Masumaalaus-postauksessani näitte jo yhden kuvan Saaran mulle tekemästä maalauksesta, mutta nyt niitä tulee lisää, yleisön pyynnöstä! Saara eli Sape on rakas ystäväni ja Rebekan kummitäti (ne tärkeimmät tittelit :D), mutta myös kauneusalan supernainen. Hän on mm. kaksinkertainen body paintingin Suomen mestari, kampaaja, meikkaaja/maskeeraaja ja opettaakin siinä sivussa. Sapen palstaa/blogia pääset lukemaan klikkaamalla tästä.

 

Saara maalasi masuni käyttäen vesiliukoisia body paint -värejä, jotka sisältävät mm. aloe veraa, kamomillauutetta, kaakaovoita ja kurkku-uutetta. Vesiliukoiset värit eivät ole haitaksi äidille tai masun asukille :)

 

Värien ja näiden siveltimien lisäksi tarvittiin vain pieni kulho vettä, eikä muuta!

 

Koko hommaan meni muutamia tunteja aikaa, mutta meitä hidasti yksi pieni rakas häiriötekijä, Rebekka nimeltään…

 

Tässä valmis riikinkukko. Minä ehdotin, että kuvaan tulisi höyheniä ja Saara sitten keksi tuon riikinkukko-idean. Me oltiin selailtu netistä aivan kammottavia masumaalauskuvia ja Miikan ehdotus olisi ollut mikäs muukaan, kuin jalkapallo-masu :D Ja vaikkapa haikaran kuva olisi ollut niin kliseinen, yök… Tarviiko mun edes kertoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen kuvan ideaan ja toteutukseen?

 

Riikinkukko olisi ehdottomasti ansainnut päästä studiokuviin, mutta se ei nyt tällä kertaa ollut mahdollista, joten Sape toimi myös kuvaajana. Ikävä kyllä päivä oli ehtinyt kääntyä illaksi, eikä luonnonvaloakaan ollut enää tarjolla.  Kuvat on muuten otettu meidän Canon G12 -kameralla.

 

Näissä ekoissa kuvissa on vähän jännittävän väristä valoa, olisittepa nähneet meidän lamppuviritelmät ;D

 

:D

 

”Kato, kato äitin masussa on lintu, hiiieno”

 

Miika oli kauhuissaan, kun menin pesemään masuani ”eksä vois antaa sen olla siinä edes yhden yön?” Tuntui kieltämättä vähän surulliselta pestä lintu pois samana iltana, mutta onneksi on nämät kuvat muistona <3

 

-Maj

Niin, nyt vielä pukkaisi kotikuvia yhden postauksen verran, huomenna joudutte ehkä taas katselemaan mun naamaa tai jotain :D Meillä on täällä kotosalla (kuten varmaan tiedättekin) todella valkoinen yleisilme. Valkoinen katto, valkoiset seinät ja lattiat. Verhoja on niukasti ja ne vähätkin ovat myös valkoisia. Valkoisen kotimme paras puoli on, että kaikkeen on helppoa yhdistellä värejä ja sen voi tehdä reippaallakin kädellä, eikä lopputulos silti ole mielestäni sekava. Valkoinen koti on myös ajaton ja aika monen mieleen, tulevaisuutta ja asunnon myyntiä ajatellen. Miinuksena esimerkiksi valkoisessa lattiassa on, että siinä näkyy kaikki, tarkoitan, että näen lattialla joka ainoan Tepon karvan, leivänmurun ja ketsuppitahran. No ne saattaisivat näkyä monen muunkin värisessä lattiassa ja minähän tunnustin aikaisemmin tavallaan pitäväni siivouksesta…

 

Minulle on jäänyt mieleen, kun joku siellä kirjoitteli joskus kommentin, että häntä aivan säälittää Rebekka, koska tämä joutuu elämään kalseassa kodissa aikuisten maailmassa, vailla värejä ja lastenjuttuja. Mun mielestä se oli kyllä vähän liioittelua, sillä meillähän on aika itseasiassa aika värikäs lastenhuone, joka pursuilee liiaksikin leluja. Vaikka peruselementit ovatkin valkoisia, ei se tarkoita sitä että meillä ei värejä olisi, päinvastoin väriä on etenkin lastenhuoneessa niin paljon, että heikommalla saattaisi silmiä särkeä :D Minusta on kiva sekoitella perusvärejä keskenään, mutta lastenhuoneeseenkin haluan lisää keltaista väriä, vaikka maton muodossa!

 

Hoksatteko mitä UUUTTA?! Sain tuon tuunatun imetystyynyn Mari-murulta tänään, kun he pyörähtivätpäivällä kylässsä. Tyyny on juurikin täydellisen näköinen ja niin tarpeellinen, sillä tästä yöstä eteenpäin nukun sen kanssa, imetän tulevaisuudessa vauvaa sen avulla, laitan vauvan köllöttelemään sen sisälle ja Rebekkakin tykkää nojailla siihen. Enkä muuten ole aikeissa hävittää sitä mihinkään vauva-aikojen jälkeen :)

 

Tässä on mun työpiste. Limppari on edelleen juomatta, kun näpyttelen tätä postausta niin tohkeissani, HÖRPS!

 

Tarvitsen työpisteeseen vielä jonkun söpön lampun, että minun on mukavaa istuskella kirjoittelemassa tässä illan pimetessä. Täytyypä kääntyä lamppuasioissa kunnon kaverini Kuonon pariin,

sillä hän tietää niistä(kin) enemmän, kuin minä.

 

No niin, valmista!

Nyt olisi Majlla varmaan limppari-aika, kun tuolla lastenhuoneessa leikitään rauhallisesti.

 

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 18