Nykyään on ihan normaalia, että me naiset hiukan kohennamme ulkonäköämme ns. lisäosilla. Ei kenellekään enää varmaan tuota suurta ihmetystä, jos jollain on hiustenpidennykset, rakennekynnet, ripsipidennykset tai kestopigmentoinnit tai vaikka kaikki yhtäaikaa. Nykyään on ihan normaalia kysyä pitkähiuksiselta henkilöltä, että ”onks toi kaikki sun omaa hiusta?” Hiusten värjäys ja kasvojen ehostaminen on täysin arkipäiväinen asia monelle, enemmän ihmetystä meissä herättääkin oikeastaan se, että joku on ihan täysin ”luonnontilassa”.

Minulla on ystäviä laidasta laitaan, toiset laittautuvat enemmän ja toiset vähemmän. Itse olen tosi ”suvaitsevainen” tämän kauneusasian suhteen, antaa kaikkien tehdä itselleen (tai olla tekemättä) mitä haluavat, kunhan vain huolehtivat päivittäisestä hygieniastaan.

En oikein tiedä mihin omalla kohdallani rajan vetäisin, sillä tältä istumalta en lähtisi kuitenkaan leikeltäväksi. Hampaiden valkaisu tai tuuheammat ripset ovat kuitenkin aika pieniä ja riskittömiä juttuja verrattuna leikkaukseen. Entä jos minusta  40-vuotiaana tuntuukin, että olen edelleen nuori ihminen vangittuna ryppyiseen ulkomuotoon, ehkä käännän kelkkani joskus jopa leikkausten suhteen.Tai ehkä se on 20 vuoden päästä yhtä luonnollista vähän kiristyttää kasvoja, kuin tänä päivänä on värjätä hiuksia. Minusta kuitenkin luonnollinen on kaunista ja jos jotain extraa itseeni laitan, haluan, että se on jollain tapaa huomaamatonta.

Juonteita ja hiustenlähtöä…

Entäs ne ruiskeet sitten? Ne eivät ole sama asia kuin leikkaus, mutta ne ovat mielestäni kuitenkin suurempi juttu, kuin vaikka hiustenpidennys. Muutamalle ystävälleni on tehty kauneusleikkauksia sekä laitettu täyteainetta kasvoihin, niin ja kyllä, alle 30-vuotiaana. Onko siinä mitään järkeä? En osaa sanoa, mutta jos ihmiselle tulee parempi fiilis toimenpiteiden jälkeen tai ne nostavat pohjalukemissa olevaa itsetuntoa, niin ehkä on. Toisilla on vaan luonnostaan ja toisilla ei, näin se vaan menee.

Taas tullaan siihen, että me naiset vaadimme itse  itseltämme aivan liikoja, tuskin kukaan muu stressaa sinun pienistä rinnoista tai kapeasta ylähuulesta, kuin sinä itse. Olen aina miettinyt, että on se saakeli kumma homma, kun toisesta päästä ne karvat on saatava pois ja toiseen päähän niitä on saatava lisää, hih… Jos sinulla on kiharat hiukset, haaveilet suorasta tukasta ja toisinpäin. Harvoin myöskin luonnostaan  suuririntaiset naiset ovat innoissaan asiasta…

Joku ylitsepääsemätön ulkonäkökriisi voi tuntua ihan yhdentekevältä, kun kuvioon astuu vakavampi asia, kuten sairastuminen. Voisin kuvitella, että ihmisillä (tai vaikka läheisellä) joilla diagnosoidaan joku vakavampi sairaus, niin ohuet ripset unohtuu sekunnin sadasosassa, näin minulle ainakin kävisi. Antaisin vaikka kummatkin käteni lapseni puolesta, kunhan vain hän olisi terve ja onnellinen.

Mitähän siihen mennessä ollan keksitty, kun hän on ikäiseni? Näytetäänköhän me ulkoisesti saman ikäisiltä? En usko. En tiedä miten suhtautuisin siihen, että hän haluaisi täydellisiä kasvojaan leikeltävän. Kammottava ajatus… 100% ymmärrettävää kauneusleikkaus on, jos on joutunut vaikka pahaan onnettomuuteen, jossa on tullut jotain pahoja arpia tms. Kauneusleikkauksia vaan tehdään niin paljon jo valmiiksi todella kauniille ihmisille, jotka eivät ehkä muiden mielestä tarvisi yhtään mitään korjailua.

Sitä paitsi onkohan mahdollista, että omalle peilikuvalleen tulee ns. sokeaksi? Niin, että näkee vaan kokoajan jotain korjailtavaa ja virheitä. Uskon, että se on aika mahdollista. Dolly Parton sanoi muistaakseni jotenkin näin ”tottakai korjautan paikat, jos ne pääsee repsottamaan” kaikesta päätellen hänellä on aika moni paikka ”päässyt repsottamaan”… Hän ja aika moni muu superjulkkis ovat ihan ääripäitä leikkausten suhteen, tuskin kukaan meistä haluaa koskaan näyttää samalta kuin vaikka Dolly?

Onnelliseksi minut tekee joka päivä nuo kaksi kauneinta.

Tämä kauneusasia on jo pitkään pyörinyt mielessäni ja olenkin keskustellut näistä asioista monen ystäväni kanssa ja halusin jakaa tämän teidänkin kanssanne. Haluaisinkin  kuulla teidänkin (toivottavasti asiallisia) kommentteja asiasta.

Toivottavasti en loukannut ketään tällä kirjoituksella :)   Mulla riittäis aiheesta niiin paljon kirjoitettavaa, että ehkä joskus kirjoitan tähän postaukseen kakkos ja kolmos osan, etenkin jos te haluatte.

-Maj

ps. Minulle ei ole tehty mitään leikkauksia, ei hampaiden valkaisua tai ripsipidennystä, mutta näpyttelen tätä postausta kuitenkin geelikynsilläni.