Meidän äiti on ihana mummu, mutta jotenkin kovin vähän mummumainen sillä perinteisellä tavalla. Tai siis se kai johtuu siitä, että hän ei ole kovin iäkäs. Sanasta mummu tulee itselläni mieleen harmaa permanentattu kuontalo, ecco-kengät ja taksikortti… Äidilläni ei ole mitään edellämainituista, mutta ehkä joskus sitten, vai miten on, äiti?

Ystäväni Sapen kanssa me kerran mietittiin, että minkälaisia mummuja me oltaisiin sitten vanhoina… Sape ajatteli, että sitten viimeisetkin estot saattaa kadota, kun tajuaa, että on tosiaan mummu-iässä. Me naurettiin itsemme kuoliaiksi, kun kuviteltiin juoksevamme 80-vuotiaina mummoina pantterilegginseissä ja värikkäissä peruukeissa tuolla kylillä. Sape olisi sellainen super-mummu, joka pelaisi pleikkaria ja olisi edelleen jyvällä uusimmasta tekniikasta. Näen sieluni silmin Sapen vanhana mummuna, pukeutuneena hulluihin vaatteisiin ja näpyttelemässä iPadin vuoden 2065 uusinta versiota :D

Juulian mummu käytti perukkeja hattuina, ainakin huhun mukaan ;) Meidän mummu villiintyi mikropitsoista, vaikka ennen hän keitteli läskisoosia ja teki itse ruisleipää.  Tiian mummun mielestä ranskalaiset perunat olivat erittäin maukkaita, eikä kuulema mikään ihme, että nykynuoriso niistä niin kovin pitää.

Itse haluaisin olla vanhana huumorintajuinen, punaposkinen ja lempeä mummu, jolla olisi aikaa aina kaikille. Keskittyisin nauttimaan elämästä ja olisin vähän höppänä ja hullu toisinaan. Toivoisin, että pilke silmäkulmissa säilyisi edelleen, aina hautaan saakka… Toivoisin, että antaisin itselleni luvan vanheta ja rypistyä ihan rauhassa. Parasta olisi, jos Miika-pappa tallustelisi slipoverissaan rinnallani edelleen… Ennen kaikkea toivon, että en olisi yksinäinen, enkä katkeroitunut maailmalle. Voisinpa nähdä, kun lapsoseni kasvavat ja aikuistuvat, saisivat ehkä hekin lapsia <3

Sigur Rós – Hoppípolla

Ehkä me ollaan sitten aikojen päästä ihan kuin tässä videolla <3

ps. Sape tulee tänään meille, voi olla, että me keksitään jotain vähän hullua tekemistä ja Rebekkakin pääsee mukaan :”)

-Maj