Olen hankkinut Rebekalle kaksi söpöä vaatekoukkua, jotka muuten eivät ole tippaakaan mun/meidän tyylisiä. Koukut ovat tosi hauskoja, tyttömäisiä ja syötävän söpöjä kylläkin :)
Ei kaikkea kai kannata ottaa aina niin vakavasti, vai mitä? Kammoksun ajatusta vaaleanpunaisesta tyttöjen huoneesta, mutta itse kuitenkin halusin sellaisen, kun olin pieni. Vannoin äidilleni, että ”Sit ku mä rakennan oman talon, niin mä ainakin maalaan sen vaaleanpunaseks” ja samaan hengenvetoon vielä ”Mikseihän kukaan rakenna sellaisia pyöreitä taloja, kuten muumeilla, mulle ainaski tulee semmonen isona” Olen myös luvannut, että heti kun saan isona töistä palkkaa, niin ostan koko lavan kinder-munia tai laatikollisen Mars-patukoita, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä lunastanut lupauksiani. Ehkä tosiaan pitäisi? :D
Paikalleen en ole näitä koukkusia vielä saanut asennuttua, kaikki aikanaan…
Olen myös monet kerrat pienenä miettinyt, sellaisia asioita, että… Miksi aikuiset eivät tule rannalla uimaan? Miksi aikuiset ovat aina väsyneitä? Miksi ei voi joka viikonloppu olla kaverilla yötä? Miksi en saa koiraa, vaikka kaikilla muillakin on? Miksi meidän isä on aina töissä? Miksi synttärit ovat kerran vuodessa vain? Miksi en voi vaihtaa vaatteita niin usein päivässä, kuin huvittaa? Miksi en voi aina pukeutua prinsessamekkoon? Sanoin, että voisin antaa kummankin sisarukseni pois, että saisin itse enemmän karkkeja.
Ajattelin, että isona varmasti hankin koiran, vaihtelen vaatteita koko ajan, ostan paljon karkkia ja syön ne kaikki kerralla ja että isona menen aina uimaan, enkä ole väsynyt?
No, miten kävikään?
Onhan mulla koira ja monta mekkoa, syön välillä karkkiöverit ja meillä käy paljon yövieraita :D En silti maalaisi taloani vaaleanpunaiseksi ja niin, olen aika usein todella väsynyt, enkä ainakaan jaksaisi silloin leikkiä. Petu ja Petteri, olisin mielummin karkkilakossa koko loppuelämäni, kuin luopuisin teistä <3
-Maj
ps. Äiti, edelleenkin olen vähän pahoillani siitä, että minulla oli lyhyet hiukset ja ostit minulle mustan haalarin, naapurinkin Suvi luuli mua sen takia pojaksi.
pps. Sape, tiedän, että pidät noista koukuista enemmän, kuin minä…
Kun minä muutin kotoa pois, oli toinen veljeni 8-vuotias.
Kun minä muutin kotoa pois, toinen veljeni oli 8-vuotias.
Ensimmäisenä hän totesi, et ”jes jes jes, muuta äkkiä, et mä saan sun huoneen!”.
Totesin surkeana, että noinko kovasti odotat, et muutan pois täältä?! Veli mietti hetken ja sanoi, että ”Mikset sä rakenna taloa tuohon meidän viereen, niin sit voidaan käydä kylässä joka päivä?” xD Hyvin paikattu ;D
Toinen asia, mikä veljeä harmitti suuresti, oli se, että kun minä leivon, niin saan syödä loput taikinat ihan yksin!!! Eikä tarvi jakaa kenenkään kanssa!!
Mun lapsuuden ”haaveeni” oli syödä joka päivä Jaffa -keksejä O.o
Meillä oli niitä kotona usein, mutta ”vain vieraille”, silloin päätin, et kun mä oon aikuinen, niin syön joka päivä paketillisen niitä ihan yksin! Ja täytyy myöntää, et toisinaan, kun mies on jossain pidemmässä reissussa, niin kaupasta mukaan tarttuu…. mitäs muutakaan, kun Jaffa -keksejä ja kaikki ihan vaan mulle :)
Musta noi naulakot on kyllä omalla laillaan tosi söpöjä… ostin itseasiassa tuossa tovi sitten samanlaisen meidän tytöille=). Joskus pitää olla tosi pinkki prinsessahörsselömeininki!
Se haalari oli tosi ihana, laskuvarjokangasta, oli vielä kääntöhaalari, toinen puoli oli punainen.
Hiuksesi oli aika ohkaset ja kauniimmat lyhyempinä.
Kiitti, nyt tulin vielä surullisemmaks, ohuet hiuksetkin ja kaikkea:D
:D:D:D:D
”Sanoin, että voisin antaa kummankin sisarukseni pois, että saisin itse enemmän karkkeja.”
Whaat, mä olen luullut että sulla on vaan yksi sisko? Toinen on pysynyt näemmä hyvin piilossa :D
Siis siskon ja veljen? Saman perheen lapset ovat keskenään sisaruksia sukupuolesta riippumatta :)
Ihana postaus. Piristi mun väsynyttä päivää ja fiilistä! Nuo lapsena mietityt jutut on niin hassuja ja ne on juuri sitä että ”sitten mä AINAKIN teen niin ja näin”.
Aiempaan lisäys: Oho, ajatuskatko. Unohdin Peppen, sori! :D
http://www.huvila.net/cgi-bin/pager.cgi?huvila=1665&kieli=suomi
heh. :D
Aivan ihanat koukut! Voisin ajatella niitä jopa omaan sinkkuhuusholliini ja ikäähän mulla tosiaan on 36 :D
Mäkin muistan lapsena ajatelleeni että sitten omassa kodissa saa syödä herkkuja niin paljon kuin haluaa. No joo, ei oikein toimi.
Ja mä kaipasin usein omaa rauhaa koska meillä oli hoitolapsia tyyliin aina, siis äidin työn takia. No nyt yksin asuessa sitä omaa rauhaa kyllä riittää.
Aivan ihastuttavat koukut! Saanko udella, mistä on ostettu? Olen itsekin yrittänyt metsästää kivoja koukkuja tytölleni, vielä en kuitenkaan ole onnistunut löytämään ”niitä oikeita”. Eräässä nettikaupassa oli kyllä cupcake koukkuja, mutta niiden väri ei miellyttänyt :( oli jotenkin poikamaiset minun mieleeni. Näissä sinun ostamissa koukuissa värit ovat kohdallaan -kerrassaan tyttömäiset ja syötävän suloiset! :)
Nuo on niin ihanat nuo koukut, oon itse kans kattellu meijän likalle niitä kun tarvis jotain saada seinälle että saa tyttö kaikki miniset laukkunsa ripustettua pois lelujen seasta pyörimästä. :)
Hiphei, koukut ovat aika jännittävästä ja erikoisesta paikasta, no ei vaan ihan Prismasta :D
Haha, itse oon katkera siitä, että äiti puki kaksossiskolleni aina punaista ja mulle sinistä. Why oh why!? Mua luultiin kanssa pariin otteeseen pojaks tummansinisessä toppahaalarissa…
On muuten tosi kiva kun keksit postauksia muistakin kuin ihan tavanomaisista jutuista!
Ps. ihanat koukut ♥