Herätys, aamutoimet, vitamiinit naamaan ja juosten bussille. Illalla tuijotan bussin ikkunasta pimeyteen, väsyttää, kello lähestyy jo seitsemää. Töiden jälkeen kotona odottelee touhukas taapero, riehakas koira ja hiukan väsynyt mies. Alle kaksi tuntia aikaa pikkuisen nukkumaan menoon. Ruokaa on saatava, kuulumiset vaihdetaan ja mies lähtee ehkä treeneihin. Tyttö nukkuu, minä tuijotan tietokonetta, vauva potkii masussa ja taas väsyttää. Aamulla kello soi, vaihteeksi väsyttää (vähemmän kuin illalla kuitenkin) ja sama rumba lähtee alusta. Pyykkit, tiskit, imurointi ja kaupassa käynti? Kuntoilu ja itsensä hoitaminen, ai missä välissä? Koitan nyt siis vihjata teille, että äiti on vähän väsynyt.
Mun varpaista on kohta lakkaus kasvanut ulos, enkä muista koska olisin kuorinut ihoni viimeksi. Olen katsonut Virgin Suicides elokuvaa pätkissä, koska valitsen mielummin nukkumisen, mikä on ehkä järkevääkin. En ole koko raskausaikana kuntoillut, koska ei ole aikaa. Ai tekosyy? Ehkä, mutta en halua arkena tinkiä niistä kahdesta tunnista, jotka vietän tyttäreni kanssa. Mikä on ollut parasta tällä viikolla? Pikkuiset märät pusut ja se kun kuulin tyttäreni sanovan ensimmäistä kertaa ”moikka äiti” saavat minut nytkin hymyilemään. Tai se kun pelasimme Miikan ja Viivin kanssa alasängyssä muistipeliä (vähän liian) myöhään illalla. Miika hävisi, Viivi voitti.
Viikonloppuna olisi pitänyt varmaan lepäillä, mutta me vaan touhuttiin mummun avulla kodin järjestämisen parissa. Ensi viikonloppuna sitten. Osaksi alituinen kiire johtuu varmasti siitä, että olen joissain asioissa vähän liian pedantti. Kukaan ei tule koskaan minulle antamaan kunniamitalia tyhjästä pyykkikorista ja silitetyistä pyykeistä. Olen harjoitellut jo ainakin vuoden sitä, että antaisin joidenkin asioiden vaan olla, mutta se on vaikeaa. Tiedän, että on muitakin ihmisiä, joilla on nyt jo stressiä siitä, että ehtiiköhän sitä tänä vuonna kuvata itse joulukortit… Maailmahan ei kaadu, vaikka emme lähettäisi yhtään joulutervehdystä, mutta…
Bloggaaminen on kivaa, en halua tinkiä siitä. Työssäkäyminen on hyödyllistä ja välttämätöntä. Lasten kanssa oleminen on tärkeintä kaikista. Täytyy nyt koittaa tinkiä kuitenkin jostain, että yleinen vireystilani nousisi. Raitis ulkoilmankin tekisi varmasti hyvää…
Taidan liittyä pupun ja karhun seuraan ja lopettaa tämän avautumisen tähän. Hyvää yötä <3
-Maj
Voi, kuulostaa niin tutulta! 3 lasta ja vuorotyö on yhdistelmä, jossa saa tuntea syyllisyyttä jatkuvasti joka suuntaan. Jostain kun sais muutaman ylimääräisen tunnin ja lisäannoksen energiaa, niin hyvä olis. Kai se tästä joskus ja sitten näitäkin aikoja muistelee kaivaten :-) Jaksamisia ja onnea loppuodotukseen!
Uskon niin :) Mulla on enää kuukausi töitä -sitten me Repsun kanssa chillataan!
hurjan paljon voimia sinnepäin! ajan kanssa, siihen on uskottava :-) olet mahtava,muista se!
Joo, välillä on rankempaa ja toisinaan jaksaa melko hyvin. Ilmeisesti eilen jaksoin melko huonosti :I
Voi ei, itsekin poden ajan puutteesta ja liiallisesta väsymyksestä. Vaikka ei lapsukaisista ole tietoa vielä muutamaan vuoteen, silti hommia on jonossa yllinkyllin. Nytkin vasta töistä tulleena.. Yritä sinä jaksaa ja levätä. Vaikka vähän on voimia minullakin, niin lähetän sinulle niistä osan! Tarvitset voimaa kahden edestä. Tsemppiä loppusyksyyn! :)
Kiitos ihana <3 Tuntuukin jo pirteämmältä ;)
Hali Maj sulle sinne! <3
Thänks baby!
Kuulostaa niiin tutulta! Vasta minäkin taapersin maha pystyssä työpaikalla, ei kivaa :/ Aion ottaa tästä toisesta äippälomasta nyt kaiken irti! En kyllä ymmärrä mitä viimeksi kiirehdin opiskelemaan. Kerran/pari saa olla elämässä näin pitkällä lomalla ja nauttia lasten seurasta ilman kiireitä niin siitä pitää ottaa ilo irti :)
Tanja, oot ihan oikeassa :)
Mä oon nyt syksyn tullen yrittäny käydä joka ilta pienellä kävelyllä, joka on semmonen säälittävä yritys piristyä keskellä tätä pimeetä aikaa.. Mutta toimii yllättävän hyvin.. Kivan muusikin kanssa ainakin (; Voisitkohan sä laittaa rebeckan vaunuihin ja mennä iltakävelylle? :D Vai onks se jo liian iso vaunuihin? Apua, nuorena& lapsettomana sitä ei todellakaan tiedä mitään lapsista.. No, ehkä niitä tulee sitten joskus, vaikka mä en oo ihan sen tyyppinen ihminen. Siks on niin kiva myös seurata sun blogia, se on niin eroava omasta arjesta :)
Hei muuten, mistä mä löydän sun tatuointipostauksen? :-D Haluaisin nähdä sen!
/L
Moikka! Kävelyllä käyminen on tosi hyvä idea :) Tatuointivideon löydät täältä http://magicpoks.indiedays.com/2011/06/29/tatuointi/
Voimia! Mä niin pystyn samaistumaan sun oloon…
Thänksss!
Väsyttää ihan hirvittävästi, tekis vaan mieli nukkua kokoajan. Aika loppuu kesken ja tekemistä olis valtavasti. Pitäis ehkä mennä vitamiini ostoksille tänään.
Ku menin päiväunille eilen niin jatkoinkin unia sitten aamuun asti. Huhuh.
Mut voimia sinnepäin. Vois kokeilla tota Linan ideaa. Jos se vaikka piristäis ja ei tulis nukuttua koko aikaa.
Välillä kunnon unet tekee niiiin hyväää!
Kiitos mielettömän ihanasta blogista! Ihana lukea ihan tavallisesta arjesta. Ja tuntuu, ettet hienostele yhtään vaan uskallat kertoa että äiditkin voivat olla väsyneitä :) On ihmeellistä miten lapsen ensimmäiset sanat koskettavat niin paljon, niistä saa voimaa pitkäksi aikaa :)
Nimim. Itku herkässä joka kerta kun tuo oma taapero päästä uusia sanoja suustaan :’)
Kiitos itsellesi, kun jaksat lueskella tätä :)
Kuulostaa kyllä kovin kovin tutulta, vaikkei mulla vielä lapsia olekaan. Opiskelu ja osa-aikatyöt vie aika tehokkaasti kaiken ajan ja jatkuvasti tuntuu ettei millään ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä pitäis ja haluais. Jaksamista Maj sulle ja onnellista loppuodotusta! <3
Onneksi kohta on jo joulu ja saa hetken hengähtää :)
Allekirjoitan tämän postauksen alkupään täysin – äiti ON vähän väsynyt. Kokoajan on pimeätä , väsyttää ja tunnit vuorokaudesta loppuu kesken. Onko teillä sellainen kirkasvalo? Itse haaveilen siitä, tiedä sitä auttaisiko tuo mitään väsymykseen. Odotan innolla jo huomista, mun VAPAApäivää (teen 4 pv työviikkoa). Jätetään ehkä jumppa väliin tytön kanssa, jotta ei tarvi aamusta heti SÄNNÄTÄ jonnekin. Ollaan vaan.
Iso halaus!
Arjen pyöritys on mitä on. Varmasti vielä tuo raskaus tuo oman extraväsymyksensä peliin.
Mun mielestä sun ei tarvitse ottaa stressiä kuntoilusta. Sä oot kuitenkin aktiivinen, etkä vaan makoile sohvalla 24/7 masusi kanssa ja syö pelkkää roskaruokaa. Töissäkin ilmeisesti kävelet kuitenkin jonkun verran?
Vapaapäivinähän sitä voi liikkumista sitten ottaa takaisin, vaikka koko perheen voimin, ettei tarvitse yhteisestä ajasta tinkiä. Kävelylenkitm, uiminen jne.
Toki jos liian tiukalle vetää, oletko miettinyt vähentäväsi työtä esim 80 prosenttiin? :) Jäisi vapaata vähän enemmän.
Jakselehan kaunokainen!
P.s. Mun varpaan kynsissä on enää 1-2 mm viirut kynsilakkaa, enkä mä edes ole kovin kiireinen omasta mielestäni… :D
Sata sydäntä, miten ihana kommentti! Lopetan työt jouluna, joten ei tässä enää kauaa tarvitse pinnistellä :)
Olen ehkä kommentoinut tänne vain kerran, vaikka olen lukenut jo kaaaauan blogiasi mutta nyt on pakko lähettää halausrutistus ja energiaa tuovia ajatuksia!
”Opi antamaan itsellesi anteeksi yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…. ” sanoi B. Kopp. Tiedän, että se on hankalaa muistaa (nimimerkillä toinen perfektionisti-pedantti-pikkuisen turhan tarkka-tyyppi) mutta sen oivaltaminen kyllä helpottaa elämää mukavasti. ;)
Maj! Kiitos vaatepaketista, jonka posti meille eilen toi. Kunhan tyttö kasvaa, päästään käyttämään niitä ihanuuksia. :)
Otathan aikaa itsellesi ja masuvauvallesi. Köllöttele tyttöjen kanssa, ota kuppi teetä ja pyydä Miikaa hieromaan (lakkaamattomia :D) jalkoja. Kyllä ne pyykit ja tiskit siellä odottaa.
Kiva kuulla, että paketti oli mieluinen :) MIIKA LUE TUO!! SINUN KUULUU HIEROA MINUN JALKOJANI JOKA ILTA :D
Näyttää meitä olevan monta, jotka pohtii samaa kuin sinä… Paljon voimia ja energiaa sinne Suomeen täältä Ruotsista! Yksi asia kerrallaan, siitäpä se lähtee!
Siitä se lähtee, totta… Olen tehnyt jo monta juttua, stressi helpottaa pikkuhiljaa :)
Oma ratkaisuni: en enää silitä! :-) Jäin juuri äitiyslomalle ja yritän nyt viimeinkin levätä ja ulkoilla, vaikka pari kaappia on vielä siivoamatta… Voimahalaus ja tsemppiä!
Se on varmasti hyvä ratkaisu :)
Moikka Maj!:) Aattelin kommentoida taas pitkästä aikaa, tykkään hirmusesti tavastas kirjottaa. Kirjotat niin aidosti arkisista asioista ja elämästäs kaikesta välittyy se miten paljon rakastat perhettäs ja elämääs, vaikka välillä väsyttääkin. Etkä pidä mitään ns. ” blogiroolia” yllä vaan oot oma ittes! Ollaan ihan eri elämäntilanteissa, itse oon vasta 16-vuotias tyttö. Luen kymmeniä muitakin blogeja, mutta silti tästä on tullu ihan mun lemppari ja mukava seurata teidän perheen elämää. Sulla on suloinen tyttö ja ihana perhe! Pidä huolta itestäs ja nauti odotusajasta:) Kaikkea hyvää teille!
Mistäs tiedät, jos tää onkin mun blogirooli, haha ;) No ei vaan, kiitos kivasta kommentista ja kiva kuulla, että erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta viihdyt blogini parissa. Olet oikeassa, todella rakastan ja arvostan perhettäni eniten maailmassa :)
Lapsiperhearkeen en sinänsä osaa samaistua kun olen sinkku mutta kiinnitin huomiota tuohon kotiintuloaikaan. Onko sun mahdollista saada työpäivää lyhennettyä niin että olisit kotona pari tuntia aikaisemmin?
Kuukausi enää töitä, joten kyllä mä pärjään siihen asti, vaikka päälläni seisten:D Aikaisemmin teinkin vähän lyhyempää viikkoa.
Ehkä se pyykkien peseminen ja silittäminen antaa sulle tunteen siitä, että homma on vielä hanskassa. Ettei se oo ”vaan” pedanttiutta, vaan oikeasti merkki siitä, että kiire on vielä hallinnassa ja asiat järjestyksessä. Tuli vain mieleen :) Eniveis, paljon jaksuja! :) Ihanan aito teksti.
Tuokin voi olla ihan totta :)
Tsemppiä Maj! Toivotaan että ehtisit vähän levätäkin ja ehkäpä joulunodotus auttaa rentoutumaan. Jos vaikka tulisi lunta ja vähän valoisampaa :) Pakko kertoa ”lohdutukseksi”, että kävin maanantaina jalkahoidossa ja ennen sitä tuntui siltä, että olisi pitänyt tehdä jo esihoito kotona, sillä esim. kynsilakat olivat peräisin ehkä heinäkuulta :D Eikä mitään varsinaista syytä moiselle laiminlyönnille… Sattuuhan näitä!
Moi,
Olisiko sulla mahdollista muuttaa työaikojasi/ työpaikkaa sellaiseksi, että saisit työskennellä pääsääntöisesti esim. 9-17? Vaikkakin kohta jäät äitiys”lomalle”, mutta vaikkapa sitten tulevaisuudessa? Vain kaksi tuntia lapsen kanssa arkena on kyllä varmasti harmittava asia, ymmärrän täysin.
Tulevaisuus on auki, kaikki on mahdollista :)
Maj, hirveesti voimia ja jaksamisia sinne! :-)
Oot kyllä kirjotelmiesi mukaan hirmuhirmu reipas nainen, ihailtava! :-)
Sinä ja Johanna (kalastajanvaimo) ootte vähän niinku mun idoleita *puna*.. Mieluummin ihainnoin teitä, kuin jotain hollywood julkkiksia..
Hehe, oot kyllä niin huippu!
Masuvauvalle terkkuja <3
Haha, ihana, etenki toi ”puna” :D Heh, oonkohan mennyt jotenkin liioittelemaan omaa reippauttani…
Arki, huoh. Se on niin ihanaa ja toisinaan myös kamalaa – vaikkei mitään kummallista edes sattuisi.
Meillä ei ole lapsia, mutta kaksi villiä koiraa, ja joskus työpäivän jälkeen väsyneenä nekin tuntuvat ylitsepääsemättömän hankalilta hoitaa.
Ennen naiset olivat kotona tyhjentämässä pyykkikoria, siivoamassa ja laittamassa ruokaa 8 tuntia enemmän, kuin nykyaikana. Kuitenkin tämän päivän naisten pitäisi meidän alitajunnassamme pystyä samaan… Ristiriita?
Koita jaksaa, pian on jo valoisampaa, kun ensilumi sataa.
Älä turhaan soimaa itseäsi siitä, jos et kaikilla osa-alueilla ole tehokas. Priorisoi, niinkun olet tehnytkin – tyttäreesi, mutta myös itseesi!
<3:llä ikuisuuden blogiasi seurannut, ekakertaa kommentoiva ihailija :–)
Tsemppiä!
Kun mä odotin toista niin oli kans ihan törkeän väsyny vaan koko ajan, esikoinen ei ollu edes vuoden vanha vielä, en ees ollu töissä vielä tuolloin ja olin ihan poikki ja kaikki kotityöt jäi tekemättä.
Mun mielestä sä oot kauhea supernainen että käyt töissä kaiken muun hulinan ohella!
Jensba, ite oot supernainen ^____^
Hei! Mistä olette hankkineet kuvissa vilahtelevat puiset laatikot? Erityisesti tykästyin olkkarin pöytään ja lastenhuoneen lelulaatikoihin. Kauniisti sisustettu koti!
Olkkarin pöytä on armeijan vanha varustelaatikko, joka on itse maalattu :) Lastenhuoneen lelulaatikko on Kärkkäiseltä ja Tepon laatikko on napattu Miikan vanhempien pannuhuoneesta, mutta niitä voi varmasti löytää sisustusliikkeistä!
Voimia arjen pyörittämiseen Maj! Muista että keneenkään ei tarvitse olla yli-ihminen. Silloin kun tuntuu että voimat ovat vähissä, unohda esimerkiksi juuri se kuntoilu.. Itse yritän ainakin ammentaa voimia ja piristystä itselle tärkeistä asioista. Ehdit aivan varmasti kuntoilemaan vielä elämäsi aikana rutkasti ja muista että bloggamisessakin voi pitää taukoa, vaikka sekin antaa varmasti sulle tosi paljon! Ja noi vapaapäivät, välillä on ihana vaan olla, mutta välillä on ihanaa juuri vaikka järjestellä sitä kotia :) Pian se mammalomakin sinulle koittaa ja luulen että saat ehkä hiukan aikaa hengähtää ennen vauvan syntymää, toivon ainakin niin!
Harvemmin olen kai kommentoinut vaikka usein blogiasi lueskelenkin ja ajattelin myös ehdottaa työajan lyhentämistä, jos vain mahdollista? 2h kuulostaa tosi vähäiseltä ajalta oman lapsen kanssa, toki ei varmasti aina noin ole?
Teen itse 30h/vko ja ajattelin tehdä vielä pari tulevaakin vuotta, kuopus kun on vasta reilu 2v. Niin klisee kuin olla ja voi (mutta myös niiiin totta!) että lapsuusaika on lyhyt ja sitä ei takaisin saa, töitä ehditään painaa vuosikausia.
Jokatapauksessa, jaksamista! Ja hei höllää vähän, niin me muutkin tehdään. :D
Täällä toinen samanlainen suorittaja! Koulua, töitä, laskettuaika joulukuussa ja jään koulusta äitiyslomalle vasta pari päivää ennen laskettua aikaa. Vauva-ajatukset pursuavat innokkaina mieleeni, vauvanvaatteiden järjestely, ompelu, kaikki se mikä vauvaan liittyy – muttei niille ole oikein aikaa. Iltaisin löytää itsensä sohvalta raskaan työpäivän päätteeksi, ja vielä imurointi ja pyykit kuuluisi tälle päivälle. Ylös ja tekemään. Koska huomiselle on jo omansa. Pakko pysyä mukana tässä kiireellisessä suorittamisessa. ”Nosta jalat kattoon” on helppo toisen neuvoa, mutta mitä jos mistään ei vaan osaa nauttia ennenkuin on huusholli kunnossa ja joka ala elämästä tasapainossa? Oon jo miettinyt, että meidäntapaisten ihmisten kuuluisi käydä pyytämässä ammattiauttajalta apua – koska jos lähemmin ajattelee, mikä siinä on ettei vaan osaa sanoa jollekin asialle ”ei” ja vetäytyä hyvällä omalla tunnolla lepäämään.. Voimia <3
liity mieluummin karhun seuraan, pupu kun näytti olevan lattialla. siellä voi olla vähän kova köllötellä. jaksamista ja tsemppiä! vaikeeta on höllätä ja hellittää, mutta sitä kannattaa yrittää harrastaa ees pienissä pätkissä, ettei sitten pidemmän päälle kostaudu. on sekin jo vähän relaamista, että jaksa nauttia repsun ja muittenkin seurasta.
Itseasiassa menin karhun paikalle… :P
Paljon paljon jaksamista sinne! Ja hei, en tiedä kuka muu olisi väsymyksestä huolimatta noin edustava ja hoitaisi hommat täällä blogissakin aina yhtä hyvin :-)