Joskus aikoinaan peruspurnaukseni aiheita taisivat olla huonot yöunet tai unenpuute, josta kärsin putkeen ehkä noin nelisen vuotta. Jossain vaiheesta useita kertoja yössä herääminen ja sängystä nouseminen muuttui poikkeuksesta normiksi. Aika ei ole vielä(kään) kullannut muistoja – ja tuskin koskaan unohdan, miltä tuntuu olla kroonisesti väsynyt pienten lasten äiti.

Siitäkin onneksi selvittiin ja opinpahan ainakin arvostamaan hyvin nukuttuja öitä. Toki uniongelmat voivat toki johtua muistakin syistä, kun valvottavista lapsista. Oli se syy sitten mikä hyvänsä, niin onhan se mielettömän raskasta, jos ei saa nukuttua tarpeeksi. Maailma näyttää väsyneenä sumuiselta ja itku saattaa tulla jo ihan pienistäkin asioista. Univajeesta kärsivät saavat kaikki sympatiani, toivottavasti pian helpottaa?

Nykyään saan nukkua yöni rauhassa. Uneni eivät häiriinny, vaikka useimmiten aamuyöstä parisänkyymme tupsahtaa eräs pellavapää. Samuel nukkuu kuin koira, kippuralla jalkopäässämme, eikä edes oikeinpäin siirtäminen muuta asiaa, sillä pian hän on taas valunut samaan paikkaan.

yöpöytä1
yöpöytä2

Makkarissamme on vain sänky ja yöpöydät, haluan makuuhuoneen olevan mahdollisimman seesteinen ja rauhallinen tila. Muutamina iltoina olen ottanut läppärin kainaloon ennen nukkumaanmenoa, olen näpytellyt meilejä, kirjoitellut postausluonnoksia tai katsellut sarjoja. Huomaan, että jos tuijottelen läppärin näyttöä tunnin tai pidempään, niin nukahtaminen on vaikeampaa ja uneenpääseminen kestää pidempään. Levollisten yöunien takaamiseksi fiksuinta olisi varmasti pitää makuuhuone läppäri- ja ehkä myös puhelinvapaana alueena?

yöpöytä3

Yöpöydälleni on lampun lisäksi ilmestynyt pari Thaimaasta löytämääni simpukankuorta, ja mehitähti, jonka istutin tuikkulyhtyyn, haha!

yöpöytä4
yöpöytä5

Painajaisia meillä ei enää nähdä, sillä kaikki pahat unet jäävät tuonne unisiepparin verkkoon. Mulla on tosi vilkas mielikuvitus ja useimmiten aamulla muistan mistä olen uneksinut. Välillä unet tuntuvat pelottavan todelta, eikä herätessä heti voi olla ihan varma, mikä on totta ja mikä ei. Joskus tapasin kirjoitella erikoisimpia uniani pieneen vihkoon. Äitini isällä oli tapana nähdä enneunia ja se jos joku on siistiä. Salaa ajattelen itsekin näkeväni unissa kaikenlaisia enteitä. Miika taas ei muista unistaan juuri koskaan yhtään mitään ja se tuntuu minusta jotenkin tosi oudolta.

yöpöytä6yöpöytä7
Lapsilla on myös omat minikokoiset unisiepparit sänkyjensä yläpuolella. Onneksi Sampankin sieppari on nyt alkukankeuden jälkeen toiminut paremmin ”:)

Tsemppiä ja haluauksia kaikille teille, jotka painivat uniongelmien kanssa. Kauniita ja rauhallisia unia myös kaikille muillekin <3
Maj

Lasten touhuja katsellessani palaan mielessäni usein omaan lapsuuteeni. Aikaan, jolloin kesäloma tuntui vuosilta ja tuntikin oli paljon pidempi kuin nykyään. Muistan tosi tarkasti asioita lapsuudestani ja ihanaa, kun muistojeni tukena on isän kuvaamat videot. Vanhempieni luona on tuntitolkulla videokuvaa lapsuuden huippuhetkistä ja myös siitä ihan tavallisesta arjesta. Siellä videoilla me seikkaillaan asuntovaunuretkillä ja Kalajoen mökillä, leikitään takapihalla vesiletkun kanssa ja kinastellaan kaikesta veljeni kanssa. Siskoni tuntui jo melkein aikuiselta, mutta oikeasti hän olikin parhaassa teini-iässä. Veljeni kanssa me hymyillään suilla, josta puuttuu hampaita sieltä täältä. Syödään aamupalalla suklaavanukasta innokkaina ja löhöillään kaikki viidestään vanhempieni sängyssä.  Äiti hääräilee usein tapahtumien taustalla imuri tai rätti kädessä.

*postauksessa näkyvät Gugguun vaatteet on saatu
gugguu1

Lapsia on usein helpompi ymmärtää, jos muistaa jotain siitä ajasta kun itse oli pieni. Lapsilla ei puolestaan ole kokemusta siitä millaista on olla aikuinen, joten tietenkin he pitävät aikuisia vähintäänkin outoina. Miksi aikuiset siivoavat, jos ei huvita? Jos kerran kahvi maistuu pahalta, niin miksi sitä juodaan niin paljon? Miten ihmeessä aikuiset jaksaa istua pöydän ääressä syömässä tuntitolkulla? Miksi ne sanovat, että ruoka on hyvää, vaikka eivät tykkäisi siitä yhtään? Miksi tuhlata kesän aurinkoisimmat päivät selällään maaten ja hikoillen? Miksi äiti meikkaa, vaikka hän on niin kaunis muutenkin? Miksi joka päivä ei voi pukea päälleen vaatekaapin upeinta mekkoa? 

gugguu2Miksi kävellä, jos voi juostakin? 

gugguu3

Odotin kovasti isoksi kasvamista, jotta voisin käyttää rahani kuten itse haluaisin, suunnittelin ostavani kaupasta kokonaisen laatikollisen Mars-suklaapatukoita. Odotin, että voisin päättää kaikesta itse, kuvittelin sen olevan maailman mahtavin tunne. Mietinkin usein, miksi äiti ei koskaan hulluttele ostamalla kymmentä suklaamunaa kerralla, kun kukaan ei kerran estä?

Lapsuuteni oli niin huoleton ja onnellinen. Kesät me leikittiin naapurin lasten kanssa kirkonrottaa tai pallopaikalla ja yövyttiin pihalla teltassa. Ei turhauttanut yhtään, vaikka kaksi päivää kului oman salakielen keksimiseen ja sen ylöskirjaamiseen, vaikka kolmantena päivänä muistiinpanot katosivat ja koko homma oli jo unohtunut. Me pelastettiin haavoittuneita ötököitä, ulkoilutettiin pehmoleluja narussa, oltiin vesisotaa, kylvetettiin nukkeja vesiämpäreissä ja syötiin jätskiä. Naapurin Ulla teki koko maailman parhaita lättyjä, joita sai syödä niin paljon kuin halusi.

gugguu4
gugguu5
gugguu6

Äiti valitti joka ilta eteisen valkoiselle laattalattialle kantautuneista ruohotupsuista, jotka olivat peräisin meidän paljaista jalanpohjista. Mietin, että mitä ne ruohot siinä ketään haittaa ja miksi kukaan haluaa sellaisen laattalattian, jos sitä pitää kerran kuurata joka päivä. Samalla vannoin, että isona otan koiran, enkä tosiaankaan pese lattiaa niin usein kuin äiti. Päätin myös, että minusta tulee seikkailija, enkä koskaan haluaisi kasvaa sellaiseksi tylsäksi aikuiseksi, joka käyttää vain harmaita tai mustia vaatteita ja jonka lempipuuhaa on nukkuminen ja syöminen, miten tylsää!

gugguu7
gugguu8
gugguu9
gugguu10

Lapsuus on ainutlaatuista aikaa – ja vaikka näiden kuvien maisemat ovat totaalisen erilaiset kuin lapsuudenkodissani Ylivieskassa, niin joku näissä veti minut samantien takaisin niihin huolettomiin ja onnellisiin hetkiin.

gugguu11
gugguu12
gugguu13
Muutamalla sanalla kuvien asuista; mielestäni  Gugguun vaatteet kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan antavat kaiken huomion vaatteiden kantajalle. Katseet eivät kiinnity pelkkään vaatteeseen, vaan lapsen persoonallisuus tulee paremmin esille.

Vuosi toisensa jälkeen Gugguun naiset onnistuvat loihtimaan lastenvaatemalliston, joka on ajankohtainen ja raikas. Vaatteet kestävät niin aikaa kuin käyttöäkin ja niitä on melkein mahdotonta rakastaa ihan puhki. Gugguun vaatteet kiertävät yleensä lapselta toiselle, joten niihin kätkeytyy useamman käyttäjän muistot  <3

Tehkäähän tekin hyppy ajassa taaksepäin ja kertokaa mitä siellä näkyy?

-Maj

1 2 3 4 5 6 51