Mulla on nyt mielestäni hyvä valikoima saappaita ja nilkkureita, mutta kaksi tärkeää perusjuttua kokoelmastani puuttuu ja ne ovat mustat piikkikorolliset nilkkurit, sekä vastaavat pitkävartiset saappaat. Ennen käytin paljon enemmän tosi korkeilla koroilla varustettuja syys- ja talvikenkiä, mutta nykyisin viihdyn matalemmissa kengissä paremmin.

 

Näiden lisäksi minulta löytyy superpitkävartiset Adidakset sporttikengät, joita olen joskus ainakin käyttänyt kylmemmilläkin kelillä ja tietysti peruskumpparit loskakeleille.

 

Ylhäällä vasemmalla olevat nahkaiset Vagabondit ovat olleet näistä kengistä pisimpään käytössä, ostin ne joskus Ylivieskasta 40 €:lla…

 

Uudet Uggit toi kaverini jenkeistä. Villiarvaukseni on, että pidän näitä päivittäin, kun pakkaset saapuvat.

 

Vanhemmat lyhytvartiset perus-Uggit ovat olleet kovassa käytössä ainakin pari edellistä talvea ja käytän niitä edelleen.

Dinskon nilkkureita.

 

Vanhat kaverukset eli Vagabondit ja Stokalta ostetut nilkkurit…

 

Miika sanoo näitä Spirit storen nilkkureita tukikengiksi, mutta se ei ymmärräkään mistään mitään ;)

 

Vasemmanpuolimmaiset on ostettu Stokalta ja nuo toiset vähän ronskimmat kenkulit ostin Dinskon alesta.

 

 

Jakku -Mamalicious, tunika -Monki, leggari t-Vila ja kengät -Dinsko.

Anteeksi tästä perusnolosta peilikuvasta taas, mutta kun ei ollut ketään ottamassa asukuvaa…

 

Kengä-asiat ovat siis minun kohdallani ihan hyvällä mallilla, talvi voi puolestani tulla!  Miten teillä, joko olette laittaneet Ugg-tilaukset vetämään?

Hyvää viikonloppua kaikille,

Maj

Meidän äiti on ihana mummu, mutta jotenkin kovin vähän mummumainen sillä perinteisellä tavalla. Tai siis se kai johtuu siitä, että hän ei ole kovin iäkäs. Sanasta mummu tulee itselläni mieleen harmaa permanentattu kuontalo, ecco-kengät ja taksikortti… Äidilläni ei ole mitään edellämainituista, mutta ehkä joskus sitten, vai miten on, äiti?

Ystäväni Sapen kanssa me kerran mietittiin, että minkälaisia mummuja me oltaisiin sitten vanhoina… Sape ajatteli, että sitten viimeisetkin estot saattaa kadota, kun tajuaa, että on tosiaan mummu-iässä. Me naurettiin itsemme kuoliaiksi, kun kuviteltiin juoksevamme 80-vuotiaina mummoina pantterilegginseissä ja värikkäissä peruukeissa tuolla kylillä. Sape olisi sellainen super-mummu, joka pelaisi pleikkaria ja olisi edelleen jyvällä uusimmasta tekniikasta. Näen sieluni silmin Sapen vanhana mummuna, pukeutuneena hulluihin vaatteisiin ja näpyttelemässä iPadin vuoden 2065 uusinta versiota :D

Juulian mummu käytti perukkeja hattuina, ainakin huhun mukaan ;) Meidän mummu villiintyi mikropitsoista, vaikka ennen hän keitteli läskisoosia ja teki itse ruisleipää.  Tiian mummun mielestä ranskalaiset perunat olivat erittäin maukkaita, eikä kuulema mikään ihme, että nykynuoriso niistä niin kovin pitää.

Itse haluaisin olla vanhana huumorintajuinen, punaposkinen ja lempeä mummu, jolla olisi aikaa aina kaikille. Keskittyisin nauttimaan elämästä ja olisin vähän höppänä ja hullu toisinaan. Toivoisin, että pilke silmäkulmissa säilyisi edelleen, aina hautaan saakka… Toivoisin, että antaisin itselleni luvan vanheta ja rypistyä ihan rauhassa. Parasta olisi, jos Miika-pappa tallustelisi slipoverissaan rinnallani edelleen… Ennen kaikkea toivon, että en olisi yksinäinen, enkä katkeroitunut maailmalle. Voisinpa nähdä, kun lapsoseni kasvavat ja aikuistuvat, saisivat ehkä hekin lapsia <3

 

Sigur Rós – Hoppípolla

 

Ehkä me ollaan sitten aikojen päästä ihan kuin tässä videolla <3

 

ps. Sape tulee tänään meille, voi olla, että me keksitään jotain vähän hullua tekemistä ja Rebekkakin pääsee mukaan :”)

 

-Maj

1 2 3 4 12