Tämä postaus katosi täältä äkillisesti jostain kumman syystä? Pelottavaa. No, aihe on niin tärkeä, että päätin kirjoittaa tämän urhoollisesti uudelleen… :D

Jokaisessa työpaikassa, missä työntekijät ovat enimmäkseen naisia, taitaa olla yksi sellainen, Fiskmunnen siis. Fiskmunnen on sellainen tyyppi, joka levittää toisista ihmisistä ilkeitä juoruja, haukkuu työkavereita selän takana ja on enimmäkseen aina negatiivisellä kannalla. Fiskumunnen levittää huonoa fiilistä, kuin kalanhajua konsanaan. Kuulostaako tutulta? Fiskumunneneita on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä? Monet varmaan ajattelevat, että FM on kateellinen tai katkeroitunut syystä, jota kukaan ei tiedä. Toinen teoriani on, että FM:llä ei ole kertakaikkiaan riittävästi sisältöä omassa elämässään, joten hän haluaa sabotoida toistenkin ”bisnekset”. Kallistun vahvasti jälkimmäisen vaihtoehtoon. Toisaalta myös säälin Fiskmunneneita, koska kukapa haluaisi olla se noh, kauniisti sanottuna ei-niin-pidetty työkaveri? Eivätköhän fiskmunnenit itse edes tiedosta, ettei heidän seuraansa ole lounastauolla tunkua? Ehkä eivät tai sitten he hoksaavat sen ja juuri se tekeekin heidät niin onnettomiksi ja ilkeiksi. Kolmas vaihtoehto voisi olla, että Fiskmunneneilla ei ole ”ihan kaikki kotona” jos tiedätte mitä tarkoitan…

Kuva otettu 03.06.2011 klo 21.23

Kuvitus ei liity aiheeseen mitenkään. Halusin vain kertoa teille, että mulla on ihana uusi PINK treeni/viikonloppu/ranta/vauvantarvike-kassi!

Fiskmunnenia tekisi mieli ottaa hartioista kiinni ja ravistella oikein kunnolla ”Hei haloo, etkö ymmärrä, että käytöksesi tekee sinusta vastenmielisen”. FM on vaan niin paatunut tyyppi, että tuskin sekään auttaisi, ikävä kyllä. Jos Fiskmunnenille erehtyy sanomaan jotain ystävällistä ja väläyttämään hymyn, hän todennäköisesti vain tuhahtaa ja ottaa entistäkin kyllästyneemmän ilmeen. Työnantaja puolestaan ei huomaa FM:n ilkeyksiä, koska hän osaa niin taitavasti kieroilla. Toisaalta pomo voi vaan sulkea silmänsä FM:n puuhailulta tai ehkä hänkin on vaan voimaton FM:n edessä.

Kuva otettu 03.06.2011 klo 21.24 #2

I <3 IT!

Fiskmunnen, whyy, ouu, why? Meidän kaikkien on vain hyväksyttävä Fiskmunnenit, heistä ei päästä millään. Ei pidä välittää ilkeilyistä, eikä ainakaan mennä mukaan juoruiluun tai valehteluun. Parempi on vain ostaa ilmanraikastin, sillä tiedättehän, että kalanhajua on hankala peittää…

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella,

Maj

Asiat näyttävät usein tosi erilaisilta, mitä ne oikeasti ovatkaan. Tarkoitan, että kun katsot jotain ihmistä, niin saatat ajatella tyyliin ”Hitto, tuolla tyypillä on niin helppo elämä, super täydellinen työ ja ihanteellinen parisuhde ja kaupan päälle se on niin kauniskin”. Toiset ihmiset vilpittömästi huokaa ihastuksissaan, ”kunpa olisin kuten hän”, mutta toiset taas hiukan ehkä katkerana ajattelevat, että ”Ehkä sen mies pettää sitä ja sille on varmana tehty kauneusleikkauksia, ei tuo voi olla edes oikeesti onnellinen.” Oikeasti monet ihmiset ovat usein tehneet aika paljon töitä päästäkseen siihen missä sillä hetkellä ovat, enkä usko, että kovinkaan moni tiedostaa omaa täydellisyyttään, eikä välttämättä sitä, kuinka onnekas onkaan. Kukaan ei näe itseään siten, kuin muut näkevät. Sitäpaitsi kaikilla meillä, ihan kaikilla on ne omat ongelmat ja vaikeudet. Toisia ihmisiä koetellaan tässä maailmassa enemmän, toiset pääsee vähemmällä. Kaikki ei ole reilua, toisella on jotain, toisella toista. Parempi olla onnellinen siitä, mitä itsellä sattuu olemaan, eikä kuluttaa energiaa mietiskelemällä miten paljon paremmin asiat ovat tai mitä enemmän niillä toisilla onkaan kaikkea.

vanha

Maj 18-v.

Blogimaailma on mielestäni tosi mielenkiintoinen. Blogit herättää kaikenlaisia tunteita ihmisissä, varmasti paljon juurikin sitä kateutta ja katkeruutta, mutta varmasti vielä enemmän hyviä fiiliksiä. Bloggaajana on kivaa jakaa muiden kanssa niitä hyviä juttuja ja saada itsekin vinkkejä muilta. Kritiikin vastaanottaminen on haastavinta, mutta kehittävää sekin varmasti on. Blogeissa yleensä näytetään ne hyvät jutut, siksi ehkä moni bloggaaja vaikuttaakin niin ”täydelliseltä”. Ei kovinkaan moni halua paljastaa tuhansille tuntemattomille ihmisille heikkoja kohtiaan, eikä muitakaan kaappinsa luurankoja.

Jos joku siellä ajattelee minusta, että täydellisen ällöttävää tai ällöttävän täydellistä, niin haluaisin sanoa, että kuulkaas ei ole. En silti oikein uskokaan, että kukaan niin ajattelisi, mutta halusin vain varmistaa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja koen, että olen etuoikeutettu monessa asiassa. Minulla on kaunis, terve tytär, ihana mies, kiva koti ja pidän työstäni. Olen saanut kasvaa rakastavassa kodissa ja perheeni on aina minulle maailman tärkein. Ystävät ovat myös kovin tärkeitä, olen tosi onnekas, kun minulla on niin ihania ystäviä. Eikös teilläkin ole? Teininä ja aikuistumisen kynnyksellä olen kokenut tosi rankkoja juttuja, jopa sellaisia, mistä en pysty kaikille läheisilleni ikinä edes kertomaan. Eikä minulle tulisi mieleenkään jakaa niitä asioita julkisesti. Niin ja minustakin tuntuu välillä, että koko maailma kaatuu päälleni, enkä pysty muuta tekemään kuin istumaan ja itkemään. Onneksi minulla on läheiset ihmiset, onhan teilläkin?

En tiedä mistä inspiraatio tähän tekstiin tuli, mutta mun oli vaan pakko kirjoittaa tämä. En ole tässä vaiheessa edes varma, että aionko julkaista tätä. Halusin kai kirjoittaa vain muille naisille muistutukseksi, että älkää kadehtiko turhaan kanssa tovereita, vaan keskittykää itseenne. Keskittykää olemaan onnellisia, ihania naisia, koska sellaisia te oikeasti olettekin <3

Aamen.

T.Maj

1 48 49 50 51 52 53 54 55