Eilen jo päätettiin, että tänään lähdetään Ideaparkkiin, vaikka mikä olisi! Ystävälläni Hennalla oli missiona löytää uusi mekko itselleen ja minä halusin vaihtelua kotona olemiseen. Heti aamulla silmät auki saatuamme aloimme touhuamaan lähtöä.
Perillä auto parkissa ja nakerot ulos, mars! Matkassa oli vain meidän tuplarattaat, joten Rebsu oli jalkamiehenä – tyttönä.
Rebe sai ostaa mummulta saamallaan ”shoppailurahalla” ihan mitä itse halusi. Hän halusi sitten tuon kissanaamion ja suuria neonpinkkejä ruusupinnejä.
Tässä kuvassa vallitseva tilanne oli pitkän työn tulos.
Kummalla on coolimman värinen lusikka?
Meillä on noh, aika värikäs reissu. Kiitos ja anteeksi vain kaikille kanssa shoppailijoille. Onneksi kamuni löysi mekon, se oli kuitenkin se reissun tarkoitus. Epäilen, että saimme Coyoteen porttikiellon, sillä jätimme niin järkyttävään kuntoon pöytämme, koska kaksi ihastuttavaa väsynyttä nakeroa huusi kurkkusuorana duetossa, kun maksoimme ruokiamme. Rebekka näytti myös tyylikkäästi Polarn O. Pyretillä kuinka temperamenttinen voi pieni tyttö ollakaan… Ostin myös kaikenlaista pientä ja tarpeellista kivaa itselleni, kuten vaikka missoni-henkiset bikinit… :P Joskus ei kaikki mikään mene ihan suunnitelmien mukaan. Toisaalta kaikenlaiset suunnitelmat kannattaa unohtaa kun on kyse pienistä lapsista. Tuleeko teillä mieleen mitään kokemianne kaaoksen täytteisiä shoppailureissuja? Itkettikö vai naurattiko? Mitä tapahtui?
-Maj
Reilu kymmenen vuotta sitten, kun pikkusiskoni oli vielä vauva ja itse olin yhdeksän vuoden ikäinen, unohdimme pikkusiskoni vaateliikkeeseen. Olimme hirveällä kiireellä katselemassa äidilleni vaatteita ristiäisiin ja oli äitini laskenut kantokopan hetkeksi lattialle ja kappas vain, kaiken sähläyksen keskellä hiljaa nukkuva neiti unohtui sinne. Olimme jo autolla, joka kylläkin sijaitsi aivan liikkeen ulkopuolella, kun äitini tajusi että nyt uupuu jotain. Ei muuta kuin nolona takaisin liikeeseen, että hei hups unohdin lapseni tänne. En usko, että tämä reissu ketään kuitenkaan itketti, mutta jälkeenpäin hyvät naurut olemme saaneet! Tämä ei ehkä ole niitä kaaoksen täyteisiä shoppailureissuja, mutta mieleenpainuva tapaus kylläkin!
Itse en ole juurikaan lasten kanssa uskaltautunut shoppailemaan, mutta ystäväni lähti kerran ostamaan housuja mukanaan vilkas pikkuinen poika. Kun he lopulta päätyivät sovituskoppiin ja ystäväni oli saanut omat housut pois jalasta, päätti poika lähteä tutkimaan paikkoja ja ryömi sovituskopin verhon alta pois. Tuli sitten vähän kiire laittaa housut takaisin ja lähteä etsimään poikaa :)
Voi että Rebsu on jo iso likka. Ihan vastahan se oli niiiiiiin pittunen :)
Aivan ihanat vaatteet Rebekalla..tykkään ihan hirmuisesti beigen ja tuollaisen turkoosi-valkoisen raidan sekoituksesta. :):)
Terkuin Heidi
Minusta tuntuu 3,5 kuukauden ikäisen ukkelini kanssa shoppaillessa, etten enää muista, mitä tulin hakemaan. Ihan toivotonta touhua siis – pyörin kaupungilla kuin joku pöllö :D Ihan sama olisi, kävisikö rautakaupassa vai vaateliikkeessä katselemassa, kun en kuitenkaan tajua mitään.
Ihania kuvia! On aika usein meinannu itkettaa shoppailureissulla. Niita itkupotkuraivareita usein tuppaa tulemaan – no, onneksi nyt jo alkanu vahan vahentymaan. Ei mitaan kuin stoalaisesti vaan jatkamaan ostosreissua.
Minä olin eilen 3 vuotiaani kanssa kaupassa ja hän näki karkkihyllyn ja pyysi suklaata. Sanoin tähän että ei tällä kertaa osteta. Lähdin kävelemään eteenpäin ja tyttö jäi paikolleen seisomaan suu mutrussa, yritin houkutella jatkamaan matkaa, mutta tyttö rupesi maahan makaamaan ja itkemään. Menin sitten tytön luokse ja hiljaa sanoin: joku pieni suklaa sitten. Tiedän, väärin toimittu.:D Menin vaan jotenkin ymmälleni ja noloksi ja halusin tilanteen äkkiä olevan ohi.
Kommenttini ei nyt niinkään liity ikimuisoiseen kauppareissuun. Kysyisin teidän turvaistuimesta.. Onko malli sellainen jonka voi myös asentaa selkä menosuuntaan? oliko teillä penkki suoraan käytössä noin vai ekana selkä menosuuntaan? (jos nyt kyseinen malli kyseessä) :) Meillä 10kk tyttö ja sama penkki luulisin, mutta vielä pähkäillään että kumminpäin laitetaan istuin. Kiitos vastauksesta! :)
Noin vuosi sitten esikoiseni (silloin 2,5v) tykkäsi kaupassa juosta minua karkuun, se oli hänestä hauskaa. Sen lisäksi hän aina keräsi hyllyiltä kaikenlaista pikkuostoskärryihin. Lähikauppareissut oli silloin aina hänen perässä juoksemista ja tavaroiden hyllyihin palauttamista, itkupotkuraivareitakin esiintyi aika säännöllisesti. Kaiken lisäksi piti taluttaa vaunuja jossa pikku vauva. Olimme kai tuttu näky kassatädeille. Monen monta kertaa ajattelin kaupasta lähtiessä itku kurkussa että en enää koskaan lähde esikoisen kanssa kauppaan. Nyt vuotta myöhemmin yhteistyö pelaa onneksi paremmin.
Onhan noita kauppa/shoppailureissuja ollut,joilloin ei ole tiennyt itkeäkö vai nauraa! Muistan imettäneeni kumpaakin lastamme kesken shoppailureissujen mm.ikean sänkyosaston nurkassa, mäkin vessassa ja Hm:n pukukopissa ;). Kivempiakin paikkoja olis imettää, mut minkäs teet kun pikkuvauva saa ”tissiähetimullaonnälkä”-huudon päälle ja haluaa mahd.nopeasti helpottaa tilannetta (ja saada vauva hiljaiseksi) :D