Meillä on hyvät välit lasten isän kanssa, voidaan sopia lasten asioista yhdessä ja vuoroviikkohommakin sujuu jo rutiinilla. Miikan kanssa molemmat eletään omaa elämäämme tahoillamme, kumpikaan meistä ei haikaile takaisin vanhaan ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää.

Eilen lapset lähtivät isälleen viettämään isänpäivää ja oven sulkeuduttua kyyneleet alkoivat valumaan, eikä niille tullut loppua ollenkaan. Pakko myöntää, että päivä tuntui masentavalta kyllä heti aamusta saakka, mutta jotenkin sain tsempattua itseäni siihen asti, kunnes se ovi kolahti kiinni. Tämä tunne ei varsinaisesti liity pelkästään isänpäivään, vaan kaikkiin sellaisiin juhlapyhiin, joita olen aikaisemmin viettänyt perheen kanssa.

Halusin saada oman olon kevyemmäksi ja toivoin samalla voivani antaa tukea jollekin toiselle näitä samoja asioita pohdiskeleville, siksi yllätin itsenikin kertomalla spontaanisti Instagram tarinassani fiiliksestäni. Kerroin, että en ole enää jouluihminen, en isänpäiväihminen, juhannusjuhlija tai mikään mukaan. Yritän aina olla näin hetkinä reipas läheisten ja tietenkin lasten takia, mutta silti perheen kanssa vietettävät juhlapyhät jotenkin muistuttavat mua omasta epäonnistumisestani ja rikkinäisestä perheestä. Tulee tunne, että missä tahansa olen, niin olen kumminkin väärässä paikassa. Haluaisin vaan deletoida kalenterista tietyt päivät.

 

hölmöt

Joskus se kurja, kylmä tunne iskee hetkeksi, joskus pidemmäksi aikaa. En yritä nyt sanoa, että eronneet vanhemmat olisivat jotenkin epäonnistuneita, ei missään nimessä. Se on vaan mun oma tunne. Asiat eivät vaan menneet niin kuin olisin toivonut tai halunnut. Kukaan meistä tuskin suunnittelee menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia voidakseen vain erota. Yleisesti ottaen tiedän ja tunnen, että juuri näin on hyvä meille. Aina sitä vaan ei ole tarpeeksi vahva muistamaan sitä.

Yllätyin miten paljon viestejä sain naisilta, joilla on samanlaisia tuntemuksia. Itkusta ei illallakaan meinannut tulla loppua, kun luin viestejä. Niin moni tsemppasi minua eteenpäin ja samalla kertoi, että sanoitin heidän ajatuksensa. Se aina vähän helpottaa, kun ymmärtää ettei ole ainoa ihminen, joka tuntee näin. Aika, asioiden käsitteleminen ja puhuminen varmasti auttaa, ehkä tulee vielä sekin päivä, ettei enää kirpaise.

Mulla on lämmin ja kiitollinen olo.  Yksikään ihminen ei tuominnut, haukkunut tai kirjoittanut mitään pahaa. Ollaan jatkossakin toistemme puolella, ei vastaan. Kyllä me selvitään, harmaat pilvet väistyy hiljalleen ja sateen jälkeen paistaa aina jossain vaiheessa aurinko. Onneksi nyt on ihan tavallinen maanantai.

hölmöt2

Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit
Ne toteutui
Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva
Mut sä vielä uit
Kävi kaikki klassiset
Ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin

Mulle sä olet ihme
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

-Vesala

 

 

Ei vielä, mutta ihan pian jää syyskuu taakse. Maanantaina on syyskuun viimeinen päivä ja alan jo asennoitua lokakuuhun. Valmistaudun hiljalleen kohtaamaan pimeyden ja kylmyyden. Viime vuonnakin mietin, että miten ikinä selviän talvesta, kun jo lokakuu tuntuu niin hyytävältä. Kai se kylmyys vaan kesän jälkeen jysähtää, mutta sitten siihen tottuu. Ei ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta, mutta kohta koittava ajanjakso ei ole vaan ole mun pala kakkua ja siksi pohdinkin, miten syksystä ja kaamoksesta saisi tehtyä mahdollisimman mukavaa.

kuusamo1

Jengi käy mittauttamassa  ferritiiniarvojaan, koska väsyttää. Hyvähän ne on tietysti tarkistaa, mutta mua ainakin alkaa aina tähän aikaan vuodesta väsyttämään, vaikka arvot olisikin kunnossa. Pitää siis nukkua ja keskittyä oman hyvinvointiin enemmän. Kesällä porskutan menemään tarmokkaana aurinkoenergialla. En tiedä, mitä mieltä te olette asiasta, mutta mulle ainakin riittää lyhyemmät yöunet kesällä, vaikka tutkimukset sanovat, että unentarve pysyy samana ympäri vuoden.

kuusamo2

No, vielä on pari päivää jäljellä tätä kuuta, joten kerrataanpa mitä tässä kuussa oikein tapahtui, ennen kuin siirrän ajatukseni lokakuulle. Syyskuu oli todella tapahtumarikas ja se sujahti tuttuun tapaan nopeasti, ihan liian nopeasti.

kuusamo3

Syyskuussa…

– muutin uuteen asuntoon
– näin siskoani pitkästä aikaa ja tajusin vasta silloin, kuinka ikävä mulla oli ollut
– olimme lasten kanssa Ylivieskassa kummisetäni hautajaisissa
– tarkastelin taivasta joka päivä
– olin viikon kestävällä Suomi-roadtripillä
– kävin paikoissa, joissa en ollut ennen käynyt
– pääsin vihdoinkin testaamaan koskenlaskua
– nautin suunnattomasti islanninhevosvaelluksella
– tein metsäretkiä, season is on
– meidän Petteri meni Love Islandille ja tuli myös takaisin
– vein lapset (ja Tepon) kajakkiretkelle
– ostin uuden flexin Tepolle, vanha taisi kestää kuusi vuotta
– käytin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen villakangastakkia
– unohdin kumminkin ottaa takin mukaan roadtripille, josta suurin osa vietettiin pohjoisessa
– aloitin uudessa työssä Pura Finlandilla
– vein kaksi puhelinta korjattavaksi ja kolmaskin vaatisi etulasin vaihtoa
– olen ollut suunnattoman huolissani ja surullinen ystäväni puolesta

kuusamo4kuusamo5

Onhan tässä ollut paljon kaikkea, sanon minä. Ja joo, villakangastakin ekaa kertaa käyttäminen ei oo mikään juttu, mutta teki mieli vaan kirjoittaa sekin listaan. Seuraavaksi haen teddytakin pesulasta, niin saan ottaa senkin käyttöön, mutta vielä ei pysty sitä listaamaan, hehe.

kuusamo6kuusamo7

Sellainen syyskuu mulla, entä sulla?
Millaisilla fiiliksellä lähdet kohti lokakuuta?

-Maj

1 2 3 4 57