Tällä viikolla minä olen synttärisankari. En ole yhtään innoissani asiasta, tottapuhuen. Oikeastaan minusta on vain tosi pelottavaa, kun voin sanoa, että jostain tapahtuneesta on jo kohta kymmenen vuotta ja olin silloinkin jo iso tyttö, heh. Tyttö nimenomaan, kahden lapsen äiti, minä, tyttö, ei nainen, eikä ainakaan täti, vaikkakin äiti. Olen katsellut itsestäni otettuja valokuvia ja järkyttynyt, miten vanhalta näytän. Käytänkö minä tosiaan jakkuja, joissa on olkatoppaukset? Eeeh. Tiedän, mitä tarkoittaa kun aamulla kasvot on turvoksissa. Huomaan pitäväni ja nauttivani eri asioista, kuin ennen, toki se on aivan luonnollista, mutta missä vaiheessa se tapahtui? Kasvoinko aikuiseksi yhdessä yössä? En voinut ennen ymmärtää, miksi joku esimerkiksi haluaisi juoda vain yhden lasin viiniä nautinnon vuoksi. En ymmärtänyt edes, että miten joku voi ylipäätään pitää jostain viinistä tai jopa juustoista, hyi. En käsittänyt miksi joku haluaisi kuluttaa aikaansa vain kävelemällä ja katselemalla maisemia, tylsää, ajattelin. Nyt ymmärrän tuon kaiken, vähän liiankin hyvin. Mukavuudenhaluinen = vanha. :D

 

Joka tapauksessa, oli se niin tai näin, tulin varmaan kertomaan ”koko maailmalle”, että mulla on pahin kolmenkympin-kriisi ikinä ja täytän ”vasta” 27 vuotta. Rebekka aukoo ja sulkee nyrkkejään lukuisia kertoja, kun hän näyttää, että miten vanha minä olen. Pikkuvelin kohdalla ei nouse yhtään sormea ja pelkään, että ennen kuin ehdin tajuta mitään, niin hänen ikänsä näytetään kahden käden sormin. Sitä ennen on parempi oppia nauttimaan ohi kiitävistä päivistä, sillä yhtään jo elettyä hetkeä en antaisi pois. Toisaalta ikääntyminen ja kaikki siihen liittyvä on niin luonnollista, että turhapa sitä on pyristellä vastaan. Tosinsanoen en ole menossa laittamaan täytettä otsaryppyihini nyt, enkä toivottavasti koskaan. Posiitiivista on sekin, että vuosien mittaan päähäni on tarttunut myös sitä niin kutsuttua järkeä, vaikka hiukseni harvenisivatkin. Ennen muuten pyöristin ikäni aina ylöspäin tai ainakin tyyliin ”kohta 19” :D Pakko varmaa tästä lähteä vielä kuntosalille, että saan näpytellä crosstrainerin harjoitusohjelmaan sen 26 iäkseni. Pus. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti, ottakaa mulle, onnea, KIPPIS!

 

-Maj

 

ps. Miksi Facebookissa pitää aina onnitella synttärisankareita? ”Onnea Pekka” ”Paljon onnea Pekalle” ”HBD Pekkis” ””Onneee” ”Hyvää synttäriä” ja sitten synttärityypin pitää yhteisesti kiittää kaikista onnitteluista ja olla vähän ihmeissään, kuinka paljon niitä oikein tulikaan. Buu.

pps. Älkää tehkö sitä kommenttiboksissakaan, pliis? :D

Sellaista vaan, että Magicpoksia voi seurailla myös Facebookissa, laitan sinne välillä jotain sellaista matskua, jota en julkaise täällä blogissa ja tietysti päivittelen (lähiaikoina hiukan ahkerammin) postauksista ym. Klikkaa tästä päästäksesi sinne kurkistelemaan. Haluaisinkin vielä kysäistä teiltä, että mitä extraa toivoisitte Magicpoksin Facebook-sivuille? Ideoita otetaan mielellään vastaan :) Minä ainakin innokaana odotan teidän kommenttejanne sinne ja toivon, että sitä kautta pystyisin tutustumaan hiukan teihinkin :)

 

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 13