Meillä täällä kotona ei olla erityisemmin vietetty pääsiäistä, mitä nyt muutamat koristeet on nostettu pöydälle ja vähän ollaan herkuteltu suklaalla… Parasta mun mielestä tässä koko hommassa on, että ihmisillä on vapaata töistä tai siis oikeasti parasta on, että Miika on kotona :D Niin, ei taida kaikilla olla edes vapaata :( En ole oikeasti ehtinyt ajatella koko pääsiäis-asiaa ollenkaan tässä tohinassa (synttärit, vieraita jne.), me ei käyty virpomassa, eikä olla ostettu mämmiäkään (hyi). Eilisen saunavuoro ja kotitekoiset hampurilaiset tekivät meidän päivästä lähestulkoon juhlallisen! Onneksi kuitenkin Miikan vanhemmat kutsuivat meidät tänään pääsiäisen viettoon ja syömään.

 

Mummolaan lähteminen teki tytön todella iloiseksi. Rappusten meneminen itse sai hymyn hiukan kuitenkin hyytymään. ”Ota syliin” <3

 

Mun on vaan vähän mahdotonta kantaa vauvan ja vaikkapa ostoskassien lisäksi vielä Repsuakin.

 

Ja kun kysehän ei ole siitä, etteikö neiti osaisi kävellä rappuja itse, mutta hän ei vaan haluaisi. Tässä me sitten mennään yhdessä. ”Ota kädestä, äiti”

 

Vähän on bootsit tainneet kastua näillä onnettomilla rapakeleillä…

 

Perillä! Värikynät kaivettiin heti esiin…

 

Mummolassa saa aina masun pullolleen herkkuja, ai että kyllä taas kelpasi!

 

Mun Lumia <3

 

Pikkuisesta on kasvanut jäntevä poika…

 

Rebekka voittaa äidin 100-0 päivän asussa ja suloisuudessa. Ja kaikessa muussakin mahdollisessa. Onneksi sentään olen toistaiseksi parempi niissä portaissa…

 

NAM! Nyt herkutellaan viimeisiä päiviä, sillä ajattelin aloittaa karkkilakon, johon kuuluu myös suklaa. Aika rohkeaa, mutta mun ja Miikan joka iltainen herkuttelu on lähtenyt täysin lapasesta. Vai täytyisikö vain ottaa yksi karkkipäivä viikossa, siinäpä vasta pulma.

Sitä ennen menen syömään suklaat loppuun…

 

-Maj

Me päästiin eilen porukalla elokuviin katsomaan Nälkäpeliä. Elokuva oli hyvä ja mua itketti.  Oli ihan mielettömän ihanaa istua siellä pimeässä elokuvateatterissa ilman, että kukaan keskeytti kertaakaan. Nautin kyllä ihan joka sekunnista. Elokuvan jälkeen huristeltiin nopeasti takaisin tukikohtaan ja oli taas ihana nähdä lapsia. Diego-vauva ei ollut itkenyt yhtään mummun ja vaarin hoivissa, olin helpottunut. Täytyy yrittää järjestää muutaman kerran kuussa meille jotain actionia ilman lapsia, vaikka ihan pariksi tunniksi. Tekee hyvä olla välillä muutakin, kuin äiti, sillä välillä sitä oikeastaan unohtaa itsensä, unohtaa jopa koko parisuhteen olemassa olon. Komppaan Iholla-ohjelman Mariaa, jolla on ikävä miestänsä, vaikka hän on aivan siinä vieressä.  Toisaalta usein ”omalla ajalla” on taas sitten ikävä lapsia. Ei meillä äideillä ole helppoa :D

Minähän se siinä,

ilman puklutahroja ja joka päivä käytössä olevaa harmaata hupparia.

 

 Ja tämä on se mieheni (note to myself)

 

 

 Me siskokset.

Petukin taisi vähän liikuttua siellä elokuvissa,

sattumalta siinä oli niin vahva sisarussuhdekin :)

Ja vanha kunnon Andy hoputteli jo meitä autoon <3

 

En tiennyt Nälkäpeli-leffasta mitään etukäteen, paitsi sen, että se perustuu suosittuun nuorten kirjasarjaan. Se oli kuitenkin oikeasti meidän kaikkien mielestä ihan hyvä, vaikka meitä ei kait enää nuoriksi varsinaisesti lasketa. Kannattaa siis käydä katsomassa. Sape lupasi lainata mulle myös ne kirjat, jos vaikka ehtisin lukea ne jossain vaiheessa…!?

ps. Luin jostain lehdestä, että pääosan näyttelijää Jennifer Lawrencea ovat kriitikot haukkuneet liian iso kokoiseksi tai pyöreäksi ja sen takia hän ei olisi muka uskottava roolissaan. PYH! Jennifer on erittäin kaunis ja erittäin uskottava <3

-Maj

1 … 178 179 180 181 182 183 184 … 194