompana sitten?
Siellä pellen takana ne kerhon portit näkyvätkin.
Pelle kävi hauskuuttamassa allasalueella lapsia, jonka jälkeen nakerot jonottivat kiltisti jonossa miekoiksi naamioituja ilmapalloja.
Alueen leikkipuisto oli kova hitti. Siellä tehtiin ihan niitä samoja juttuja kuin kotonakin, keinuttiin ja laskettiin. Uudestaan ja uudestaan <3
Tekemistä ainakin siis riitti tosi kivasti, satoi tai paistoi, tosin oikein kovan kaatosateen aikana ei oikein voi tehdä yhtään mitään ulkosalla, mutta jos ei satuta olemaan päikkäreillä niin sitten voi suunnata sinne sisäuimiksille? Illallisen jälkeen alkoi vielä about kasin tai ysin aikaa musiikkiesitys tai muu show, josta vähän vanhemmat lapset tuntuivat olevan ”vähän” innoissaan. Esiintyjät ottivat muksut mukaan lavalle tanssimaan ja laulamaan, ihan fiiliksissä ne siellä bailasivat.
Toisaalta (ristiriidassa kaiken kanssa) olen myös sitä mieltä, että pienet lapset eivät paljoa tarvitse viihtyäkseen, yksinkertaisetkin jutut ova ihmeellisiä pienille. Aikuisen mielestä tylsän ja tavallisen näköinen liukumäki saattaa olla pienelle viikon kohokohta, maailman paras asia, se ainoa asia mikä jää koko reissusta mieleen. Ehkä me vanhemmat olemmekin niitä, jotka kaipaavat sitä vaihtelua lapsia enemmän? Hotellivalinnan syyt voi myös olla siinä, että on helpompi on olla keskellä samanhenkistä porukkaa (tarkoitan sitä kun kukaan ei tuijota pahasti kävellessäsi pois altaalta kahden venkoilevat ja täyttäkurkkua kiljuvan lapsen kanssa) ja käytännön asiat on tehty suurissa lapsiperheille suunnatuissa hotellikomplekseissa mahdollisimma vaivattomiksi kaikille.
-Maj