Viime viikolla meidän Samuelille tuli mittariin kahdeksan vuotta ja enää pari viikkoa siihen, että Rebekasta tulee 10-vuotias. Kuten sanottua, se tuntuu vähän kreisiltä, että mulla on jo niin isot lapset. Moni on kysynyt ikävöinkö sitä aikaa, kun lapset olivat pienempiä? Kyllä ja toisaalta en ollenkaan.

Kahden koululaisen kanssa arki on sujuvaa, me ollaan mielestäni hyvä tiimi. Voidaan tehdä paljon erilaisia asioita yhdessä ja olen tyytyväinen Samuelin ja Rebekan pienestä ikäerosta. En kaipaa yövalvomisia ja vaippavuoria, en nopealla tahdilla vaihtuvia ”vaiheita”, enkä niitä kaikista työläimpiä juttuja, joita pikkulapsiarki pitää sisällään. En etenkään tässä elämäntilanteessa, vuoroviikkoelämässä. En kaipaa sitä loputonta vauvavuosien väsymyksen tunnetta, en sitten yhtään. Tottakai silti katson välillä lapsiani ja toivon heidän pysyvän aina pieninä. Toivon ajan menevän hitaammin ja muistelen haikeudella vanhoja.

sämpylä5

Juuri nyt 1-luokkalaisen Samuelin mielestä siisteintä on olla kavereiden kanssa, leikkiä ja pelata. Pokemon Go -peli motivoi lähtemään kurjallakin säällä ulos ja pleikkarilla voisi pelata vaikka kuinka monta tuntia putkeen. Samuel käy tällä hetkellä sählytreeneissä kerran viikossa ja ollaan mietitty mitä siihen rinnalle keksisi vielä? Kesällä kuvioihin tulee jalkapallo ja nyt lähiaikoina uintiharrastus on myös pyörinyt mielessä. Koulukin sujuu kivasti, matikka on helppoa ja kivaa, äidinkieli on kuulemma ärsyttävää. Omasta eli äidin näkökulmasta tämä ikä on helppo, maman kanssa kiinnostaa vielä puuhailla kaikenlaista, vaikka omia juttujakin riittää.

sämpylä3sämpylä2

Parasta on kun tehdään tehdä jotain sellaista mistä me kaikki nautitaan, aika usein pelataan jotain, sporttaillaan, retkeillään tai vaikka katsotaan vaan leffaa samalle sohvalle ahtautuneina. Lasten  kanssa saan usein nauraa kippurassa, kaipa meillä kaikilla on samanlainen, surkea, huumorintaju. Välillä ihmettelen kuinka monimutkaisia asioita he jo ymmärtävät ja pystyvät käsittelemään. Lähiaikoina olen myös huomannut heidän kuulevat aivan kaiken, ei väliä kuinka hiljaa yrittää puhua, heh! Erityisen onnellinen olen kumminkin, että heistä molemmista on kasvanut empaattisia tyyppejä, jotka osaavat asettua myös toisen ihmisen asemaan. Ei tietenkään aina, mutta usein.

sämpylä1

Samuel on mun oma auringonpaiste, aina äänessä, pelleilemässä ja yleensä hyvällä tuulella. Hänellä on paljon ajatuksia ja ideoita, joita hän mielellään jakaa – ja pienessä päässä pyörii kai niin paljon kaikenlaista, että joskus mielikuvitus ja totuus vähän sekoittuu keskenään. Kun juttua alkaa tulemaan, niin se ei sitten lopu millään, äitiinsä tullut. Joskus se juttu ei vaan lähde – ja silloin siihen ei oikein auta mikään. Itse olen helposti suuttuva ja nopeasti leppyvä, Samuel saattaa taas mököttää kauan. Moni on sanonut, että me ollaan aika paljon samannäköisiä – ja se taitaa olla mun näkökulmasta imartelevampaa kuin hänen. Onneksi olet olemassa, Samuel, en tiedä mitä tekisin ilman sinua.

-Maj

Tekisi mieli sanoa, ihana perjantai. Niin, että terveisiä täältä puhtauttaan kiiltävästä kodista! Ruoka on uunissa, viikonlopun ostokset on hoidettu (tietenkin jo eilen) ja täällä juuri korkkaan skumppaa samalla kun lopettelen työviikkoa. Mikään edellämainituista ei pidä paikkansa, mutta saatan ehkä silti ottaa lasin viiniä jos en nukahda samaan aikaan kuin lapset, sekin on kyllä hyvin paljon mahdollista. Ei tässä perjantaissa oikeastaan mitään vikaa ole, mutta ei se kyllä tuota kuvauksen kiiltokuvaa muistuta.

perjantai1perjantai4

Tältä mä näyttäisin perjantaisin kotikorkkareissani. Todellisuudessa olen koko viikon melkein laahustanut treenitrikoot jalassa. Päivitellen marraskuun harmautta, silmän aluset mustana ja hiukset hapsottaen. Toki tähänkin viikkoon on mahtunut monia ihaniakin hetkiä. Päivän päätteeksi taputan itseäni olkapäälle ja kotiin päästessäni ajattelin testata oman äitini hyväksi todettua vinkkiä eli sammuttaa valot, sytytellä kynttilät ja kuvitella, että meillä on siistiä. Kotikorkkareiden sijaan sujautan jalkaani villasukat.

perjantai2

Kuvat – Char and the City

perjantai3perjantai5

Rentouttavaa viikonloppua, älkää vaatiko itseltänne liikoja
– ja testatkaa se kynttiläkikka.

Niin ja muistattehan;
mitä se ikinä sitten onkaan, niin kyllä se aina järjestyy, tavalla tai toisella.

-Maj

1 2 3 4 194