En muista miten me edes päädyimme ystäväni kanssa puhumaan pelikonsoleista, sillä kumpikaan meistä ei ole mitään pelaajatyyppiä. Pelaaminen ei siis todellakaan ole mun juttu, paitsi joskus kauan sitten, kun pelit olivat vielä hyviä, haastavia ja pikselisiä, kuten Janne asian hienosti ilmaisi.

Jokatapauksessa, kun asiasta tuli puhetta niin muistin, että mullahan on vanha Super Nintendo. Lähdimme Idan kanssa siltä istumalta lauantai-iltana kaivamaan sitä varaston uumenista – ja sieltähän se löytyi, vieläpä kymmenen pelin kera! Koitettiin saada laite toimimaan, saatiin myös teknistä tukea puhelimitse. Ei kuitenkaan onnistunut hyvästä yrityksestä, sillä johtoja puuttui ja nykyisissä telkkareissa ei ole enää samanlaista scart-liitäntää kuin silloin joskus. Veikkaisin Super Nintendo olevan vuosimallia 1994, huh.

super nintendo1super nintendo2

Tuona lauantaina jäi peli-ilta pitämättä, mutta en kuitenkaan luovuttanut Nintendon suhteen. Muutaman päivien tutkiskelujen ja Jannen tajusin tarvitsevani vain scart-adapterin ja yhden toisen johdon, joka lopulta Puolenkuun Pelit -myymälästä. Myönnän olevani aivan mahdoton saadessani jonkun päähänpinttymän ja tässäkin tapauksessa olisin varmasti mennyt aika erittäin pitkälle saadakseni laitteen toimimaan.

Vitsit, miten paljon muistoja mieleen tulvi, kun lopulta päästiin pelailemaan lapsuuteni lempipelejä; Super Marioa ja Donkey Kongia. Niin kivaa, kun Samuel ja Rebekka olivat aivan messissä pelaamisessa. Vietetiin super ihana ilta  yhdessä pelaillen ja tietysti myös Idan kanssa on suunnitteilla uusi peli-ilta – heti kun neidillä on aikaa tulla tänne Tampereelle.

 

super nintendo3super nintendo4super nintendo5super nintendo6super nintendo7

Nintendo on edelleen tuossa olkkarin pöydällä, on ollut nyt viikon ja olen tarttunut ohjaimeen aina kun vain on ollut aikaa – eli ei kauhean usein vielä toistaiseksi. Oletteko te pelanneet Nintendoa lapsuudessanne? Herättääkö tuo ikivanha laite kenessäkään muussa lämpimiä tunteita?

-MAj

Kesälle ei näy vieläkään loppua, mutta joka puolella fiilistellään jo syksyä! Eilen meinasin läkähtyä neuleessani, mutta minkäs teet, kun mieli on jo ihan syvällä syksyssä? Näistä syyskuun lämpimistä päivistä tulee mieleen ihan yläasteajat; aamut olivat vilpoisia ja pyörämatkalle piti pukea vaatetta, että tarkeni. Iltapäivästä lämpötilat pompsahtivat ylöspäin ja luokkahuoneessa hikoiltiin kilpaa parikymmenen teinin voimin. Toppaliiviä ei voinut ottaa pois päältä, ei tietenkään. Hikiset lenkkarit sen sijaan potkaistiin pois jaloista, hyi hitsi, muistan ihan elävästi sen hajun edelleen.

kupla1

Olen viimeksi kuusi vuotta sitten käynyt Lapissa ruskaa ihailemassa. Saariselänreissu oli antoisa kokemus silloin aikoinaan, mutta sen jälkeen syksy on ollut monta vuotta putkeen mulle niin hankala ja vähän masentavakin aika vuodesta, etten ole ollut yhtään kiinnostunut lähteämään pohjoiseen – itseasiassa päinvastoin, aurinkolomat ovat houkutelleet paljon enemmän.

En tiedä mikä muhun on mennyt, koska Kuusamon reissu on alkanut oudosti kiehtomaan?! Voisiko syy tähän päähänpistoon johtua Henriikan IG-storyjen ihanasta outdoor-meiningistä? En tiedä, mutta joka tapauksessa kyselin jo vanhempieni mökkiä pidennetyksi viikonlopuksi käyttööni. Haluaisin päästä käymään pohjoisessa ihan viimeistään lokakuussa. Toivottavasti saadaan kaverin kanssa aikataulut sopimaan yksiin ja vielä jos se mökki sattuisi silloin olemaan vapaana, niin päästäisiin suunnittelemaan reissua.

kupla2

 

Neule – H&M
Mekko – Minimum
Laukku – LV
Tennarit – New Balance

Kuvat – Jonna Leppänen

 

minimun dressminimum mekko

Postauksen kuvat eivät nyt varsinaisesti liity tekstiin, mutta tässä asussa olen pyörinyt useamman kerran edellisen parin viikon aikana. Yhdistelen edelleen innossani kesämekkojani neuleisiin – vaikka eilen ja tänäänkin tarkenisi ihan varmasti ilmankin! 

Saattuko kenellekään muulla olemaan outoa lappikuumetta?

-Maj

1 2 3 4 192