Eilen näin muutamia teistä Bik Bokissa, siellä oli koko päivän kovasti kuhinaa, iloisia kohtaamisia ja aurinkoisia shoppailijoita. Kiitos kaikille, jotka pyörähtivät paikan päällä, oli ihana nähdä. ”Työaikani” ulkopuolella oli pari kohtaamista, joista yksi jäi erityisesti mieleeni ja kun vain ajattelenkaan sitä, kyyneleet nousevat silmiini. Joskus sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi, sillä olisin halunnut kovasti auttaa, mutta mitään en voi tehdä. Luetkohan tämän? Toivon sinulle koko sydämestäni kaikkea hyvää ja lupaathan uskoa, että tunnelin päässä on valoa näkyvissä. Ajattele, mitä kaikkea elämällä on tarjota sinulle ja mitä voisitkaan vielä kokea.
Tyttäreni laulaa jatkuvasti ”Tassuni tietävät sen, yksin et voi olla onnellinen…” Se on pätkä jostain jonkun hölmön piirretyn tunnarista, mutta ajattelen, että se on omalla kohdallani ihan totta. Lupaan pysähtyä, olla kiitollinen näistä kahdesta pienestä ja kaikesta rakkaudesta, mitä minun ympärilläni on. Viettäkää ihana sunnuntai <3
-Maj
Aurinkoista sunnuntaita teille, koko perheelle! Ihana kuva Samuelista, villiviikarin näköä:)
maj pakko kysyä neuvoa, poikamme ovat saman ikäisiä. kuinka saat helposti vaihdettu sampalle vaipan, siis niin yksinkertaista mutta niin hankalaa. poika inhoo olla hoitopöydällä ja nousee istumaan ennen vaipan saantia kiinni. tietty varmasti nämä housuvaipat olisivat helpompia, mutta mun poikani ei vielä osaa täysin seistä. sitten ihan uteliaisuutta kysyn kun en muista koskaan nähneeni kuvissasi hoitopöytää??, oletko koskaan käyttänyt vai oletko aina ”lennosta” vaihtanut vaipan?
Pakko vastata, vaikka et muilta kysynytkään =) Suosittelen kyllä housuvaippoja, meillä poika siirtyi niihin juuri tuosta syystä ettei teippivaippojen pukeminen enää onnistunut. Lapsen ei tarvitse osata seistä, kyllä vaipan saa päälle esim. silleen, että nostat toisella kädellä kainaloiden alta ylös ikäänkuin seisomaan ja sit vaan vedät vaipan ylös (sitä ennen tietty pujotat istuen polvien yli).
hei kiitos, pakko siirtyä niihin :) tulee sen verran kovia potkuja rinnoille ja massuun muuten
Meillä lauletaan usein ”arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka
Meillä lauletaan usein ”arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka paljon sua rakastankaan?” On nuo lastenohjelmien tunnarit joskus aika symppiksiäkin! :’)
Me nähtiin mieheni kanssa sut Bik Bokissa lauantaina, kysyit vieläpä meiltä tarvitaanko apua :) Oot kyllä tosi kaunis ! Ja ihana blogi!
Oliko sulla täällä tammikuussa kysymyspostaus? Vastaukset meni ohi, millä hakusanalla löydän?
Hei toi Bik Bok… Näin mainoksen että se on tulossa Hyvinkäälle Willaan ja ennen näitä sun aiheeseen liittyviä postauksia luulin, että se on joku KIRJAKAUPPA :D Mutta miten se sit lausutaan, mä ajattelin sen heti ruotsiks mutta onko se sit vaan ”bikbok”?
Tulee aina niin hyvä fiilis näistä sun postauksista – niin aitoja ja onnellisia. Kiitos :-)
On totta, että perhettä pitäis osata arvostaa enemmän ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä <3
KIITOS tästä, ressin ja huolien keskellä jo otsikko sykähdytti. Ihanaa lukea blogiasi ja saada muistutuksia näistä onnellisista arkisista hetkistä, joita välillä tulee itse pidettyä liian itsestäänselvyyksinä.
Heips, onko toi teidän sohva Ikean Karlstad? :) kovasti siltä ainakin näyttäis!
Ps. Vaikkei sinun vikasi olekaan niin ärsyttää niin suunnattomasti kun enään ID:n uudistuksen jälkeen ei ole päässyt kirjautumaan vanhalla tutulla profiililla ja kommentoimaan nimimerkillä… :o laitoin tästä kyllä jo ID:lle palautetta ja sieltä vastasivat että palautteeni oli oivallinen ja asia onkin heidän kehityslistallaan. Mutta murr, en vaan ymmärrä miten se on voitu jättää uudistuksen tiimellyksessä pois! :DD ihan päätöntä mun mielestä -niinkun tää kommenttikin nyt…
Ihanat nuo sun sukkikset, mistä oot löytänyt? Lindexiltä joskus vastaavat ostin, pitääkin kaivaa esille :)
Hei,
Blogisi on ihana :) Pakko kysyä mistä tuo raidallinen harmaa teeppari on hankittu? On niin hieno :)
Moikka Maj! Kyllähän meikä täällä itku kurkussa luki tämän sun postauksen. Oli mahtavaa nähdä sut ja saada jutella sun kanssa. Ja vaikka susta tuntuikin ettet pystynyt auttamaan mua niin voin koko sydämestäni sanoa että se että sä välitit jutella mun kanssa etkä tuominnut mua mitenkään ja kunnioitit mua kuin ns normaalia ihmistä ja se että sie oikeesti välitit oli mulle maapallon kokoinen juttu! Siitä oli/on PALJON apua! Ja tarkotus ei tosiaan ollut huolestuttaa sua, oli vaan pakko tulla sanomaan että ilahdutit suuresti mun huumeiden täyteistä lauantai aamuani! Sulla on kaunis sydän. -johanna
Onp tosissaan ihania pieniä <3 Mun nuorimmaiseni on suunnilleen sun tyttäresi ikäinen ja joka ilta suorastaan toivon että älä kasva, älä kasva, niin rakkaita ja hellyttäviä on tällaisen kolmevuotiaan höpötykset! ( vaikka uhmapäivinä tietty tuntuu, että eikö tää siis ikinä kasva!)
Olen pitkään lukenut blogiasi, mutta ollut laiska kommentoija. Tunnen jotain hauskaa hengenheimolaisuutta, itsekin kun olen samoilta kulmilta kotoisin kuin sinä mutta myöhemmin muuttanut etelämmäs!
Sulla on muuten tosi kiva ja raikas sisustustyyli myös, käyhän kurkkaamassa meillekin, jos ehdit :)
http://www.talosanomat.fi/valkoinen-aurora/
Jenni