Tammelantorilla.
Laitettaisko kenties jotakin näistä? Kuinka ihanan herkullista ja värikästä. Voisko joku tulla tekemään mulle tuoreista kasviksista/marjoista/hedelmistä aamu- ja iltapalaa? Ihan luvattoman usein sitä vaan nappaa jonkun hikisen ruisleivän tai perusjogurtin. Se on niin väärin, mutta väsyneenä ei pysty parempaan.
Niinpä niin. Torilta sai myös ”jäskiä”.
Jota me tytöt syötiin hartaudella.
Tällä hetkellä meidän meno on välillä jotenkin rasittavan hektistä. Kauheeta raahaamista ja suhaamista sinne tänne, ihan liikaa liikkuvia osia. Kuulin kun eläkkeellä olevat mummot juttelivat, että kuinka ihana on vaan juoda kaikessa rauhassa kahvia torin hulinoissa ja katsella ihmisten kiireistä menoa. Teki mieli huikata heille, että niiin totta puhutte mummut, voisin liittyä seuraan :)
En mä silti näitä nassikoita antais minnekään, meillehän tulisi niin hiljaista ja tylsää pian :D
-Maj
Tosi kiva tuo kasviskuva!
Sen verran haluan kommentoida ja tulevaisuutta valottaa, että jos teidän elämä on nyt melkoista raijaamista ja ravaamista ja rasittavaa, niin ajatteleppa mitä tulevaisuus tuo tullessaan muutaman vuoden sisään: vanhempien työt, tarhat, harrastukset, kaupassakäynnit, kotihommat, aikataulut… :D Joten tuo tavaramäärän kanssa eestaas suhaaminen vähintäänkin triplaantuu joka vuosi! Mitä itse muistelen meidän lasten pikkulapsiaikaa, niin aika mielellään sitä raahasi ja suhasi ilman aikatauluja…
No tietysti puolensa kaikessa ja aikansa kutakin. Jotenkin itse silti kuvittelen, että vauvan kasvaessa kaikki hiukan helpottuu, näin se ainakin tuosta ekasta meni :)
Ihan tottahan se on, että aikansa kutakin. Mutta totta on sekin, että tuossa vaiheessa, on vielä melko helppoa, kun lapset ovat ihan pieniä ja kulkevat vanhempien mukana minne ikinä vanhemmat haluavat mennäkin ja vanhempien ainoa ”rasittava” osuus on tavaroiden pakkaaminen. Mutta sitten, kun lapset ovat noin kymmenvuotiaita, on elämä melkoista palapelia. Lapsilla on omat harrastukset, samoin vanhemmilla, on työtä, koulua, mahdollisesti opiskeluja, oikomishoitoa, lääkäreitä, vanhempainvartteja… Elämä on aikataulutettua koko ajan. Tietysti ennen kymmenvuotispäiviä on muutama uhmaikäkausikin… ;) Ennen luulin, että ”ruuhkavuosilla” tarkoitetaan tuota pikkulapsiaikaa, mutta enpä luule enää :D Ruuhkavuodet ovat ne vuodet, jolloin pitäisi yhden ihmisen olla neljässä paikassa samaan aikaan…
Joten nauti vielä kun voit, kun te neljä ihmistä olette yhdessä paikassa samaan aikaan ;)
Hyvää kesää!
mä kyllä olisin eri mieltä sun kanssa.
kyllä niistä pikkulapsista nyt muistaakseni muutakin murhetta ja työtä on kuin kassin pakkaus?
moni vie lapsen hoitoon vuoden ikäisenä eikä ole kotona kymmentä vuotta.
meillä on nuorin kohta viisi ja vanhin yli kymmenen vuotias ja täytyy sanoa,että on helpottanut,kun ei tarvitse ketään pukea,pissattaa,vaihtaa vaippaa,nukuttaa yms.
voi käydä suihkussa,hakea postin,käydä lenkillä ja kaupassa silloin,kuin se itselle sopii ja lapset pärjää hetken yksinään.
Varmasti onkin, mutta mä en ole koskaan kokenut lasten pikkulapsiaikaa rasittavana. Mun mielestä pikkuisten kanssa oli ihan kiva tulla ja mennä. Ja toki meillä käytiin läpi korvatulehduskierteet sun muut, joten siksikään mä en vaan voi ymmärtää, miksi joku kokee rasittavana sen, että joutuu pakkaamaan ja raahaamaan tavaroita, kun menee lastensa kanssa Tallinnaan tai Tammelan torille… Sitä yritinkin sanoa, että jos tavaroiden pakkaaminen on tässä vaiheessa kovin rasittavaa, niin kuinkahan rasittavaa se tulevaisuus sitten onkaan…? Pakkaamista on silloinkin ;)
Haluaisin vielä muistutella, että kirjoitin näin: ”meidän meno on välillä jotenkin rasittavan hektistä” = Välillä on raskaampia päiviä ja toisinaan kaikki rullaa kuin itsestään. Seuraan myös melko läheltä 10-vuotiaan miehen tyttäreni menoa, joka harrastaa noin 5 päivänä viikosta, joten mulla on vähän käsitystä siitäkin… Ei tarvita enää vaippoja, rattaita ym. eikä tarvitse mietiskellä, että onkohan sillä nyt nälkä tai märkä vaippa tms. Jotkut kokee tietysti asiat erilailla kuin minä, mutta ei kannata takertua pariin lauseeseen. Tämä siis vain ihan yleisesti.
Meidän mummu sanoo, että eläkkeellä on aina perjantai :D Mutta äkkiäkös siinä perjantaikin menettää merkityksensä kun joka päivä saa tehdä mitä mieli tekee, ihan rauhassa! Osaa arvostaa sitten niitä rauhallisia hetkiä :)
Haha, sitä odotellessa… Ei vais :)
Musta on kovin kiva käydä lukemassa tätä blogia, ihan kuin seuraisi tietyllä tavalla omaa elämää 3 vuotta sitten. Nyt lapset on jo 3,5 ja 5 v, ja kummasti se elämä on jo muuttunut. Mun mielestä helpompaan suuntaan, vaikka kerhoiluja ja harrastuksia onkin tullut myös lapsille. Mutta lähtemiset, olemiset ja yhdessä tekemiset on vaan niin paljon helpompia, kun muksuilla on jo vähän järkeä päässä ja kykyä hoitaa hommia itsenäisesti.
Ehkä sekin auttaa, ettei ite ole enää niin väsynyt, kuin kahden pienen kanssa.
Oonkin ajatellut, että on ihan väärin, että äidit ”joutuu” töihin sitten kun lapset täyttää 3: silloinhan niiden kanssa alkaa vasta tosi kivaa ollakin!
Maj TYKKÄÄ tästä <3
Jälleen kerran ihania kuvia. Uusia porkkanoita jääkaappiin kylmään vetee, niitä on kiva iltasella rouskutella:-)
Namnamnam!
Ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin.. Meillä on pari kuukautta Rebekkaa nuorempi poika, ja uhmaa ja hampaiden kiristelyä riittää ihan joka päivälle, ja välillä tulee vaan uupumus maximus, vaikkei mihinkään tarvitsisi mennäkään. Kauhulla jo odotan ensi vuotta, kun saan kouluni loppuun ja ”joudun” töihin ja lapsi ”joutuu” tarhaan. Nyt tuntuu välillä ettei ennen kahtatoista saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan saa olla siivoamassa yhtä sotkua siellä, syöttämässä täällä ja pukemassa tuolla. Ja vaan yhden vaivaisen lapsen kanssa – niin miten sitä ikinä saa ajoissa aamutoimet tehtyä, lapsen tarhaan ja itsensä töihin?
Kyllä mä ainakin myönnän uskovani (toivovani?) että elämä jokseenkin helpottuu muutaman vuoden sisällä, kun lapsi alkaa joten kuten tottelemaan, olemaan omatoimisempi ja saavansa jotain tolkkua päähänsä! Kunnes toinen lapsi tulee, ja koko rumba alkaa alusta;)
Hmmm… Hehe, tuttuajuttua täälläkin. Auta armiasta, kun niitä vipeltäjiä on useampia. Siivouksen suhteen on ainaskin pakko vähän hölläillä välillä :)
ihanan kesäisiä kuvia:)
Jee, kiitos Carla :)
Aika aikaansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin :)
Ei aikaakaan kun jo kaipaat tätä aikaa .)
Nuo suloiset lapset kasvavat ihan liian sukkelaan aikuisiksi ja silloin sitä kaiholla kaipailee aikaa kun ne olivat vielä pieniä ja turvallisesti siinä kotosalla, näin se vain menee.
Uskon myös vahvasti näin, mutta… Joskus täytyy pystyä sanomaan, että nyt just ei jaksais :)
Onko Samuelin pipo Geggamojan?
Joo on :)
Terkut Tukholmasta! Olen reissussa yksin näiden kahden kanssa ;) aika raskasta on mutta loppujen lopuksi mennyt hyvin :) Teidän kyllä niin tuon tunteen ja ajattelen että helpompaan päin mennään kun vauva kasvaa. Aivan kohta 6kk mittarissa :)
Super-äiti! Samaa mieltä <3
Höh, no ompas halpoja mansikkalaatikoita! Itse maksanut halvimmillaan tänä kesänä 20 euroa /loota :(
Sun pitää mennä Tammelantorille?
Ihana postaus, mulle noita kaikkia kiitos :D Ihana Rebekka kun syö jätskiä ihan itse varmoin ottein :)
Laitetaan litra kaikkee tulemaan :)