Mä lupasin kertoa teille, että onko tämä mun suhteellisen ahkera kuntoiluni tuottanut mitään tulosta, mutta sitä ennen ajattelin palata ajassa taaksepäin ja avata vähän omaa liikuntahistoriaani. Mä en kokenut nuorena olevani mitenkään erityisen liikunnallinen, mutta tarkemmin ajateltuna olinhan minä. Ala-asteella harrastin tanssia, futista ja ratsastusta. Pyöräilin ja juoksentelin joka paikkaan, mutta ei kai lapsi sellaista mitenkään liikuntana ajattele. Yläasteen alussa harrastin edelleen futista, kävin talleilla ja pyöräilin päivittäin muutaman kilometrin matkan kouluun ja takaisin. Lisäksi saatoin pyöräillä tallille 6 km matkan ja tietysti sama toiseen suntaan. Yläasteen puolessa välissä lopetin kaikki harrastukseni (älkää kysykö, en itsekään ymmärrä miksi) enkä tehnyt mitään muutakaan kuin vetelehdin ympäriinsä. Jatkoin samaa rataa ja kului monta vuotta, kunnes yhtäkkiä parikymppisenä huomasin vaatteiden kiristävän ja kuntoni olevan ihan surkea. Aloitin saliharrastuksen, joka vei mut ihan täysin mukanaan, se oli ehdottomasti se mun juttuni. Kävin kuntosalilla ja lenkillä ihan joka päivä. Kosmetologikoulu-aikoina me sportattiin yhdessä kämppiksen kanssa. Kaikki lajit kelpasivat meille, uintia, salia, lenkkiä ja hikisiä jumppatunteja, se oli meidän yhteinen juttumme ja molemipien henkireikä. Koulu-aikoina tapasin Miikan ja hänenkin kanssa me käytiin viikonloppuisin yhdessä salilla ja lenkillä. Kun sain tietää olevani raskaana (2009) jatkoin edelleen liikkumistani, kunnes yhden lenkin jälkeen juoksinkin suoraan oksentamaan. Siitä sitten alkoi voimakas raskauspahoinvointi, jouduin pitämään taukoa ihan kaikesta. Ensimmäisen kolmanneksen voin siis tosi pahoin ja olin siitä aivan ymmälläni. Lopulta pahoinvoinnin väistyessä pystyin aloittamaan kuntoilut uudelleen ja olinkin vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä nostelemassa käsipainoja :P
Ensimmäisestä raskaudesta kerrytin 12 kiloa, mutta tästä edellisestä kiloja kertyikin reippaammin, muistaakseni jotain 18.
2010 syntyi Rebekka ja kilot jäivät laitokselle. Läheisen ihmisen sairastaminen, imetys ja valvominen ottivat voimille ja painoa lähti ehkä vähän liikaakin. Tein lähinnä vaunulenkkejä ja yritin syödä mahdollisimman paljon, muistan että äitini oli kysellyt Miikalta, että syönkö minä mitään. Myöhemmin lomaillessani vanhempieni luona hän todisti minun syövän kahdenkin ihmisen edestä, mutta sekään ei meinannut riittää.
Rebekan ollessa vähän vajaan vuoden ikäinen aloitin kuntoilun uudestaan, halusin saada riutuneeseen kroppaani lihasta. Personal Trainerini Mikon kanssa me tehtiin kovasti töitä koko kevään ajan ja tulokset alkoivat näkymään yllättävän nopeasti. Päästessäni vihdoinkin balanssiin ja liikunnan makuun totesin olevani taas raskaana. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa niin vointini olikin siinämäärin surkea, että liikunta ei käväissyt mielessänikään. HYI, puistattaa ajattellessani sitä aikaa, yritin vaan selvitä päivistä, lähinnä oksetti ja itketti. Toivuttuani pahoinvoinnista kävin töissä, kirjoitin blogia ja olin perheen kanssa. Ylimääräistä aikaa ei juuri ollut, mutta eipä tainnut olla mielenkiintoa liikkumiseenkaan. Samuel syntyi viime keväänä ja loputhan te varmasti muistattekin. Raskauskilot tipahtelivat jälleen itsestään pois, mutta koko kroppani oli ihan pullataikinaa, muovailuvahaa, tyhjentynyt ilmapallo. Tapasin maailman ihanimman PT:ni Anun viime lokakuussa, tein päätöksen aloittaa liikkumisen ja laittaa ruokavalion remonttiin. Lokakuun viimeisenä päivänä olin kuntotestissä ja vatsalihakseni olivat (ylläriylläri) surkeimassa mahdollisessa kunnossa, testitulos oli puhdas 0.
Huh, jaksoittekohan lukea tämän kokonaan? Toivottavasti, sillä seuraavassa postauksessa kerron tästä about neljän kuukauden treenijaksostani ja samalla niistä saavutetuista tuloksistakin.
-Maj
Mukava seurata sun edistymistä. Itsellä on vähän vastaava kuntoprojekti menossa kahden lapsen jälkeen ja on ihana nähdä, kun työ alkaa tuottaa tulosta. Tsemppiä!
Kun jaksaa vaan tehdä, niin tapahtuu kyllä. Hitaasti, mutta varmasti :)
Helposti jaksoin lukea ja innolla odotan seuraavaa postausta! Sul on käyny hyvä tuuri noiden raskauskilojen suhteen. Varmaan piristävää alottaa heti kiinteytys, ku alkaa laihduttaa sitä +15kg ylipainoo :D Ja aivan ihanat noi masukuvat, voi että :)
Niin, siinä mielessä kyllä juu :)
Näitä sporttipostauksia on kiva lukea (kuten kyllä muitakin), joten seuraavaa odotan jo mielenkiinnolla. Samojen tavotteiden kanssa täällä painitaan …ei ne raskauskilot (niitä ei ole), mutta metsästyksessä on se hyvä kunto ja kiinteä kroppa, joka oli ennen raskautta. Ihanaa, kun pitenevät päivät houkuttelevat lenkkeilemään :) Mukavia treenihetkiä!
Totta, mäkin oon nyt innostunut just lenkkeilystä… Lauantait on ihana aloittaa lenkillä, sit vasta aamiaiselle <3
Kiitos tästä postauksesta! Mulla on nyt toisen lapsen syntymän jälkeen kroppa myös pullataikinaa, vaikka raskauskilot (n. 20kg) ovatkin lähteneet ihan itsestään. Yritän mahdollisuuksien mukaan lenkkeillä ja käydä salilla, vaikka yritän tästä ”pullatakinast”a olla ottamatta stressiä…
Mutta mielenkiinnolla odotan seuraavaa postaustasi aiheesta :-)
Moikka Else! Niimpäniiin, ei kannata stressaa, se ei kuiteskaan auta mittää :) Toivottavasti tuo toinenkin postaus jaksoi kiinnostaa?
Tyhjä ilmapallo+ pullataikina-ilmiöt kuulostavat niin tutulta. Itsekin aloitin kuntoiluprojektin ihan viime viikkojen aikana. Ja maltti on minulle vieras käsite. Kaikki pitäisi saada heti nyt ja alkutahti on aivan liian rankka.. Kädet huutavat hoosiannaa, mutta kyllä se tästä.
Joten käyn hakemassa vertaistukea blogistasi. :)
Aurinkoista kevättä ja stemppiä treeneihin. :)
Älä nyt polta itseäsi ihan loppuun alkumetreillä, ethän? Kesään on vielä aikaa :)
Hei, kiva postaus ja varmasti se seuraavakin! Erityisesti kiinnostaa kuulla miten kuntosaliharjoittelu on sujunut? Sillä kai saa parhaiten tuloksia aikaan? Mutta vauhdikas liikunta on jotenkin mielekkäämpää! Täällä on vähän sama tilanne, raskauskilot on kaikonneet ja vähän enemmänkin, mutta kroppa ja erityisesti vatsanseutu on ”löllö”, salille pitäisi siis vääntäytyä :)
No mun mielestä tulokset tulee parhaiten kun tuntee ja tietää tehneensä jotain, mutta se on vain mun mielipide. Sali + hölkkälenkki + joku muu esim. just kahvakuulatreeni tai crosstraining-henkinen harjoittelu, jossa mennään sykkeet katossa toimii mulla kyllä parhaiten :)
Helposti jaksoi lukea, hyvä postaus!:) Olen myös kahden pienen lapsen äiti, raskauskilot jäi laitokselle, mutta on vartalo silti muuttunut. Juurikin ”löystynyt” ja ainakin lantio hieman leventynyt, mikä ei sinällään haitaa, ennen olin ehkä turhankin kapea, mun mielestä vartalo saa olla naisellinen.:) mutta haluaisin olla kiinteämpi, jenkkikset on mun vihollinen.:D sinne valahtaa aina ekana kaikki ylimääränen.
Haha, mulla valahtaa siitä vielä hiukan alaspäin :DD Kiitos ihanan piristävästä kommentistasi :)
Mulla on itellä kans just tollanen pullataikina, muovailuvaha, tyhjentynyt ilmapallo -olo. Kovin saamaton oon liikunnan suhteen ollut, mutta välillä iskee innostus ja oon saanut ihan mukavasti painoa putoamaan. Kiinteytystä tää mun vartalo enempi tarvisi ja sen suhteen pitäs nyt tehdä jotain!
Mä lähetän täältä kauheesti tsemppiä, ehkä nyt keväällä on hyvä hetki innostua pitämään itsestään huolta? :)
Innolla odotan seuraavaa postausta!
Täällä synnytys lähenee, ja raskausaikana on tuo liikunta jäänyt lähes kokonaan. Kivaa kuulla kokemuksia miten saada vartalonsa takaisin.
Niin, no siihen on paljon vastauksia… luulisin :)
Jaksoin hyvin lukea loppuun :) Tosi kivaa vertaistukea taas kun olen samanlaisessa tilanteessa itsekin. Kahden lapsen jälkeen yritän nyt taas saada itseni parempaan kuntoon. Mullakin oli molempien raskauksien ekat 3 kk rajua pahoinvointia ja yritin vaan jotenkin jaksaa aamusta iltaan. Se oli ihan kamalaa. Molempien pienten kanssa on kertynyt univelkaa tosi paljon, mutta nyt kun kuopus on jo reilun vuoden ikäinen olen jaksannut taas kuntoilla säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tuntuu mahtavalta että nyt 3 kk kuntoilun jälkeen jo jaksaa ryhmäliikuntatunneilla tosi hyvin. Itsellänikin lähti raskauksien jälkeen kilot itsestään mutta huolimatta siitä että olen hoikka kyllä paikat ”roikkuu” omituisesti ja asia on kaukana kiinteästä ja terveen näköisestä vartalosta. Sitä kiinteyttä ja voimaa nyt taas haen… ja onpa mukava taas kuntoilla. Ymmärrän taas miten tärkeä osa minua se on.
Niin, on todella mukava kuntoilla! Oikeastaan sitä oikein odottaa kun lasten kanssa päivät, luulisin, että kotiäideillä olis just paras motivaatio :D Ps. Tiedän miltä tuntuu kun paikat roikkuu :D Paljon olis vielä tehtävä duunia peppusektorilla :D
Mä voin pahoin koko raskauden ajan, oksensin vielä samana aamuna kun lähdin synnyttämään. Se kyllä vie hohdon kaikesta. Jokainen hetki piti suunnitella niin, että tietyin väliajoin voi käydä vessassa. Koulusta ei voinu mennä suoraan kauppaan, vaan homma hoidettiin kodin kautta.
Salikortin hankin noin 2 kk lapsen syntymän jälkeen, samoin alotin juoksemisen. Nyt on taas jääny vähän vähemmälle, mutta kovasti täälläki yritetään :)
Laura, saat ihan kaikki sympatiani ton pahoinvointi-jutun kanssa, aikamoista olet kestänyt… HUH! Kaikki pisteet sulle ja palkintokin taitaa olla maailman paras!
Ja ainiin… Juoksua kannataisi välttää vähän pidemmän aikaa kuin 2 kktta :) Mulle on kerrottu näin, mutta toki kaikki tavallaan jne..
Kuulostaa erittäin tutulle! Kilot kyllä on karisseet, mutta mikä tää maha oikein on?!?? ;) Pitäisi oikeasti aloittaa kunnon kuntoilut, mutta hieman asettaa haastetta tämä syrjäseudulla asuminen josta ohjattuihin (mun juttu!!) tunteihin on matkaa, ja kotona pötköttää tissiriippana (ja 2,5 vuotias). Tänään tunsin kuntoilevani kun kävin ”lenkikllä”, edessä vaunut ja perässä pulkassa 14 kilon puntti ;)
Nyt et sä pelkästään tuntenut kuntoilevasi, sillä kyllähän toi ihan treenistä käy ;)
Olis kiva saada jotain käytännön liikuntaohjeita. Esim. jotain mitä voi tehdä kotona? Teetko lihaskuntoa kotona vai vaan salilla?
Mulla on meneillään laihisprojekti juurikin raskauksien jälkeen, mutta tarkoitus olisi päästä mahdollisimman hyvään kuntoon myös. Vinkkejä?
beautyismytreasure@blogspot.fi
En tee ollenkaan treeniä kotona, se ei vaan sovi mulle. Laihisprojektiin vinkkejä… Hmm. Helposti se tulee, mutta hitaasti lähtee, eikä oikoteitä ole. Lenkkipolkuja tarpomaan tai jumppaan/salille/uimaan mikä nyt mieluisimmilta tuntuu. Ruokavaliolla on painonpudotuksessa paljon suurempi merkitys, mitä liikunnalla. Jotkut sanoo, että ruoka vaikuttaa 80% ja liikunta 20%.
Ihanaa kun kirjoitit vauvamasuista! Itse odotan parhaillaan toista lastani. Tarinasi on ollut Rebekan kohdalla aivan samanlainen kuin minulla. Imetys vei minusta kaiken, niin läskit kuin lihaksetkin. Nyt toisen raskauden myötä olen lihonnut paljon enemmän kuin edellisessä raskaudessa. Kovasti mietityttää lähtevätkö raskauskilot yhtä hyvin pois kuin esikoisen kohdalla, kun nyt massaa on paljon enemmän? Sinulta ne ovat ainakin lähteneet samalla tavalla kuin rebekan jälkeen..toivottavasti oma kohtaloni on sama.
Veikkaan tosin myös, että kun iho venyy toistamiseen, on kiinteytyksen eteen tehtävä enemmän töitä. Kirjoittelehan siis jatkossakin kuntoiluistasi ja siitä miten kroppasi muuttuu. Ehkäpä voisin sitten synnytyksen jälkeen astella sinun jalan jälkiäsi ja toimia samoin :)
Kiitos kivasta blogista. Olen ollut mukana lukemassa monta vuotta ja on kiva lukea arjestanne kun oma tilanne on melko sama. :) plus että täältä löytyy toinen jonka jalasta voi bongata useammin verkkarit kuin farkut ;)
Tsemppiä treenailuihin! :)
Heidi
No raskauskilojen lähteminen on varmaan toisenkin lapsen kohdalla yksilöllistä. Mulla tuli kakkosesta painoa enemmän ja se myös lähti vähän hitaammin, en missään kohtaan laihtunut liikaa. Lyhyen ajan sisällä kaksi raskaustta tekee kyllä tehtävänsä, joten kiinteytyksen kanssa on tosi paljon enemmän töitä. kaksi kertaa erilleen venyneet vatsalihakset ovat eri asia kuin vain kerran venähtäneet ;) Varmasti joillain voi olla toisenlaisia kokemuksia, mutta puhun siis vain omistani :)
Ihana kuulla, että olet jaksanut lukea sepustuksiani -ja vielä niin kauan. Miksipäs sitä nyt farkkuja käyttäisi, jos vain poistuu kotoaan maksimissaa leikkipuistoon! Halauksia ja nauti raskaudesta siinä määrin kuin voit, kaikki on erilaista toisella kierroksella vai mitä?
-Maj
Tämä postaus tuli kyllä ihan tilauksesta! Juuri eilen mietin, että mitenhän treenasit raskauksiesi aikana ja niiden jälkeen. :) Oma eka raskauskolmannes ohi ja treeniasiat mietityttää, kiva kuulla toisenkin kokemuksia!
No ihan mahtava kyllä kuulla, jes :)
Ihana kirjoitus ja ihana blogi! Kaikkea hyv teidän perheelle, oot super kaunis!
Voi kiitos <3
Tosi hyvä postaus!
JE! Kiitti Emma :)
Moi. Mun silmään näytät aina niin hyvälle! Mutta itsehän sen tietää ja fiiliksen tuntee, missä mennään. Mahtavaa, että on mahdollisuus saada vielä pt:kin mukaan treeneihin :) Etkö treenaa enää toisen pt:n kanssa lainkaan?
voi, mikä ihana Siru, en kestä. Treenaan vain Anun kanssa :)
Hyvä postaus !Kiitos Ponchosta tähän olotilaan sopii hyvin :) Milloin sulla helpotti tuo pahoinvointi?
Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa, puolessa välissä oli jo hyvä olla :)
Oliko muuten sille sun aikoinaan tuunaamalle vauvan kehdolle/sängylle käyttöä? Tai oliko se näppärä ensimmäisten parin kuukauden ajan? Nykyäänhän teidän poika tuskin siihen edes mahtuu… ;) Mietin vaan, että pitäiskö hankkia vastaava tai tilata netistä lainaan vaavisänky.
Joo, oli sille käyttöä, siinä oli rullat alla niin sitä tuli liikuteltua huoneesta toiseen :) Mun mielestä me laitettiin se sit pois, kun poika oli about 5 kk:tta :) Sellainen keinuteltava kehto on varmasti tosi näppärä, tsekkaa niitä?
Todella mielenkiintoinen postaus ja innolla odotan tulevaa postausta! Tulevana kätilönä teen luokkkakaverini kanssa opinnäytetyötä raskauden ja synnytyksen vaikutuksesta tuki- ja liikuntaelimistöön, joten aihe kiinnostaa senkin vuoksi :)
Noni eli ammattillisessa mielessä kiinnostava postaus? Hih :))
Kiinnostava aihe! Samat tarinat aika pitkälle kuin sinullakin, toisessa raskaudessa liikunta jäi kokonaan pois jatkuvan oksentelun/pahoinvoinnin ja supistelun takia, jouduin jäämään töistäkin pois jossain H27 viikolla. Nyt vasta olen saanut inspistä kuntoiluun ja kroppa pitäisi saada kiinteämmäksi, lapset ovat 4v ja 1v. Jatkuva univelka vie mehut…meidän pienimmäin on TODELLA herkkäuninen ja heräilee usemman kerran yössä, nyt on onneksi alkanut helpottaa niin saa itsekin enemmän irti itsestään. Olen nyt superdieetillä ja tänään sinnillä vedin tunnin lenkin, 1v.rattaissa ja 14kg punnus pulkassa. :) Rasva palaa…huhhuh! Mielenkiinnolla odotan jatkoa aiheellle…
Sinun blogisi on suosikkejani, jatka samaan malliin! :)
Kiitos Ihana! Hirmuisesti tsemppiä kuntoiluihin ja nukkumisiin, tiedän mitä univelka voi pahimmillaan aiheuttaa ja olla… Se on tosi rankkaa :/
Waudevau!
Hot mama! :) Aivan älyttömän nopeesti toi sun masu on kyllä menny timmimmäksi. Tsemppiä tuleviin reeneihin!
Turvottaako sulla ikinä? Syötkö pieniä annoksia päivässä?
Itellä maha huutaa tälläkin hetkellä hoosiannaa ja on aivan hirrrween turvonnu :((
http://lounatuulta.blogspot.fi/