Olen osallistunut tänä syksynä useampaan haasteeseen, vastasin yli kolmeenkymmeneen kysymykseen ja tässä postauksessa yritin miettiä mitä te ette vielä tietäisi minusta. Oli yllättävän vaikea keksiä asioita, joita en ole vielä itsestäni kertonut, vaikka todellisuudessa sellaisia on varmasti ihan pilvin pimein. Jo pian kymmenen vuotta blogia kirjoittaneena välillä tuntuu, että olen kertonut jo ihan kaiken itseästäni.

me3

Tänään kerroin Instagram storyissani uuden lempihuulipunani sävyn, kuulumiset ja sen, että olen ostamassa asuntoa. Kerroin, marraskuun tuntuneen suhteellisen kevyeltä verrattuna aikaisempii vuosiin ja kerroin myös odottavani lauantain lukijapikkujouluja ja että olen ollut pari päivää flunssassa.

Olenko koskaan tulleet maininneeksi, että lyhyillä videoklipeillä tuntuu luonnolliselta puhua oikeastaan mistä tahansa asioista? Tiesittekö, että en varsinaisesti rakasta olla kameran edessä. En pysty katsomaan suoraan kameraan vaan mielummin tuijottelen sivulle. Täällä blogissa on kohtuullisen harvoin minusta kasvokuvia. Enkä myöskään koe olevani lahjakas kirjoittaja, vaikka käytännössä kirjoitan työkseni.

me5me2

Mitä te haluaisitte minusta tietää? Ainakin rakkauselämä tuntuu kiinnostavan monia, mutta siitä ei ole ajankohtaista kertoa tai kirjoittaa juuri nyt. Olisko teillä jotain muita kysymyksiä tai olettamuksia, mitä tahansa? Mielelläni vastaisin kysymyksiinne omassa postauksessa, enkä vain muutamalla hassulla sanalla kommenttiboksissa.

me1me4me6

Elämässäni on kokoajan meneillään jotain; isoja ja pieniä juttuja, kuten varmasti ihan jokaisella meistä. Joskus en meinaa itsekään oikein pysyä käänteissäni kärryllä tai siltä se ainakin välillä tuntuu. Mielessäni on päivittäin juttuja, joista haluaisin kertoa ja asioita, joita haluaisin jakaa kanssanne, mutta sitten kun istun kirjoittamaan niin päässäni lyö ihan tyhjää.

Nyt on siis teidän vuoro kysyä,
vastaan mahdollisimman rehellisesti ja parhaani mukaan.
Jos Instagramissa on helpompi laittaa viestiä niin sekin käy, voin napata sieltä kysymykset tänne blogiin.

-Maj

Olen kirjoittanut monta tuhatta postausta, enkä tiedä olenko ikinä tullut kertoneeksi, kuinka vaikeaa mun on päästä asioista yli? Irti päästäminen on erittäin hieno taito, jota minulla itselläni ei ole – ihan sama onko kyseessä joku pienempi tai isompi asia.

En tarkoita luovuttamista, vaan sitä kun joku asia on käsitelty loppuun ja se olisi parempi vain siirtää pois mielestä. Annan helposti asiat anteeksi, mutta en pysty unohtamaan. Ihan oikeasti toisinaan olisi ihan hyvä vaan tosiaankin antaa olla ja unohtaa.

sumu1

Miten te pääsette yli siitä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä, kun joku harmittaa, mutta asialle ei voi tehdä kuitenkaan mitään? Miten mennä eteenpäin?  Se harmittava asia voi toisinaan olla pieni – ja joskus vähän isompi. Omassa elämässäni ei ole tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia, joista nyt yrittäisin päästä yli, mutta kuitenkin usein sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pienempää.

sumu2

Mua yli pääsemisessä auttaa asioista puhuminen, eli jauhaminen läheisten kanssa. Liikkuminen. Parasta jos pääsee tekemään jotain, mihin pitää keskittyä 100 %. Yleensä myös yön yli nukkuminen helpottaa vähän – joskus ei.

Eilen olin lievästi sanottuna harmissani. Laitoin luurit korville, otin puhelun parhaalle ystävälleni, kävelin 12 km lenkin ja kyllä; kotiin päästessäni olin jo paljon paremmalla tuulella. Asiat kannattaa laittaa perspektiiviin, mutta kun joku juttu oikein harmittaa, niin voi olla tosi vaikeaa sillä hetkellä muistaa, että asiat ovat isossa mittakaavassa kuitenkin tosi hyvin.

sumu4

Kuvat – Ida Hanhiniemi

sumu3

En koe olevani pitkävihainen tyyppi, mutta joissain tilanteissa huomaan, että minun on todella vaikea päästää irti asioista vaikka todella tiedän sen olevan ainoa vaihtoehto. Miten siellä, onko kenellekään samoja tuntemuksia tai samanlaisia ajatuksia?

-Maj

1 2 3 4 55