Tiedän paljon pahempia ja isompia huolenaiheita, kuin epäonnistunut lomamatka, mutta tällä kertaa loman epäonnistuminen tuntui tosi kurjalta. Niin kurjalta, että teki mieli kadota kokonaan sosiaalisesta mediasta ja niin teinkin hetkeksi. Onhan se toisinaan vaikeaa hyväksyä, että joku kovasti odotettu tai toivottu asia, kuten nyt tällä kertaa loma, meneekin pieleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. No, mitä sitten oikein tapahtui?

sunsetlover1

Tiedättekö sen tunteen, kun istuu autossa matkalla lentokentälle innostuneena ja odottavin fiiliksin, silmissä siintää jo helteiset hetket auringon alla, vailla huolen häivää. Näissä tunnelmissa olin pari viikkoa sitten lähdössä reissuun, kunnes kentällä kaivelin  meilistä lentoliput ja siinä paikassa tajusin, että lähtöhän on vasta seuraavana päivänä. En varmasti ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, jolle näin on käynyt, mutta kyllä se vaan tuntuu ihan naurettavan tyhmältä mokalta ja samalla iskee paniikki, että mitähän muuta on hullusti tai mitähän muuta tärkeää olen unohtanut? Onneksi ei oltu myöhässä lennoilta vaan hurjan paljon ajoissa. Varasin meille Vantaalta hotellihuoneen ja sitten vaan hakemaan reiluksi viikoksi parkkiin jätettyä autoa takaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa takaisin Tampereelle, mutta se ei oikein houkutellut.

Seuraavana päivänä koko kommellus jo vähän hymyilytti ja siitä pystyi jopa vitsailemaan. Uudelleen vaan lentokentälle, vähän säädin pari kiloa liian painavan matkalaukun kanssa, mutta siitä selvittiin heittämällä muutamat jutut käsimatkatavaroihin. Kaikki sujui siihen asti kunnes noin viisitoista minuuttia ennen lentoa huomasin lompakkoni kadonneen. Juoksin kysymään kadonneesta lompakosta infopisteestä ja parista muusta paikasta. Lompakosta ei ollut jälkeäkään, joten jouduin kuolettamaan kortit ennen lennolle lähtöä.  – Onneksi käteiset olivat eri paikassa  ja toisella meistä oli lompakko tallessa.

sunsetlover2

Koneessa alkoi taas hymyilyttämään, kaikkea sitä voikin sattua, mutta lomallahan tässä nyt ollaan. Perillä Thaimaassa onnistuin haalimaan ensitöikseni itselleni  ruokamyrkytyksen tai vatsataudin. Oksentamisen jälkeen kuume sekä flunssa jatkui ja meni lopulta poskionteloihin. Hiljalleen tokenin ja silloin Jonas puolestaan aloitti oksentamaan. Kumpaakaan ei enää naurattanut. Pinna alkoi olla kireällä, eikä minkäänlaisesta lomafiiliksestä ollut tietoakaan enää.

sunsetlovet3

Siinä se sitten meni se loma. Olo on kuin jyrän alle jääneenä, eikä vatsa meinaa vieläkään olla ihan täysin normaali. Olisi ihana sanoa kaikille tutuille, että loma oli onnistunut ja rentouttava. Ei se ollut, enkä osaa tai en koe tarvetta kaunistella asioita niin ihanan vaaleanpunaisiksi kuin näiden kuvien taivas. Pettymyksen kyyneleet on nyt jo kuivailtu ja koitan keskittyä parempaan arkeen ja miettiä, että seuraava loma ei mitenkään voi mennä enemmän penkin alle, eihän?

-Maj

Meillä on hyvät välit lasten isän kanssa, voidaan sopia lasten asioista yhdessä ja vuoroviikkohommakin sujuu jo rutiinilla. Miikan kanssa molemmat eletään omaa elämäämme tahoillamme, kumpikaan meistä ei haikaile takaisin vanhaan ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää.

Eilen lapset lähtivät isälleen viettämään isänpäivää ja oven sulkeuduttua kyyneleet alkoivat valumaan, eikä niille tullut loppua ollenkaan. Pakko myöntää, että päivä tuntui masentavalta kyllä heti aamusta saakka, mutta jotenkin sain tsempattua itseäni siihen asti, kunnes se ovi kolahti kiinni. Tämä tunne ei varsinaisesti liity pelkästään isänpäivään, vaan kaikkiin sellaisiin juhlapyhiin, joita olen aikaisemmin viettänyt perheen kanssa.

Halusin saada oman olon kevyemmäksi ja toivoin samalla voivani antaa tukea jollekin toiselle näitä samoja asioita pohdiskeleville, siksi yllätin itsenikin kertomalla spontaanisti Instagram tarinassani fiiliksestäni. Kerroin, että en ole enää jouluihminen, en isänpäiväihminen, juhannusjuhlija tai mikään mukaan. Yritän aina olla näin hetkinä reipas läheisten ja tietenkin lasten takia, mutta silti perheen kanssa vietettävät juhlapyhät jotenkin muistuttavat mua omasta epäonnistumisestani ja rikkinäisestä perheestä. Tulee tunne, että missä tahansa olen, niin olen kumminkin väärässä paikassa. Haluaisin vaan deletoida kalenterista tietyt päivät.

 

hölmöt

Joskus se kurja, kylmä tunne iskee hetkeksi, joskus pidemmäksi aikaa. En yritä nyt sanoa, että eronneet vanhemmat olisivat jotenkin epäonnistuneita, ei missään nimessä. Se on vaan mun oma tunne. Asiat eivät vaan menneet niin kuin olisin toivonut tai halunnut. Kukaan meistä tuskin suunnittelee menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia voidakseen vain erota. Yleisesti ottaen tiedän ja tunnen, että juuri näin on hyvä meille. Aina sitä vaan ei ole tarpeeksi vahva muistamaan sitä.

Yllätyin miten paljon viestejä sain naisilta, joilla on samanlaisia tuntemuksia. Itkusta ei illallakaan meinannut tulla loppua, kun luin viestejä. Niin moni tsemppasi minua eteenpäin ja samalla kertoi, että sanoitin heidän ajatuksensa. Se aina vähän helpottaa, kun ymmärtää ettei ole ainoa ihminen, joka tuntee näin. Aika, asioiden käsitteleminen ja puhuminen varmasti auttaa, ehkä tulee vielä sekin päivä, ettei enää kirpaise.

Mulla on lämmin ja kiitollinen olo.  Yksikään ihminen ei tuominnut, haukkunut tai kirjoittanut mitään pahaa. Ollaan jatkossakin toistemme puolella, ei vastaan. Kyllä me selvitään, harmaat pilvet väistyy hiljalleen ja sateen jälkeen paistaa aina jossain vaiheessa aurinko. Onneksi nyt on ihan tavallinen maanantai.

hölmöt2

Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit
Ne toteutui
Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva
Mut sä vielä uit
Kävi kaikki klassiset
Ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin

Mulle sä olet ihme
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

-Vesala

 

 

1 2 3 4 58