Olen kyllä jaksanut pukea itseni joka päivä, mutta en juuri pukeutua. Tiedättekös? Yöpaita on vaihtunut siis jonkinnäköisiin vaatteisiin joka päivä, ainakin jossain kohtaa ;) Ei ole vaan hirveästi kiinnostanut, että mitä puen päälleni. Olen tällä viikolla lähinnä käynyt pulkkailemassa, ruokakaupassa ja salilla. Tänään ajattelin, että voisihan sitä yrittää jotain, mutta ääh, kaivoin taas kaapista löysän collegepaidan ja villasukat. Mukavuus vie voiton tyylikkyydestä.
Rebekka muuten osaa oikeastaan pukea kokonaan itse, jos hän niin tahtoo. Niin siis aika iso jos! Ainoastaan talvikengissä/haalarin lahkeissa ja ulkohanskojen pingottamisessa tarvitaan apua. Niin siis jos… Toisinaan mimmi ei saa sukkiakaan muka jalkaan. Mitäs turhia vaivautua kun joku ne jossain vaiheessa kuitenkin laittaa jalkaan?
”Mites tää huppari? Ei mahdu. hmmm…? Äitii….”
”Mitä nyt, minä täällä köllöttelen/patsastelen sängyllä…” :DDDDDDDDDDDDDD
”No okei, katsotaan… kas näin…”
”Mitä?!?! Näytän aivan muumilta” Hahah, mutta menipä kiinni kuiteskin. Tuo ruskovillan haalari on muuten aika lämmin ja Makian hupparikin mahtu ”helposti” sinne alle ;)
Ja mun lähes neonpinkit villasukat ne vasta makeet onkin. Ei ole Ruskovillaan, eikä Makian vaan aitoa Ylivieskalaista käsityötä!
Sellaisia ajatuksia pukeutumisesta ja etenkin pukemisesta. Oletteko samoilla linjoilla? Toki varmasti työssä ja koulussa käyvät joutuvat vähän enemmän kiinnittämään huomoita vaatteisiin vai miten on? Voiko kouluun muuten mennä verkkareissa, toisaalta niin miksipäs ei voisi? Kuntoilukuulumisista sen verran, että salilla ja jumpassa on tullut käytyä ihan ohjeiden mukaisesti, ostin uudet trikootkin. Maksaessani pöksyjäni myyjä kysyi, että tiesinkö niiden olevan miesten puolelta? No en tiennyt, mutta ostin ne kuitenkin. Ja oikein on hyvät! Tästä inspiroituneena voisin mennä tsekkaamaan Miikan vaatekaapin… Sieltä löytyisi varmasti tyylinimukaisia rentoja ja suurehkoja collegepaitoja lisää :P
-Maj
Näissä sinun kirjoituksissa maistuu elämä. Ihana, tavallinen elämä :) Tulen hyvälle tuulelle joka kerta kun näitä tekstejäsi luen :) Mitä kokoa Rebekan haalari on? Itsekin tykkään ruskovillan kamppeista, kypärälakki ollut tosi miellyttävä 5 kuukauden ikäisellä pojallani ja nyt mietin myös tuota haalaria… ovatko reilua kokoa?
Tuo Rebekan haalari on 90 cm ja tyttö on kohta 3-vuotta. Se on palvellut jo viime talvesta lähtien ja vieläkin on oikein sopiva. Kannattaa siis ehkä mielummin ottaa reiluhko koko. öö mitä sä kysyitkään? Niin, varmaankin mitoitus on hippasen reilua mielummin kuin timmiä. :D
Vahan samoilla lintoilla. Mukavuus vie yleensä voiton, varsinkin jos kodin ulkopuolella käynti on tarha-kuntosali-koti valia. Kauppaan yritan laittaa jotain vahan fiksumpaa. Toissa on uniformu, niin sinnekaan ei tarvitse vaivautua. SIta varman parjais paljon vahemmalla vaatemaaralla, mita mulla vaatekaapissa on! Ihana tuo valkoinen haalari.
Mukavuus ennenkaikkea! Itse ainakin pukeudun rennostu myös kouluun, en kuitenkaan ihan verkkareihin :) jotenkin aamut tuppaa vain olemaan niin kiireisiä, ettei ehdi paljo miettiä mitä päälleen vetäsee. Hauska muuten, että itsekin ostin viime kesänä coolit jumppahousut ja kotona huomasin niiden olevan miesten mallia..myyjäkään ei siitä huomauttanut. Mutta hyvät ovat olleet käytössä!
Tuo nuttura ainakin menisi hyvin töihinkin, miten saat siitä sekä rennon että siistin, omani menee aina liian sotkuiseksi kun yritän…! ehkä se suoristus vaaditaan alle..
No ihan samat pohdinnat, kotiäidin elämää… Jos käy vain kaupassa ja rattaiden kanssa lenkillä, niin kuka sitä jaksaa hirveästi pukeutua. :D Sinä sentään jaksat meikata, siinäkin on jo itselläni hiukan tsemppaamista. Ihana tuo Rebekka, joka näyttää muumilta.
Reipas tyttö! Kivat kuvat jälleen.
Itse ostan aina esim. juoksutrikoot miesten puolelta. Jos ei ole siunattu lantiota tai peppua riittävästi, niin miesten trikoot istuu paremmin. Heh tosin mieluummin ottaisin kyl naisellisemman vartalon ja tosiaan myyjät aina huomauttaa että huomasitko ottavasi vahingossa miesten housut:)
Muumi <3 :D
Täällä yksi joka pukee ei pukeudu.. Olen hoitoalalla ja vaatteet on ihan valmiiksi valittu työpäiville. Joten aamulla yleensä vedän kalsarit jalkaan ja hupparin ja talvivaatteet päälle matkan ajaksi. So easy! ;D
Onpas tuo neljäs kuva ihana! Siitä välittyy jotenkin onnellinen ja lämmin tunnelma :)
Aika random-kyssäri, mutta onko tuo teidän päiväpeite Finlaysonin Aika? Oon ajatellut ostavani kyseisen, mutta mietin että onko se valkoinen vai luonnonvalkoinen kun tuotekuvat vähän hämää mua :)
Meiltä löytyy kyseinen päiväpeitto ja on ihan puhtaan valkoinen.
Mukavuus, absolutely. Olen kans hoitoalalla, ja vaatteet tulevat työn puolesta. Jos (ja useimmiten näin käy) menen töistä suoraan kotiin, niin en kauheasti jaksa miettiä. Voin pitää samaa ”asua” (vanhoja farkkuja ja neuletakkia) helposti toista viikkoa. Kotona sitten löllöhousut jalkaan.
Työpaikkani sijaitsee kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja yksi hoitsuistamme tokaisikin että ”mitä sitä turhaan hissia varten pukeutuu!” :D
Nää kuvateksti-postaukset on parhaita, saa aina hyvälle tuulelle! Ite tykkään pukeutua kouluun ja töihin siistimmin, koska vapaa-aikana urheilen paljon, jolloin on kollari/verkkari/trikoo-meininki ja no sit on erikseen vielä ne röhnö-kotivaatteet :D Tietenkin kun nään kavereita tai käyn ulkona, pukeudun paremmin, mutta välillä tuntuu, että niissä kotivaatteissa viettää niin paljon aikaa, että on vaan kivaa vaihtelua pukeutua kouluun kunnolla :)
”Mitä?!?! Näytän aivan muumilta.”
Hihihhiih! Kiitos, sait hymyn huulilleni täksi lopputyöpäiväksi!
Hyvää viikonloppua koko konkkaronkalle!
Fysioterapeuttiopiskelijana melkein aina collarit jalassa koulussa. En vaan viihdy farkuissa ollenkaan, collareita on muutenkin helpompi vedellä pois päältä ja päälle jos pitää riisua koulussa ja alle mahtuu helposti useammatkin legginsit (myönnän olevani vilukissa) :)
Ihania nuo teidän pikkuset! :)
Ihan parhaita nuo Rebekan jutut, ihana muumi! :D Ai että miten hyvälle tuulelle tulen aina blogistasi, kiitos! :)
Haha, jotenkin hassua että pystyin samaistumaan tähän tekstiin, mä kun kuitnekin olen 19-vuotias työtön tytönheitukka. :D Mutta mulle tuli just koiranpentu, ja mulla on viime aikoina ollut tosi kovasti äiti-fiilis. Sitä tulee tosi usein vedettyä pelkät verkkarit jalkaan. :D
Kuinkakohan paljon koiranpennussa on yhteistä lapsen kanssa?