lamama3lamama1lamama4lamama2lamama6

Kaikista elämäni rooleista tärkein on äitiys. Äitinä oleminen on välillä rankkaa, mutta ehdottomasti tietenkin kaiken sen arvoista. Kuulostaapa kliseiseltä, mutta oma äitini ja myöhemmin lapseni ovat opettaneet minulle, miltä pyyteetön rakkaus tuntuu. En koe itse olevani ehkä se kaikista perinteisin äitityyppi, mutta toivon silti olevani edes puoliksi yhtä hyvä äiti lapsilleni kuin omani on ollut minulle ja kahdelle sisarukselleni. Oma äitini on maaginen, olen kiitollinen hänestä ja herkistyn ajatellessani, miten rakastava mummu hän on lapsilleni.

Äitini on aina valmis tekemään käytännössä mitä tahansa meidän lasten sekä lastenlasten puolesta. Mun äiti on kultainen ihminen, hän on herkkä, mutta voimakas nainen, joka ei pelkää puolustaa heikompaa. Äitini on joskus ottanut hoitaakseen omien lapsieni lisäksi myös ystäväni lapset ja varmasti kaikki, jotka äitiäni yhtään tuntevat, tietävät hänen isosta sydämestään. Äiti asettaa rakkaimpansa itsensä edelle, tekemättä siitä numeroa, sillä hänen mielestään toisia kuuluu auttaa – jos vain voi. Äitiäni ei ole vaikea ilahduttaa tai yllättää, hän nauttii pienistä asioista, eikä hän ole koskaan oikein ollut materian perään.

Osaisinpa olla yhtä oikeudenmukainen ja reilu aina itsekin. Äitini on nähnyt paljon, hän ajattelee asiat positiivisen kautta, löytäen hankalistakin asioista aina jotain hyvääkin. Olen itse pessimistisempi ja hän usein sanookin minulle; Mari, kerrotko myös asian hyvät puolet?  Mietinkin, että kuinka hän pystyy sen tekemään, kannustamaan ja kehumaan omiaan, nostamatta heitä kuitenkaan minkäänlaiselle jalustalle?

Me soitellaan joka päivä (kyllä!), äidille kerron arkisista asioista ja usein jäämme pohtimaan yhdessä isompiakin kuvioita. Hänelle kerron ensimmäisenä niin hyvät, kuin huonotkin uutiset. Jos minä tai sisarukseni tarvitsemme häntä, niin äiti kyllä tulee luoksemme vaikka läpi harmaan kiven. Elämäni tuntuu turvallisemmalta, kun tiedän hänen olevan olemassa.

Mun äiti osaa vain kaksi sanaa englantia ja ne ovat ”love you”, mutta hän pärjäisi maassa kuin maassa, sillä isolla sydämellä pääsee pitkälle, näkee hyvin ja kauas. Kiitos äiti, että olet, en osaisi kuvitella elämääni ilman sinua. U best.

-Maj

 

 

Joskus aikoinaan peruspurnaukseni aiheita taisivat olla huonot yöunet tai unenpuute, josta kärsin putkeen ehkä noin nelisen vuotta. Jossain vaiheesta useita kertoja yössä herääminen ja sängystä nouseminen muuttui poikkeuksesta normiksi. Aika ei ole vielä(kään) kullannut muistoja – ja tuskin koskaan unohdan, miltä tuntuu olla kroonisesti väsynyt pienten lasten äiti.

Siitäkin onneksi selvittiin ja opinpahan ainakin arvostamaan hyvin nukuttuja öitä. Toki uniongelmat voivat toki johtua muistakin syistä, kun valvottavista lapsista. Oli se syy sitten mikä hyvänsä, niin onhan se mielettömän raskasta, jos ei saa nukuttua tarpeeksi. Maailma näyttää väsyneenä sumuiselta ja itku saattaa tulla jo ihan pienistäkin asioista. Univajeesta kärsivät saavat kaikki sympatiani, toivottavasti pian helpottaa?

Nykyään saan nukkua yöni rauhassa. Uneni eivät häiriinny, vaikka useimmiten aamuyöstä parisänkyymme tupsahtaa eräs pellavapää. Samuel nukkuu kuin koira, kippuralla jalkopäässämme, eikä edes oikeinpäin siirtäminen muuta asiaa, sillä pian hän on taas valunut samaan paikkaan.

yöpöytä1
yöpöytä2

Makkarissamme on vain sänky ja yöpöydät, haluan makuuhuoneen olevan mahdollisimman seesteinen ja rauhallinen tila. Muutamina iltoina olen ottanut läppärin kainaloon ennen nukkumaanmenoa, olen näpytellyt meilejä, kirjoitellut postausluonnoksia tai katsellut sarjoja. Huomaan, että jos tuijottelen läppärin näyttöä tunnin tai pidempään, niin nukahtaminen on vaikeampaa ja uneenpääseminen kestää pidempään. Levollisten yöunien takaamiseksi fiksuinta olisi varmasti pitää makuuhuone läppäri- ja ehkä myös puhelinvapaana alueena?

yöpöytä3

Yöpöydälleni on lampun lisäksi ilmestynyt pari Thaimaasta löytämääni simpukankuorta, ja mehitähti, jonka istutin tuikkulyhtyyn, haha!

yöpöytä4
yöpöytä5

Painajaisia meillä ei enää nähdä, sillä kaikki pahat unet jäävät tuonne unisiepparin verkkoon. Mulla on tosi vilkas mielikuvitus ja useimmiten aamulla muistan mistä olen uneksinut. Välillä unet tuntuvat pelottavan todelta, eikä herätessä heti voi olla ihan varma, mikä on totta ja mikä ei. Joskus tapasin kirjoitella erikoisimpia uniani pieneen vihkoon. Äitini isällä oli tapana nähdä enneunia ja se jos joku on siistiä. Salaa ajattelen itsekin näkeväni unissa kaikenlaisia enteitä. Miika taas ei muista unistaan juuri koskaan yhtään mitään ja se tuntuu minusta jotenkin tosi oudolta.

yöpöytä6yöpöytä7
Lapsilla on myös omat minikokoiset unisiepparit sänkyjensä yläpuolella. Onneksi Sampankin sieppari on nyt alkukankeuden jälkeen toiminut paremmin ”:)

Tsemppiä ja haluauksia kaikille teille, jotka painivat uniongelmien kanssa. Kauniita ja rauhallisia unia myös kaikille muillekin <3
Maj

1 2 3 4 49