Tulin nopsaan kertomaan tänne blogin puolelle kuulumisiani. Alkuviikosta olen ollut Helsingissä ja nyt tulin kolmeksi päiväksi töihin tänne Treelle. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä takaisin Helsingin suuntaan ja voin kertoa, että nämä vajaat kolme päivää täällä kotosalla on aikamoista juoksemista ja asioiden hoitamista! Niin, miten tämmönen viikko on edes mahdollista? Siten, koska meidän Rebe pakkasi laukut ja lähti viikoksi Ylivieskan mummulaan lomailemaan :”> Arvatkaapa onko meillä ikävä? No, ei varmaan tarvi edes kertoa. Repsu oli nähnyt mummulan kalenterista Tepon kuvan, niin se oli sanonut, että ”Eppo, eppoo” ja antanut pusun kuvalle. Voi sitä pikkuista, onkohan sille meitä yhtään ikävä vai pelkästään Teppoa :)
Tänään söin sipsejä ja suklaata sängyssä, kun olin kotona ihan yksin :D Olen oppinut arvostamaan lapsen myötä asioita, joita pidin ennen itsestään selvyyksinä. Isompia ja sitten niitä pienen pieniä asioita…
Mulla on siis tosi erilainen viikko menossa kaikinpuolin…
Tulin just lenkiltä ja koitan parhaillaan keksiä, että missä välissä ehdin treenaamaan salilla, ehkä ennen töitä? Ehkä en ollenkaan…
Halauksia,
Maj
Ikävästä huolimatta nauti nytten myös omasta ajasta ja yritähän vähän levätäkkin :D Repsu on hyvässä hoidossa!
Miten monta yötä sinusta 1-vuotias voi olla erossa vanhemmistaan? Itse ajattelen, että yö per ikävuosi olisi hyvä. Tietenkin on eri jos lapsi näkee isovanhempiaan usein. Olisi kuitenkin vaikea kuvitella, että oma yksivuotias olisi kahta yötä enempää mummolassa, vaikka viikottain mummolan väen kanssa tapaisikin. Noh, kukin tyylillään.:) Nauti omasta ajasta, se on harvinaista meille kotiäideille.
Ihana huppari ! Ihastuin heti väriin :D mistä toi on? :)
hei mistä tuo ihana pinkki kippari ?(:
siis huppari
Voi apua, emme ikinä erottaisi 1-vuotiastamme molemmista vanhemmista yhtäaikaa – ja vielä viikoksi?! Tai siis täytyisi olla jokin todella, todella painava syy, jos näin tapahtuisi. Aikamoinen hylkäämiskokemus pikkuiselle :( Hän kun ei voi ymmärtää, miksi vanhemmat yhtäkkiä hävisivät, koska tulevat takaisin. 3-vuotiaallekin voit jo ihan eri tavoin selittää asioita, laskea öitä vanhempien jälleennäkemiseen. Mun tuli tosi kurja olo pikkuisen tyttönne puolesta. Varmasti on hyvässä hoidossa, sitä en tarkoita, mutta erokokemuksena tuollainen on kamala noin pienelle :( Ja siis aikapaljon kasvatustieteilijänä (ja kolmen lapsen äitinä) asiasta tiedän..
Laura
Toivottavasti viikko isovanhempien luona ei ole Repsukalle hylkäämiskokemus! Meidän mummut on superläheisiä Repsun kanssa, joten uskon, että hänen on turvallinen ja hyvä olla siellä <3 Itse olen pitkät päivät töissä ja Miika aloitti uudessa työssä eilen, plus tämä reissailu, joten R olisi joutunut oleen tosi paljon vierailla hoidossa. Ylivieskassa hän saa olla 24/7 mummun ja papan kanssa, enon, tädin ja sedän kanssa ja pääsee leikkimään serkkujensa kanssa. Minulla on vain yksi lapsi, enkä ole mikään asiantuntija kasvatuksen suhteen, mutta sydämeni sanoo, että tämä oli aivan oikea ratkaisu :)
Siis voi herranjumala! :D Eikös toi nyt oo ihan lapsesta kii, että miten kovasti tarvii äitiä :D En tiedä lapsista mitään (enkä edes halua tietää), mutta välillä kyllä tuntuu, että niitä paapotaan ihan hirveästi. Ei uskalleta laittaa mihinkään hoitoon ja vältellään tarhoja ja kaikkea mahdollista, ei päästetä eläinten lähelle ettei tuu allergiaa (hoho) ja joka puolella on hirveästi bakteereja ja kaikenlaisia vaaroja. Luulis, että lapselle tekee ihan hyvää olla välillä erossa vanhemmistaan ja toisinpäin.
Ja oon samaa mieltä alla olevan kanssa, oot kyl maailman kaunein äiti :D!
Se ei ole paapomista, että ei ymmärrä sitä, että yksivuotias erotetaan molemmista vanhemmistaan viikoksi. Et selvästikään tiedä yhtään mitään asiasta, joten ehkä parempi silloin olla tekemättä erittäin naiiveja kommentteja yleistyksineen.
t. Laura
Mut senhän jo auliisti myönsin. Tää on vaan niin…hohhoijaa. Kyllä sitä ennen vanhaankin jne.
Joo on kyllä naurettavaa tollanen, ”meillä ei tehdä näin önnönnönönönö”. Mitäs sitte? Majn ihanasta pienestä Repsusta tuleekin ehkä sitten avoin, luottavainen ja rohkea nuori neiti vielä jonain päivänä. Kasvatustieteilijöiden opukset hiiteen, eiköhän se sydän kerro miten asia on. Maj on ihana, varmasti upea äiti!
HUOHH!!!! No ole sinä sitten ihan hiljaaa tyytyväinen omiin tietoihisi ja taitoinesi ja oo lastes kans. Koita nyt kestää hyvä ihminen ei paljoo sun elämää luulis vaikuttavan.
hups, tää oli sit kohdistettu lauralle!
No huh huh. Vaikka itse tulen työskentelemään varhaiskasvatuksen saralla ja pääaineenani on kasvatustiede, niin eipä tulisi mieleeni tulla arvostelemaan kenenkään kasvatustapoja nettiin! LAPSEN VANHEMMAT OVAT AINA OMAN LAPSENSA ASIANTUNTIJOITA. (Tästä tietenkin rajataan pois ääritapaukset, joihin en Majta ja Miikaa laske.) Eihän ”oikeassa elämässäkään” voi mennä sanomaan päiväkodissa tai koulussa kenellekään, että ei teidän Pentin kanssa voi noin tehdä. Olen aika pöyristynyt.
Mutkin on viety mummulaan hoitoon vuoden ikäsisenä viikosi, kun isä ja äiti lähtivät häämatkalle ja hyvä ihminen musta on tullu! Mitä väliä. Jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavallansa, ja se on aina oikea rataisu mun mielestä .Nämä Nina Mikkos- ratkaisut, ettei lasta voi viedä tarhaan, vaan äidin on oltava kotona syntymästä saakka lasten kanssa, on niin tyhmiä! Lapsikin tarvitsee omanikäisiä, ja muitrakin ihmisiä kun vaan omiavanhempia!
Ja täällä on yksi kenet vanhemmat lykkäsi ihan päivähoitoon 8kk (!!!!) ikäisenä ja mitenkään poikkeava en ole ;) antakaa nyt hyvät ihmiset olla ton lastenkasvatusjuttujenne kanssa.
Maj, sä olet niiiiiiiin kaunis! :-) Maailman kaunein äiti. Oot ihana. <3 Niinja muista myös levätä!
Hui. Aikas kamala lukea että olette laittanut pienen lapsen mummulaan viikoksi. Ehkä Repsu on tottunut siihen että vieraat hoitavat, eikä omat vanhemmat ole paljoakaan läsnä, mutta silti..
Koitahan nyt työkiireiltäsi kumminkin levätäkin välillä.
Voin vaan kuvitella miten paljon tähän postaukseen tulee paheksuvia kommentteja liittyen Repsun reissuun..
Meillä on edessä eka yökyläily lauantaina meiän pimulla 1v4kk ja sitäki oon pitkittäny,mut nyt jopa mun neuvolatäti sanos,et olis jo aika viedä :D ..hittolainen.
Onhan toi vko pitkä aika,mut ite ajattelen niin,et mielummin niin et Repsu viettää 1 tutussa paikassa viikon,kun edes takas pompoteltavana…ja sekavampaa saattas olla,että välillä näkis teitä vilaukselta ja taas vietäis pimua.
..mistäs noista tietää ja lapsukaiset on niiin erilaisia. Teidän Repsu kun vaikuttaa melko sosiaaliselta ja rohkealta veikkoselta verrattuna esim. meidän arkajalkaan.
Tsemppiä kovasti eroon :))
Voi jestas. Nykyaikana tosiaan hyysätään lapsia aivan liikaa. Itse olen repsun ikäisestä asti ollut mummollani hoidossa tuon viikon, kun vanhempani olivat ulkomailla. Myöhemmin kesälomien aikaan tahdoin ihan omasta tahdostani viettää samassa paikassa jopa kuukauden, koska siellä näin enemmän sukulaisiani, serkkuja ja muita, kuin kotipaikkakunnallani sekä sain olla maalla. Tästä huolimatta välini vanhempiin ovat erittäin lämpimät eikä minusta tämän kummempaa aikuista ole tullut. Minusta on hyvä että lapsi tottuu olemaan jossain muuallakin kuin kotona vanhempien kanssa. Aikoinaan vietimme valmentamani harrastuksen tiimoilta viikonloppuleirin tunnin matkan päästä kotikaupungista ja eräästä perheestä ilmoitettiin että tämä on ensimmäinen kerta kun heidän yläasteikäinen lapsensa yöpyy ilman vanhempiaan. Lapsi haettiin kuitenkin illalla pois, koska ei pystynyt olemaan siellä yötä ja tätä jatkui useamman vuoden. Valitettavasti voin todeta että vastaavia tapauksia tulee valmentajana koko ajan vain enemmän vastaan.
Teit Maj varmasti oikean ratkaisun!! Koita kovan työtahdin lomassa rentoutuakin! <3
Ehkä on olemassa välimuotojakin. Että laitetaanko lapsi yksivuotiaana viikoksi yöhoitoon pois kotoa vai ekan kerran yläasteella :) Ja se nyt vaan on fakta että kaikki tutkimustieto kertoo sen puolesta, että noin pienen erottaminen vanhemmista yhtä yötä pidemmäksi aikaa on traumaattinen kokemus. Pieni ei osaa sitä itse sanoiksi pukea. Ja silloin on vanhempien tietenkin helppoa perustella itselleen asia toisin jos jonkunlaisilla argumenteilla, jotta oma olo paranee. Suurimmalla osalla vanhemmista sydän ja vaisto onneksi kertoo, mikä on lapsen paras missäkin kehitysvaiheessa.
En laura todentotta ymmärrä mitä sinä täällä nyt joka kommenttiin vastaat
ja sanot mielipiteesi?
Eiköhän sinun kantasi tästä asiasta tullut jo ihan jokaiselle selväksi.
Hoida sinä oma lapsesi – me muut hoidetaan varmasti omamme ilman apuasi.
Suututtaa miten puutut niin paljon täällä muiden asioihin! Joka asiaan on jotain sanottavaa.
Olen Marie kanssasi täysin samaa mieltä!!
Hylkäämiskokemus, huhheijaa. Tälläsillä kasvatutustieteilijän keinoilla kun kasvatat lapsesi niin onnea vaan heille isompina. Jos haluat kasvattaa lapsesi orjallisesti jostain kirjoista lukemiasi oppeja noudattaen niin olehyvä vain, mutta älä nyt hyvä ihminen tule tuputtamaan naurettavia mielipiteitäsi muille! Ihan vihaksi pistää, että ruetaan neuvomaan ja arvostelemaan toisia. Kyllä äiti lapsensa varmasti parhaiten tuntee ja Main tekemä päätös päästää repsu mummin ja vaarin hoitoon on varmasti aivan oikeia. Go Mai :)
Voitko kertoa tarkemmin kuinka se lasta traumatisoi? Voisin melkein vannoa, lapsettomana, taloushallinnon ammattilaisena, että 18-vuotiaana tyttö ei tule kieriskelemään traumoissaan kun yksi vuotiaana hänet vietiin viikoksi hoitoon. Mutta kuten toin jo esille, en ole asiantuntija millään muotoa, joten selvennä, ole hyvä?
Varsinaista jeesustelua tulla arvostelemaan ihmistä, joka selvästi tarjoaa lapselleen hyvän ja rakastavan kodin. Keskittyisitte arvostelijat maailmanparannushuumassanne niihin lapsiin, jotka oikeasti sitä apua kaipaavat.
Laura, anteeksi nyt vain, mutta mistä sinä olet tuollaiset tutkimustietosi repinyt? Itse olen koulutukseltani erityisluokan sekä luokanopettaja ja vielä 4 lapsen äiti.. Sekä olen myös lukenut paljon psykoligiaa kouluttautuessani. Olen ollut työni puolesta tekemisissä paljon alakouluikäisten oppilaiden kanssa, jotka OIKEASTI ovat TRAUMATISOITUNEET jstak tapahtuneesta elämänsä aikana, useimmin heidän omat vanhempansa ovat aiheuttaneet lapsellensa kyseiset traumat..ja voin todellakin sanoa, että heistä kukaan ei ole traumatisoitunut siitä, että olisivat pienenä olleet viikon tai kaksi erossa vanhemmistaan. Huomaa tekstistäsi, että Laura sinulla ei ole mitään tietoa siitä, millainen on traumatisoitunut lapsi! Tyhmyytesi osoitat vielä paremmin siinä, että kehtaat edes laukoa tuollaisia ajatuksia suustasi!
Mainitsit kiintymyssuhteen, jos olet siitä niiiiiin paljon lukenut, niin hyvin tiedät, että lapsi luo yleensä ensimmäisenä kiintymyssuhteensa äitiinsä vuorvaikutuksen avulla, mutta lapsen koko kehitykseen vaikuttavat myös ympäristö, muut ihmiset jopa kulttuuri. Itse olen opettanut lapsia, joiden äidit ovat päiheriippuvaisia, kärsivät mielenterveysongelmista, pahoinpitelevät jopa käyttävät hyväkseen lapsiansa tai ovat jopa häipyneet kokonaan lapsen elämästä..siinä sulle trauman aiheita! Repsu on nyt jo kerinnyt luomaan hyvän kiintymyssuhteensa läheisiinsä, varsinkin äitiinsä..joten hän ei mitenkään voi traumatisoitua yhden viikon erossa olosta. Ainoastaan hieman ehkä ikävöidä, mutta kasvatustieteilijänä sunhan pitäisi se ymmärtää, että sehän on ihan vaan normaalia sekä ohimenevää ;)
Maj, nosta sinulle todella paljon hattua! En itse jaksaisi tuollaisia kateellisten ihmisten kirjoittelua! Ja ole huoleti, olen blogin kautta saanut sinusta huolehtivan, välittävän ja järkevän ihmisen kuvan..ja olet nyt jo kasvattanut Repsusta loistavan tytön :)
Voi herranjumala mitä kukkahattutätejä täällä on!!
Koitahan keritä rentoutumaankin:) Ja anna noiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä sä varmasti tiedät mikä on hyväksi lapsellesi.
Oikein ihanaa kesää teidän koko perheelle!
Asia ei mullekaan kuulu eikä ole kokemusta mutta ei asiantuntijat suosittele noin pienelle noin pitkää eroa vanhemmista.
Joo, kukaan ei epäile että Rebekka ei olisi hyvässä hoidossa ja mummut on varmaan superläheisiä mutta noin pieni vaan ei ymmärrä miksi vanhemmat on poissa ja missä ovat.
Mutta kukin tekee kuten haluaa ja oman sydämen mukaan.
Ei milllään pahalla Sini mutta toi kukkahattutäti-kommentti on jotenkin niin käytetty.
Ihan kuin mitään ei saisi kritisoida ilman että tulee leimatuksi tiukkapipoksi.
Kylmä fakta se on että noin pieni ei ymmärrä vaikka kuinka selittäisi että missä ne vanhemmat nyt oikein on.
Kukin vanhempi suhtautuu siihen sitten omalla tavallaan.
Heippa,
Rebekalla on varmasti mukava viikko mummolassa ja nautihan sinä omasta ajastasi, olit sitten töissä tai vapaalla. Kauheaa lukea kuinka äidit kuvittelevat saavansa puuttua muiden äitien lapsenkasvatus- ja hoitomenetelmiin oli kasvatustieteilijä tai ei. Itse ainakin olisin kovin loukkaantunut jos joku muu äiti tulisi huutelemaan minulle kadulla, että hei ethän sä tuolla tavalla voi tuota asiaa hoitaa. Tosin helppohan se on nimimerkkien takaa toisille sanoa (kuten tässä teen itsekin). :) Itse olen ainakin pienestä pitäen ollut mummulassa hoidossa ja nauttinut siitä ajasta kovasti. Ja aion myös nyt tosin vasta 2kk poikani myös mummuille hoitoon viedä kun sen aika on.
Jokatapauksessa ihanaa ja ei-niin-tuomitsevaa kesää kaikille!
Olen jo pidempään lukenut blogiasi, mutta nyt vasta kommentoin (ja ihana blogi onkin). Oli pakko kommentoida näitä ’ei herranjumala’ -kommentteja. Te vanhempina olette tehneet Repsun ja teidän kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun. En voi ymmärtää mitä kamalaa tuossa nyt on, kun lapsi viedään tuttuun ympäristöön jossa on tuttuja, rakastavia ja huolehtivaisia ihmisiä koko ajan lähellä. Toisaalta kaikkien kannalta win-win tilanne, niin Repsun, teidän, kun sun vanhempien, ym sukulaisten.. Tottakai lapselle tulee ikävä, ja varmasti mököttää hetken aikaa, kun menette häntä hakemaan, mutta se unohtuu pian. Ei siitä lapselle jää elinikäisiä traumoja (nimim. kokemusta on)! Voimia kiireiseen viikkoon ja muista nauttia omasta ajasta. PS. sängyssä herkkujen popsiminen on kyllä mukavaa :)
Heips!
Sori nyt kun tää ei liity tähän postaukseen yhtään, mutta oon lukenu hirveesti sun aiempia postauksia, ja haluaisin tietää kuka se Viivi on? :)
Sulla on tosi kiva blogi, ihastuin tähän ja oot mun yks top 10 bloggareista. Siistiä!:)
Jotenkin arvasin, että täällä on paheksuvia kommentteja, herrajumala löysätkää vähän! Eiköhän jokainen osaa tehdä oman lapsen kannalta parhaat päätökset :)
Jep..Itse kahden alle 3v lapsen äitinä, olen kyllä sitä mieltä, että lapsen voi viedä ja mielestäni kannattaakin viedä hoitoon mummolaan, jos siihen vain on mahdollisuus. Meidän tyttö (nyt reilut 2v, oli 1v10kk ikäisenä viikon mummolassa hoidossa ja hyvin oli mennyt, vaikka varmasti oli välillä ikävöinyt vanhempia, eikä hänelle mitään traumoja siitä ole jäänyt. Mielestäni onkin parempi, että lapset voivat silloin tällöin olla (yö)kylässä isovanhempien luona, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja tuleekin ns. pakkotilanne viedät lapset mummolaan, silloin on hyvä, että mummola on lapselle tuttu ja turvallinen paikka.
Itse en siis tue tuota ajatusta, että yö per ikävuosi.. Ja jos joku haluaa viedä lapsen yökylään vasta vuoden täytettyään, on sekin ok, mutta se ei oikeuta tuomitsemaan muita äitejä. Mutta, jokainen tavallaan. Ja taitaa tulla kommenttiboksi aikas täyteen tästä aiheesta, mutta oli pakko itsekin laittaa oma mielipide julki. Jokainen lapsen vanhempana osaa valita lapselleen parhaan ratkaisun. Tsemppiä Maj viikkoon ja kiitos kivasta blogista!
Olen lukenut blogiasi jo vuoden verran kertaakaan kommentoimatta, joten ehkä nyt on vihdoinkin aika :-) Jokainen äiti tietää kyllä lapsensa parhaan ja kenenkään muun ei pidä siihen puuttua. Lukuunottamatta ongelmaperheitä tms, mutta se on sitten aivan eri asia. Olen vaikeasti allergisen vuoden ikäisen äiti ja alussa kun mitään diagnooseja ei vielä oltu saatu pahoitin monta kertaa mieleni siitä, kuinka ventovierailla oli vaikkapa kaupoissa pokkaa tulla päin naamaa opastamaan minua erittäinkin negatiivissävyisesti jatkuvasti itkevän lapseni hoidossa. Milloin hyssytin lastani liian kovaa (?!) rintarepussa ja minua kohdeltiin kuin olisin tyyliin ravistellut lastani (halojaa) ja milloin minua pyydettiin paheksuvasti katsoen siirtymään syöttämään lastani lapsenhoitohuoneeseen, kun varmasti sillä on nälkä kun se huutaa, vaikka lapsihan oli juuri syötetty. Paria tuntia päivässä nukkuneelle nuo kommentit olivat kovia paikkoja, kun kaikkensa yritti ja lapsi itki silti koko ajan. Jälkeenpäinhän syy sitten selvisi ja äidissä ei ollutkaan mitään vikaa. Jotain siitä opin, sen että muiden mielipiteet voi jättää joskus ihan omaan arvoonsa, kun tietää itse missä mennään. Älä siis ainakaan pahoita mieltäsi osasta kommentteja.
Hyvää kesää koko teidän perheelle!
En tiedä lapsista paljoakaan, enkä itsekään ole äiti, mutta kyllä minä vähän luulen, että Maj & Miika osaavat tehdä ihan oikeat päätökset Rebekan suhteen. Kaikki lapset ovat sitä paitsi yksilöitä ja eiköhän lapsen omat vanhemmat kuitenkin tunne lapsensa parhaiten! :) Toivottavasti teillä kaikilla on kiva viikko ja kohtahan te jo näette. :)
Miksei mummot ja enot voineet tulla teille kotiin Rebekkaa hoitamaan? Sillä tavoin hylkäämistä olis voinut vähentää huomattavasti, ja ainakin iltaisin/aamuisin pieni olisi vanhempansa saanut nähdä…kova on kiire töihin vielä vauvaikäisen lapsen vanhemmilla! Kyllähän niitä ehtii ja on pakko tehdä 70 asti mutta Rebekka on pieni VAIN KERRAN, tätä aikaa ette saa MILLOINKAAN takaisin.
Aika kovaa tekstiä.. ”hylkäämistä”.. Maj on HYLÄNNYT lapsensa viikoksi.
Huh huh.. No, sehän on vaan hyvä että on töitä.. eräillä ei taida olla ku tänne kerkee noin onnetonta tekstiä kirjoittaa..
Voivoi, arvasin että saat murinaa aiheesta. Arvasit varmaan itekin? :-D
Meiän poju oli reilu yksvuotiaana viikon mummolassa kun vanhemmat lähtivät lomalla kaksin. Aika kreisiä! Se loma tuli niin tarpeeseen rankan vuoden jälkeen, että siitä ei takuulla ollut meille kenellekään kolmelle muuta kuin hyötyä. Ikävä oli kova meillä vanhemmilla mutta poikaa ei loma näyttänyt suuremmin harmittaneen. Sen jälkeen kaverista kuoriutui melko sosiaalinen kaveri, yhden yön kyläily ei tuntunut sen jälkeen enää missään. Siis pojusta. ;)
Tämä asia on niin henkilö- ja lapsikohtainen, että ei siihen voi kukaan ulkopuolinen tulla mitään mussuttamaan. Meillä on nyt vuoden ikäinen tyttö ja hänen tapauksessaan en osaisi olla vielä yötä kauemmin erossa vaikka isoveljen kanssa tuntuikin luontevalta. Jokainen tyylillään! Nauti omasta ajasta ihan hyvällä omallatunnolla!
Hei!
Olen pitkään jo blogiasi lukenut, mutta en ole koskaan vielä kommentoinut. Nyt on vaan sellainen tunne, että pakko ottaa kantaa tuohon Rebekan kyläilyyn. Itse kahden lapsen kotiäitinä (lapset 2,5v ja 1,5v) en myöskään pysty ymmärtämään, miten voitte viedä 1-vuotiaan viikoksi hoitoon isovanhemmille. Varmasti ovat läheisiä ihmisiä lapselle, sitä en epäile, mutta kasvatusoppien ja asiantuntijoiden mukaan se on aivan liian pitkä aika noin pienelle lapselle olla erossa vanhemmistaan. Meidänkin neuvolatäti ja tutut terveydenhoitajat ovat suositelleet sitä 1 vuorokausi/ ikävuosi. Meidän lapset ovat olleet pisimmillään viikonlopun hoidossa ja se on tuntunut ihan maksimipituudelta. Ja silloinkin on ollut jompikumpi vanhemmista hoitamassa. Itsekään en halua olla omista lapsistani erossa montaa päivää. Muutenkaan en ymmärrä sitä, miksi pienten lasten vanhempien pitää tehdä niin kovasti töitä ja lapsi viettää suuren osan päivistään vieraiden ihmisten kanssa. Ja miksi pitää juosta kaiken maailman kissanristiäisissä… Kyllä sitä ehtii sitten, kun lapsi on isompi. Kyllä mä itsekin harrastan paljon, tapaan ystäviä, vietän aikaani ilman perhettäkin. Mutta jos on päivän töissä ja illan omissa menoissa, niin missä on se tärkeä aika, joka pyhitetään lapselle… Mut kaikkea hyvää teidän perheelle ja oppimistahan tämä vanhemmuus on varmasti kaikille! Kaiken kiireen keskellä kannattaa miettiä mikä elämässä on todella tärkeää :)
Ihmisten pitää tehdä töitä niin kovasti jotta ihmiset saa rahaa, jolla ihmiset ostaa ruokaa ja jolla ihmiset maksaa vuokraa. Get it? I guess not.
Minä vietin pienenä pidempiäkin aikoja (KYLLÄ! herranjumala, yli 1 yön vaikka olin vasta 1-vuotias!) rakkaassa mummolassani, mummin ja ukin hellässä huomassa. Näin parikymppisenä ja varsin tasapainoisena naisena en ole missään vaiheessa elämääni kokenut moisen kyläilyn aiheuttaneen suurempia traumoja :D Ei patoumia isiä, äitiä, eikä isovanhempia kohtaan.
Tää on just tätä, että kun vauva ryömii lattialla, niin mamma siinä edessä kulkee ja pesee lattiaa vauvan edestä, ettei nyt vaan mitään pölyä mee suuhun..
”Omissa menoissa” – onko esimerkiksi salillakäynti ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen tollaista vastuuntota omissa menoissa juoksemista.
Sori, sori, enhän ole äiti ENKÄ kasvatustieteilijä! Miten sitä ihmiset osais lapsiaan kasvattaa, jos ei olis asiantuntijoita!
You go Maj ;)
”Mut kaikkea hyvää teidän perheelle ja oppimistahan tämä vanhemmuus on varmasti kaikille! Kaiken kiireen keskellä kannattaa miettiä mikä elämässä on todella tärkeää :)”
Eli sinä ylivertaisena vanhempana voit tulla ”opettamaan” näitä vanhempia. Joskus te kotiäidit olette kyllä todella tuomitsevia ja nostatte itseänne työssäkäyvien äitien yläpuolelle niin että kohina vaan kuuluu.
Nomutta nimenomaan kun ei voi seurata sokeasti vain kasvatusoppeja yms! jos kerran voi väittää että kasvatusopeissa lukee näin ja näin, pitäisi sitten myös tietää, että jokainen lapsi ja jokainen henkilö on yksilö. Jos lapsi ei reagoi viikon erossaoloon raskaasti, niin mielestäni siinä piilee jo sellanenki totuus, että on ok, että lapsi näin sattumalta on viikon erossa vanhemmistaan. Ei kaikki oo aina niin mustavalkosta ja aikuset ei oo aina niitä totuudentorvia, varsinkin kun kokemukset peilataan vaan omasta elämästään ymmärtämättä, että on olemassa myös erilaisia tapoja elää ja kasvattaa.
Huh, kuinka kireää porukkaa. Jos lapsi vuodessa viettää viikon tai pari erossa vanhemistaan, niin tuskin sen elämä siihen kaatuu. Itse olin reilun vuoden kun lähdin viikoksi lentokoneella tätini kanssa reissuun, koska hän sitä niin toivoi. Ja olin 5-vuotias kun halusin itse matkustaa tädin luokse..Enkä silti koe olevani jotenkin häiriintynyt tai äidin rakkautta vaille jäänyt. Muita on niin helppo neuvoa! Näemmä..
Jos sun pitäis valita niin kummasta luopuisit?
Teposta vai Rebsusta?
jos siis kävis niin ikävästi että pitäis.. :'(
toivottavasti ei ikinä käy!
Voi herran tähden..onko tää kysymys esitetty ihan tosissaan?
Ei voi olla totta :D
tsemppiä MAJ!!! On jokaisen vanhemman/ vanhempien oma asia kuinka lapsen hoiti järjestetään!!! Ja kyllä vanhemmatkin voi ja jaksaa paremmin kun saa välillä huilata… Ei se lapsen maailma siihen kaadu että on joskus erossa vanhemmista. Älä ota ittees negatiivisista kommenteista!
Ensimmäistä kertaa minäkin kommentoimassa ;) Blogiasi oon lukenut kauan, ja oot niitä lemppareita :)
Mutta näin useamman ipanan äitinä minäkin sanon, että nauti nauti ja nauti! :) Hyvin siellä varmasti pärjätään ja varmasti kerrotaan, jos ihan mahdotonta olisi :)
Ole onnellinen, että teidän neidillä on ihanat ja huolehtivat isovanhemmat. Veikkaan, että moni on ”katkeruuksissaankin” pienten yökyläilyjä vastaan. Kaikilla ei välttämättä ole yhtä mahtavaa tukiverkkoa kuin teillä :)
Ovatko siis kotona vanhempiensa kanssa koko ajan olevat lapset automaattisesti tasapainoisia, traumattomia ja muutenkin ”mallikelpoisia”? Ja eivätkö pienten lasten äidit saisi käydä töissä? Jos nyt siis ruvetaan kärjistämään asioita.
On niin kiva tulla tänne muita neuvomaan nimimerkin takaa.
Ja hei, on minullakin akateeminen loppututkinto, mutta sillä en nyt tässä välissä pääse pätemään, kun on väärä tieteenala! :P
Pysykää tiukkapipot siellä Vauva-lehden foorumeilla, vai missä te nyt yleensä tapaatte mellastaa…
t: Heidi
Tästä asiasta keskustelu etenee aina siten, että toinen osapuoli sanoo ”..koska MINULLE ei ole tullut traumoja.. tai 3vuotiaalle Maijani ei ole asiasta mitään purnannut.. niin pitkä ero vanhemmista ei voi olla pahasta! Ja kun se mummikin niin tykkää Maijasta!”
Ja toisaalta tiedossa on jo vuosikymmenien ajalta satoja, jos ei tuhansia kasvatustieteen ja psykologian tutkimuksia siitä, kuinka hylkäämiskokemus/-kokemukset vaikuttavat ihmismieleen. Kannattaa aloittaa perehtyminen vaikka googlaamalla sanalla ”lapsen kiintymyssuhde”.
Ja huom. se pieni lapsi ei hyvin suurella todennäköisyydellä itse tule sitä sanoiksi pukemaan ”kuinka oli kurja kokemus ja ikävä ja epäilen että tästä nyt syntyi traumakin”:)
Hylkäämiskokemuksen aiheuttama trauma voi tulla aikanaan esille ihmisen elämänkaaren aikana kyvyssä solmia terveitä, tasapainoisia ja kestäviä ihmissuhteita, kyvyssä sietää luopumisia ja muita elämän ristitiita- ja stressitilanteita, uskossa luottaa omiin kykyihin ja ympäröiviin ihmisiin, mahdollisissa riippuvuuksissa, jne.
No, nyt vaikenen. Jokainen tekee omaa lastaan koskevat päätökset, se on selvä. Elämä on myös epätäydellistä. Ja elämä on valintojen tekemistä – me aikuisina teemme lastamme koskevat valinnat. Toivottavasti mahdollisimman usein pienen parhaaksi.
Laura
Puolustajien argumentointi on vertauskuvallisesti samaa kuin jos tupakoija sanoo ”Ei tästä mitään haittaa ole, kun ei MINULLE eikä muuten miehellänikään ole mitään sairauksia kerran tullut..!”
Ja samalla muutamaa lääketieteen tutkimusta ja laajempaa otosta katsomalla saa jo selville, millainen myrkky tupakka on.
Tädilläni on 7 lastenlasta, alle 1 vuotiaasta ala-asteikäiseen. Nämä lapset ovat aina olleet mummolla hoidossa ja haluavat mennä yökyläilemään myös vapaaehtoisesti. Lapset ovat kaikki iloisia ja sosiaalisia. Vielä ei ainakaan traumoja näy. Pitäisikö minun nyt jo alkaa varoittelemaan serkkujani lasten tulevista traumoista? Tulee serkuille kyllä kalliiksi viedä lapsia psykologille.
Hohhoijaa sanon minä. Jos lapsi on silloin tällöin muualla yökylässä niin en kyllä usko, että koko loppuelämä menee pilalle. Ainakin minä itse pidempiäkin aikoja yökylässä olleena vietän hienoa elämää sekä urani että perheeni saralla.
Kyllä mullekin kelpais viikko omaa rauhaa! Toki ikävä tulisi ja pieni huolentyyppinen tunne varmasti nakuttelisi jossain päin aivolohkoa, mutta tottakai lapsi menee isovanhemmilleen mikäli vanhemmilla on hektinen ja kaikinpuolin kiireinen viikko. Joskus vaan asioita kertyy päällekkäin ja voi olla ihan hyvä että lapsi on silloin isovanhemmille. Välillä tilanne on vain sellainen että lapsi on laitettava hoitoon ja sillä sipuli. Se ei kerro mitenkään siitä kuinka hyvä tai huono vanhempi kukakin on:) Kyllä ne lapset ihan henkisesti kasassa pysyy vaikka viikon erossa olisivatkin. Tilanteen mukaan täytyy aina mennä. Ja varmasti sulle Maj katkeamattomat yöunet tekevät oikein hyvää ja antavat taas uutta energiaa lapsiarkeen.
Kaveripariskunnalla on 10 ja 11-vuotiaat pojat, ja ”pienempi” pojista nukkuu edelleen vanhempien välissä. On siis nukkunut siitä asti kun syntyi. Eli ei ole perheessä pahemmin yökyläilyjä harrastettu ja toi on tosiaan lopputulos.. ..nii enpä tiiä sitte.
Jokanen tekee omat ratkasunsa ja kantaa vastuun lopputuloksesta. Kaikki perheet on kuitenkin erilaisia,niin mitäpä sitä arvostelemaan.. ..
Hehhee, ihanko oikeasti ajattelet, että ellei 1-vuotias vietä viikkoa pois kotoa, hän nukkuu 10-vuotiaana vanhempiensa sängyssä? Totta kai lapselle tekee hyvää viettää aikaa pois kotoa, mutta on eroa, onko lapsi poissa 1 yön vai 3 vai 7. Aivotutkimuksen saralla on tehty tutkimuksia miten esim. alle 1-vuotias ei pysty yli viikon ajan pitämään täydellistä muistikuvaa yllä vanhemmistaan, ts. jo viikon jälkeen voi niin pienellä alkaa vanhempien unohtaminen. Pitkähkön eron ajaksi suositellaankin lapselle annettavaksi esim. äidiltä tuoksuva paita. (Artikkeli julkaistiin tässä lähivuosina, luin sen pääpiirteittäin töiden ohella mutta valitettavasti en muista tarkempia lähdetietoja.). 1-vuotias on aivan eri ihminen kuin vaikkapa 2-vuotias. 2- tai 3-vuotias ymmärtää käsitteitä aivan eri tasolla kuin 1-vuotias, joten 1-vuotiaalle perustelu erosta on mahdotonta.
No lähti juttu rönsyilemään. ”Jokanen tekee omat ratkasunsa ja kantaa vastuun lopputuloksesta” -> valitettavasti lapsi kantaa vastuun vanhempiensa päätöksistä. Eivät ongelmat näy välttämättä parin vuoden sisällä vaan nimenomaan myöhemmissä ihmissuhteissa. Kaverin 1-vuotias oli erossa 2 yötä äidistään, ja siitä lähtien (n. 3 vkoa) heillä ovat yöt olleet yhtä tuskaa; lapsi herää parin tunnin välein huutamaan, ns. ”tarkistamaan”, että äiti on paikalla. Tämä lapsi on kyllä ollut muutamia öitä erossa äidistään, mutta vain 1 yön kerrallaan.
Minua sattuu kiinnostamaan aivotieteet ja psykologia, enkä tullut ketään tuomitsemaan :). Aihe vain kiinnostaa. Ole Maj onnellinen ”turvaverkostasi”, itse toivoisin, että voisin jättää oman 1-vuotiaani hoitoon vähän useammin :). Minulla ongelmana on se, etten oikein kehtaa pyytää hoitoapua. -mimosa
Haha, voi Maj, varmaan osasitkin odottaa tällaista ryöpytystä:)?
Mutta voi hyvänen aika mitä kommentteja. Siis eikö nyt ihan oikeasti ne lapsen omat vanhemmat tiedä, mikä on parasta lapselle? Sanoi ne ”kasvatustieteilijät ja asiantuntijat” mitä tahansa. Toi 1vrk/ikävuosi on muutenkin melko absurdi ja naiivi ajattelutapa, elämä kun ei aina mene niin, että tota voisi noudattaa. Enkä todellakaan usko, että ero vanhemmista on 1-vuotiaalle traumaattinen kokemus, sen ikäset unohtaa ja innostuu niin nopeesti uusista asioista.
Luulenpa, että aika moni täällä protestoineista on vaan kateellisia mammoja, jotka ei koskaan saa lapsiaan minnekään hoitoon vaikka haluaisivatkin, ja ovat sitten omistaneet elämänsä onnekkaampien morkkaamiseen;) Harmi ettei elämässä mene nallekarkit tasan, mutta ei silti tarvitse kritisoida muiden ratkaisuja. Ja tämä oli vieläpä tekstistä päätellen vähän pakon edessä tehty ratkaisu, ei mikään hupiviikko.
Koita Maj ehtiä nauttimaan myös omasta ajasta! Ja jätä nipot omaan arvoonsa;)
Kaikille tiedoksi, Repsu voi mainiosti. Kolmen lapsen äitinä voin kertoa jos Rebekka oireilisi niin autonnokka olisi heti kohti Tamperetta.
Meillä on ollut mukavaa, ruoka maittanu samoin uni, vierekkäin köllötetty. Tepon kalenterikuvalle suukkoja annettu.
Aika rientänyt vain liian sukkelaa, paljon vielä serkkuja tapaamatta.
Terveisin Päivi-mummu, pappa ja Peppe
<3
Hyvä että siellä menee kaikki hyvin ja Repsulla on varmasti kaikki hyvin ;-)
<3 <3
Ihanaa, että tulit tänne puolustamaan jälkikasvuasi ja sanomaan oman painavan sanasi :) Ihan järkyttyneenä luen täällä näiden arvostelijoiden viestejä. Eipä ole maailma sellainen, kuin haluaisin.
Niin ja Maj, toivon sydämeni pohjasta, että oot saanu suodatettua tietyt mielipiteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en välttämättä kyllä vastaavanlaisessa tilanteessa pystyisi siihen, sen verran loukkaavaa tekstiä täällä osittain ja olen aika herkkänahkainen, mutta näin ulkopuolisena se on helppo nähdä, että sinä et ole se, joka tässä on väärin tehnyt.
Voi morje sanon minä!
Kyllä täällä taas ollaan käyty tietämässä ja niin kasvatustieteitä lukeneena että huh huh!
Eiköhän jokainen tee omat ratkaisunsa juuri niin ku parhaalta tuntuu! Aika mautonta tulla tänne arvostelee miten lasta kasvatetaan. Mitä enemmän lapsi vetää multaa naamarii ja saa vähä muitaki kokemuksia ni eiköhän siitä ihan hyvä tuu. Kyllä sen tietää millane kakara tulee ku kasvatetaa iha pumpulissa ja hyysätää. Äitin helmoissa riesana sitte vielä 30 vuotiaana. Mä oon iha samaa mieltä ku Murmeli ja muut yhtä coolit tyypit! Maj:n juttuja kun lukee ni hän on hyvä äiti ja haluaa Repelle parasta! :)
Haha, sain päivän parhaat naurut kiitos ”kasvatustieteilijän” !
Onneksi hoidatte itse oman lapsenne asiat, ne tiedätte kuitenkin itse parhaiten . Repsulla on varmasti mukavaa isovanhempie luona ja lepo vanhemmillekin tarpeen. :)
Tsemppiä Maj!
Siis onko kauheeta jättää yksi vuotias lapsi mummun ja papan seuraan jos lapsi on sosiaalinen ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa? Mä en ihan ymmärrä näitä tiukka pipoja jotka valittaa kuinka huono äiti on? On aika henkilökohtaista tulla neuvomaan toista äitiä, kukaan äiti ei ole täydellinen ja kaikki tekee omat valintansa. Maj ei ole minun mielestäni tehnyt mitään väärää!
Tsemppiä ;)
Siis täh? Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?
En käsitä miten tästä tälläinen ”haloo” syntyi. Kiveen ei ole kirjoitettu mikä on oikein tai väärin.
Itse en ole tytärtäni vienyt viikoksi hoitoon, mutta yökylässä on ollut jo useamman kerran jo pienestä lähtien.
Maalaisjärkeä pitäisi enemmän käyttää näissä asioissa, ja erityisesti katsoa tilanne oman lapsen näkökulmasta. Toiselle voi olla iso juttu, toinen ei ole moksiskaan yökyläilystä. Uskon vahvasti, että jokainen äiti tietää mikä on parasta omalle lapselleen, ja siinä samassa myös itselle. Tämä nyrkkisääntö toiminut itselle hyvin. Ja pitää muistaa, että jos äiti ei voi hyvin, ei voi myöskään lapsi. Voimaa ja energiaa (akkujen latautumista) meistä tarvii kaikki aina välillä, jos siihen mahdollisuus niin hieno juttu! :) Ja varmasti pikkuinen oikein hyvässä hoidossa mummilassa.
t.Inka
Te kasvatustieteitä ja psykologiaa lukeneet varmaan kuitenkin tiedätte, ettei pelkkä äidin paikallaolo lapselle riitä, vaan äidin pitää olla myös läsnä. Jos lapsi on äidin kanssa kotona mutta äiti on uupunut tai masentunut eikä sen vuoksi läsnä, voi se olla lapselle vielä traumaattisempi kokemus. Eli on tärkeä kerätä voimia, jotta jaksaa olla lapselle läsnä. Eikä yksittäinen vanhempien viikon poissaolo lasta traumatisoi, jos se ei tapahdu toistuvasti, jolloin jatkuvuuden tunne katoaa..Järki päähän ihmiset!Ja nauti viikosta Maj!!!
Maj; älä vain pahoita mieltäsi noista palautteista.
Olen itse jo mummi, ihana ensimmäinen lapsenlapsemme oli yökylässä ensi kertaa reilun kahden kuukauden ikäisenä. Ja on ollut säännöllisesti mummin ja ukin, sekä enonsa riemuksi yökylässä. On itse asiassa tulossa huomennakin.
Meillä ei tuota välimatkaa ole kuin kymmenisen kilometriä, vaikkei sillä nyt ole merkitystä.
Meistä on ihanaa kun saamme viettää aikaa pikkuisen kanssa, syksyllä pikkuinen saa pienen siskon tai veljen, ikäeroa heille tulee 1v 4 kk. Joten hulinaa riittää syksyllä;)
(Olen jo niiiiiiin vanha että muistan ajan jolloin äitiysloma oli minimaalisen lyhyt, eikä se tänä päivänäkään ole läheskään kaikkialla saman pituinen kuin Suomessa. Toki hyvä että vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa lasta kotona, mutta ei nyt ihan aikaan miekka ja kivi tarvitse mennä kun kolme, nelikuisen _joutui_ viemään hoitoon jos aikoi leivän syrjässä pysyä kiinni.)
Ja isäkin voi jäädä kotiin hoitamaan lasta………..kuten vävyke on meillä jäänyt, jo kuukausia sitten….(hui, sanoivat monet siihen aikaan, minusta ainakin asia oli ok, miksipä ei olisi ollut)
Kaikkea hyvää teille, vaikutatte hyvin onnelliselta ja tasapainoiselta perheeltä.
Hyvää kesän jatkoa.
Ohhoh. Kylläpäs on tullut ryöppyä. Kyllä vanhemmat itse tietää mikä on lapselle parasta.Pääsääntöisesti siis näin. Ja Maj ja Miika vaikuttavat kyllä tasapainoisilta vanhemmilta.
Jos itse haluaa pitää lapsensa kotona niin pitkään kuin mahdollista, niin antaa mennä. Jos haluaa antaa lapselleen myös aikaa isovanhempien kanssa ja aikaa itselleen ja parisuhteelleen niin ei se väärin ole.Antaahan se voimia ja jaksamista lisää varmasti.
Olen itse ollut aikanaan tädilläni hoidossa n. 1 vuoden ikäisenä 3 vkoa isosiskon ja veljen kanssa putkeen. Pikkuveli syntyi tuolloin ja maatalon emäntänä äiti tarvitsi aikaa vauvalle ja myös talon töille. Siis täti hoisi ja ei siitä traumoja ole jäänyt.
Samaten nyt siskontytön poika tulee maalle oman mummonsa eli siskoni kanssa kun pikkumiehen äippä lähtee töihin. Aika jonka on ilman äitiä on reilu vko ehkä kaksi. Pojalla on ikää 1 v ja 3 kk ja mieluummin on mummon ja ukin kanssa maalla isomummolassa nauttimassa kesästä maalla kuin kaupungissa. Ja saa pikkumiehen äiti aloittaa äippäloman jälkeen työt rauhassa. Ja tulevaa hoitoa varten ei ole sitten niin kiinni äidissään. Ja tämä karmea äiti joka lapsestaan näin pitkäksi ajaksi luopuu on vielä lastentarhanopettaja :D.
Tsemppiä teille Maij! Hienoa, että teillä on mummola jossa Rebe voi olla hoidossa. Kaikilla sitä ei ole ja luulenpa, että osa näistä ”super”äideistä ei sellaista mahdollisuutta taida omata.
Hei Maj!
Oli aivan pakko kirjoittaa, yleensä en kommentoi lukemiani blogeja mutta nyt on todentotta
sanottava jotain, kerkesin lukea näitä kommentteja ehkä kolme enkä enempää ”pystynyt” lukemaan..
Olen aivan suu auki täällä kun luin ” Laura ” nimisen kommentoijan kommentin.
En aio riitaa ruveta haastamaan, olen vain niin hämilläni miten laura voit tulla
arvostelemaan maj:ta kasvattajana tai ylipäätään? Jokainen vanhempi tekee omat päätökset
OMAN lapsensa suhteen. Sinä hoidat omat lapsesi omalla tavallasi, saatko jotain hyvää oloa siitä
että pääset muita vähättelemään tai naijailemaan?
Anna jokaisen hoitaa omat lapsensa omalla tavallaan. Huhheijaa!
On meitä moneksi.
Minusta on ihanaa, että Maj ja miikka saavat pienen ”loman” arjen keskelle,
ja kaksinkeskeistä aikaa. Rebekalla on varmasti kaikki paremmin kuin hyvin,
enkä kyllä usko että hän tuntee mitään ”hylkäämis”kokemusta.. päinvastoin!
saa olla mummin ja muiden sukulaisten kanssa monta päivää putkeen, nauttii varmasti.
Kamalaa miten muut ihmiset arvostelevat täällä..
Älä maj välitä muiden sanomisista, sinä itse hoidat lapsesi omalla tavallasi ja hyvä niin :)
Ihanaa ”lomaa”, nautihan oikein olan takaa! <3
-Marie
Aika surullista, että noin moni on heti tuomitsemassa täällä Maj:n päätöstä ja besserwisseröimässä muuten vaan. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, eikä varmaan voida soveltaa mitään ”ammattilaisten” ja ”oppikirjojen” nyrkkisääntöjä suoraan heihin. Oman järjen ja arviointikyvyn käyttäminen on myös sallittua noiden asioiden suhteen! :) Ja kaikkia netissä julkaistuja ”tutkimuksia” ei kannata uskoa niin sinisilmäisesti muutenkaan.
Hylkäämiskokemuksista myös huomauttaisin sen verran, että kun lapsen perusturvallisuuden tunne on taattu, niin en myöskään usko Repsukan kovin traumatisoituvan siitä, että viettää viikon erossa vanhemmistaan rakastavien läheisten ihmisten ympäröimänä :)
Yrittäkää ihmiset olla ymmärtäväisempiä ja suvaitsevaisempia! Kaikki ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista tässä elämässä. :)
Ihana mummun ja vaarin kommentti. Nauttikaahan tekin siellä yhteisestä viikosta, teillä on varmasti mukavaa :)
hohhoijaa ja plaah, eiköhän jokainen perhe osaa kasvattaa lapsensa ihan kuten parhaaksi näkevät.
ei jokaisen yh-äidin tai kotiäidin tarvitse olla pelastamassa äitibloggaajien lapsia maailman vaaroilta, kuten hurjalta hylkäämisreissulta.
ihan naurattaa tällainen ”hössötys”, relatkaa ihmiset. ei vaavia ole minnekään ulkomaille viety jätesäkissa!
toiset mammat kiristää ja hössöttää, toiset osaa ottaa asiat rennommin ja rauhallisemmin.. sanoisin maj, että go for it. repsu on varmasti hyvässä hoidossa.
Ei se lapsi yhdestä viikosta traumatisoidu kun on ensimmäisen elinvuotensa aikana saanut vahvan perusturvallisuuden tunteen. Varmasti ikävä tulee viikon aikana puolin ja toisin mutta näin blogin perusteella on ainakin tullut sellainen käsitys, että Rebekka on saanut elämälleen vahvan pohjan. Ei silloin yksi kiva viikko mummolassa mitään pilaa. Ei lapset niin pienestä rikki mene :) Ja uskallan väittää jotakin asiasta tietäväni.
Viettäkää (Rebekka ja vanhemmat) ihana ja rentouttava viikko!
J
Maailman isoimmat megatsempit ja halaukset sinne. Mä oon TÄYSIN sitä mieltä, että sitä parisuhteelle on annettava aikaa, koska edelleen siinä äitinä ja isänä on myös nainen ja mies, jotka ovat suhteessa toistensa kanssa. Repsulla on mummulassa kivaa ja sä Maj unohdat nyt kaikki noi tietämättömien kommentit. (oli pakko kommentoida ekaa kertaa, vaikka oonkin blogia lukenut jo ties kuinka kauan)
Mitä näihin neuvolan ”oppeihin” tulee ja lapsi saisi olla vanhemmista erossa vain päivä/ikävuosi.. niin mitenhän kävisi yh-äitien jotka saavat lapsensa pienellä ikäerolla.. Voi, että kun äiti synnyttää toista päivää sairaalassa ja sitten vielä joutuu jäämään sinne pariksi päiväksi. Kyllä varmaan on maailman kirjat sekaisin!
HEI HALOO!!
Tsemppiä Maj, älä ota itseesi. Te tiedätte Miikan kanssa parhaiten Rebekan tarpeet. Mukavaa yhteistä aikaa teille :)
No kylläpä nyt on ryöpytetty:/ kukin tyylillään,mut en mä ainakaan paheksu.Höpöjä kans..me ei ainakaan ois selvitty mun opinnoista ikinä ellei meidän esikoinen ois ollu välillä mun vanhemmilla yötä ja päivää..ja nyt tuo 2,5v on kyllä niin supersosiaalinen ja mamma ja pappa on edelleen ne rakkaimmat ihmiset heti äidin ja isin jälkeen joten en kyllä usko tosiaankaan,että pieni on meidän menemisistä kärsiny..nauti lomahetkistä..niitä on äideillä niin harvoin :)
Hahah, suurin osa noista teidän kasvatuskykyihinne ym. kommentoinneista kireistä äideistä on vaan kateellisia kun eivät itse pysty viemään lastansa hoitoon ja ottamaan tuollaista mini”breikkiä”, vaikka eihän teillläkään tuota viikkoa voi varmastikaan lomaksi sanoa kun töitä teette kuitenkin pitkiä päiviä.
Itse olen puolivuotiaan tytön äiti, tiedän itse parhaiten miten lapseni kasvatan, ja niin varmasti tietää Majkin. Minä en ole koskaan uskonut sokeasti neuvolatätien sanomisiin kaikissa näissä kasvatusasioissa. Kyllä me vanhemmat loppupeleissä tiedetään mikä on oikein.
Mulla on vaikeaa viedä lastani hoitoon, stressaan ihan mielettömästi etukäteen miten hän pärjää, mutta aina on pärjätty, ne hurjat kaksi kertaa kun hän on ollut yön pois kotoa.
Kyllä se Repsu pärjää varmasti vallan mainiosti :) Toivon että oma tyttökin on tuon ikäisenä yhtä reipas <3
ei hyvänen aika, kommentoin tänne samalla tavalla kun muistaakseni Johannan blogiin kun oltiin Madridissa ja J sai paheksuvia kommentteja lapsen jättämisestä ISÄNSÄ huomaan muutamaksi päiväksi. että eivät ole tainneet nämä kommentoijat itse saada kovin hyvää kasvatusta, kun tulevat ihan pokkana arvostelemaan muiden kasvatusmetodeja. ja juu oon samaa mieltä kuin monet täällä, lapsia hyysätään ihan liikaa ja mietitään jotain hiton traumatisoitumisia. ARGHH mihin tää maailma on menossa :D
Aloin lukemaan näitä kommentteja, niin päätin, että itse en vastaa näihin pöyristyttäviin kommentteihin. Voiko joku tosissaan väittää, että lapsi ”traumatisoituu”, jos hän on muutaman yön erossa vanhemmistaan??
Olen päiväkodissa töissä ja siellä olen nähnyt näitä ”taumatisoituneita” (en saa ivallista äänensävyä tähän tuon sanan kohdalle, joten lainausmerkit ajakoon sen asian) lapsia, kun he palaavat takaisin arkeen ja sen rutiineihin vietettyään lomaa heille rakkaiden ihmisten (muiden kuin vanhempien) parissa.
He tulevat silmät kirkkaina aamulla päiväkotiin ja kerrottavaa riittää! He ovat kokeneet kaikenlaisia uusia juttuja, nähneet uusia paikkoja, maistaneet uusia makuja, oppineet heille uusia leikkejä, loruja vaikka mitä!
Vanhemmat ovat saaneet viettää arkea tai lomaa ilman lapsiperheen rutiineja, saaneet olla mies ja nainen eikä aina vaan äiti ja isä. Heilläkin on uutta virtaa ja taas jaksaa arjen lapsiperheessä.
Mielestäni jokaisen vanhemman tulisi vähintään kerran pari vuodessa ottaa irtiotto arjesta, jotta jaksaisivat. Vai onko Lauran ym hänen mielipiteensä kanssa samaa mieltä olevien mielestä parempi se, että vanhemmat hampaat irvessä jaksamisen rajamailla menevät päivästä toiseen?
Jos tämä on tosiaan lasten ”traumatisoimista”, niin minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ”traumatisoidaan” lapsiamme säännöllisesti!
Hei Sinä täydellinen Laura,
sekä muutama muukin… Elämässä tapahtuu paljon asioita, ikäviä ja mukavia. On olemassa erilaisia perheitä, isättömiä, äidittömiä, yh-perheitä, ei ole isovanhempia, toiset on töissä toiset ei, on eronneita ja karanneita, on alkoholistiperheitä ja mielenterveysongelmaisia perheitä ym. ym… Älä ikinä kuvittele olevasi muiden yläpuolella ja pystyväsi kertomaan mikä on kenellekin parasta. Pistää kertakaikkiaan vihaksi ihminen(set) ketkä luulee olevansa oikeutettuja latelemaan tuollaisia mielipiteitä. 1 viikko yökylässä ja puhut traumoista ja traumatisoitumisesta. Mun lasten isä kuoli minun nuoremman lapseni ja minun käsivarsille kotona, TÄLLÖIN PUHUTAAN TRAUMATISOITUMISESTA JA TRAUMOISTA!!!
Ihanaa että lapsella on ihanat isovanhemmat ketkä haluaa viettää aikaa lapsenlapsen kans. Maj, olet hyvä äiti juuri tämän takia että mahdollistat lapsellesi kokemuksia etkä leiki hiekkalaatikolla lapsesi leikkejä hänen puolestaan.
Ja noista traumoista vielä, se kun näkyy olevan tämän kommenttiboxin teema. Eikö se niin mene, että ihmiselämä on yhtä traumaa alusta loppuun asti. Joillain on välineet selviytyä niistä huolimatta ja toiset jäävät niihin makaamaan. Rakastavat vanhemmat ja muut läheiset ovat osa näitä välineitä. Jos nyt jostain trauma pääsee syntymään….
Elä ja anna toisten elää. Maj, olet varmasti Rebekan mielestä maailman paras äiti, joten sivuuta ilkeät kommentit!
Moikka!
Mäkin haluan kommentoida tota rebsun viikon poissaoloa,nimittäin mun mielestä se on tosi hyvä juttu enkä tajua näitä ihme päivittelyjä jostain traumoista. Kyllä niitä traumoja voi saada ihan mistä vaan,vaikka sitä,että kotona tippuu sohvalta touhutessa ihan äidin ja isän valvovan silmä alla. Meillä on tyttö ollut sännöllisesti mummulassa yötä,tosin vain yhden yön,mutta kyllä laittaisimme viikoksikin jos tulisi sellainen tilanne,että me johonkin joutuisimme menemään tai tyt menisi niin. Meidän tyttö viihtyy mummulassa ja se tekee tytölle hyvää olla joskus muuallakin kuin vanhempien kannsa, monissa perheissä isä tai äiti tekee työtä,että on vain esim joka toinen viikko kotona tai vain viikonloppuisin, onko nämä lapset myöhemmin saanut traumoja siitä että isi tai äiti on HYLJÄNNY ? no empa usko. En usko,että jos lapsella on ongelmia ja msennusta, että sitä lähettäis hakemaan sieltä,että ” joo tää on ongelmalapsi koska oli kerran mummulassa viikon” Minä sain aikoinan yhdeltä ihmiseltä,aina samalta todella ihmeellisiä kommenteja ja hänkin käytti usein sitä,että hylkään lapseni kun lähden ystävieni kanssa syömään ja ulos eli rentoutumaan vain itselleni, hei haloo jos on äiti se ei tarkoita,että 18 vuotta täytyy istua sen lapsen kanssa,nukkua perhepedissä eikä koskaan kyädä missään. Lenkillekään eikä kaupaankaan voi sitten mennä ilman lasta,koska eihän noin pieni vielä ymmärrä mihin se äiti meni kun ei sille voi selittää, että mene nyt kauppaa eli miettikääs äitit sitä,lapsenne voi saada monista asioista traumoja.. lol :D
Mä ainakin oon sitä mieltä et jokainen kasvattaa lapsensa just niinku oma sydän sanoo, jos se sanoo et lapsen on hyvä olla mummulassa kuin päiväkodissa niin se on silloin oikein. Maj kasvata rebsu just niinku susta tuntuu ja unohda nää kasvatusexpertit täällä.. Haluaisin vain tietää minkälaisia lapsia tällä lauralla on tai olisiko heistä tullut yhtään sen erillaisempia vaikka ois vähän kylässä ollut. Tutun lapsi on tosi vilkas adhd lapsi, eikä suostu menemään mihinkään ilman äiti. On 11 vuotias,ollut koko ikänsä ihan vaan äidin kanssa. Ei ikinä hoidossa. En sano,että lasta pitäisi pistää hoitoon,mutta kyllähä n se muidenkin ihmisten näkeminen tekee hyvää lapselle!
Ihana kirjoitus, Tarja S.
Voi Maj, olisit vaan jättänyt koko asian kertomatta, kyllähän sen arvaa kuinka nämä hirviömamat tulevat heti paikalle arvostelemaan.
Ja ihmiset ihan oikeasti, miettikää vähän millaisissa oloissa tässä maailmassa lapsia joutuu elämään ja te tulette tänne paasaamaan, että voivoi miten voi laittaa lapsen hoitoon (varsinkin kun hoito tässä tapauksessa on paras mahdollinen).
Itse olen ollut (joo silloin ennen vanhaan 70-luvulla) mummulassa hoidossa viikkojen pätkiä ja niistä pätkistä on jäänyt ihanat muistot. Ja olen jopa onnistunut siitä huolimatta perustamaan perheen ja sitoutumaan siihen, hui. Ja voin kertoa, että lapsemme ovat isovanhemmilla hoidossa säännöllisesti ja kaikki ovat onnellisia.
Kiitos Kia!
Tuntuu, että nämä kasvatusalan ammattilaiset, jotka niin kovin kärkkäästi kritisoivat Majn päätöstä, korostavat sokeasti vain eron tuomaa traumaa. Kuitenkin pienen lapsen kiintymyssuhteista sanotaan muutakin.
”Kun lapsi kasvaa, kiintymyssuhteet myös muihin kuin ihan lähi-ihmisiin saavat lisää merkitystä. Tärkeitä henkilöitä voivat olla tuttu hoitaja ja isovanhempi. Kiintymys vanhempia kohtaan ei tästä huolimatta vähene. Vanhempi on lapsen tärkein aikuinen. On tärkeää, että vauvalla on hoitajinaan pysyvät ihmiset. Lapselle on kuitenkin rikkautta se, että hänellä on useita läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita. ”
Lähde: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/kiintymista/
Joten nauti! Teillä on onni, että teidän elämässä on ihmisiä, jotka ovat Repsulle läheisiä teidän lisäksi ja että heillä on mahdollisuus auttaa.
:D mua huvittaa paljon nämä kommentit. Meillä on elokuussa 2 vuotta täyttävä pikku neiti. Typy on ollut usein hoidossa mummolassa, ISOmummolassa ja tädillä. Ja arvatkaapa (!) meiä tyttö oli 10kk ikäsenä 9vuorokautta hoidossa minun isän ja hänen avovaimonsa (MIESKIN osaa hoitaa lasta! jos sille annetaan edes mahdollisuus siihen koskaan!) luona, kun äiskä ja iskä oli lemmenlomalla ulkomailla! Noin pieni lapsi ei osaa vielä edes ikävöidä, eikä ymmärrä aikaa siinä mielessä, että onko iskä ja äiti ollu poissa nyt päivän vai kymmenen. JOKAINEN äiti ja isä tarvitsee välillä aikaa itselleen/toisilleen, eikä se tee paskoja vanhempia! VAAN PAREMPIA! Meillä typykkä on innoissaan, kun pääsee välillä mummolaan/ukkilaan tai tädin luokse. Huomaan kuinka neiti nauttii siitä, että saa olla välillä muuallakin kuin kotona. Ja sitten onkin kiva tulla taas kotiin ja rutistaa äitiä ja isää. Meillä ei varmasti menis näin hyvin, jos meillä ei olis välillä aikaa olla vaan kahestaan. No kukin tavallaan. Meidän neidistä ei ainakaan mikään häiriintynyt ole tullut, vaikka onkin ollut ”lomailemassa” mummolassa :D Ja me vanhempina rakastetaan lastamme eniten maailmassa, vaikka me halutaanki välillä olla kahestaan..me rakastetaan myös toisiamme :) me myös tiedetään, että tyttö rakastaa meitä yli kaiken, vaikka ”joutuukin” välillä hoitoon. Ja meistä on ihanaa nähdä, kuinka tärkeitä mummoista/ukeista/tädistä tytölle on tullut myös.
On kyllä sanoinkuvaamattoman pöyristyttävää, että tuntemattomat ihmiset tulevat haukkumaan toisen kasvatustaitoja! Jokainen lapsi on oma yksilönsä, sanoi kasvatustieteen kirja mitä tahansa. Kyllä vanhemmat tietää, voiko lapsen antaa mummin hoitoon päiväksi vai viikoksi. Myös minä olen yksivuotiaana ollut muutaman päivän yökylässä isovanhempien luona ja täydellisen normaaliksi olen kasvanut ilman minkäänlaisia traumoja kyseisestä asiasta. Ja kuinka tärkeää on, että isovanhemmat pääsevät nauttimaan lapsenlapsensa seurasta!! Rebekka pärjää varmasti hienosti ja ainahan sitä kotiin pääsee, jos ikävä kasvaa liian suureksi :) Älä välitä ilkeilijöistä Maj, paljon tsemppiä sulle!!!:)
Ihan pakko kommentoida tätä, vaikka aiheesta näköjään paljon jo keskusteltukin. Itse olen ollut aivan pienestä asti hoidossa isovanhempieni luona, kun vanhemmat ovat olleen töissä ja lomamatkoilla. En tiedä mitä erilaiset kasvatusoppaat sanovat yksivuotiaan yövierailusta isovanhempien luona viikon ajan (ilmeisesti aika negatiivisesti suhtautuvat), mutta käsittääkseni jo pienelle lapselle on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä ja sillä ei niinkään ole merkitystä ovatko nämä ihmiset juuri isä ja äiti (vaikka useinhan nämä ovat ne tärkeimmät), jos ne ihmiset, jotka ympärillä ovat pystyvät huolehtimaan ja antamaan rakkautta samalla tavalla kuin omat vanhemmat. Minulle ainakin isovanhemmat ovat olleet aivan kuin toiset vanhemmat ja tuntuu, että nykyisin harmittavan vähän lapset ja heidän vanhempansa pitävät yhteyttä isovanhempiin, joten se on vain hyvä, että lapsella on muitakin ihmisiä jotka pystyvät antamaan hoivaa ja huolenpitoa, kuin omat vanhemmat.
Mietin vielä sitä, että mistä lähteestä nämä mielipiteet, joiden mukaan yksivuotiaan erottaminen omista vanhemmista viikoksi on lapselle tuhoisaa on hankittu? Käsittääkseni näissä kasvatusteorioissa, joissa viitataan lapsen hylkäämiskokemuksiin tarkoitetaan ennemminkin sitä, että lapsi joutuu pitkäksi ajaksi eroon vanhemmistaan tai sitä, että hän ei saa tarvitsemaan hoivaa ja rakkautta. Ei sitä, etteikö isovanhemmat voisi hoitaa yksivuotista lasta silloin, kun vanhemmat eivät siihin jostain syystä kykene tai jos tarvitsevat lepoa ja aikaa myös itselleen.
Asuimme perheemme kanssa koko lapsuusaikani ulkomailla ja olin pitkiäkin aikoja pienenä Suomessa (myös Rebekan iässä) kun vanhempani tekivät ulkomailla töitä ja matkustelivat työn parissa. Minä en ainakaan traumatisoitunut ollenkaan, vaan sen sijaan kehitin erittäin läheisen ja lämpimän suhteen isovanhempiini! :)
Voi tätä keskustelua… Itse olen käsittänyt, että M&M:llä on ollut tiedossa kiireinen työviikko (joidenkin kun pitää käydä töissäkin leipänsä eteen) ja R:n hyvinvointia ajatellen ovat mahdollisuuden tullen lähettäneet hänet isovanhempien luokse hoitoon. Kuvittelisin, ettei 1,5-vuotiaan ajantaju vielä ole kovin kehittynyt, joten hän ei osaa erottaa onko hän poissa kotoa päivän vai viikon. Isovanhemmat varmasti tekevät kaikkensa pikkuisen hyvinvoinnin eteen ja ovat jopa enemmän ”läsnä”, kuin mitä omat vanhemmat pystyvät olemaan työssäkäynnin ja kotitöiden lomassa. Mielestäni oikea onnenpotku kaikille osapuolille!
Mun mielestä mut ois pitäny laittaa pienenä useammin yökylään tai hoitoon muualle!!
Isompana kun piti olla äidistä ja isästä erossa, sain aivan kamalia ikäväkohtauksia. Isonakin tyttönä piti lähteä kaverin luota yökylästä kotiin keskellä yötä, kun tuli niin kova ikävä äitiä! Olen sitä mieltä, että minusta tuli tuollainen, koska en ollut juuri koskaan erossa vanhemmistani.
Täältä netistähän löytyy näitä ihmeen ”supermammoja”, jotka ovat aina neuvomassa ja kritisoimassa, oli kyse sitten lapsista tai vaikkapa pikkukivistä :D
Onpas kyllä kaikenlaisia kommentteja
no jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.
Itse kun asun ulkomailla
ei ole yhtään tukijoukkoja esim.just isovanhemmat
jotka auttais lastenhoidossa
heidän näköäkantansa on, että vanhemmat
hoitaa vain itse lapsensa he ovat hoitaneet
omat pois jo aikasemmin.
Minusta on hienoa ja todella
hyvä juttu että lapset tottuu joskus erilaisiin
paikkoihin ovat hoidossa ja sulla varsinkin kuulostaa
olevan loisto mummola;)
Ja parisuhdekin tarvii joskus
omaa aikaa hiukan.
Eikä tartte aatella ja potea syyllistä oloa
siittä.
Itse olen mennyt lomille joskus
suomeen yksin lataamaan just
akut jotta jaksaa arkea yksin
tietty mies illat on osana ja
antaa mahdollisimman mukaan
hiukka vapaata.
ja en oo ottanut siittä pahaa omaatuntoakaan
että lapset on hetken isin kans.
No jo on naurettava keskustelu, itseasiassa aloin nauraa ihan ääneen jo alussa :D Itse laitan hyvällä omalla tunnolla 11 kk ikäisen 8 päivän ajaksi mummulleen hoitoon, sillä sain tilaisuuden lähteä reissuun, mitä yksinhuoltaja ei usein saa. Uskon vahvasti, että tyttäreni mummulla olo ja sitten lomalta virkistyneenä palaava äiti ovat ehdottomasti sitä, mitä tämä perhe kaipaa :D Anonyyminä tuomitseminen on kovin helppoa, kun blogin kautta ei edes saa todellista kuvaa ihmisten elämästä. Ei kaikkien elämä helppoa ole vapaa-aika on ansaittua vanhemmillekin. Toki tilanne olisi eri, jos Mari olisi ryypiskelemässä vastuuttomasti jossakin (itsekin menen reissuun työn takia) mutta tässä tapauksessa syy oli hyvä, hoitopaikka mahtava ja Repe mitä onnellisin (ja suunnattoman suloinen) pikkuinen! Ehkä Rebe olikin se, joka saa suurimmat hemmottelut ja nauttii siitä eniten :]
Olen ihan vauvasta lähtien ollut pitkiäkin aikoja isovanhemmillani hoidossa. Pidempiäkin aikoja kuin viikon jo 1-2 vuotiaana. Mielestäni ainoa asia mihin se on vaikuttanu kohdallani on se, että minulla on sisaruksiani läheisemmät välit isovanhempiini. Sanoisin, että läheisemmät kuin vanhempiini, mutta mitäs se haittaa, ei välit ole huonot vanhiempienkaan kanssa :) Ensin mentiin mummolle aina äidin kanssa, mutta niin kauan kun muistan olen lomat viettänyt (omasta tahdostani) mummolassa. Esimerkiksi yhdeksän vuotiaana olin koko kesän mummolla (kerran kävin kotona, kun piti hammaslääkärissä käydä), kun meidän taloa remontoitiin ja muutin rempan alta mummilaan. Ihan vapaasta tahdosta olen aina mennyt mummolle niin kauan kun muistan. Eikä ero vanhemmista koskaan ole ollut vaikeaa, mikä on mielestäni pelkästään positiivista. Vaikka minut onkin mummolaan ”hylätty” pitkiksikin ajoiksi, en mielestäni kärsi läheisriippuvaisuudesta tai muusta sellaisesta, ennemminkin päinvastoin! Mielestäni traumat syntyy kyllä jostain ihan muusta kuin rakkaiden (ja tuttujen) isovanhempien luona vietetystä ajasta. Monet lapsethan ovat tuntemattomien hoidossa päiväkodissa jo muutaman kuukauden ikäisinä pitkiä päiviä. Äitini ”kasvatustieteilijänä” (päiväkodinjohtana) ihmettelee tämän kommenttipoksin ”kasvatustieteilijöiden” mielipiteitä ja luulisi, että kasvatustieteilijöille myös on selvää miten ja milloin toisten ihmisten lasten kasvattamiseen on soveliasta osallistua.
Minä ainakin olin jo 1-vuotiaana mummon kanssa viikon kun vanhemmat olivat ulkomailla enkä nyt 20 vuoden iässä koe että se olisi ollut vastuutonta,päinvastoin! :)
Ottamatta kantaa siihen onko 1-vuotiaan hyvä olla vanhemmissa erossa 7 tuntia vai 7 päivää haluaisin kuitenkin muistuttaa, että ihminen on varsin moninainen eläin. Se, mitä meistä joskus tulee on monen asian summa. Lapsuudessa, koulumaailmassa, työelämässä, kaverisuhteissa, harrastuksissa ym. saadut kokemukset muovaavat tietyn meistä tietynlaisen ihmisen. Aika vaikea erottaa jotain tiettyä tilannetta tyyliin: ”Olin 1-vuotiaana viikon erossa vanhemmista, tästä minulle on seurannut huono itsetunto/ aikuisiällä vaikeuksia olla yksin/ tarve esiintyä tai pelko esiintyä..” Osa erityispiirteistämme luokitellaan jo persoonallisuuden vaihteluksi. Noin nyrkkisääntönä voisi sanoa, että lapsen on hyvä olla erossa vanhemmistaan suunnilleen niin monta yötä kuin on ikävuosia. Ainakin niin, että ilman näitä mainuttuja erokokemuksia kasvaa todennäköisemmin eheäksi ihmiseksi kuin niiden kanssa. Osa lapsenlapsista asuu isovanhempiensa kanssa samassa talossa tai samalla paikkakunnalla. On luonnollista, että jos tapaamisia on päivittäin on suhde tiiviimpi kuin tapaamisia esimerkiksi viikottain omaavilla kohtalotovereilla. Lisäksi minusta on erikoista, että miltei kaikki keskusteluun osallistuvat ovat aina todenneet tieneensä, mikä lapselle on parhaaksi. Itse en ole lähelläkään aina tiennyt ja toisinaan, vaikka olen tiennytkin, olen silti toiminut toivotun vastaisesti. Pidän itseäni ihan hyvänä äitinä, mutta uskallan myöntää väsyneenä, kyllästyneenä tai muuten vain stressaantuneena tarttuneeni sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät ole lasteni parhaaki, mutta siltikin olen tehnyt niin. Näin kasvatus- ja psykologian asiantuntijatehtävissä täytyy sitten varmaan tulevaisuudessa jo pelätä työnsä puolesta, jos ihmiset kerran ovat näin tiedostavia siinä, mikä milloinkin on lapselle parhaaksi ja vielä toimivat niin. Jos näin olisi, ei ulkoisten muuttujienkaan paine voi haavoittaa kasvatustehtävää. Hyvää kesää!:)
Apua, miten kukaan kehtaa tulla kommentoimaan tänne höpönlöpöä lapsen traumatisoitumisesta?! En voinut kuvitellakaan, että saisit tähän postaukseen tällaisia kommentteja. Minulle tuli ainoastaan mieleen, kuinka ihanaa, että lapsella on niin läheiset ja turvalliset isovanhemmat, että lapsen voi viedä isovanhemmille hoitoon viikoksi.
Onnea uusista ja jännittävistä työ- sun muista kuvioista! :)
Oon kuullu jostain sanonnan että lapsi voi hyvin jos äiti ja isäkin voivat hyvin. :) Nauttikaa omasta ajasta!
No, sit kun mä oon mutsi niin mun lapsi on hoidossa joka toinen viikko jossain. Äippä tarttee omaa aikaa ja jos äiti voi hyvin niin voi lapsikin. Ei toisinpäin.:)
Taitaa täällä muutamalla vanhemmalla olla itsellään isompi ikävä ja ongelma yökyläilyn kanssa kuin pienellä ”hylätyllä” lapsella! Vaikea luopua lapsesta muualle vaikka lapsi itse pärjäisi hyvin. Oma epävarmuus ja hössötys tekee varmasti useammin enemmän haittaa.
Miksi blogeissa ei voi IKINÄ keskustella asioista, eli olla rakentavasti eri mieltä? Jos joku sattuu sanomaan oman mielipiteensä, kuten vaikka ”Laura”, niin heti häntä kohtaan hyökätään. Tai jos joku puolustaa Maj:ta, niin se puolustuskin on hyökkäyksen kohde. Minusta Laura ei hyökännyt kovin pahasti Maj:ta kohtaan, vaan esitti oman mielipiteensä, joka perustuu kyllä pääosin ihan tutkimustietoonkin. Kyllä lapsi saattaa oireilla noin pitkän eron jälkeen heti tai joskus myöhemmin tai ei ollenkaan. Toisaalta jos lapsi ei noin pitkän eron jälkeen oirehdi, ei sekään ole normaalia :) Kuuluu asiaan osoittaa äidille/isälle mieltään erosta.
Itsekin olen sitä mieltä, että 1-vuotiaalle vkon ero äidistä on turhan pitkä, jos ei pakottavaa syytä erolle ole. Mutta olen myös sitä mieltä, että pariskunnan kahdenkeskinenkin aika on erittäin tärkeää; sanotaanhan sitä, että vanhempien hyvä parisuhde on lapsen paras koti.
Tämä aihe herättää mielipiteitä, mutta asiallinen keskustelu aiheesta tuntuu olevan mahdotonta. Toisaalta äitiys tai yleensäkin vanhemmuus koskettaa jotain meissä hyvin syvällä olevaa ja saa siksi tunteet heti pintaan.
No samaa ihmettelen minä (laitoin tän kommentin jo tuohon uudempankin ketjuun). Mielestäni kukaan eriävän mielipiteen esittäjistä ei kirjoittanut, että yökyläilyt sinänsä olisi pahasta. Sitähän niissä ihmeteltiin, että hiukan päälle yksivuotias yökyläilee viikon ajan. Se on täysin eri asia kuin, jos hän yökyläilisi 1-2 yötä kerrallaan tai vaikkapa kolmen tai viiden vanha kyläilee sen viikon verran.
No, minkäänlaisia ihmettelyjä tai omia eriäviä näkökantoja ei näissä suosikkiblogeissa näköjään voi esittää ilman hurjistunutta reaktiota lukijoilta.
Ai niin, ja tiedemaailmakin on ihan hakoteillä varhaiskasvatuksen kanssa ja tutkimukset silkkaa humpuukia. Eli sen sijaan on syytä muistaa: tärkeintä on “totuttaa” lapsi ihan pienestä pitäen pitkiin erossaoloihin vanhemmista ja siten kasvattaa “reippaaksi” ettei turhia kitise mamman helmoissa. Ja jos ei äiti puolestaan tähän kykene, on hän ylenpalttinen “paapoja” ja syytä katsoa peiliin :)
(Nämä näitä inhokkifraaseja, jotka oikeasti nostavat karvat pystyyn…
Jokainen tekee omat valintansa kasvatuksen suhteen. So let it be :) Ei muutakun ihanata vapaa-aikaa Majlle <3
Mä se vasta kamala äiti oon kun olen jättänyt vauvani neljän kuukauden ikäsenä mummille YÖKYLÄÄN! :D Mun mielestä on ihanaa kun on semmoset isovanhemmat jotka haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa koska itselläni ei siihen ole ollut mahdollisuutta pienenä. Nauttikaa Maj ja Miika ja käykää vaikka rauhassa kävelyllä ja jätskillä. :)
Olet upea äiti ja kaikkien tasapainoisia lapsia haluavien pitäisi ottaa mallia sinusta. Sanokoon kehityspsykologia, mitä tahansa, kyllä ihanne on tuo. Oikeastaan viikon ikäisenä kannattaisi hoitaa jo ensimmäiset yövierailut.
Mä en ikinä voisi olla erossa lapsestani viikkoa, en vuosiin vuosiin. Tyttöni on nyt 1,5v ja ei tulisi mieleenkään lähettää häntä jaloista pois.
On hassua, että pienen lapsen äidin kiireistä elämää ja pitkiä työpäiviä pidetään jonain meriittinä.
Kuitenkin se mitä lapsi tarvitsee onn ihan jotain muuta.
Ei voi ajatella, että jos lapselle ei jää mitään psyykkistä traumaa, joka ilmenisi vielä aikuisenakin, niin viikon yökyläily olisi siltikään ok. Onhan sillä lapsella ikävä ja paha olla kuitenkin koko pitkän viikon, jos tämä äitiään liikuttaa.
Ilmeisesti pitäisi jäädä jtain pysyvää ja näkyvää vauriota lapseen, jotta sillä olisi merkitystä?
Ei riitä tieto siitä, että lapsella on ikävä ja suru.
Jos lapsi taas ei viikon erosta kärsi, ei teillä ole kiintymys suhde kunnossa ja jokin muu on sitä jo aikaisemmin vaurioittanut.
Ja ei, täällä ei paasaa mikään hullu kotiäiti, jolla ei mitään muuta elämää kuin lapsi. Harrastan paljon yksin, kun lapsi on isänsä kanssa, käyn ulkona, kun lapsi on isänsä kanssa ja matkustelemme, koko perhe.
Tähän asiaan vielä hiukan kommentoin. Nimittäin ite olen ollut pienestä pitäen muutamia öitä pois vanhempien serurasta. Ensimmäisen kerran koko viikon olin 7-vuotiaana yksin viikon ” vaarilassa ”. Hyvä näinkin on, mutta silti olisin nähnyt ehkä parempana, että minut olisi pistetty jo aikaisemminkin useita öitä muussa seurassa.
Omia lapsia ei vielä ole, mutta sitten joskus kun niitä on, haluan laittaa heidät jo nuorina päiväkotiin ja päästää kyläilemään useimpiakin öitä isovanhemmillaan / muilla tutuilla.
ja sinulle saara vielä;
Hyväähän Maj ja Miika vain ajattelevat, kun laittavat Repsun mielummin tuttujen ja turvallisten ihmisten luo hoitoon, kuin ”vieraampien” luokse. Ja viikossahan surut ja murheet unohtuu kun pääsee nauttimaan tutuista ihmisistä täysillä. ;) Ja onhan se aina niin ihanaa palata sinne äidin syliin kuitenkin.
Sekin on aika erikoinen ilmiö, että juuri ne, ketkä tekevät eri tavoin kuin kokeneet kasvatusalan ammattilaiset suosittavat, tuntuvat aina kuitenkin omasta mielestään tietävän parhaiten, mikä lapselle on parasta. Sano Sinkkonen, mitä sanoi, minun lapselle on parasta näin ja MINÄ TIEDÄN, MIKÄ MINUN LAPSELLE ON PARASTA.
Eiköhän melkein jokainen vanhempi ole joskus huutanut lapselleen, vaikka tietääkin ettei se ole ”lapselle hyväksi”. Miten voi olla niin vaikea myöntää, että joskus laittaa omat tarpeensa lapsen edelle ja tekee ratkaisuja, jotka ehkä eivät ole lapsen edun mukaisia, mutta yhteisen elämän vuoksi niihin tulee kuitenkin päätyneeksi.
Laura, anteeksi nyt vain, mutta mistä sinä olet tuollaiset tutkimustietosi repinyt? Itse olen koulutukseltani erityisluokan sekä luokanopettaja ja vielä 4 lapsen äiti.. Sekä olen myös lukenut paljon psykoligiaa kouluttautuessani. Olen ollut työni puolesta tekemisissä paljon alakouluikäisten oppilaiden kanssa, jotka OIKEASTI ovat TRAUMATISOITUNEET jstak tapahtuneesta elämänsä aikana, useimmin heidän omat vanhempansa ovat aiheuttaneet lapsellensa kyseiset traumat..ja voin todellakin sanoa, että heistä kukaan ei ole traumatisoitunut siitä, että olisivat pienenä olleet viikon tai kaksi erossa vanhemmistaan. Huomaa tekstistäsi, että Laura sinulla ei ole mitään tietoa siitä, millainen on traumatisoitunut lapsi! Tyhmyytesi osoitat vielä paremmin siinä, että kehtaat edes laukoa tuollaisia ajatuksia suustasi!
Mainitsit kiintymyssuhteen, jos olet siitä niiiiiin paljon lukenut, niin hyvin tiedät, että lapsi luo yleensä ensimmäisenä kiintymyssuhteensa äitiinsä vuorvaikutuksen avulla, mutta lapsen koko kehitykseen vaikuttavat myös ympäristö, muut ihmiset jopa kulttuuri. Itse olen opettanut lapsia, joiden äidit ovat päiheriippuvaisia, kärsivät mielenterveysongelmista, pahoinpitelevät jopa käyttävät hyväkseen lapsiansa tai ovat jopa häipyneet kokonaan lapsen elämästä..siinä sulle trauman aiheita! Repsu on nyt jo kerinnyt luomaan hyvän kiintymyssuhteensa läheisiinsä, varsinkin äitiinsä..joten hän ei mitenkään voi traumatisoitua yhden viikon erossa olosta. Ainoastaan hieman ehkä ikävöidä, mutta kasvatustieteilijänä sunhan pitäisi se ymmärtää, että sehän on ihan vaan normaalia sekä ohimenevää ;)
Maj, nosta sinulle todella paljon hattua! En itse jaksaisi tuollaisia kateellisten ihmisten kirjoittelua! Ja ole huoleti, olen blogin kautta saanut sinusta huolehtivan, välittävän ja järkevän ihmisen kuvan..ja olet nyt jo kasvattanut Repsusta loistavan tytön :)
Kirjoitusvirheiden määrästä päätellen koulutuksesi ei ole yliopistotasoa. Tutkimuksia ko. aiheesta kyllä löytyy, ja jos todella olet opettajaksi opiskellut, osaat etsiä aihepiirin artikkeleja erilaisista tietokannoista.
Ihan ensimmäiseksi, kiitos Maj blogistas; sitä on ollut ilo lukea!
En ole aiemmin tänne mitään kommentoinut mutta nyt sormet suorastaan syyhyää näppäimistöllä! Minusta on ala-arvoista tulla suoralta kädeltä tuomitsemaan ja jakelemaan kasvatusvinkkejä ja samaan aikaan viitata kintaalla kommenteille, joissa kerrotaan omakohtaisista kokemuksista. Onhan se nimittäin niinkin, että siinä missä tutkimustulokset kertovat ”elämän totuuksia” niin niin sitä tekee myös eletty elämä ja omakohtaiset kokemuksetkin!
Ja kyllä täytyy myöntää, että nykyajan äideillä on jokin omituinen tarve tehdä itsestään korvaamattomia ja koittaa selvitä kaikesta yksin. Ihan kuin hyvän äitiyden mitta olisi siinä käykö lapsenkasvatuksen ohella töissä tai antaako kenenkään muun hoitaa lastaan. Ja minusta hyvän äitiyden merkki ei muutoinkaan ole se, että kokee olevansa parempi kuin muut nostamalla itsensä jalustalle, muistuttaen vielä kuinka äitiyttä eletään oppikirjojen kautta!
Miten ihmeessä tähän maahan on saatu kunnollisia kansalaisia silloin, kun koko suku oli läsnä lapsen kasvatuksessa ja elämässä muutoinkin mukana? Silloin kun ei ollut vielä opuksia mistä lukea, kuinka turmiollista on jättää lapsi hoitoon tai miten vahingollista onkaan, jos lapsi saa joskus pizzaa luomuruoan sijaan.
On paljon vanhempia, ketkä eivät todellakaan osaa toimia äitin tai isänä, on alkoholismia, huumeita, seksuaalista hyväksikäyttöä ja vaikka mitä muita laiminlyömisiä ja luulisi näiden keittiöpsykologienkin tietävän, että lapsen mummolaan jättäminen viikoksi ei ole millään tavalla verrannollista kyseisiin aidosti traumaattisiin kokemuksiin. On suorastaan ylijumaluutta huudella tutkimustuloksia, joille ei kuitenkaan kukaan osaa antaa lähteitä, lukuunottamatta Googlen ihmeellistä maailmaa. Ja tähän samaan syssyyn Googlesta löytyy ihan varmasti myös tutkimustuloksia, joissa puolletaan lapsen sosiaalistamista.
Lisäksi tulee myös mieleen, että mikäli lapsen hoitoon jättäminen vaikkakin nyt viikoksi vaarantaisi todistetusti lapsen terveellisen kasvun, niin eikö sosiaaliviranomaiset hukkuisi töihinsä ja lapsia olisi huostaanotettuina pilvin pimein. Näin ei kuitenkaan ole, joten mistäköhän se johtuu? ;)
Tsemppiä Maj sinulle ja perheellesi. Muista, että juuri sinä olet paras äiti lapsellesi ja on myös asioita joita sinä teet paremmin kuin yksikään muu äiti. Vaikka en aina jakaisikaan samaa elämänkatsomusta kanssasi, niin kunnioitan sinua äitinä ja naisena <3
– Hansu (ja 5v + Masukki rv 34+3)