Ystävät ovat elämän suola. Ja nehän saa jokainen aivan itse valita, toisin kuin sukulaiset, heh! Mulla kyllä on tosi ihana ja läheinen suku, en mä sillä ;) Itselläni oli vähän ongelmia löytää omaa paikkaani teininä ja vaikka olin monissa porukoissa, tunsin silti oloni usein ulkopuoliseksi. Tuntui, että jotain puuttui. Silti kaikkein pisimpään kestänyt ystävyyssuhteeni alkoi, kun olin 3-vuotias ja jatkuu edelleen. Nykyään olen enemmän kuin onnekas, sillä mulla on aivan ihania ystäviä. Kourallinen luottoystäviä ja hyviä kavereitakin. On niitä ystäviä, joiden kanssa voi aina jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka ei oltais kuukausiin ehditty vaihtamaan kuulumisia. Ystävät pitävät minut järjissäni, lohduttavat kun siihen on tarvetta ja nauraa ”räkättävät” kanssani hölmöille jutuille. Heille voi kertoa kipeitä asioita, eivätkä he tuomitse. He täydentävät kesken jääneitä lauseita ja tarjoavat apuansa omien kiireidensä keskellä.
Minusta on tosi jänskää katsella omaa tytärtäni ja hänen kamujensa puuhia. Mietin usein, että mahtavatkohan he aina pysyä kavereina tai tulisikohan heistä oikeita ystäviä isona. Yksi Rebekan tärkeistä kavereista on kuvien Janna-tyttö. He tulevat harvinaisen hyvin juttuun, leikkivät yhdessä kiltisti, jakavat asioita (harvinaista kai tuossa iässä) ja pitävät samanlaisista jutuista. Tytöt ovat tutustuneet 4 kk:n ikäisinä, jolloin me tyttöjen äidit tapasimme. Jannan äidistä on tullut mulle hyvin tärkeä ihminen, ystävä. Saapa nähdä miten meidän tytöille käy?
Kuvat on otettu Chilifesteiltä pari viikkoa sitten.
Älä kulje edelläni,
En ehkä seuraa
Älä kulje perässäni,
En ehkä johda
Kulje rinnallani
Ja ole ystäväni.
Yritin kirjoitella kuviin tekstejä, mutta mielestäni ne ei kaivanutkaan tällä kertaa sanoja. Nuo kaksi ovat yhdessä niin liikuttavia, että melkein itkettää.
<3 Maj
Todella liikuttavia kuvia ja taitava kuvaaja! :)
Ihanat ystävykset, kyllä sen jotenkin näkee jo noista kuvista, että heidän kaveruus on syvempää. Ja itkuhan näistä kuvista tuli :)
vitsi mikä mahtipostaus!! ihan mielettömän ihana :) toivottavasti tämä ystävyys kantaa <3
Miten ihana postaus ja mitkä kuvat! Olet kehittynyt kuvaamisessa ja sen näkee! :)
IHANA! Kuvat ja teksti ja ystävyys:)
Ihana teksti ja ihanat kuvat! Tuli ihan pala kurkkuun :)
erittäin hyvä, jos ei täydellinenki. ihanaa tekstiä. :’)
Söpöt!<3 On se hassua miten pienenä oli niin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja saada nopeasti ystäviä mutta näin vanhimmiten se on ainakin omasta mielestäni vaikeampaa :D
..eikä vaan melkein itketä :) Tosi herkkiksiä kuvia, ihania ystävyksiä. Juuri mietin omia ystäviäni, ja tämä postaus osui hassusti kohdalle. Elämän varrella on ystäviä tullut ja mennyt, joidenkin huomaa yhä tallustavan rinnalla ja kuinka kiitollinen siitä onkaan! Joskus on myös mahtava ajatella, että tuokin tuossa tahtoo viettää just mun kanssa tämän viikonlopun – on sekin aikas kiva juttu. :)
Oon lukenut sun blogia jo vaikka kuinka kauan. Vaikka itselläni on ihan erilainen elämäntilanne, joku tänne aina vaan vetää. Ehkä nyt keksin syyn. Ihan kuin omaa kirjoitusta olisi lukenut :) Kiitos ihanasta blogista!
http://matkallapavag.blogspot.se/2012/08/ystavista.html
Voi hyvä ihme miten sööttejä kuvia! :) Täältä löytyy sama, kourallinen luottoystäviä ja sitten niitä hyviä kavereita on myös riittävästi :)
Voih miten ihania kuvia, itkuhan noista pääsi… ihanat ystävät.
Tuli kyyneleet silmiin tosta kuvasta, jossa tytöt syövät samaa banaania, ihana :) Tuntuu hienolta ajatella, että on mahdollisesti todistamassa pitkän ystävyyden alkutaivalta. Jos ystävyys kestää, he ehkä juovat ekat siiderit yhdessä, lohduttavat toisiaan kun ensirakkaus päättyy, ovat toistensa kaasoina ja ehkä jopa lapsien kummina.. :)
onpa kaunis takki,saako kysyä mistä olet ostanut?