Me päästiin eilen porukalla elokuviin katsomaan Nälkäpeliä. Elokuva oli hyvä ja mua itketti. Oli ihan mielettömän ihanaa istua siellä pimeässä elokuvateatterissa ilman, että kukaan keskeytti kertaakaan. Nautin kyllä ihan joka sekunnista. Elokuvan jälkeen huristeltiin nopeasti takaisin tukikohtaan ja oli taas ihana nähdä lapsia. Diego-vauva ei ollut itkenyt yhtään mummun ja vaarin hoivissa, olin helpottunut. Täytyy yrittää järjestää muutaman kerran kuussa meille jotain actionia ilman lapsia, vaikka ihan pariksi tunniksi. Tekee hyvä olla välillä muutakin, kuin äiti, sillä välillä sitä oikeastaan unohtaa itsensä, unohtaa jopa koko parisuhteen olemassa olon. Komppaan Iholla-ohjelman Mariaa, jolla on ikävä miestänsä, vaikka hän on aivan siinä vieressä. Toisaalta usein ”omalla ajalla” on taas sitten ikävä lapsia. Ei meillä äideillä ole helppoa :D
Minähän se siinä,
ilman puklutahroja ja joka päivä käytössä olevaa harmaata hupparia.
Ja tämä on se mieheni (note to myself)
Me siskokset.
Petukin taisi vähän liikuttua siellä elokuvissa,
sattumalta siinä oli niin vahva sisarussuhdekin :)
Ja vanha kunnon Andy hoputteli jo meitä autoon <3
En tiennyt Nälkäpeli-leffasta mitään etukäteen, paitsi sen, että se perustuu suosittuun nuorten kirjasarjaan. Se oli kuitenkin oikeasti meidän kaikkien mielestä ihan hyvä, vaikka meitä ei kait enää nuoriksi varsinaisesti lasketa. Kannattaa siis käydä katsomassa. Sape lupasi lainata mulle myös ne kirjat, jos vaikka ehtisin lukea ne jossain vaiheessa…!?
ps. Luin jostain lehdestä, että pääosan näyttelijää Jennifer Lawrencea ovat kriitikot haukkuneet liian iso kokoiseksi tai pyöreäksi ja sen takia hän ei olisi muka uskottava roolissaan. PYH! Jennifer on erittäin kaunis ja erittäin uskottava <3
-Maj
mun mielestä leffa oli pettymys kaiken sen hypetyksen jälkeen :D
Niin, mä olin jotenkin säästynyt kaikelta hypeltä…
Löysin tämmösen: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2099030-tykkaatteko-magicpoks-blogista/
oli nii symppis et aattelin sulleki näyttää. =)
Haha :P
En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä! Vaikka kuinka tulisi paheksuntaa siitä, että pienen vauvan kanssa pitäisi olla vaan kotona, itse ainakin tarvitsen/tarvitaan myös ihan omaa ja kahdenkeskistä aikaa! Jos se yhtään vaikuttaa omaan hyvinvointiin tai parisuhteeseen positiivisesti niin onhan silloin mentävä, vaikka elokuviin! :) Silloin voivat lapsetkin paremmin jos äidillä on hyvä olla ja vanhempien suhde toimii ja siinä on jotain muutakin kuin lapsen yhteishuoltajuus!
Täytynee hoitaa lapsenvahti ja mennä miekkosen kanssa katsomaan tuo Nälkäpeli ;)
Mä en toistaiseksi ole vielä saanut yhtään paheksuntaa osakseni, mutta vauvahan olikin kotona vaan :P Ihmeellisiä sellaiset paheksujat :D Menkää ihmeessä :)
Hih, puklutahrat koristaa täälläkin arkipäivää.
Joo, niitä on ihan_joka_paikassa :D
Kyllä se parisuhdeaika on vaan tärkeää, vaikka sitten vaan kävely yhdessä. Leffa on jo luksusta :)
ps. mä olen ihan koukussa iholla -sarjaan
Mäkin! Voisin katsoa kokonaisia jaksoja vaan Nordinin perheestä <3
Olet niin positiivinen! Ja vilpitön! Rakastan blogiasi <3
Voi ihana <3 Huippua kuulla!
Ihana asu, mun oli pakko oikein katsoa kunnolla että miten rakennetaan tollanen seesteinen, just tarpeeksi ”kaikkea” sisältävä kokonaisuus! Näitä onkin ollut ikävä, mutta eiköhän niitä tuu :-)
Mustaa vaan… Takki, laukku, kengät ja sukkikset.. Onneksi oli sentäs vähän hempeämmän värinen tuo tunika :)
Ihana ku pääsitte! Mä soitin kans tänään about kaikki ketä mieleen tuli, että oltais päästy miehen kanssa leffaan. Ei tärpännyt. :) Mut on se tosi tärkeetä!
Hei mä jätin sulle joku aika sitten sisustusaiheisen haasteen. En tiiä huomasitko, ku siihen sun postaukseen oli tullut niin paljon kommentteja mihin sen jätin. Mut mainitsen nyt vielä. :) Huom! Tää ei ollut painostusta, vaan ihan vaan jos et sattunu huomaan. Jos se ei oo sun ”juttu”, ni ei mitään hätää! :)
Haaste löytyy täältä: http://valkoinentalosininenovi.blogspot.com/
Voi, liian lyhyellä varoitusajalla plus pääsiäinen? Kiitos haasteesta, pitää koittaa tehdä se :)
Tultiin just kotiin Nälkäpeli leffasta :) Eka leffa mullekin vauvan syntymän jälkeen, hän on nyt 4kk. Kiire oli leffan jälkeen omaa pientä mummolasta kotiin hakemaan, hyvin oli kaikki mennyt. On se tärkeää se oma/parisuhde aika välillä. Nyt on hyvä mieli ja pikkukaveri sylissä. Hyvää kevättä teille!!!
itkettikö yhtään?
Oi, oma aika on kyllä kovin tärkeää! Se on ihmeellistä, kuinka sitä aivot nollautuu parissa tunnissa ja tulee iso ikävä omia murusia kotona.. Entä sitten kun pääsee yöksi pois, kun lapsi on isompi. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla.. Ja hei, minä tosiaan viihdyn kotiäitinä.. Mutta silloin tällöin on tosi jees hieman elää ihan vain aikuisia tai oikeastaan itseään vartenkin..
Kiinnostaisi tietää mistä Rebekan saama lelutalo on ostettu? Paljastaisikohan siskosi tuota tietoa? ;)
Toi toka lause on niin totta! Aivot voi nollaantua vaikka ihan puolessakin tunnissa :D ”Unelmatalo” on TOYS”R”USilta!
pakko kysyä että missä päin tamperetta asutte? :)
En ole paljastanut sitä täällä blogissa :/
Kannattaa ehdottomasti lukea ne kirjat! Sitten ehkä tajuaa, ettei leffa ollutkaan ihan niin hyvä… :/
Niin, ne on kuulemma koukuttavia :)
”Komppaan Iholla-ohjelman Mariaa, jolla on ikävä miestänsä, vaikka hän on aivan siinä vieressä. Toisaalta usein “omalla ajalla” on taas sitten ikävä lapsia. Ei meillä äideillä ole helppoa :D” MITEN TOTTA!
Sitten kun luet ne kirjat (suosittelen!) niin ehkä ymmärrät sen ”liian pyöreä” – ajattelun. Kirjassa kun korostetaan miten nälkiintyneitä Katniss ja muut alueen lapset ja nuoret ovat- näyttelijä ei (onneksi) ollut nälkiintyneen näköinen. Mä siis itsekkin ajattelin leffassa että ”liian hyvinvoivia” mut samalla oon tyytyväinen siitä, että näyttelijöitä ei ole yritetty nälkiinnyttää rooleihinsa – se olis aika sairasta.