Olen kirjoittanut monta tuhatta postausta, enkä tiedä olenko ikinä tullut kertoneeksi, kuinka vaikeaa mun on päästä asioista yli? Irti päästäminen on erittäin hieno taito, jota minulla itselläni ei ole – ihan sama onko kyseessä joku pienempi tai isompi asia.

En tarkoita luovuttamista, vaan sitä kun joku asia on käsitelty loppuun ja se olisi parempi vain siirtää pois mielestä. Annan helposti asiat anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Ihan oikeasti toisinaan olisi ihan hyvä vaan tosiaankin antaa olla ja unohtaa.

sumu1

Miten te pääsette yli siitä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä, kun joku harmittaa, mutta asialle ei voi tehdä kuitenkaan mitään? Miten mennä eteenpäin?  Se harmittava asia voi toisinaan olla pieni – ja joskus vähän isompi. Omassa elämässäni ei ole tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia, joista nyt yrittäisin päästä yli, mutta kuitenkin usein sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pienempää.

sumu2

Mua yli pääsemisessä auttaa asioista puhuminen, eli jauhaminen läheisten kanssa. Liikkuminen. Parasta jos pääsee tekemään jotain, mihin pitää keskittyä 100 %. Yleensä myös yön yli nukkuminen helpottaa vähän – joskus ei.

Eilen olin lievästi sanottuna harmissani. Laitoin luurit korville, otin puhelun parhaalle ystävälleni, kävelin 12 km lenkin ja kyllä; kotiin päästessäni olin jo paljon paremmalla tuulella. Asiat kannattaa laittaa perspektiiviin, mutta kun joku juttu oikein harmittaa, niin voi olla tosi vaikeaa sillä hetkellä muistaa, että asiat ovat isossa mittakaavassa kuitenkin tosi hyvin.

sumu4

Kuvat – Ida Hanhiniemi

sumu3

En koe olevani pitkävihainen tyyppi, mutta joissain tilanteissa huomaan, että minun on todella vaikea päästää irti asioista vaikka todella tiedän sen olevan ainoa vaihtoehto. Miten siellä, onko kenellekään samoja tuntemuksia tai samanlaisia ajatuksia?

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Somersby

Viime viikolla valmistauduin reissuun, pakkasin laukkuani tietämättä minne olin edes menossa. Vasta lentokentälle päästyäni määränpää selvisi, lentolipussa luki Ivalo! Yksin en kuitenkaan ollut lähdössä Lappiin vaan Somersby oli järjestänyt matkaseurakseni matkakohteesta ja tulevien päivien ohjelmasta aivan yhtä tietämättömät ystäväni; Jonnan, Artun ja Vienan. Ennen lähtöä olimme kaikki saaneet vinkkiä siitä, mitä suurinpiirtein kannattaisi pakata mukaan sekä muutaman ennakkotehtävän, joihin palaan myöhemmin.

Olin tosi utelias reissuohjelman suhteen, mutta meille ei paljastettu mitään, etenimme  aina yksi steppi kerrallaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tietämättömyys oli ihan mieletön mahdollisuus; pystyin olemaan läsnä hetkessä, eikä mun tarvinnut stressata etukäteen tulevaa, sillä eihän minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Pitäisi harjoitella hetkessä elämistä arkielämässäkin, varmaan meidän kaikkien? Toki normaalisti täytyy suunnitella tulevia päiviä ja viikkoja, hankalahan se olisi tehdä kaikkea ihan spontaanisti, mutta stressaaminen ei ainakaan auta yhtään mitään. Ja vaikka miten huolellisesti suunnittelisi, niin jokainen arkipäivä pitää sisällään ainakin pieniä yllätyksiä – ja hyvä niin. 

lasi-iglu
Seikkailu lapissa

Ivalon lentokentältä matka jatkui kohti Sodankylää ja perillä Kakslauttasessa selvisi, että saamme yöpyä lasi-igluissa. Kaikki me olimme ihan täpinöissämme lasi-igluista ja reissu sai heti hyvän startin!

Tuntui, että reissu kesti paljon pidempään kuin se todellisuudessa kestikään, sillä valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin. Pohdimme etukäteen omia pelkojamme sekä heikkouksistamme ja saimme Jonnan kanssa tehtäväksemme kirjoittaa toisillemme kirjeet. Kirjeissä annoimme toisillemme vinkkejä siitä, millaisissa asioissa toinen voisi tsempata tai miten asioita voisi tehdä ja nähdä eri tavalla.

Jonnan minulle kirjoittamassa kirjeessä oli paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin miettinyt. Olen oppinut itseäni kahdeksan (vai seitsemän, kuka niitä laskee?) vuotta nuoremmalta ystävältäni paljon, hänen positiivinen ja iloinen elämänasenteensa on yksi sellaisista asioista, joita hänessä ihailen. Oletteko uteliaita kirjeidemme sisällön suhteen?

Tässä niiden pointit tiivistetysti; Jonna kehotti minua hengittelemään ja laskemaan kolmeen hankalissa ja epämiellyttävissä tilanteissa ja minä puolestaan kehotin häntä rohkeasti menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeilemaan uusia juttuja.

somersby_3husky hiking

Kirjeiden lukemisen jälkeen pääsimme Jonnan kanssa ihastelemaan Lapin upeita maisemia husky hikingin merkeissä. Supersuloiset huskyt, kaimani Mari ja hellyyttävän kömpelö Vinku, olivat täynnä energiaa ja me Jonnan kanssa yritimme lähinnä pysytellä koirien perässä. Testasin puhelimeni vedenkestävyyttä menomatkalla, sillä minä ja vyötärölle kytketty kaimani oltiin molemmat niin meno päällä, että onnistuin tiputtamaan puhelimeni puron pohjalle. Hyvinhän se toimi uintireissun jälkeenkin.

Nautimme kovasti haikkauksesta sekä upeista näkymistä ilta-auringon paistellessa. Pysähdyspaikalla hörpimme kuumaa mehua, tietysti kuksasta. Uskon Lapin näyttäneen meille kaikista parhaat puolensa tuolla reissulla – aloin heti alkuvaiheessa ymmärtää mistä lappifiilistelyssä oikein on kyse.

seikkailu lapissasomersby_6

Reissun aikana kävimme koko jengillä pitkiä keskusteluja työstämme ja elämästä yleensäkin. Opimme niin itsestämme kuin toisistammekin uusia asioita, on todella tärkeää saada asioihin välillä uuttakin näkökulmaa. Omassa mielessäni olin ajatellut, että en ole mikään heittäytyjä tai missään nimessä se ryhmän rohkein tyyppi, mutta kyllähän minussa sittenkin pieni haasteita rakastava seikkailija asuu.

mustarttu ja magicpoks

Somersbyltä meitä rohkaistiin heittäytymään ja antamaan ohjat hetkeksi toisten käsiin. Reissun tarkoituksemme oli myös nauttia lapista ja keskittyä kiireettömään yhdessä oloon. Somersbyllä halutaan nähdä asioista ne hyvät puolet ja kannustetaan olemaan avoin uusille kokemuksille. Reissun edetessä aloin ymmärtää mistä kaikessa oli kyse ja miksi olimme juuri lapissa. Kaikki on tosi pitkälle kiinni omasta asenteesta ja haastavatkin asiat kannattaa ottaa posin kautta – siinä ei menetä yhtään mitään!

somersby_10somersby_11somersby_12

Ohjelmassa oli haikkauksen lisäksi saunomista, revontulijahtia sekä kullanhuuhdontaa. En ole koskaan aikaisemmin huuhtonut kultaa ja enkä tiedä olisinko koskaan tullut edes kokeilleeksi sitä, jos en olisi lähtenyt reissulle mukaan. Jokatapauksessa, hauskaa oli ja me ihan oikeasti jopa löysimme kultaa. Saimme huuhtomamme hippuset pienissä, söpöissä, lasiputeleissa kotiinviemisiksi.

jonnamaista ja magicpokssomersby

Kuvat – Jonna, Viena, Arttu sekä Tiko Lasola

Isot kiitokset upeasta matkasta Somersbylle, ihanaa, että halusitte mukaan juuri minut. Kiitos myös Jonna, Arttu ja Viena, että sain jakaa nämä kokemukset teidän kanssa. Ja Jonna, lupaan harjoitella hengittämistä ja kolmeen laskemista tulevaisuudessa.

Olen aina sanonut kaikille, että vihaan yllätyksiä, mutta tämän kokemuksen jälkeen en ole enää niin varma siitä – ehkä uskallan vielä joskus toistenkin hypätä pois kuskin paikalta ja nauttia vaan kyydistä! 

-Maj

Hei, muistittehan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, muut kommentit lämpimästi tervetulleita.
1 2 3 4 55