Pyykkikone on hurissut tasaiseen tahtiin pari päivää. Me lähdetään tänään ajelemaan Ylivieskaan mukanamme muutama tavara ja vaatekerta… Miten ihmeessä sitä on näin paljon? Hajoilen tähän tavaramäärään oikeasti. Ajattelin, että mulla olis aikaa tehdä siellä sitä ja tätä… mutta katsotaan :D Kymmenen päivän sääennuste lupasi sadetta joka päivälle :/ Toivotaan, että se ei pidä tällä kertaa paikkaansa vai mitä?
-Maj
Seuraava postaus tuleekin sitten Ylivieskasta, nähdään parin viikon päästä taas Tampere :)
ps. kuvasta puuttuu ainakin vielä Miikan tavarat… tuplarattaat ja Tepon jutut. IIIK!
Tavaran roudaaminen on tosi stressaavaa ja sitä riittää vaikka kuinka yrittäisi järkeistää. Aina on lisäksi jotain mitä pitää viedä/palauttaa äidille ja sitten tullessa jostain syystä on vielä enemmän tavaraa, kun nuo mummut tuppaa hankkimaan aina jotain kivaa. Nyt on toinenkin koira hankittu ja sille pitää ottaa sadetakkia ja nappuloita ja kumiankkaa… Eikä tähän totu ikinä.
Hah tiedän tunteen, laukut pursuaa tuikitärkeää tavaraa ja niistä mitään ei sovi jättää pois ;)) Hyvää matkaa, nauttikaa ja toivottavasti olis aurinkoisempia säitä!
behappybeee.blogspot.com
Niin tuttua! Miehen äiti aina kysyy kun mennään mummolaan et kuin kauaks aikaa te aioittekaan jäädä!?! ;D Lohdutukses voin sanoa et tuo määrä näyttää vielä aika pieneltä ku vertaa meijän seitsenhenkisen perheen tavaravuoreen. Mä inhoon pakkaamista ja vielä enemmän kassien purkamista reissun jälkeen. Silti raissut on aina kaiken sen pakkaamisen arvosia.
suuri ja merkittävä blogipalvelun. En todellakaan halua kiitos,
että annoitte meille paljon parempi info.