Jumituin eilen tietokoneelle katselemaan blogeja, kaikenlaisia sellaisia. Muodikkaita, arkisia, tyylikkäitä, värikkäitä, äitien kirjoittamia, teinien kirjoittamia, sairauksista kertovia, laihdutusprojekteista kertovia… Katselin videopostauksia uusista kengistä ja kirpparilöydöistä, luin monia juttuja tippa linssissä ja joillekin hauskoille jutuille naurahdin ääneen.

Yksi juttua minua jäi mietityttämään,  nimittäin eräiden teini-ikäisten nuorten naisten blogit. Onneksi minä en ole aloittanut bloggaamista 15-vuotiaana (luojan kiitos)… En tarkoita etteikö monella 15-vuotiaalla (tai hiukan nuoremmalla/vanhemmalla) voisi olla asiallinen ja kiva blogi, mutta kun mietin itseäni tuossa iässä, kuinka en ollut laisinkaan oma itseni… Blogini sisältö olisi ollut aivan kamalaa luettavaa, jota aivan varmasti katuisin tällä hetkellä hyvin hyvin paljon. Kauhulla katselin muutaman tytön tekemiä videopostauksia, joissa he jutustelivat elämästään hyvin avoimesti kirosanojen saattelemana ja ajattelin, että ihan kuin minä yli kymmenen vuotta sitten. Nykyään ensimmäiset kännisekoilut voivat aivan hyvin päätyä videomuodossa netin maailmaan ja näinhän se  on jo jonkinaikaa ollut, mutta miksi minä herään tähän asiaan vasta nyt?

Yläasteella olisin ajattellut, että aivan sama, mitä sitten vaikka kertoisin koko maailmalle, että ”äitini on typerä lehmä ja latelisin ilkeitä juttuja naapuriluokan tytöstä, ”kaikki” eli koko elämäni on pilalla muutenkin…” Asenteeni ovat tässä matkan varrella hiukan muuttuneet, oikeastaan aika pian sen jälkeen, kun murrosikä oli ohi, huh onneksi.

Toiset ihmiset varmasti pystyvät ”aikuisenakin” kohottamaan olkiaan vanhoille blogijutuilleen ja nauramaan itselleen, mutta moni varmasti ei. Internetistä kun ei saa mitään sinne laitettua koskaan enää pois. Sitäpaitsi sadat ja tuhannet silmäparit muodostavat mielessään bloggaajasta kuvan, mikä ei välttämättä niin vain muutu tai pyyhkiydy pois. Toisaalta lukijat muodostavat bloggaajasta kuvan joka tapauksessa, eikä se todellakaan ole välttämättä realistinen, itseasiassa uskoisin, että harvemmin.

En tiedä kadunko tätä oman elämäni jakamista netissä tässä nykyisessäkin blogissanikin joskus kymmenen vuoden päästä, toivottavasti en ainakaan ihan kamalasti. Tässä elämän varrella on tullut kuitenkin hitusen enemmän järkeä päähän, enkä enää vihaa koko maailmaan, en oikeastaan ketään, enkä mitään.

En tiedä kuinka hyvin aikuiset valvovat lastensa internetin käyttöä ja pystyyköhän teini-ikäisen koneen käyttöä edes ihan tarkasti valvomaan? Väitän, että 15-vuotias Maj olisi pistänyt blogin pystyyn keinolla millä hyvänsä, vaikka rakas äiti olisikin kieltänyt sen. Onneksi meidän Rebekka ei kasva koskaan isoksi, eikä hänestä ainakaan tule kamala teini :D Oma äitini sanoisi tähän, että odotapa vaan…

Tässä esittelen vaatimattomana ylpeänä uutta lettikampaustani huulet mutrussa,

niin sitä pitää, auts.

Voisin jatkaa kirjoituksiani ja sivuta hiukan vaikka ii2.orgia ja irc-galleriaa,

mutta mitäpä turhaan, sillä kaikkihan ovat jo facebookissa.

ps. 7 B rules vai mitä Jarno, Mikko, Annukka, Tapsa ja Hannu?

Pitiköhän se juttu paikkansa, että samaan luokkaan olisi kasattu kaikki ongelmanuoret? :D Tuskin, koska sekaan mahtui ainakin yksi täyden kympin tyttö!

-Maj