Kilot tai siis oikeastaan raskauskilot, paljonko niitä on tullut ja kuinka (ja millä tavalla) nopeasti niistä pääsee eroon? Moni nainen on kysellyt tästä asiasta minulta, niin täällä netissä, kuin kasvotustenkin.
Kaikki me ollaan aika erilaisia ja tämä kilokysymys on erittäin yksilöllinen, itseään ei pitäisi verrata itseään kehenkään toiseen. Olen kiinnittänyt huomioita, että kovin moni nainen nykyään painottaa, että raskaana ollessa painoa ei tullut kuin muutama hassu kilo ja vatsakin oli tosi siro. Ei kai se niin aina ole mennyt vai olenkohan ihan väärässä? Toiset ovat pieniä ja siroja luonnostaan, eikä kilojakaan kerry, näin on monessa tapauksessa ja saa tottakai ollakin, mutta nykyään siitä tuntuu saavaan erityisesti plussaa ja papukaijamerkkejä? Voiko jopa olla, että siihen pyritään ja raskaana olevatkin tarkkailevat sairaalloisesti syömisiään? Toivottavasti näin ei ole.
Voi myös olla, että olet kaikkea muuta, kuin siro ja vatsasikin on jättimäinen, mutta se ei kyllä missään nimessä huononna mitenkään sinua. Minua harmittaa todella, kun me naiset kärsimme aivan liian usein valtavista ulkonäköpaineista, jopa me raskaana olevat. Entäs jos sitä kuuluisaa ns. raskauden tuomaa hehkua ei koskaan tulekaan, etkä ikinä tunne itseäsi erityisen kauniiksi vaikka sisälläsi kasvaa ihmeellisen kaunis uusi elämä? Ai mikä hehku, ei minulle itsellenikään ole sellaista tullut, ei ekalla kertaa, eikä nytkään. Olen tosi onnellinen ja iloinen masuvauvasta siltikin.
Voin kertoa omasta puolestani, että tähän mennessä kiloja on tullut 14. Viimeksi niitä taisi tulla kaikkiaan vain 12. Nautin ruuasta ja herkuttelen tositosi usein, päivittäin ei taida olla liioittelua. En stressaa näitä raskauskilojani, sillä kyllä niistä sitten halutessaan eroon pääsee. Minulla on kuitenkin usein niitä päiviä, että tunnen itseni kaikkea muuta kuin kauniiksi, kaikki vaatteet kiristävät ja olo on ahdistava, minkäst teet? Onneksi minulla on lähelläni järkeviä ihmisiä, jotka muistuttavat minua, että mikä oikeasti on todella tärkeää ja mikä ei.
Lähipiirissäni on monella nuorella äidillä ollut ongelmana, että paino tahtoo mennä imetyksen takia liiakin alhaiseksi, vaikka kuinka koittaisi syödä. Osalla on taas jäänyt muutamia ei-toivottuja kiloja ”roikkumaan”, eivätkä he kovin helpolla meinaa niistä eroon päästä. Yksi entinen missi (fiksu, kaunis ja herttainen nainen) kertoi minulle, että hän sulki silmänsä neuvolan puntarissa, kun se näytti yli 20 kg plussaa, eikä siltikään lopettanut herkuttelua :D
Puntarilla, eilen.
No, miten minä stten pääsin eroon edellisen raskauden kiloista? Vastaus on, että itsestään. En tehnyt yhtään mitään kilojen karistamiseksi, ne katosivat nopeasti ja jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että vähän liiaksikin. Samalla kertaa hävisivät kovalla työllä hankitut vähäiset lihakset ja se vähän harmitti. About vuosi synnytyksen jälkeen treenasin PT:n kanssa saavuttaakseni paremman kunnon ja lihaksikkaamman, kiinteän vartalon. Kun olin saanut kunnon kohonemaan, tulin taas raskaaksi… Ja tässäpä sitä nyt ollaan taas, sohvaperunana! Äitiyden myötä sitä onneksi oppii myös olemaan armollisempi omalle vartalolleen ja olemaan ylpeä siitä, mihin kaikkeen se onkaan pystynyt. Tuhiseva nyytti syylissään sitä keskittyy olennaiseen, mahdolliset kilot ja ulkonäköasiat tuntuvat siinä vaiheessa hyvinkin kaukaiselta asialta…
2 kuukautta synnytyksen jälkeen taisin olla miinuksella painon suhteen.
Haluaisin vaan muistuttaa teitä kauniita, fiksuja ja rohkeita naisia (raskaana tai ei) , että kukaan toinen ei varmasti ole läheskään yhtä kriittinen teitä kohtaan, kuin mitä te itse itsellenne olette. Kannustan toki kaikkia huolehtimaan kunnostaan ja syömään terveellisesti, mutta myöskin nauttimaan elämästä ja olemaan itsellenne armollisempia, eiks ni? <3
-Maj
ps. Tämä on niin vaikea aihe kirjotella, että julkaisen tämän hikisin, tärisevin käsin ja toivon, että en tule väärin ymmärretyksi.
Kiitos Maj, hieno postaus. Minä en ainakaan ymmärtänyt sua väärin, toivottavasti :)
Muistuttaisin myös, että ei pidä vertailla itseään muihin, eikä omia raskauksiaan muihin omiin raskauksiin, jokainen kerta on yksilöllinen. Itselläni tuli raskauden myötä 14 kiloa, ja aika lailla ne lähtikin. Mutta, siinä on vaan yks juttu, että ne oli juurikin ne lihakset jotka lähti pois ja sitten vatsassa ja reisillä on hieman tuota pehmeämpää… :) Mutta ei se mitään, kyllähän ne saa pois kun tekee vaan töitä ja katsoo mitä suuhunsa laittaa. Mutta ei liian kriittisesti, kuten sanoit :)
Tsemppiä loppuodotukseen!
Kiitos kovasti :)
Ihana Maj <3
Aaaw, kiitti :)
Ihana postaus Maj. Mulla tuli hetkellisesti jopa kaunis olo näiden raskauskilojeni kanssa :) totta on se että ollaan kaikki yksilöitä eikä itseään voi verrata muihin. Kuitenkin jopa minä teen niin vaikka pidän sitä vääränä. Itseään ei pidä kiusata eikä mieltään turhaan kannata pahoittaa kilojen vuoksi. Kaikilla meillä on elämässämme asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi joten keskitytään niihin :) näin minä toimin nykyään ja olen ollut valintaani tyytyväinen!
Oikein! :) Kaikkihan sitä vertailua tekee, vaikka ei pitäis!
:’) niin ihana <3
Hyvä teksti, kiva että kirjoitit ja julkaisit! :)
Mulla kävi niin, että olen luonnostaan siro ja hoikka, mutta mun vauvamasu oli tosi iso ja poika syntyikin yli 4kg. Ikäviä ”siis ihan sairaan iso maha!”- kommentteja tuli jo rv 25 alkaen, jotka varmasti oli silkaa ajattelemattomuutta kommentoijalta, mutta luonnollisesti naisesta ja vieläpä raskaanaolevasta ne tuntuvat kurjalta. Ja lisää sitä ajattelua, että minkä kokoinen mun nyt pitäisi sitten olla.
Pojan syntymäpainon kuullessaan ihmiset olivat kauhistuneita ja minulle jopa sanottiin ”Osittainhan voi itsekin vaikuttaa vauvan kokoon olemalla syömättä niin paljon herkkuja”, ja mulla ei ollut radia, poika oli isokokoinen vain kuten koko miehen suku. Ihmettelen miksi hänen olisi pitänyt olla pienempi..
Omalla kohdalla raskauskilot katosivat myös nopeasti, imetyksellä varmasti osuutta asiaan. Löysä masu löytyy kyllä, ehkä sille voisi tehdä jotain.. Tai sitten ei :)
Masut ja vauvat, yhtä ihania ja rakkaita kaikki oli isoja, pieniä tai mitä vaan <3
Mä kirjotin tästä vatsan koon päivittelystä kans aikaisemmin, satuitko lukemaan? Viimeinen lauseesi <3
hyvin sanottu!
Hei Maj!
Eräs tuttavani sai minut pohtimaan tuota samaista aihetta, hän on aina ollut todella tarkka ulkonäöstään, liikkunut paljon ja pitänyt todella tarkkaan huolen että mitä hän syö.
Oletin että hän ”rauhoittuisi” ollessaan raskaana, mutta toisin kävi.. hän oli entistä tarkempi syömisistään ja liikkui vaan enemmän jotta niitä kiloja ei kertyisi ja maha oli todella pieni ja siro, yritin ”takoa” järkeä hänen päähänsä että mitä tuollainen tekee niin hänelle kuin lapselle.
Vauva olikin syntyessään keskonen, mutta onneksi kyseinen äiti viisastui tästä kokemuksesta :)
Ihan mahtava kirjoitus, kiitos!
Allekirjoitan niin monta asiaa.
Olen itse niitä raskaana olevia, joita ahdistaa suunnattomasti kilojen kertyminen ja ulkomuodon pyöristyminen. Koska odotan esikoistani, en osannut odottaa kokevani tuota raskauteen (joka siis itsessään on ihana asia) liittyvää kääntöpuolta näin voimakkaasti.
Sait kuitenkin nyt oloni miljoona kertaa paremmaksi. Kiitos siis ihan mielettömästi.
Aivan mahtava kuulla! Se kääntöpuoli välillä yllättää, mutta me ollaan naisia, välillä turhamaisiakin, raskaana tai ei :)
Hyvin kirjoitettu :) Itse olen sitä sorttia, että yritän aina katsoa muita lempein silmin – mikä minä olen arvostelemaan vauvamahoja saati muita mahoja, toisten olemuksia tai kiloja. Mutta itselläni se on valitettavasti niinpäin, että olen itseäni kohtaan hyvinkin armollinen mutta muut taas ei. :( Paino roikkuu aikalailla alarajoilla jatkuvasti, mutta syynä ei ole laihdutuskuurit ja päivittäiset hikiurheilut, päinvastoin. Nykyään tuntuu, että hoikkia ihmisiä saa haukkua ja syytellä, ja vihjailla anorektikoiksi (mikä on ehkä kamalin loukkaus mitä olen saanut kuulla, anoreksia kun on kuitenkin sairaus, ja vaikka minulla sellainen olisikin, ei kai tuo kommentti siihen mitään auttaisi?). Yritä siinä nyt sitten selittää, että olen itse asiassa lihotuskuurilla, en vain liho millään. On totta, että laihuuden ihannointi on ikävästi lisääntynyt ja se on useimmille se suurin tavoittelun kohde johon keskitetään kaikki aika ja energia. Tulisi kuitenkin miettiä, että kaikkien kohdalla ei näin aina ole, ja joku voi olla tahtomattaankin hoikka. Kuten eivät myöskään kaikki pyöreämmätkään ihmiset ole itseään laiskotelleet ja syöneet pyöreiksi.
Ihan vain näin kirjoittelin ajatuksiani, eikä nyt suoranaisesti liity tekstiisi. :) Mutta toivoisin, että ihmiset olisivat armollisia niin itseä kuin muitakin kohtaan – taustoista kun ei aina tiedä. Ja vähän sellaista olin lukevinani aiemmista teksteistäsi, että ihmiset arvostelevat ja kommentoivat vähän turhan paljon myös raskaanaolevia, ihan kuin he olisivat ”vapaata riistaa” ja heille saisi sanoa mitä tahansa. Ensisijaista olisi nähdä ihminen ulkokuoren takana, eikä aina ensimmäiseksi puuttua ulkonäköseikkoihin.
Mukavaa viikon alkua ja äitiyslomaa, ja kiitos mahtavasta blogista <3
Kiitos itsellesi kommentista, joka varmasti antoi ajattelemisen aihetta monelle :)
Mahtava postaus ja täynnä juuri oikeita sanoja! :-)
http://www.mayopic.blogspot.com
Raskauskilot on kyllä paljon puhuttava aihe. Itselleni tuli raskauden myötä 17 kiloa ja parissa kuukaudessa pois lähti 20 kiloa. Kilot karisi imettäen ja vaunuja lykkien eli ilman suurempia ponnisteluja. Omasta mielestäni raskauden aikaisesta painonnoususta stressataan ihan liikaa. Oma miehenikin oli hieman kauhuissaan loppuraskaudesta, kun kerroin kuinka paljon painoa on tullut. Mutta toivottavasti hänkin osaa toisen raskauden (jota vasta odotellaan alkavaksi… ) aikana ottaa iisimmin. :)
Ja eikös tärkeintä nimenomaan ole, että itsellä on hyvä olla. Vaa´ an lukemista välittämättä.
Tsemppiä loppuraskauteen täältäkin!
Hyvä kirjoitus, veti mua hiljaiseksi ja ajattelemaan…
Kuvassa synnytyksen jälkeen oot sellaisen ihanan tytön näköinen, sellainen pieni ja siro :)
Tsemppiä Maj!
Arka-aihe postaukselle mutta puhuit asiaa. Itsekin ahdistuin NEUVOLASSA KUN neuvolatäti sanoi: ”JAHAS, painoa on tullut aikalailla” ja kyseli syömisiä,ym. Itse en ollut mielestäni hirveesti ees lihonut ja lähipiirikin sanoi että ihan normipainoinen. (Lihoin kaikenkaikkiaan 12kg) Ja olen saanut ne pois ja ylimääräisetkin :) Siihen meni 9kk+risat.
Se on kyllä ahdistavaa ja typerää kun raskaana olevaa naista saa muka arvostella ja kysyä paljonko lihoit, ookko saanu paljon pois..hohhoi! Mutta maalaisjärjellä pärjää pitkälle :)
Tunnustan punninneeni toppahousuni (700 g) huomista neuvolakäyntiä silmällä pitäen. Neuvolan tätillä on aina huomauttamista painosta, milloin se on noussut liikaa, milloin liian vähän. Laskettu aika on käsillä nyt, eikä itseäni kilot haittaa, mutta ärsyttää niin tuo kontrollointi. Muistelen sinun mainineen joskus normimittasi, jotka minulla oli täsmälleen samat, joten edelliseen neuvolakäyntiini mennessä kertyneet 14 kg näyttänevät suunilleen samalta kuin sinun kantamasi – näytät hurjan hyvältä. Ymmärrä valmiiksi ylipainoisten ja radi-ihmisten punnitukset vauvan terveyden kannalta, mutta miksi tehdä neuvolassa numero normaalipainoisten kiloista?
Mitä tuo radi tarkoittaa? Terveisin vauva ja raskaus-tietämätön.:)
radi=raskausdiabetes
Oisko raskausajan diabetes? En oo kyllä ennen itsekään lyhennettä kuullut, mutta tuo sopisi asiayhteyteen. :)
Ja muistetaan me kaikki, että tärkeintä ei ole se, että on laiha, vaan se, että on terve :) niin mieleltä kuin kropalta, ja pysyy sellaisena.
Hyvin kirjoitettu! Linkitän tämän myös omaan blogiini, sillä allekirjoitan jokaisen sanasi!! :)
Itselleni eivät raskausjutut ole ajankohtaisia, mutta siitä huolimatta on aivan mahtavaa lukea vauvajuttuja ja kuulumisiasi myös raskausajalta. Ihanan positiivinen asenteesi saa arjen pienetkin ilot tuntumaan suurelta riemulta, kiitos että kirjoitat rehellisesti omana itsenäsi, etkä piiloittele tunteita korulauseiden taa :) kaikkea hyvää Maj <3
Itselläni kiloja tuli jokaisesta kolmesta raskauden aikana yli 20 kiloa (lähtöpaino alle 50 kg), mutta ihan ilman mitään poppakonsteja kaikki ja vähän enemmänkin lähtivät puolessa vuodessa imettämällä ja vaunujen kanssa kävelylenkeillä. Järjestelin aikani aina niin, että päiväuniaikaan useimmiten tein kävelylenkin…enkä kotihommia, vaikka niitä olisi aina ollutkin:) Kotihommia tein sitten yhdessä lasten kanssa ja silloin kun mieheni oli töistä kotona…silloin sain esim. pyykit laittaa ihan rauhassa.
En edes tiedä mistä kilot tulivat? Lapset olivat kaikki syntyessään yli 4 kiloa, tyttäreni jopa 4,4kg, mutta ruokavalioni ei muuttunut millään lailla, eli söin kuin ennen raskautta, en enempää enkä vähempää ja terveellisesti. Itse en asiaa murehtinut, tärkeintä oli aina,että vauva voi hyvin ja olo oli hyvä.
Hyvä teksti, eikä antanut mielestäni ollenkaan väärää kuvaa. Itellä vauvahaaveet ovat melko kaukaisia, mutta vauvajutut kyllä aina kiinnostavat. Sun juttuja on mukava ja koukuttava lukea, vaikka oma elämäntilanteeni on melko erilainen. Olet kaunis, raskaana tai et!
Ps. Hmmmmmmm ehkä vähän hävettää nyt, mutta lasketaanko raskauskiloihin vauvan painokin? :D Vai mitä ”jää jäljelle” synnytyksen jälkeen?
Itse olin aikoinaan kovin kateellinen niille, jotka laihtuivat imettämällä.. Raskaana kiloja tuli 14. Olin ennen hyvin laiha, joten otti se itsetuntoon, mutta ajattelin, että imettäessä sitten laihtuu. Enpäs laihtunutkaan. 5 kiloa lähti, maitoa tuli valtavasti ja lapsi oli isokokoinen heti, kun syötin kauheasti, mutta en vain laihtunut. Nyt, 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen, painan samanverran kuin viimeisilläni raskaana. Tosin jännä sinänsä, koska kaikkien mielestä näytän lähes samalta kuin ennen raskautta. Tietenkin itse huomaa eroja vähän, mutta enpä olisi 15 kiloa osannut itseeni kuitenkaan lisätä. Ikävä yllätys, kun ensimmäistä kertaa sitten jälkitarkastuksen, kävin vaa’alla :D Nyt alkaa kuntoilu!
Olet Maj niin symppis <3
Minkä pituinen muuten olet? (: Onko Rebekalle vielä annettu pituusennustetta?
Itse kasvoin aikanaan huimat 27 kiloa raskauden aikana. Loppuajasta painoa tuli jo kilo per viikko-tahdilla. Silloin se hirvitti, mutta mulla oli kyllä ihan huippu neuvolatäti, kun se vain tyytyi rauhoittelemaan mua että kyllä se sitten laskee ajan kanssa. Ja niinhän se teki! Imetin 1v2kk ja imetyksen loputtua olin jo mennyt 4 kiloa alle lähtöpainon, ei pöllömpää! Ja kaikki painonpudotus tapahtui siis täysin vain imettämällä. En pitänyt mitään kuntokuuria tai erityisesti tarkkaillut syömisiäni.
Kiitos kannustavasta ja hyvästä tekstistä! Minä odotan parhaillaan esikoistani ja olen nyt raskausviikolla 14. Ennen raskautta painoin vaihtelevasti 45-47 kg, tällä hetkellä lähemmäs 49 kg. Neuvolassa hoitaja totesi ensimmäisen punnituksen aikana, että laitetaan näihin papereihin, että alkupaino on ollut 46 kg – melkein kauhistui tuota minun lyhyen ajan 1-2 kg painonnousuani – ja sai samalla minut pelästymään, että mitä ihmettä, eikö se paino saakaan nousta. Selitti sitten, ettei sen alussa tarvitsisi niin hirveästi nousta ja koko raskaudenkin aikana mielellään noin 10 kg. No, minullapa nousee paino alussa, so not. Pitäköön hän kiinni omasta yksipuolisesta katsantakannastaan, minä syön normaalisti ja paino nousee sen minkä nousee. :)
Kiitos ajatuksia herättävästä merkinnästä! Minunkaan ei pitäisi olla liian kriittinen itseäni kohtaan, koska minäkin kelpaan tällaisena kuin olen. :-)
Ihanaa loppu-odotusta sinulle Maj! <3
No todellakin kelpaat <3
Maj, olipas hyvä postaus. Kirjoitit asiaa ja kirjoitit asiasta kauniisti.
H
Kiitos ihanasta postauksesta Maj! <3
Viimeksi eilen mulle sanottiin, että oonpas turvonneen näköinen. Pahoitin mieleni, tottakai. Ny tämän luettuani tajusin, että ihan sama mitä muut ajattelevat. Olen myös sirokokoinen "normaalisti", joten 14kg painonnousu nyt varmastikin aiheuttaa sen että olen "hieman turvonneen näköinen".
Minulla laskettuaika on helmikuussa, joten eipähän tarvitse kauaa enää painon kanssa "kärsiä". Ja odotan kyllä sitä pientä tuhisijaa niiiin kovasti. :)
Ihanaa loppuodotusta myös Sinulle!
Haha, mun henkilökohtainen lempparini on ”olet levennyt vähän joka suuntaan…” :D
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eiks nii!
Hyvä postaus! Minulle tuli molemmissa raskauksissa 16 kiloa. Ja se oli hyvä että tuli koska uskon että näin keho kerää vararavintoa imetystä varten. Kilot karisivat muutamassa kuukaudessa kun täysimetykset ovat onnistuneet, molempien kanssa olen myös kävellyt ensin paljon vaunujen kanssa ja sitten pikkuhiljaa siirtynyt juoksemiseen. Raskausaikana olen tehnyt myös kävelylenkkejä ja keppijumppaa. Selkäni on raskausaikana ollut hirveän kipeä ja lempeä liikunta on ollut ainoa helpotus. Samalla tavalla kuin aiemmin komentoinut Anu on minullakin ollut.
Tosi tärkeästä aiheesta tämä postaus! Ja todella hyvin mielestäni sait sanottua mielipiteesi asiasta, et tullut lainkaan väärinymmärretyksi. Ihanaa, että kirjoitit tästä, totta, että tuo mahd.vähän kiloja raskausaikana on nykyisin niin monen tavoitteena :/. Kiitos myös, että laitoit itsesi esimerkiksi siitä, että samalla ihmiselläkin raskaudet voivat tuoda eri määrän kiloja.
Aloin kirjoittamaan tähän myös omakohtaisia kokemuksia, mutta hankalaa se on, kuten sanoit. Ja pitkä stoori siitäkin meinasi tulla, joten tyydyn vain kiittämään tästä postauksesta :). Ja toivottamaan ihanaa loppuraskautta.
Ja ps. minusta sinusta kyllä huokuu sitä raskausajan säteilyä.. ;)
haah. pakko omat kilot jakaa nyt.
ekassa raskaudessa painoin 75kg loppumetreillä. sillon joku neukkulatäti vihjasi, että kannattaisi miettiä kuinka vaikea niistä on päästä eroon. huh. synnärille tais jäädä lapsen lisäksi n 8kg nesteitä. ja loput sitten puolen vuoden sisään lapsen syntymästä.
toisessa tuli vähän hillitymmin (tosin lähtöpaino oli pienempi, kun ekan raskauden kilot lähtivät niin hyvin jopa miinukselle asti) ja painoin kai 68kg.
noh., nyt vuosi toisesta synnytyksestä ja 2,5vuotta ensimmäisestä painan n. 50kg eli kaiken kaikkiaan 8kg vähemmän kuin ennen raskauksia. kyllä ne vaan kummallisesti lähtee tässä touhussa. tosin samoin itsellä lähtenyt ne kaikki lihaksetkin, mutta niitä pikku hiljaa sitten takaisin.
ja tosiaan, enää ei stressaa kiloista ja osaa olla hieman armollisempi itseään kohtaan.
Ihanasti kirjoitit! Kaikkea hyvää teille! :)
Löysin blogisi vasta hiljattain, ja olen jo ihan koukussa, vaikkei raskaus- tai lapsijutut itselle vielä ajankohtaiseksi ole tullut. Vaikutat todella herttaiselta ja aidolta ihmiseltä ja blogisi saa aina hyvälle tuulelle! Kiitos siitä! :)
ihan valtavan ihanaa, että jaksat kirjoitella tällaisistakin asioista.. SIKSI luen blogiasi!
Olen monet blogit kahlannut läpi mutta lukijaa minusta ne eivät ole saaneet kun en jaksa niitä iän ikuisia ”päivän asuja” ja ”tän ja tän mä tahtoisin” ja ”tän ja tän tänään ostin”..
Paljon mielummin luen ihan tavallisesta arjesta ja sen kohokohdista.. vinkkejä naisnäkökulmasta ja juuri tällaisia ASIAtekstejä :) .. Kiitos, maj <3
ja pakko vielä kommentoida (vaikken raskaana ole/ole ollutkaan – enkä lapsista mitään tiedä…) kun tuossa noista siroista naisista ja niiden mahoista luki – en ollut uskoa silmiäni kun näin kaverini puolessa välissä raskauttaan.. on TODELLA pieni kokoinen mutta maha oli ihan älyttömän iso! ja iso poika sieltä oli tullutkin… 57cm / 5000g :D
Niitä kiloja kai kertyy vaikka mitä tekis. ;D Usea ystävä on sanonut, ettei heillä syömiset kyllä vaikuttaneet raskauskilojen kertymiseen, vaan niitä tuli sen verran kuin tuli. Samaa mietin nyt, kun itse olen raskaana. Ei tässä auta laihiksella olla, pääasia, että vauva kasvaa. Nestettäkin taitaa kertyä aika lailla, kun aamu- ja iltapaino ovat ihan eri luokkaa. No, vuosi synnytyksen jälkeen vois kai jo odotella sitä omaa painoaan takaisin. Mulla on tullut tähän mennessä 12 kiloa, ja LA on huhtikuussa.
Hyvin kirjotettu :)
Mulla oli ennen raskautta ja raskauden alussa bmi yli 30, joten tässä tapauksessa on vain hyvä, että nyt viikolla 20 painoni on sama kuin ekalla neuvolakäynnillä viikolla 7. Ymmärrän pointtisi siitä, että itselleen pitää raskausaikana olla armollinen VARSINKIN jos on aiemmin ollut todella tarkka syömisistään ja liikkumisistaan, ja kuitenkin pienipainoinen. Meillä ylipainoisilla tilanne on kuitenkin eri: jos raskautta käyttää syynä herkutteluun tilanne voi olla lopulta monellakin tapaa aika paha, lapsi isokokoinen ja äiti huonokuntoinen. Varmasti tämäkin asia on ihan itsestäänselvä, mutta halusinpa silti tuoda tämänkin kannan esille :)
Arvostan muuten suuresti sitä, että ”uskalsit” kertoa paljonko painosi on noussut!
Minulle tuli painoa ensimmäiseltä lapselta +12 kg joka jäi samantien synnärille ja pari ylimääräistäkin kiloa, toiselta lapselta painoa tuli vain +9 kg ja sama juttu paino jäi synnärille ja pari ylimääräistäkin. Tämä johtui siitä että sairastuin raskausajan diabetekseen ja jouduin jättämään herkut ja rasvat pois. Ja arvatkaas vaan miten kävi kun sain synnytettyä ja luvan syödä taas kaikkea :) No kilojahan alkoi kertymään mutta päätin että ne karistetaan pois kun vauva on imetetty ja kun siis siltä tuntuu. Ja näin teinkin. Mutta hei, nyt olen 40 vee ja nyt niitä kiloja vasta tuntuu tulevan jo pelkästä ruuan ajattelemisesta ;). Että oikeasti teitä odottaa ne kilojen kanssa taistelut vasta tässä vaiheessa (siis yleisesti ottaen, kaikki olemme erilaisia joten..) Eli nauttikaa hyvät ihmiset siitä raskaudesta ja odottamisesta, nauttikaa siitä pienestä lapsesta, kyllä niitä kiloja ehtii murehtia sitten vaikka myöhemminkin. Jos tulee parempi mieli vaavin nukkuessa kun keittää itselleen päiväkahvit ja ottaa siihen possun kyytipojaksi niin antaa mennä vaan… :D
Kiitos Maj loistavasta postauksesta taas kerran! Juuri tällainen saa tuntumaan oman kehon muutokset luontevammilta. Odotan ensimmäistäni ja kaikki on outoa ja uutta, olen jopa vähän hukassa välillä. On kamalaa huomata kuinka miettii painoa ja sitä ”takaisin paluuta” niin kovasti. Olisi ihana vain keskittyä tähän aikaan :) välillä vain tuntuu, että neuvolasta ym muualta tulee painostusta ja ohjeita, ehkä jopa kritiikkiä. Pelottaa, että lihoo liikaa. Sain diabetes diagnoosin vast ikään ja siihen liittyen tuli ohjeita liikunnasta ja painonnoususta (jota ei tähän asti ole ollut kuitenkaan kuin 2kg ja viikkoja on 22). Ei helpota kuunnella läheisten kommentteja huono kuntoisuudesta ja siitä kuinka joku on ollut elämänsä kunnossa juurikin raskausaikana. Sinun kirjoituksesi auttaa paljon enemmän. Kiitos vielä kerran!
Itsellä tuli toisesta lapsesta enemmän kiloja, entä ensimmäisestä. Ja niistä eroon pääseminen oli vaikeampaa, entä ensimmäisellä kerralla, jolloin ne lähtivät itsestään. Olen huomannut myös tämän ”trendin”, että raskaana ollessa ylpeillään sillä kuinka vähän paino on noussut ja jopa sillä, että siellä masussa on todella siro tyttö/poika. Tämän lapsen painolla ylpeilemisen olen huomannut kyllä myös raskauden jälkeenkin. Lapsi käy neuvolassa ja sitten muistetaan mainita, että mallinmittoihin kuulema pääsee isona. Ja sitten on se toinen ääripää. Ei voi muutakuin ihmetellä, että mihin suuntaan maailma on menossa..
Kiitos postauksesta. Aihe on tärkeä ja aiheesta pitäisi puhua enemmän!
Itse sain esikoisen kaksi viikkoa sitten ja siksi aihe kosketti erityisesti. Raskauden aikana painoa tuli 17-18kg. Viimeisillä viikoilla turvotukset olivat tajuttomat! Onneksi neuvolassa suhtauduttiin asiallisesti, vaikka olenkin ylipainoinen. Ei mitään mussutusta tai arvostelua. Jos terkkari olisi jotain sanonut olisin luultavasti napauttanut takaisin.. Söin terveellisesti ja sokeriarvot olivat esimerkilliset. Nyt kaksi viikkoa synnytyksestä – ja paino on laskenut yli 10kiloa. :)
Joku yllä kommentoi, että hyvä kun ylipainoisia ja radi-äitien painoja seurataan, muut saisivat jättää rauhaan tms.
Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan en. Ennen raskautta laihdutin lähes 20 kiloa ja silti olin ylipainoinen raskauden alkaessa. Jännitin neuvolassa painoasiaa, onneksi turhaan. Terkkarille sanoin laihtumistaustasta ja ruokavaliosta, ja asia saikin jäädä. Pointina siis vaan, etteivät kaikki ylipainoiset äidit tarvitsisi niin tarkkaa painoseurantaa -eiköhän se ole pääasia että äiti ja vauva voivat hyvin.
(Anteeksi paasaukseni) :)
Itselleni raskauskiloja kertyi reippaasti, yli 15kg. En osannut niistä kylläkään murehtia ja varsinkin kun ne lähtivät pois melkoisen helposti. Sirosta vatsasta ei kyllä loppuajasta voinut puhua, eikä sirosta äidistäkään :) Olipa miten tahansa, veikkailisin että suurin osa äideistä on melkoisen onnellisia masunröllykästään olipa se millainen tahansa. Tsemppiä loppuaikaan ja kasvavaan masuun!
Tosi hieno ja tärkeä postaus! Hyvä että kirjoittelet myös tällaisistakin asioista!
Niin, toivottavasti tästä oli jollekin jotain hyötyä :)
Kiitos kirjoituksestasi <3
Moi! Haluun sanoa, että sä kaikin tavoin inspiroit minua. Tänään just, kun piti alkaa ajatella lukion jälkeistä aikaa (olen siis 18) niin tulin hirveen masentuneeksi että musta tulee vanha. Haen yliopistoon, ja opiskelen siellä 6-7 vuotta, ja sitten olen jo vanhus. En voi enää näyttää hyvältä.
Sitten rutiininomaisesti tarkistin blogit, ja pysähdyin tosissaan tarkastelemaan blogiasi – mieleni muuttui. Turha murehtia vanhenemisesta, kun voi näyttää noin hyvältä! Hah, ei nuoruuden kauneus ja hyvännäköisyys olekaan oli kun täyttää 20. Kiitos hyvästä olostani ja ennen kaikkea onnea sinulle! :)
Juuri luin uusimmasta vauva-lehdestä, että rapakon takana on jo tuollainen buumi, että raskauskiloja yritetään välttää lähes hinnalla millä hyvänsä. Toivottavasti ei yleisty täällä tuollainen ajattelu. Omassa raskaudessani kiloja tuli kaikkiaan 17, mutta itsestään lähtivät kaikki ja vähän ylikin. Ilman sen kummempia poppaskonsteja:) Onnekas olin neuvolatädin suhteen, joka ei takertunut kiloihin…vaikka jossain vaiheessa oli tullut lähes 2 kilon viikkovauhtia:D
Hyvä että uskalsit postata tästä aiheesta, itsestäkin tuntuu että joillakin raskaana olevilla on menossa laihuuskilpailu. Itse söin raskausaikana surutta mitä mieli teki ja kiloja tuli 15, tällä hetkellä (lapsi on 1,5 v) ne on kaikki lähteneet pois. Ensimmäiset kymmenen lähti melkein itsestään imetysaikana mutta loppujen kanssa on joutunut vähän taistelemaan. Raskausaikana (varsinkin loppupuolella) olo oli niin tukala, etten paljo jaksanu stressata siitä painonkertymisestä, mietin vaan ett jos yks pätkis tai mehujää päivässä tekee iloiseks nii antaa mennä vaan. Omalle kohdalle ei onneks sattunu arvostelijoita tuttujen tai neuvolatädin muodossa. En kyllä voi mitenkään ymmärtää mikä on neuvolatädin päässä vikana jos maltillisesta painonnoususta alkaa ikävään sävyyn huomauttelemaan, ehkä hänellä on itsellään joku ongelma.
Jokatapauksessa kyllä sä Maj hehkut vähän vaikka itsestäs ei siltä tuntuiskaan :) Mukavaa loppuodotusaikaa!
Olet ihana :) Kun kirjoitat vähän haastavammasta aiheesta, tekstistä huomaa, että se on jotenkin mietitympää. Se ei haittaa ollenkaan, missään tapauksessa, mielestäni on siistiä, että harkitsee kaks kertaa kirjottamisiaan, ja sitten julkaisee jotain noin hienoa tekstiä hankalista aiheista! Iloa päivään, meillä Treella paistaa peräti aurinko! :)
Ihana postaus! Juuri plussanneena ja alkuraskauden turvotuksissa vaatteiden kiristäessä oikein kivaa ja lohdullista luettavaa :)
Hieno postaus ja täynnä asiaa! Itse täysin samoja asioita miettinyt ja ehkä hieman kateellisena katsellut joidenkin pieniä ja siroja mahoja ja kuunnellut kertomuksia siitä, että kilot jäivät sairaalaan :) Minulle tuli kiloja heti siitä päivästä asti kun tulin raskaaksi (ehkä jo pelkästä ajatuksestakin, hih) ja kilot ei tosiaan jäänyt sairaalaan, eivätkä ole hävinneet imettämällä, vaan ihan on nyt otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä hikijumpalle (ja jättää nyt ne pullat syömättä)! Välillä ahdistaa, välillä ei, mutta ihanaa poikaa en silti vaihtaisi mihinkään. Aika aikaansa kutakin ja kaipa ne kilot joskus lähtee!
http://katsysboogie.blogspot.com/
Hieno kirjoitus :) Itselläni on nyt 1,5kk poika, ja raskaana ollessani koin valitettavasti tilanteen juuri päinvastoin. Mahani oli todella pieni ja painoakaan ei kertynyt neuvolan ja muiden ”arvostelijoiden” mukaan ”tarpeeksi”.Olen aina ollut muutenkin lyhyt ja kovin pienikokoinen. Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja monipuolisesti. Pyrin myös pitämään riittävän pienet ateriavälit ettei verensokeri laskisi ja huono olo yllättäisi. Olin varautunut siihen että järjetön herkuttelu-vaihekkin iskisi päälle jossain vaiheessa, mutta sitä ei koskaan tullut… ei olisi haitannut vaikka olisi tullutkin. Ennenaikaisten supistusten takia jouduin olemaan monta kuukautta vuodelevossa ja lähes koko raskauden ajan liikuntakiellossa. En tästäkään huolimatta todellakaan vahtinut syömisiäni muuten kuin niin että söin tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein. Koin todella ikävänä sen että jotenkin tuntui kuinka yleisen käsityksen mukaan raskaana ollessa PITÄISI tulla ylimääräisiä kiloja, ja muuten sinut leimataan ”laihduttajaksi” ja ”sairaalloisesti painoaan tarkkailevaksi” ellei ylimääräistä kerry. Monet päivittelivät mahaani kuinka pieni se oli, ja kuulin päivittäin kommentteja ”syötköhän tarpeeksi?” ja ”tiedätkö ettei raskaana ollessa todellakaan saa laihduttaa, vaarannat lapsesi terveyden!”. Yritä siinä sitten todistella että minä kyllä syön kunnolla ja tarpeeksi, mutta en voi sille mitään että herkkuja ei tee kauheasti mieli… ja maha ei kasva tämän enempää. Enkä minä muuten ollut laihtunut, maha ei vain ollut viikkoihin nähden kovin suuri. Välillä olin todella allapäin näistä kommenteista ja yritin ämpätä väkisin enemmän ruokaa, aiheuttaen itselleni vain todella huonon olon.
Lopulta jouduinkin vkolta 34 pienen sf-mitan takia seurantaan ja ultrassa todettiin että myös lapsi on pieni viikkoihin nähden. Kätilö oli kuitenkin ihana ja lohdutti minua ettei vika todellakaan ollut siinä että minun olisi pitänyt ämpätä ruokaa enemmän mahaani. Hän epäili että lapsen vähäisen ravinnon saannin syy saattaisi olla istukassa.
Poikamme päättikin lopulta syntyä 1kk ennen laskettua-aikaa. Painoa oli vain 2000g ja ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden vuoksi hän joutui teholle muutamaksi viikoksi. Minulla todettiin harvinainen kypsymishäiriö istukassa ja kalvokiinnitteinen napanuora, joka oli hengenvaarallinen vauvalleni kohdussa (vaarana napanuoran katkeaminen ja siitä johtuva sikiökuolema). Itse synnytys oli hengenvaarallinen meille molemmille, ja jos kalvokiinnitteisyys olisi tiedetty etukäteen, ei minun olisi annettu edes alateitse synnyttää.Oli siis onni että poika päätti tulla ulos ennen aikojaan, ja saa nyt parempaa ravintoa kuin kohdussa :)
Itseltäni putosi myös suuri taakka harteilta kun selvisi ettei pojan pienipainoisuus todellakaan ollut minun syytäni, ja etten muka olisi syönyt tarpeeksi.
Sairaalasta lähtiessäni, painoin saman verran kuin ennen raskautta. Nyt 1,5kk synnytyksen jälkeen painan jopa pari kiloa enemmän! Imetys kariutui heti alkuunsa kun poika oli niin pieni ja heikko ettei jaksanut itse syödä. Olo on kuitenkin hyvä ja on ihanaa kun saan taas liikkua ja tehdä pitkiä vaunulenkkejä mitä parhaassa seurassa, pikkuiseni kanssa ;)
Toivoisin siis minäkin, että jätetään toisten mahojen ja kilojen arvostelu kokonaan. Siihen että jollakin on pieni tai iso maha, voi olla muitakin syitä kuin vain se ettei äiti söisi tarpeeksi tai syö liikaa. Raskaana ollessa on muutenkin kovin herkässä tilassa, ja tuollaiset kommentit satuttavat helposti ja aiheuttavat lisää turhaa stressiä ja mielipahaa. me olemme kaikki erilaisia ja niin myös jokainen raskaus on erilainen.
Onnea Maj sinulle vielä odotteluun ja toivottavasti loppuraskaus menee hyvin! :)
Kiitos postauksesta!
En ole itse ikinä ollut raskaana, mutta olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin sinäkin. Siis siihen, että kiloilla kilpaillaan. Kiloja ei saa tulla ¨liikaa¨ raskauden aikana, mutta jos kiloja on ¨liian vähän¨, odottajaa moititaan liian vähäisestä syömisestä. Tuntuu myös, että joskus hinku päästä raskauden aikana kertyneistä kiloista on jopa suurempi kuin ilo vauvasta.
Tällaisia postauksia tarvitaan raskaana olevien tueksi!! Hyvä, että sinä uskalsit! :)
Aamen ! : )
Olipa ihanasti kirjotettu! Hyvää alkuvuotta teille!
Kiitos Pipsa, samoin sinne!
Sun postaukset on aina niin ihania ja aitoja! Kiteytettynä, olet ihana Maj! :)
Aaaaw :”)
Ihan totta! Huippuhyvä kirjoitus! Itsellä toisen raskauden jälkeen kävikin niin, että imetys ei kuihduttanutkaan, vei vaan muutamia kiloja. Nyt kun imetys loppui, karisivat kilot lähes itsestään. Enää vaan edessä se lihasten etsiminen jostain kehoni syövereistä :)
Saapa nähdä miten mulle tällä kertaa käy :)
Hyvä teksti tämä oli, ja täyttä asiaa. Vaikka en itse raskaana olekaan niin luin mielenkiinnolla :)
Kiva kuulla, että jaksoit kaikesta huolimatta lueskella koko jutun :)
Juuri näin! Hieno kirjoitus!
Itsekin herkuttelin molempien raskauksien aikana ja aina vauvan syntymän jälkeen paino on kyllä ihan itsestään lähtenyt laskemaan. Mielestäni raskaus oli siksikin ihanaa aikaa kun sai mässyttää :) On tämä naisen keho vaan ihmeellinen :)
Mukavaa raskausaikaa sinulle!
Äläpä! Mua alkaa jo ehkä vähän kuvottamaan tämä mun jatkuva mässyttäminen välillä :D
Ihan asiallinen kirjoitus.
Itsellani 5 vkoa ”vanha” vauva. Mulla oli raskausajandiabetes ja siksi søin koko raskausajan terveellisesti. Kiloja ei tullut kuin 6 ja tanaan kavin vaaalla ja tuon terveellsen syømisen/ imetyksen ansiosta painan 7 kiloa vahemman kuin silloin kun aloin odotamaan vauvaa. Eli jotain hyvaa siita diabeteksestakin;)
Painonhallinta on vaikea laji. Enka ikina uskonut laihtuvani kun olen raskaana. MInulla siis oli vahan ylipainoa ennen raskautta.
Aikaisemmissa raskauksissa on tullut 14 kiloa (olin nuorempi ja hoikempi) ja ne ovat lahteneet vahitellen synnytyksen jalkeen.
Mutta moni antaa itselleen luvan syøda paljon kun ovat raskaana. Entiset aktiiviset liikkujat vaihtavat seka ruokavalion ja liikuntatottumukset kun tulevat raskaaksi. Joku taalla ihmetteli miksi normaali painoisten painoa seurataan neuvolassa ja siita pidetaan metelia. Minusta se on ihan hyva. Ei ole hyva jos vauva saa liikaa ravintoa/ sokeria vatsassa ollessaan. Ja ne oikeesti syømalla hankitut kilot voi olla tosi vaikea tiputtaa raskauden jalkeen.
Mutta vaikea laji tama kilot ja raskauskilot:) Itse olen sita mielta, etta kiloja ei tarvi kytata, mutta ei myøskaan syøda kahden edesta;) Onnea loppuraskauteen!!! Vauvan ovat ihania:)
Näin me vaan ollaan erilaisia :) Kiitos!
Mulla tuli raskausaikana +22kg. Kuukausi synnytyksen jälkeen neuvolan puntarissa oli vain +2kg lähtöpainoon. Nekin lähtivät parissa viikossa. En ole tästä ylpeä. Raskaus ei ollut normaali. Raskausmyrkytyksen takia nestettä kerääntyi niin paljon, että jalkoja kutisi ja kiristi, kun ne turposivat niin paljon! Se oli vielä kesäaikaa, joten olo oli kamala sen turvotuksen takia. Mieluummin olisin ottanut +22kg läskinä ja normaalin raskauden (jolloin poika ei olisi syntynyt keskosena), kuin +22kg lähinnä turvotuksena ja vaarallisen raskauden.
Koko kroppahan raskaudessa muutenkin muuttui. Tyytyväinen olen tähän kroppaan, vaikkakin kiinteytymisen kanssa olisi parantamisen varaa :) Arvetkin voisin luovuttaa muualle, mutta ne ovat muistona siitä omasta kamppailusta, joka hetkittäin näytti voittamattomalta.
Tosi hyvä kirjoitus! :)
Mua ärsyttää kun iltalehtien lööpit hehkuttaa huippumalleja jotka karistivat kaikki raskauskilot pois alle kuukaudessa tai päinvastoin taivastelevat niitä joilla vielä jotain (kiloja) on vieläpä kolme kuukautta synnytyksen jälkeen.
Ihan järkyttävää, ihan kuin naisen ensisijainen tavoite synnytyksen jälkeen olisi karistaa raskauskilot asap.
Itse kyllä stressasin raskausaikana välillä kun paino nousi tasaiseen tahtiin.. Liikuin ihan laskettuun aikaan asti varmaankin päivittäin ja söin pääosin terveellisesti mutta jotenkin onnistuin silti olemaan viimeisessä neuvolassa 28 kiloa painavampi kuin ennen raskautta.
Ja myös mulle kävi niin että imetys ei painoa pudottanut, ainakaan mitenkään radikaalisti. Kyllä se oli ne päivittäiset vaunulenkit jotka sitten auttoivat, ja olin takaisin lähtöpainossa 7 kuukautta synnytyksen jälkeen.
Jos vielä tulen raskaaksi niin en kyllä ajatellut tippaakaan stressata, niinkuin sinäkin sanoit, kyllä ne kilot sitten halutessaan saa pois :) Ja vielä yllättävänkin helposti!
Ihanaa loppuraskautta!
Aamen! En oo ollut raskaana eikä oo seuraavaan kymmeneen vuoteen (jos välttämättä koskaan) aikomuskaan eli en varmaan ns. voi ymmärtää, mutta herranjesta, ensimmäiset asiat ensiksi! Toivoisinkin kaikilta naisilta, ja miksei miehiltäkin, solidaarista ja suvaitsevaista maailmankatsomusta ja asennetta toisiamme kohtaan niin raskaana kuin ilmankin, ja voi että ne raskauskilot kyllä ”sopii” jopa mun mielestä useimmille – maailman luonnollisin asia :) Toivotan kumminkin kamalasti tsemppiä kaikille asian kanssa painiville, olkoon ongelma mikä vaan, ja muistakaa, että ootte etuoikeutettuja pienine nyyteinenne ja (toivottavasti) lapsen saamiseen sopivine elämäntilanteinenne! :)
Se voi tuntua, varsinkin kun lapset tulevat peräjälkeen, että ei muuta olekaan kun raskaana tai imettämässä. Kun aikaa kuluu(itelläni 6 ja 8 vuotta), niin huomaa sen olevan lyhyt ja ihana aika elämässä että siitä pitää nauttia. Totta joka sana minkä kirjoitit, on kyllä sitten koko loppuelämä aikaa laihdutuskuureille!
mä en oo itse raskaana, mutta oon kiinnittäny huomiota siihen samaan seikkaan, että raskaana olevien/synnyttäneiden keskuudessa kerskaillaan sillä kenelle on tullut vähiten kiloja ja kellä on pienin maha. jostain lehdestä olin myös lukevinani uudesta villityksestä: raskaana laihduttamisesta. ei kuulosta musta hyvältä.
Vuoden verran oon lukenu sun blogia mut ikinä aiemmin en oo saanu kommentoitua. Nyt oli pakko kun kirjotit niin hyvin!!! Mulla on yks lapsi ja häntä odottaessani paino nousi reippaasti yli 20 kg. Oisko ollu joku 27.. Ja yhtään en stressannu asiasta. Oikein huvitti ku monet kaverit rupes suunnilleen lohduttelemaan että ei se näy susta tms. kun kerroin heille asiasta. Ja tuntu että moni häpeillen kerto 10kg painon noususta.. Tai ylpeillen kerto että paino nousi vaan 8kg.. Mulle on ihan sama nousiko mun paino 15 vai 25kg. Tärkeintä oli se miten ihanan lapsen saimme. Ja nyt kun lapsi on 1v4kk saan jatkuvasti kuulla miten olen laihtunut. Tekemättä mitään ja herkutellen:D Muutama kg on aloituspainooni mutta olen sitä mieltä että ennen lasta olin tyttö ja nyt olen nainen, äiti, joten mun ei tarvitse enää päästä niihin mittoihin joissa olin ennen. Olin siis silloin tosi laiha ja nytkin olen hoikka. Toki kiinteytys olis ihan tarpeen..
Heips! Tärkestä aiheesta kirjoitit ja luin läpi vaikka omia lapsia ei vielä ole enkä raskaanakaan ole. Kosketti silti!!! Tätä kun ollaan pohdittu koulussa (sos.-terveysala). Tosiasiahan on, että se ”pakollinen 10kg+” (yksilöllistä niin kuin totesit) on sikiön paino, istukka ja lisääntynyt verimäärä + kaikki nesteet. Istukkakin voi olla yllättävän painava! Sellaisia kun olen paljon punninnut :) Minuakin huolestuttaa äidit, jotka raskausaikana kontrolloivat syömisiään. Ensinnäkin, alkupahoinvointikin on vältettävissä säännöllisellä ruuan mussuttamisella :D Toki järjen voi pitää tässäkin, että valitsee mieluummin jotain terveellistä eikä esim. keksejä/karkkeja jne. Kaiken maailman raskauslaihdutus kuulostaa pelottavalta, varsinkin miten se vaikuttaa sikiöön ja sen kehitykseen, niin fyysiseen kuin psyykkiseen… :/
Toinen juttu! Tosiaan itse sitä tuppaa olemaan se pahin kritisoija omaa kehoaan kohtaan.. Mutta olen kokenut valaistuksen! Katselin vanhoja (noin 5vuotta sitten otettuja) valokuvia itsestäni ja muistan kuinka tuolloin tunsin olevani todella pullukka enkä pystynyt käyttämään kuin mustia, löysiä vaatteita. Katsoin niitä kuvia kuin uusin silmin: Herran jestas että mä oon joskus ollut laiha!!! :O ja ei siis kauniilla tavalla vaan juuri semmoinen luuviulu, kasvot totisina, elämänilottomina :( Katson nyt joka aamu peiliin kuin uudesti syntynyt :D Iloitsen terveestä figuuristani! Parin vatsamakkaran peittää loistavasti leveä hymy… :) Terveys ja hyvä olo ennen kaikkea naiset!!!
Alkupahoinvointikin on vältettävissä säännöllisellä ruuan mussuttamisella? Nyt täytyy olla vahvasti erimieltä, ihan omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itse oksensin viikolle 25 asti yötä päivää, ihan sama mitä ja miten säännöllisesti yritti syödä tai juoda. Kuinka sulla Maj?
Mulla samoin, vaikka yritin syödä tosi usein ja jotain terveellistä niin siitä huolimatta, laatta lensi vähintään sinne puoliväliin raskautta.. Ja melkeinpä juuri heti syötyäni.
Maj, Olet vaan Ihana! Huippu kirjoitus, itsehän painin huonon itseluottamuksen kanssa ja olen nyt tietoisesti yrittänyt sitä saada vähän paranemaan päin. Pitkä prosessi mahtanee olla, mutta onhpahan aloitettu jo!
Olet ihanan lämpimän ja aidon oloinen ihminen.
Taidan olla outoperuna tässä joukossa, kun lihoin raskausaikana 24kg, no 13kg jäi synnärille, mutta ne 11kg on vielä lähemmäs viiden kuukauden jalkeen tiukassa tai tippuvat tasaiseen 1kg/kuukaudessa vauhtia pois. Mielestäni kuitenkin liian hitaasti, niimpä olen jotunut palaamaan liikunna pariin ja miettimään oikeasti, mitä pistän suustani alas…
Tuntuu tosiaan – niin kuin mainitsit – että nykyään on jonkin ihmellinen mania vältellä raskauskiloja ja vähintäänkin päästä niistä eroon mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Itselläni oli raskauskiloja reippaasti, ja suoraan sanottuna ahdisti, kun joka lehdessä komeili joku julkkis littanavatsansa kanssa jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Toivoisi todella että tällainen vaarallinen trendi poistuisi mahdollisimman pian. Kysymyshän on kuitenkin ennen kaikkea lapsen terveydestä.
Heh, minulle ajankohtainen aihe sikäli, kun päätin juuri, että pakko alkaa treenata keskivartaloa. Viimeviikkoinen vauvan kantelusta aiheutunut selkäkipu toimi kimmokkeena treenauksen aloittamiselle enemmän kuin ulkonäölliset seikat. Salille kun ei paljoa pääse/ehdi/jaksa, niin tilasin treeni-DVD:eitä, että voi kotona ”vauvan kanssa” lattialla treenailla. Synnytyksestä on jo puoli vuotta, mutta en ole ihan varma, onko jännesauma vielä kunnolla sulkeutunut, joten pitää vähän valikoiden tehdä vatsalihasharjoitteita.
Heippa Maj, superhyvä kirjoitus ja niin paljon kiitoksia ihanasta blogista! Mutta minkäs merkkiset nuo valkoiset saappaasi ovatkaan? :)
Tretornithan ne :)
blogikirjoitus aiheesta