Olen nauttinut täysin siemauksin joka hetkestäni täällä mummolassa! Minulla on ollut paljon rapsuttelijoita ja ihmetteljöitä, kaikki kysyy miten voin olla näin pieni? Joku luuli minua jopa kissaksi, pöh. Saan juosta täällä pihassa vapaana, kuin taivaanlintu ja se on mukavaa! Vahtikoiran viettini on vahvistunut ja rakastan haukkua ovikellon pimputtelijoille, vaikka tuota emäntää se vähän ärsyttääkin. Vartioin myös erityisen tarkasti nukkuvia lapsia, etenkin Samuveljeä, kun se on vielä niin pikkuinen. Petu-täti on suosikkini kaikista täällä olevista ihmisistä ja nykyään olen myös vähän hänenkin koira, kun vanhaa Alfa-koiraa ei enää ole. Iltaisin kaipaan kuitenkin omaa isäntääni, mutta onneksi me nähdään taas pian.
Iloisin hännän huiskutuksin,
Töppö
ps. Illalla kuulema tulee toinenkin postaus, joten pysykää linjoilla.
Hyva kuulla Teppo, etta voit paremmin:) Ja pida pikkubroidista huolta:) Hyvaa kesaa!
Nyt kun ootte siellä Ylivieskassa, niin voisikohan mummu tehdä postauksen vaikkapa isovanhemmuudesta? :) Ja miten lastenlasten myötä elämä on muuttunut, miten Maj sinun ja äitisi välit ovat muuttuneet jne. Tai jostain muusta valitsemastaan aiheesta? Olisi hauska lukea vaihteeksi sellaistakin! Kun kuitenkin Miika ja sun sisaruksetkin ovat jo postailleet tänne – ja nyt Tepikin ;)
Ihana Teppo! <3 Munkin koirat viihtyy aina maalla parhaiten. Harmi, että emäntä viihtyy kaupungissa niin hyvin ;)
Ai että miten kiva postaus! :D
Teppo Boy! <3
Joku luuli minua jopa kissaksi… =D Kiitos Teppo! En voi lopettaa nauramista tuolle jutulle!!!
Ihana Teppo! <3
Siis ootteko luopuneet Teposta?
Heh, se on hassua aina miten chihuja luullaan vaikka mikskä ja joka kerta kun ulkona käy niin saa ihmetteleviä tai ihastelevia katseita :)