Lapset ovat aivan ihania, mutta kun heidän kanssaan koko päivän touhuaa, niin alkaa jo odottelemaan hetkeä, jolloin saa touhuta omia juttujaan eli sitä lasten nukkumaanmenoaikaa. Meillä on syksystä asti lapset nukkuneet samassa huonessa, välillä vierekkäin leveässä alasängyssä, välillä Samuel (1-vuotta) on nukkut myös pinnasängyssä. Fiiliksen mukaan, Samppa on saanut päättää. Meillä luetaan vain iltasatu, jonka jälkeen aikuinen peittelee, toivottelee kauniita unia ja poistuu huoneesta. Tähän saakka se on toiminut loistavasti, lapset ovat hetken höpötelleet keskenään, mutta ennen yhdeksää molemmat ovat täydessä unessa.
Rebekkaa piti aikoinaan nukuttaa, toisinaan makasin tytön sängyn vieressä niin kauan, että nukahdin itsekin. Toki tytön vauva-aika oli muutenkin erilaista, koliikki, maitoallergia, korva-kierre, hän ei nukkunut hyvin, sairasta lasta kannettiin ja pidettiin sylissä paljon. Samuelin kohdalle me ollaan järjestelmällisesti toimittu niin, että häntä ei nukuteta, vaan sanotaan hyvät yöt ja poistutaan huoneesta. Jos poika on siellä itkenyt, niin tottakai olen käynyt huoneessa, silitellyt ja poistunut taas. En kyllä tosin muista koska niin olisi käynyt edes.
Siskon kanssa yhteiseen huoneeseen siirtyminen meni niin kivuttomasti, en olisi voinut edes haaveilla, että se olisi niin helppoa. Jos tärkeä unipupu meni hukkaan, niin sisko etsi sen ja joskus salakuuntelin ovelta heidän käymäänsä keskustelua: S: Äitiiii… R: Ei mitään hätää, sisko on tässä ja äiti ihan lähellä, ota pupu kainaloon S: Joo, pupu. Kohta siellä jo kuorsattiinkin.
No, nythän meillä on vietetty tutitonta tammikuuta. Se on sekoittanut koko pakan täysin. Illalla etenkin suu napsaa ja huuto raikaa. Joululomalla poika meni nukkumaan vasta about 23.00-01.00 välillä. Olen tullut erittäin tietoiseksi, siitä kuinka tärkeä oma aikani on iltaisin, etenkin nyt kun sitä ei ole ollut. Kaikki tutit lähtivät kertaheitolla ja olemme pysyneet päätöksessämme hyvin. Päivä päivältä kuitenkin homma on helpottanut, eilen lapset nukkuivat jo 22.00. Samuelin yöheräilyt ovat palanneet ja mamma ravaa lastenhuoneessa muutaman kerran yössä. Päivien ajaksi tutti on jo unohtunut kokonaan – ja kuten sanoin, illat/yöt ovat jo näin reilun viikon jälkeen helpompia. Meidän muksut ovat menneet (ennen tätä tutti-casea) nukkumaan itsekseen, helposti ja kiltisti myös vieraissa paikoissa. Kyllä me ollaan tämän asian suhteen oltu melko onnekaita, pakko myöntää.
Tänä aamuna olin ihan kuitti, sain aika hauskan herätyksen. Samuel oli pukeutunut keijuksi ja Rebekka prinsessaksi, he yllättivät minut, lätkäisivät valot päälle ja kiskoivat peittoa pois päältä! Hyvää huomenta vaan ;)
Lapset onnellisesti nukkumassa. Me Cocon kanssa fiilisteltiin vuoden vaihtumista viinilasit kätösissä. Jep, joka nukutuksen jälkeen en palkitse itseäni viinilasillisella :D
Toivottavasti lapsosten nukkumiset palaa raiteilleen tuttittoman tammikuun vaihtuessa tutittomaksi helmikuuksi. Kyllä me vaan ollaan päästy koko syksy helpolla, ihanaa!
-Maj