Kotiuduttiin eilen pidennetyn viikonlopun vietosta Ylivieskasta. Suhteellisen pitkä automatka kolmen pienen takapenkkiläisen kanssa meni myös takaisin tullessa yli odotusten, vaikka oltiin aika myöhään vasta perillä täällä Tampereella. Aamulla kaikkia nukutti vähän normaalia pidempään ja hyvä niin.

Herättyämme pötköteltiin lasten kanssa yhdessä olkkarin levitettävällä sohvalla, selasin puhelinta ja tarkistin blogiin tulleet kommentit. Yksi kommenttii jäi pyörimään mieleeni. Sen kyseisen kommentin lähettäjän mielestä mun elämässä on paljon asioita huonosti, eikä hän epäröinyt tuoda sitä ilmi.

”Sun elämässä tuntuu olevan suuressa roolissa mutsin kynsihuollot ja festarit ja viininlipittely ja rakkauslomat poikaystävän kanssa pitkin Eurooppaa.” No, aivan niin. Oli siinä viestissä muutakin asiaa, mutta loppuun oli vielä heitetty erittäin ystävällismielinen muistutus iästäni ”Sä oot kohta 40, et 20. Mut hei se on lauantai niin ei muuta ku bucket listin kesäkliseitä toteuttaan, punaa huuliin ja ihan kardashianina terdelle täykylle viinille!” 

kuulokkeet3kuulokkeet1

Aikamoista, sanoisinko. Jaoin otteen saamastani kommentista myös Instagram storyn puolelle. Kävin aiheen tiimoilta keskustelua yli viidenkymmenen ihmisen kanssa ja myös vähän aiheen vierestäkin. Moni tuntui ihmettelevän, että vieläkö blogeissa on tämän tyyppistä kommentointia ja miksi näin on? Suurin osa tämän blogin kommenteista on fiksuja ja ystävällisiä, mutta ikävä kyllä näitä toisenlaisiakin on. Miksi? Se on erittäin hyvä kysymys. Ehkäpä ilkeän kommentin kirjoittaja saa hetkellisesti hyvän mielen saadessaan asiansa sanottua ja omaa ärsyyntymistään purettua? Oli se syy sitten mikä hyvänsä, niin en silti pysty ymmärtämään, en yhtään.

Mun mielestä Suvi kirjoitti blogissaan aiheesta hyvin osuvasti. Hänen mielestään blogeihin sekä someen tulisi jättää sellaisia kommentteja, jotka voisi sanoa kyseiselle henkilölle vaikkapa kahvipöydässä. Todella hyvä ohjenuora, allekirjoitan täysin tämän kahvipöytä-ajatuksen.

Tietenkään blogin tai somekanavan sisältöä ei tarvitse hehkuttaa tai fiilistellä ja eriävän mielipiteensäkin voi toki kertoa, mutta ilkeily ja toisen mielen tahallinen pahoittaminen on asia erikseen. Tässä kymmenen (blogi)vuoden aikana nahkani on paksuuntunut, enkä aivan pienestä hetkahda. Eihän se vaan silti ikinä kivalta tunnu lueskella tuollaista arvostelua tai sanotaanko tylytystä. Minun on helpompaa ottaa vastaan haukkuja itsestäni, ne eivät mene ihan niin pahasti tunteisiin, verrattuna läheisteni arvosteluun. Muita ihmisiä koskevat ilkeät blogikommentit eivät koskaan pääse läpi seulastani ja jos muihin somekanaviin niitä ilmantuu, niin poistan ne samantien.

kuulokkeet2kuulokkeet4

Toivoisin, että miettisit pikku hetken tänään tätä asiaa. Kannattaa muistaa aina, että some ei ole koko totuus.

Jos jonkun toisen ihmisen jutut somessa meinaa ärsyttää aivan älyttömästi, niin pohdi miksi? Onko niitä pakko sitten seurailla, jos ne tuottavat pahaa mieltä ja saavat vain ärsyyntymään? Ja ennen kuin lähetät kommenttisi, niin mieti vielä kerran, sanoisitko sen kyseiselle henkilölle myös kasvotusten?

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Pohjola vakuutus & Asennemedia

Millaisia haaveita ja toiveita sinulla on? Mitä haluaisit tehdä, jos tietäisit aikasi täällä olevan vähissä?

heppa5

Miten isoja kysymyksiä nuo ovatkaan. Ihan ensimmäiseksi mieleeni alkaa tulvia kuvia rakkaista ihmisistä. Haluaisin ehdottomasti viettää aikaa heidän kanssaan ja kertoa heille, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Tarttuisin puhelimeen ja soittaisin. Pyytäisin anteeksi ja kiittäisin. Kun mietin asiaa, niin alkaa melkein itkettämään. Tuntuu tosi tyhmältä, että en ole muistanut sanoa läheisilleni, kuinka paljon he merkitsevät minulle. En ainakaan tarpeeksi usein.

Vasta hetken kuluttua mieleeni tulee myös konkreettisia omia pieniä ja isompiakin haaveita, jotka aina vaan syystä tai toisesta ovat jääneet toteuttamatta. No, joskus sitten, kun on enemmän aikaa, rahaa ja silleen, kyllä te tiedätte? Omat haaveet on yllättävän helppoa siirtää tulevaisuuteen ja keskittyä sen sijaan arjen pyörittämiseen. Kiire on loistava tekosyy. Arkisin sitä suorittaa menemään tukka putkella, eikä huvita miettiä mitään ylimääräistä. Miksi en voisi pyytää anteeksi jo nyt tänään, miksi ihmeessä lykkäisin kiittämistä? Miksipä en listaisi omia haaveitani paperille ja toteuttaisi niitä ihan siinä missä to do -listan velvollisuuksiakin?

heppa2heppa4

Olen omassa elämässäni aika pitkälle tehnyt asiat juuri niinkuin itse haluan, miettimättä siitä, miltä se muiden mielestä näyttää. Muutamat asiat tietysti on jäänyt kaihertamaan, ehkä olisin voinut tehdä joissain tilanteissa enemmän tai harkita jotain pidempään, mutta  toisaalta; en vaihtaisi mitään pois. Olen onnellinen, että olen elänyt, kokenut ja tehnyt asioita mieleni mukaan, vaikka joku niitä on välillä kauhistellutkin.

Mutta entäpäs ne haaveet sitten? Pienet ja isot sellaiset. En uskalla kovin helposti haaveilla tai ainakaan sanoa haaveitani ääneen, koska entäs jos niistä ei tulekaan mitään? Myönnetään myös, että joskus yksinkertaisesti on vain vaikeaa saada aikaiseksi. Aika monella muullakin on varmasti mielessä ainakin sellaisia pieniä tai isoja juttuja, joita haluaisi kokea tai toteuttaa, mutta niitä lykkää – ilman mitään hyvää syytä?

heppa1heppa3

Ajattelin jakaa pari haavetta teidän kanssanne. Aloitetaan yhdestä isosta; haluaisin ihan oman talon, vaikka joskus taisinkin sanoa olevani vannoutunut kerrostaloasuja. Haaveilen puutarhakemuista ystävävieni ympäröimänä. Pihasta ja terassista.

Haluaisin mennä kauan haaveilemalleni ratsastusvaellukselle, olen haaveillut siitä jo vuosia. Näettekö mun kasvoilta loistavan ilon näissä kuvissa? Ja siitä huolimatta en saa itseäni lähtemään tallille, ihan naurettavaa. Haaveilen myös koskenlaskusta ja ruskareissusta lappiin. Haaveilen opiskelevani jotain. Haluaisin mennä taas syksyllä reissuun jonnekin lämpimään. Haluaisin nukkua yön ulkon, sitäkin ollaankin jo jahkailtu vuosi tai pari.

heppa6heppa7

Kuvat – Maiju Emilia Photography

 

En ajatellut ihan tältä istumalta ostaa omakotitaloa, mutta nyt sekin on sanottu ääneen. Kirjaan ylös nämä ja liudan muita haaveitani. Hyvä alku. Alan tuumasta toimeen. Osaa haaveista voi edistää hiljalleen ja osan voi toteuttaa samantien. Menen ulos yöksi. Lähden sinne ratsastusvaellukselle, enkä kestä, että ehkä kerran aikaisemmin hevosen selässä ollut poikaystäväni lähtee mukaan. Soitan parit puhelut. Jälkikäteen sitä aina pohtii, että miksi vasta nyt? Niimpä niin.

Aika moni pitäisi-listan asia on helppo toteuttaa, melkein samalta istumalta. Ootko pohtinut tätä postausta lukiessasi, että on se sun unelma, mistä asiasta sä tuut onnelliseksi? Mikä juttu sun on pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta se on vieläkin tekemättä?

Kerro se ja lähde messiin #EläSe 24H -haasteeseen eli tee seuraavan 24 tunnin aikana oman haaveesi eteen jotain konkreettista. Avaa säästötili, varaa liput, osta salikortti tai mitä ikinä se onkaan, kunhan se on sulle tärkeää. Jaa kuva tästä somessa #eläse tägättynä ja osallistut viikottaisen sykähdyttävien tekojen palkitsemiseen, säännöt voi kurkata täältä.

-Maj

 

1 2 3 4 56