Otsikolla viitaan meneillään olevan lapseni kehitysvaiheeseen. Nyt on nimittäin menossa ”revin kaiken alas”-vaihe. Kaapit, laatikot ym. saadaan helposti pienillä liimanäpeillä auki ja sen jälkeen kasvoille leviää oikein mairea sydämet sulattava hymy, JES! Silmänräpäyksessä koko laatikon sisältö on ympäri asuntoa. Lapaset, sukat, rintaliivit, hiusharjat ja vaipat ovat iloisissa rykelmissä. Eikä se tunnu kyllästyttyvän koskaan, kerrassaan mahtava leikki. Samuel konttailee huoneesta toiseen ja ohi mennessää repii myös mahdolliset koukussa roikuvat tai missä tahansa näkyvät esineet/vaatteet alas ihan vaan sekunnissa. Minä keräilen ja nostelen kaiken ylös perässä, kunnes poika taas pyyhältää samaa reittiä takaisin repimään kamat lattialle silmät kiiluen silkasta onnesta. Wc-paperin repiminen on myös tosi kivaa puuhaa, koko rulla auki, silputaan ja syödään paperia mahdollisimman paljon ennen kuin joku huomaa. Kannattaa ihan kokeilla itsekin jos on tylsää, kelaat vaan rullan auki, revit palasia ja sitten siivoat sotkut, toista viisi kertaa, niin saat varmasti tunnin kulumaan. Tämä vaihe on muuten muistaakseni aika pitkä? Ei mikään kuukauden juttu. Pitäisköhän laittaa sellaiset virittimet, että niitä ovia ei saa tuholainen auki? Varmaan.
Patakinnas on löytänyt uuden paikan korkealta String-hyllyn sivusta.
Minä niin kovasti tykkäisin roikottaa keittiöpyyhettäni tässä näin, mutta ei.
Rebekan aakkos-magneetit eivät sovellu myöskään vauvan ruuaksi. Niillä leikitään silloin kun Samuel on päikkäreillä. Rebekka osaa jo näyttää ”Sampan, Reben, Irman ja Amandan kirjaimet”. Mäkin tykkään leikkiä niillä, kuten voitte huomatakin ;)
Aina kun yksi vähän kiusallisempi ”vaihe” saadaan kunnialla ohitse niin seuraavaa pukkaa, sellaista näiden naperoiden kanssa vaan on :) Minttu kirjoitti tosi osuvasti aiheesta täällä! Mintun luettelemista vaiheista tai kausista ovat lemppareitani ovat ehkä ”nukun vain jos silität mua koko yön”, ”raivoan ilman tunnistettavaa syytä” ja ”haluan repiä sun kynsinauhoja koko yön, muuten en nuku” -kaudet! Kannattaa muutenkin tutustua Mintun blogiin, sillä se on aika ihana, kuten itse kirjoittajakin <3
-Maj
Ompas nuo sun keittiötekstiilit herkullisia! Täytyy ehkä itsekin tutustua noihin paremmin jossain Marimekon liikkeessä ;>
Ne on tosi ihania, itse onnistuin vaan polttamaan kaksi jätski-kuosista astaipyyhettä…. pöh :(
Meillä on ollut tämä vaihe jo jonkun aikaa… Ja nyt päästiin seuraavaan ”en kävele mutta kiipeän vaikka minne” Että jee :D Äitillä pikkasen hikeä pukkaa kun lastenhuoneen pöydällä seisotaan ja katsotaan ikkunasta ulos, kääk!
:D En tiedä miks mua naurattaa niin kauheesti nää jutut, vaikka tiedän, että se ei oo kauheen hauskaa loppujen lopuks :S
Haha voi ei :D ihania kuvia ! <3
XX
MI MI MENDINE, blogi muodista, trendeistä ja inspiraatiosta
Kiitos :)
Meillä repimis- ja tyhjentämisvaihe ei näytä mitään loppumisen merkkejä ja tyttö on kohta 1v 2kk. Onnea matkaan, kohta sitä vaan kyllästyy perässä hiihtämiseen ja siirtää kaiken pois esiltä tai sitten elää satunnaisessa sekasotkussa :)
Hmm, toistaalta ahkera kieltäminen saattaa jossain tapauksessa (lopulta) tuottaa tulosta. Rebekalla tuo kaiken repiminen meni ohi ja mummulassa hän ei koskenut alle vuoden ikäisenä mihinkään esim. olohuoneen päydällä oleviin esineisiin.
Tää on niiiiin tätä! Meillä poika 1v.4kk ja tyttö 4v. ja molemmat tykkää repiä kaapeista kaiken alas. Luulis että neljävuotias jo osais lopettaa, mutta kun on kuulemma niin kiva kollata kaappeja… No, pikkuveli sitten perässä.
T. Äiti ikuisen kaaoksen keskeltä
Apua! 4 v. sitäpaitsi yltää jo joka paikkaan ja jos ei yllä, niin osaa hakea jakkaran avuksi. Luojan kiitos R ei enää revi alas enää mitään kamoja juurikaan.
Hahhah oivoi! Kaverilla oli vessapaperi laitettu sellaiseen turkkilaiseen juuri vessapaperin mentävään purkkiin vastaavia tekevien kissojen takia. Ei ehkä esteettisin, mutta toimii ;-)
Ihan näppärä idea! Mistäs sellaisia purkkeja saa? Turkista?
Voi Maj!!<3<3<3Ihana!!!!
Tuo "nukun vain jos silität mua koko yön”- vaihe on edelleen kova hitti, uutuutena Kaapolla "mun jalkoja särkee, ne menee poikki, mä kuolen"-vaihe aina kun pitäisi jotain tehdä / mennä.
Mun kaverin lapsella on myös aika hauska ” itseni” -vaihe. Mitä syöt? Syön itseni. Kenen kanssa tahtoisin leikkiä? Olen mieluiten itseni kanssa tai leikin itseni kanssa. Mitä jäätelöä ottaisit? Ei kiitos, otan itseni… :D:D
Niiiiiin tuttua! Ärrinmurrin…se vessapaperi onkin tosiaan ihmejuttu, aina jaksaa innostaa yhtä paljon! Meidän tyttö kävelee jo ja kiipeilee koko ajan, ei yhtään silmisä pysty päästämään, kun ei tiedä mistä löytää… astiapyyhe olis minusta kans kiva pitää uunin edessä, mutta useimmiten se löytyy lattalta milloin mistäkin… hmm. Ihanaa! Jatkuvan kaaoksen kestäminen ottaa välillä koville, onneksi yöllä on hetken tavarat paikoillaan. :D
Joo, illalla on ehdottomasti laitettava kaikki paikalleen, että voi hetken fiilistellä millaiselta (miten harmoniselta?) kämpässä voisi mahdollisesti näyttää, jos tavarat olisivat omilla paikoillaan… :)
Musta tuntuu, että meidän tytöllä on ollut tää vaihe jo kahdeksan kuukautta, just itkin miehellä, että siivoaminen on ihan mahdotonta. Kiipeilyhän vie tänkin vaiheen ihan uusille ulottuvuuksille…
Voin kuvitella! S kiipeilee vasta esim. tiskikoneeseen :S
on noi Marimekon kuosit vaan ihania! :-)
On toki <3
Myös äidin sisustuslehtien repiminen suikaleiksi on aivan parasta erään herra 1v 2kk mielestä meillä. Vessapaperia ei ole pidetty telineessään sen jälkeen kun Jamppa täytti 9 kuukautta. Huokaus. Ehkä vielä joskus.
Joo joskus ehdottomasti ja sit jos perhe kasvaa niiin… ”Tää on TAAS niin tätä” :D
Samassa vaiheessa ollaan. Ruuvasin jo osan vetimistä irti, hermot meni. Meillä on myös ”heitän kaiken lattialle” -kausi. Lelulaatikkoakin pengotaan niin innolla, että kamat lentää kaaressa olan yli, mikä on aika ikävää jossain perhekerhossa kun muut lapset saa lelusateen niskaansa.
Haha! Ylävitonen!?
Meillä ihan sama vaihe täällä. Juuri tänään kirosin kun keräsin revittyä vessapaperia, pyykkinarulta alas revittyjä vaatteita ja ihan vaan leluja ympäri kämppää… ihan kuin loisi lunta lumisateessa:)
Haha! Pyykkien ripustaminen on kyllä ihan turhaa, jos ne on pikku-taaperon saatavilla! Sama olisi heittää suoraan puhtaat pyykit lattialle :P
Tsemppiä!
Meillä Ikean lukot osoittautuivat ihan must-jutuksi, kun lapsi punki joka kaappiin ja laatikkoon – myös jääkaappiin ja pakastimeen. Koin myös helpommaksi iskeä kylppärin/vessan oveen lukon, jotta olisi edes yksi paikka, jota ei tarvitse koko ajan vahdata.
Tunnen sympatiaa sinua kohtaan, koska olen aina innolla lukenut siivouspostauksiasi… Minulle oli ainakin kova paikka se, että kotia oli tosi vaikeaa pitää siistinä, kun lapsi vetää kaikki tavarat lattialle. Mietin kirjahyllystäkin luopumista, vaikka olisihan se ollut hieman hassua, jos äidinkielenopettajalla ei olisi kirjahyllyä, heh. Oli aika tuskaista, kun järjestelin monta kertaa päivässä kirjoja, ja osa niistä kärsi tosi paljon repimisestä ja pudottamisesta. Lopulta päädyin hankkimaan Expedit-hyllyyn alimpiin tasoihin siistit laatikot, joihin siirsin kirjat odottamaan seesteisempiä aikoja – saa nähdä, koittaako niitä koskaan :D
Ihanan blogin löysin! Täydellistä :)