Heissan, mä oon yrittänyt parhaani mukaan olla tekemättä mitään koko viikonlopun, ihan myös terveydenhoitoalan ammattilaisten suosituksestakin. Joku siellä tarkkana kommentoikin, että menisin lääkäriin, kun vaan valitan täällä blogissani väsymystä. ”Ei se kotiäitiys niin rankkaa ole” ja niin mä sitten meninkin, mutta vasta sitten kun huimauskohtauksia tuli paljon ja aloin oksentamaan. Kaikki on mennyt onneksi ohi pelkästään sillä minkä minä heikosti osaan, lepäämällä ja olemalla tekemättä mitään. Olen silti varmuuden vuoksi menossa tutkituttamaan itseäni vielä lisää, koska huimauksen tunteet ovat vähintäänkin omituisia, ei sellaisia mitä yleensä saan matalasta verenpaineesta johtuen.
Joidenkin ihmisten on vaikea tarttua tuumasta toimeen, toisten on vaikea lopettaa sitä toimimista. Kun on paljon kaikkea meneillään, niin se touhu jää yksinkertaisesti välillä päälle. Mun on tosi vaikea yleensäkin olla aloillani täällä kotona, siis ihan oikeasti. Lapset toki pitävät päivän liikkeessä, mutta en lepää illalla lasten nukkuessa, en heidän päiväuniaikaan ja viikonloppuisinkin koitan olla mahdollisimman tehokas. Pidän tosi paljon kotona touhuamisesta, kuntoilusta ja tästä blogistani, siksi on vaikeaa olla tekemättä niitä, vaikka sitten yöunien kustannuksilla.
Kaikki alkoi jo pari viikkoa sitten kun ruoka ei ehkä maistunut ihan niin hyvin kuin normaalisti ja välillä huippasi eli maailma pyöri ympyrää päässäni about 5-10 sekuntia. Pääsiäisenä pääsimme lepäämään, mutta päätäni särki aivan tolkuttomasti kun tulimme kotiin. Toki kävi myös niin, että pääsiäisenä lapset nukkuivat huonosti, touhotimme paljon kaikenlaista ja ajomatkat olivat välillä rankkoja, mutta silti ”mua väsyttää vaan” ajattelin. Torstai-perjantai yönä alkoi huimaamaan todenteolla ja heräsin täydestä unestakin oksentamaan pari kertaa. Perjantaina olinkin niin huonossa jamassa, etten juuri ollut jalkeilla vaan nukuin, nukuin ja nukuin. Se tuntui oikeasti auttavan.
Eilen tunsin saavani voimani takaisin ja tänään olen jo tosi hyvässä kunnossa. Me ollaan otettu ihan rennosti, pötkötelty ja himailtu kotona vaan. Päivän leppoinen toimintahetki oli se kun kiinnitimme koko joukon voimin sitä Finnish Design Shopista tilattua Ferm Livingin liitutaulutarraa seinään.
To Do -listallani lukee ”ota iisisti ja älä tee mitään” :) Paljon saivat lapset pienestä asiasta taas touhua ja iloa aikaan.
En kertonut tästä uupumisestani (mikäli se sitä on) sen takia, että tarvisin sääliä tai tsemppiä. Ajattelin, että ehkä jollain teistä voi olla vastaavia tuntemuksia ja tunnistatte oireet itsestänne? Mielelläni kuulen, miten rauhoittuminen teiltä onnistuu? Toivottavasti ehkä joku samantyyppinen ihminen tajuaa tämän lukiessaan myös koittaa rauhoittaa tahtia, ennenkuin tapahtuu mitään ikävää. Se ei nimittäin aina ole kovin helppoa. Itse puren hammasta etten alkanut tänään pesemään lattioita tai häärämään jotain muuta yhtä ”tärkeää”.
Onnellisuutta päiviinne,
Maj
Mun täytyy kyllä todeta, että äippäloma sekä meditaatio on rauhoittanut mua ihan hirmuisesti:D ja lepo on auttanut ihan fyysisiinkin oireisiin kuten huimaukseen ja sykkeen nousuun pienimmästäkin ponnistuksesta..tsemppiä ihan hirmuisesti lepäilylle!!:) jossain vaiheessa voit ruveta jopa nauttimaan siitä<3
Ihanaa kevättä ja parempia oloja!!:)
Mä olen todella huono rentoutumaan. Joka kerta, kun yritän olla tekemättä mitään, mieleeni tulee sata asiaa, mitä pitäisi tehdä just nyt. Mulla on niin paljon kaikkea tekemistä – työ, opiskelu, häiden suunnittelu ja vielä pitäisi kotityötkin tehdä. Arki on usein tosi kiireistä. Parhaiten irti pääsee, kun näkee ystäviä ja käy treenaamassa. Ja onneksi on mitä ihanin tuleva aviomies, joka auttaa parhaansa mukaan! :)
Tän kaiken kiireen seurauksena oon alkanut pohtimaan, että mitä sitten tapahtuu, kun kiire loppuu. Syksyllä koittaa vuoden opintovapaa töistä ja täytyy sanoa, että on aika sekavat fiilikset miettiessäni, että mitä kaikella ajalla teen. Syksyllä mulla ei oo muuta kuin opinnot jäljellä kaikista asioista, mitä on nyt. Pelottavaa, että ei osaa rentoutua ja nauttia siitä, että saa vain olla. Mutta täytyy opetella pois suorittamisesta.
Pakko kommentoida kun mullakin oli pari kuukautta sitten ihmeellistä pahoinvointia ja huimausta! Lääkäri totesi mulle, että pienten lasten äideillä tuo on ihan normaalia. Että kuulemma on niin väsynyt ja raskas elämänvaihe että erittäin yleistä tollanen pyörryttäminen ja huimaus :D just joo! Ei nyt ihan mun mielestä kyllä ollut normaalia, että pystyasennossa huimas vähän väliä ja pelkäsin että pyörryn.
Kuulosta kyllä ikävältä tuollaiset oireet :/ Toivotaan että on ”vain” tosiaan sitä uupumusta ja menee levolla kokonaan ohi. Itse onneksi osaan ottaa rennosti vähän turhankin hyvin. Käy yleensä niin päin että on huono fiilis kun ei mitään ole saanut aikaiseksi. Välillä tulee puuhakohtauksia jolloin mennään eikä meinata monta päivää mutta itsellä se onneksi on ohimenevää. :D Hurjasti tsemppiä lepäämisen opetteluun sinulle! Koita vaikka yksi päivä viikossa pitää sellainen löhöpäivä milloin ei tee oikeastaan mitään, vaikka edes jokusen viikon ajan. Josko sitä siten vaikka oppisi sitten niin sanotusti himmaamaan vähän. :) Hyvää kevään jatkoa koko teidän perheelle ja kiitokset ihanasta blogista :)
Oletko varma, ettet kärsi ”tension neckistä” eli jännitysniskasta ? Tuli vain mieleeni, jos sinulla särkee päätä, huimaa ja oksettaa. Itse kärsin niskajumeista ja välillä olen niin jumissa, että korvissakin suhisee ja päästä huimaa.
Muistatko syödä ja levätä riittävästi ? Itse olen ollut aina vähän huono huolehtimaan itsestäni, mutta olen yrittänyt opetella! Toivottavasti vaivojen syy selviää.
Kolme vuotta olen seurannut Maj blogiasi. Ensimmäisen kerran kommentoin mitään juttua. Samaa mieltä olen. Sulla on vaan niskat mun mielestä niin jumissa, että ite menisin tilanteessasi ekana kokeileen kyl hierontaa. Itellä on runsaasti vs kokemuksia ja äitini on hieroja ja apua olen kyllä saanut! Suosittelen lämpimästi :)
Hei Maj!
Mielestäni oireesi eivät kuulosta normaalilta.
Nyt sanon suoraan, mutta minä haluaisin itselleni jo tuollaisissa vaivoissa pään kuvauksen. Ihan varmuudeksi. Toivottavasti oireet kuitenkin häviävät sinulta ja ovat jotain muuta!
En ennen kovin ahkerasti olekaan kommentoinut, mutta nyt… Meillä tuntuu olevan vaan NIIN samat systeemit meneillään elämässä (paitsi olen jo naimisissa), jopa se alhainen verenpaine ja huonekalut, että on vaan pakko kommentoida :) Mulla stressi, jota en kyllä itse tunnista, ilmenee mahakipuna, ja viimeisen viikon aikana olenkin kärsinyt kovista mahakivuista. Mun on tosi vaikea pysähtyä ja levätä ilman huonoa omaatuntoa, jos mies ja lapset (tyttö 2v11kk ja poika 1v2kk) on kotona. Ja jos saan hetken olla yksin, niin otan siitä kaiken irti ja teen omia juttujani, kunnes tulee taas huono omatunto… Loistavaa blogia kirjoitat, ja toivottavasti noi sun oireet menevät lepäämällä ohi :) Aurinkoa!
Joskus yksinkertaisesti vain stressi saa ihmisessä aikaan kaikenlaisia oireita. Kun ei osaa levätä, pysähtyä, olla tekemättä mitään, elimistö käy ylikierroksilla. Jatkuvasti on mielessä to do- asioita ja arki on aikas hektistä. Jos on toimelias luonne, ei tunnu luontaiselta vain olla tekemättä mitään! Tiedän sen itsestäni. Toivottavasti kohdallasi kyse on vain jostain ohimenevästä viattomasta vaivasta. Muistan, kun meillä oli häät tulossa enkä omasta mielestäni stressannut/jännittänyt ollenkaan, oli minulla huimausta, korvan soimista ja kaikenlaista. Ohi menivät eikä syytä löytynyt. Elimistö vain taitaa tarvita sitä lepoa, vaikka sitten väkisin joskus. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti olo paranee :)
Olen itse kanssa kahden pienen nuori äiti. Vuosi sitten olin ollut jo pitkään väsynyt ja yks kaks alkoi tasapaino-oireet ja myös yhden raajan puutuminen. Oli paha olla ja maailma pyöri. Lääkäri sitten lähetti neurologiseen päivystykseen ja muutaman kk tutkimusten jälkeen löytyi ms-tauti.
En halua mitenkään pelotella,mutta kannattaa vaatia tutkimuksia vaikka kyseessä olisi pelkkä väsymys. Niin moneen asiaan on hyvää hoitoa nykyään. Itsekin pitkään luulin väsymyksen johtuvan vain lapsista ja kiireisestä arjesta treeneineen yms.
Mukavaa kesänodotusta Maj! ja tsemppiä.
Voi <3 Toivottavasti toivut pian kuntoon ja ihan totta pystyt ottamaan iisisti tai olla potematta mitään huonoja tuntemuksia joutenolosta! Relausta ja rakkautta!
On ihailtavaa miten uskallat tuoda ne vaikeatkin asiat esille. Yleensä blogeihin päivitetään vain iloisia asioita, jotka useimmiten laittaa kateelliseksi. Sinä olet kuitenkin oma itsesi, etkä yritä olla mitään muuta. Minusta bloggaavien äitien tulisi tuoda enemmän niitä ei niin ruusuisia arjen juttuja. Ihanaa tulevaa kesää sinulle ja kiitos, että bloggaat! Koitahan nyt levätä :)
Toivon pikaista ”paranemista”, koita saada levättyä je kerättyä voimia arkeen.
Kotiäidit ei paljon lomaile, ja töitä riittää 24/7. Ihmekös tuo, jos akku meinaa välillä vähän hyytyä! :)
Kotiäitinä olemisessa saattaa olla sellainen puoli, että ei tule levättyä lainkaan. Työpäivän päätteeksi on sinänsä helppo oikaista sohvalle, kun ei tule huono omatunto, kun on jo ollut päivän töissä. Tsemppiä sinulle! :)
Voisiko olla hyvänlaatuinen asentohuimaus? Eli mahdolinen tulehdus tai muu häiriö korvan tasapainoelimessä? Oireet kuulosti kovin samoilta kuin työkaverillani, jolla tämä todettiin. Ja lepohan siinäkin taisi auttaa, sekä tietyt harjoitukset pään ja niskan alueella kuulemma helpottivat oloa.
Minulla samanlainen elämäntilanne kuin sinulla, saman ikäisiäkin ollaan :-) itse jouduin huimauksen ja puutumisoireiden vuoksi kuukausi sitten päivystykseen ja neurologisiin tutkimuksiin, tehtiin myös pään magneettikuvaus. Mitään syitä ei tutkimuksissa oireilleni löytynyt, mutta ilmeisesti vähäiset ja epäsäännölliset unet, stressi ja pakonomainen tarve pitää kaikki hallinnassa ( epäjärjestys kotona stressaaa jne.) Laukaisee pidempään jatkuneena tälläiset oireet. Vaikea on yrittää olla välittämättä pienistä epäkohdista kotona tms. Kun tuntuu että se lepääminen on yliarvostettua ja siitäkin tulee huono omatunto.en osaa pysähtyä ja levätä tarpeeksi vaikka mies on mitä ihanin ja antaa siihen kyllä mahdolisuuden. Omalta osaltani helpotti paljon se, että tiedän mistä nämä oireet johtuu. Nyt vain pitäisi itse tehdä asialle jotain ja vaatia itseltä vähän vähemmän. Se ei ole keneltäkään, edes minulta itseltä, mitenkään pois :-)
Itse sairastin influenssan ja vatsataudin maaliskuun alkupuolella ja muutama viikko tervehtymisen jälkeen alkoi samanlaiset oireet. Huimasi, oksetti ja väsytti koko ajan. Kävin sitten lääkärillä ja lääkärisetä totesi, että kevään influenssabuumin jälkitautina on ilmennyt tällaisia oireita. Joku pöpö jäänyt kroppaan jylläämään, mutta meni ainakin itselläni muutamassa viikossa ohi, kuten lääkäri sanoikin. Toki on hyvä tutkituttaa tuollaiset, jos yhtäkkiä alkaa kroppa oireilla oudolla tavalla. Tuskin kyse on mistään vakavasta, mutta ainakin saa siihen varmuuden ja helpotusta oloon, oli syy sitten flunssasta, niskajännityksestä tai jostain vakavammasta. Tsemppiä Maj! :)
oireesi kuulostaa samalta kuin minulla, hyvänlaatuinen asentohuimaus. pysyi poissa raskausajan mutta aina silloin tällöin ilmaantuu, pysyy kurissa jumppaliikkeillä. suosittelen kunnon lekurilla käyntiä. tsemppiä ja huilaile. ihana blogi sulla!
Ota rentoutuminen ns. ”aktiviteettina”. Lue vaikka googlesta ohjeita :) 10min keskellä päivää tekee jo paljon. Voimia arkeen<3
Olethan tehnyt raskaustestin? ;)
Höh, voimia ja lepoa sinne! Mulla taas on niinpäin että joudun kiskomaan itseni liikkeelle ja monesti mielessäni joudun motivoimaan itseäni tekemään asioita. Itseasiassa olen ollut välillä ”kateellinen” sinulle ja muille super tehokkaille äideille, olen saanut itseni tuntemaan niin laiskaksi, mutta näköjään tämä on ollut ”turhaa”. Mulla taas päivän kohokohta on jos molemmat lapset nukkuu päiväunet, yleensä siivoan sinä aikana max.15min, jonka jälkeen heittäydyn sohvalle, ah ihanaa. Samoin näin illalla.:D Mielenkiinnosta vielä, johtuiko tuo huippaus/oksentaminen siis väsymyksestä ja stressistä? Koita lepäillä!
Oireesi kuulostaa niin tutulle. Sairastuin itse uupumukseen pari kuukautta sitten ja oireet olivat hyvin samankaltaiset. Pahoivointia, huimausta, väsymystä jne. Kaikenlaisia kokeita tehtiin, mutta mitään niistä ei löytynyt. Lääkäri totesi kyyseeessä olevan uupumus. Neuvoksi/hoidoksi pakko lepoa joka päivä. Itse sain levättyä kun sain lapset hoitoon. Toipuminen on silti vasta menossa. Vaikeaa on olla tekemättä mitään ja houkutus on suuri täyttää kalenteri kaikenlaisilla tekemisillä.
Itselläni on kaksi pientä lasta. Hyvin saman ikäiset kuin teidän lapset. OIkein paljon voimia sinulle:)! Ja muista levätä hyvin!
Kuulostaa tutulta, mulla on myös 2 pientä lasta ja oon valitellut pitkin kevättä, että on paha olo, väsyttää ja huimaa. Se raskaustestikin tuli tehtyä kun olo alkoi tuntumaan jotenkin epäilyttävän tutulta, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan ollut siitä kyse.;)
Uskon myös, et tämä elämäntilanne on nyt se, mikä pistää jotenkin kropan sekaisin. Mä oon kans vähän samantyyppinen ihminen muutenkin, todella vaikeaa vain olla ja levätä. Olisi niin paljon muutakin tekemistä muka. Pitää ajatuksen kanssa nyt vain ottaa rauhallisemmin. :)
Mikäli (ja toivottavasti) toi on uupumusta/stressiä, niin toivottavasti helpottaa ja annat itelles luvan relata. Ite huomasin olevani ylikierroksilla ku en enää iltasin saanu unta vaan pakonomasesti tein puhelimen muistioon tehtävälistoja illalla sängyssä ja ajatukset surisi ja pyöri, mutten edes saanu kiinni, että mitä varsinaisesti ajattelin. Päivät meni kulmat kurtussa ja räjähtelin kaikesta olemattomasta lapsille (=podin hirveitä omantunnon tuskia huonosta äitiydestä). Sitte ku yhtäkkiä tajusin kuin toimin ni rupesin tietosesti löystämään otetta…se on vaikuttanu niin, että meillä on nykyään jonku verran sekasempi koti mutta lapsilla on pääosin hyväntuulinen äiti, joka nauttii lasten kanssa olemisesta eikä nipota joka asiasta. :)
Asentohuimausta täälläkin veikkaisin, kun noin vähän aikaa kesti – mulla oli kerran viikon kohtaus, ja voimakkaat oireet hävisi parin yön aikana. Toinen vaihtoehto olisi nuo niska-hartiaseudun lihasten jännitykset.
Minäkin jäin miettimään, että onko sinulla niskat/hartiat jumissa? Itselläni kävi niin, kun olin jonkin aikaa imettänyt. Yhtäkkiä alkoi tulla pahaaoloa ja huimata niin, ettei uskaltanut kohtauksen aikaan nousta istumaan tai pystyyn. Makoillessakin tuntui, että maailma keikkuu. Samaan aikaan alkoi korvat humista ja sitä jatkui viisi päivää. Menin jo googlettamaan ja olin varma, että olen sairastunut johonkin tautiin jota en nyt muista.. Soitin tutulle lääkärille ja hän sanoi, että johtuu hartia/niska jumista kun imettää ja käski mennä hierojalle. En uskonut, että lihasten jumista voi tulla niin kovat oireet mutta niin vain sain avun hierojalta..
Olisiko teillä Maj mahdollista palkata siivooja? Meillä käy siivooja tekemässä isot puhdistukset joka toinen viikko, ja siltikin sitä perussiivoilua riittää itselle sille väliajalle ihan riittämiin joka päivälle. Silti tuo järjestely on merkittävästi keventänyt meidän aikuisten hommia, ja saa käyttää sitä aikaa sitten enemmän lapsen kanssa oloon ja yleiseen rentoiluun. Uskon, että kun vauva syntyy, tuo on vielä enemmän tarpeen ja jo mietimmekin, että kannattaisiko hänen käydä vaikka vuoden ajan joka viikko.
Oikein paljon jaksamista ja hyvä, että päätit mennä lääkäriin!
Kiitos Maj tästä kirjotuksesta! <3 täälläkin yksi uupumuksen kokenut nuori kahden lapsen äiti kirjottelee:-) Mulla oli niin samanlaiset oireet kuin sinulla, kun toisen lapsen syntymän jälkeen iski totaalinen uupumus. Juoksin myös lääkäriltä toiselle tutkituttamassa itseäni, mutta mitään fyysistä ei löytynyt. Keholla on uskomaton taito laittaa meidät pakkolepoon silloin kun emme sitä itse ymmärrä tehdä! Voimia sinulle ja tsemppiä lepäilyyn! onneksi on kevät ja valo piristää! :)
Samat kokemukset täällä. Tosin minulta löytyi loputtoman lääkäreillä juoksemisen jälkeen vaihdevuosihormonitasot, kun vihdoin eräs gynekologi ne tajusi mitata. Nyt ne luojan kiitos on saatu nyt hilattua ylöspäin. Maj, jos oireet vaihtelevat kierron mukaan, niin tuo kannattaa tarkistaa. Olen joskus ennenkin tästä tänne kirjoittanut: minulla on pienellä ikäerolla lapset (1v5kk ikäero), ei minkäänlaista tukiverkkoa ja toisen lapsen syntymän (vauvalla koliikit + allergiat + astmat) jälkeen iski totaalinen burn-out, josta sitten tuli diagnoosikin. Tämäkin on kyllä monen pienen asian summa, ja tämäkin perfektionisti oppi sitten pakon kautta hilaamaan rimaa vähän alemmas.
Olisi hirveän hienoa, jos tästä puhuttaisiin enemmän. Emme varmasti ole ainoita…
Hups, täällä olikin jo joku S. Olen siis eri S kuin tuo alempi :)
Iida kommentoikin ”Hei Maj!
Mielestäni oireesi eivät kuulosta normaalilta.
Nyt sanon suoraan, mutta minä haluaisin itselleni jo tuollaisissa vaivoissa pään kuvauksen. Ihan varmuudeksi. Toivottavasti oireet kuitenkin häviävät sinulta ja ovat jotain muuta!”
JA TODELLAKIN! Voin suorilta käsin sanoa että lääkäri on idiootti ellei tuollaisista oireista pään kuvauksia määrää. Mulla alkoi MS-tauti juuri tuollaisilla oireilla, huimausta ja oksenteluakin. Onneksi määrättiin aika nopeasti magneettikuvauksiin. En nyt luo sen enempää kauhukuvia.. mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin oma terveys, sen olen tässä oppinut :) Toivottavasti kaikki päättyy parhain päin! Hyvää kevättä <3 :)
Hui, inhottavilta kuulostavat nuo oireesi! Kannattaa muuten pysyä poissa netistä tekemästä mitään kotilääkäridiagnooseja, niillä saa vaan itsensä turhaan hermostumaan :/ Ihan face-to-face lääkärikäynti on parempi vaihtoehto, niin kuin olit tehnytkin! Mutta se ei ole helppoa levätä ja laiskotella jos on tottunut puskemaan eteenpäin sata lasissa… Terveisin, Toinen hääräilijä-äiti joka inhoaa sotkuista kotia
Hei! Kiitos blogistasi ja rohkeudestasi kertoa myös vaikeammista asioista. Myös minä uuvuin pahasti ollessani kahden kanssa kotona (toinen silloin 2 vuotta, toinen 2kk). Elimistö kävi ihan ylikierroksilla, päässä oli ihmeellinen paineen tunne, eikä uni enää tullut silmään ollenkaan. Kärvistelin nukkumatta varmaan viikon, minkä seurauksena tilanne paheni ja menin ihan sekavaksi (psykoosi?). Onneksi läheiset toimittivat mut hoitoon ja nukuin sairaalassa lääkkeiden avulla 4 yötä. Tämän jälkeen yöt paranivat ja vointi muutenkin. Nyt meillä jo kolme lasta ja joudun edelleen keskittymään oikein että saan levätyksi.Nytkin kämppä ihan sotkussa ja kaikki kotihommelot tekemättä ja mää vaan lööbaan sohvalla. En olis ikinä uskonut et pystyn tällaiseen :) Mä olen keksinyt hyvän rentoutumiskeinon ja alkanut katsomaan netistä kaikkia vanhoja ohjelmia. Ruutu.fi, yle Areena ym. sieltä löytyy kivaa katseltavaa. Tsemppiä sinulle! Satu
Voi ei. Toivottavasti olo menee ohi. Syö ja lepää!
Me ollaan muuttamassa täältä Pohjois-Norjasta Suomeen. Ja vähän olen huolestunut miten sopeudun taas siihen ralliin siellä.
Itse olen ollut äitiyslomalla täällä myös eikä tosiaan stressistä tietoa. Tottakai normaali väsy on kun vauva ei nuku hyvin, mutta muuten olen ottanut rennosti. Yritän ajatella, että tämä on vika äidiysloma elämässäni ja nautin siitä. En tohota ympäriinsä vaan nautin tästä ainutlaatuisesta elämäntilanteesta.
Mutta voimia!!! Nyt kalenteri käteen ja kaikki turha sieltä pois.
Tiedän, että tämä voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta ei sitä ole.
Voisitko kärsiä lievästä paniikkihäiriöstä? Se ei tarkoita, että oireesi olisivat keksittyjä, vaan ovat ihan todellisia, mutta johtuvat paniikkihäiriöstä/stressistä/ahdistuksesta.
Paniikkihäiriö on yleisempää kuin monet ajatelevat, eikä se tarkoita, että olisi varsinaisesti mieleltään sairas. Lievässä paniikkihäiriössä ei tarvitse esiintyä sosiaalisten tilanteiden paniikkia tms. Itselläni paniikkikohtauksia voi tulla ihan vaan kotonakin. Mitään suurta ei tarvitse tapahtua, mutta tietämättäni saatan olla ahdistunut jostakin. Ja oireina on juurikin tuo maailman pyöriminen ja pahoinvointi (muutamia muitakin oireita toki on)
Oli mitä oli, toivottavasti hoito löytyy ja saat helpotusta oloosi.
On aivan järjettömän hienoa, että jaat kanssamme tälläisen henkilökohtaisen asian. On todellista kanssaihmisistä välittämistä, että herättelee ihmisiä oman esimerkin kautta. Lisäksi musta on aika hienoa, että olet saanut lukijoita näin paljon vinkkejä (joskin samalla varmasti pelottavaa) siitä, mitkä asiat kannattaa tutkituttaa ja mistä lääkäriltä kysellä.
Toivon ja uskon, että kohdallasi kyse on kuitenkin siitä kehon ja mielen täydellisestä uupumisesta.
Itselleni on jostain, omista, sukulaisten ja ystävien elämänkokemuksista kai, iskostunut ajatus siitä, että ihmiskeho ei vain jaksa kaikkea, liian lujaa ei saa mennä. Taas yksi syy vaalia tätä ajatusta omassa elämässä.
Parempaa vointia ja runsaasti lepohetkiä sinulle Maj!
Eikös Maj ollut niin että sinäkin ainakin Samuelin kanssa kärsit raskauden aikaisesta pahoinvoinnista? Minulla on nyt menossa viikko 9 ja olen tulla hulluksi tämän pahoinvoinnin kanssa!! Päiväni ovat juuri sellaisia joita sinä yrität viettää: en tee MITÄÄN!! Voin niin pahoin että ruokakaupassakin käynti on iso saavutus..!! :/
Tsemppiä sulle, toivottavasti sun vaivoihin löytyy syy ja sitä myöten ratkaisu!
Joo, voi kärsin molemmissa raskauksissa pahoinvoinnista ensimmäisen kolmanneksen, eieiei, se on niin kauheeta. Mä kävin töissä silloin, mutta siinä kaikki. Muuten makasin sohvalla tai vwc:n lattialla… Onneks olot alkoi helpottua n. 15 vkolla. Tosi paljon jaksamisia <3
Toivottavasti mullakin helpottaa viimeistään tuolloin! Oon nyt saikulla kotona, enkä ole varma onko tää sen parempi järjestely kun seinät alkaa kaatua päälle. Mutta hyvän asian vuoksihan tämä huono olo toki on! ;)
Kiitos tsempeistä ja ihanasta blogista! <3
Moi! Mullakin on huimausta aina tasaisin väliajoin, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mutta mulla se on ”vaan” hyvänlaatuista asentohuimausta. Eli makuulla 5min oltuani se menee ohi, mutta jos vaihdan kylkeä, se tulee taas takaisin. Olen jopa joutunut yhdet hautajaiset jättämään väliin tämän huimauksen takia kun oksetti niin.
Yleensä pystyn hoitamaan työpäiväni pienen huimauksen aikana, mutta se on todella ikävää.
Kärsin myös helposti matkapahoinvoinnista ja mun huimaus ja huono olo on lähes samanlaista kuin matkapahoinvoinnin aikana.
Ei siis välttämättä syytä huoleen, vain epämukavaa tosin.
Täällä kans yksi jolla aina sata rautaa tulessa ja välillä niin stressaa mutta näin on aina ollut ja aikasemmin saatoin ihan masentua kun kaikki kasaantui. Olen käynyt ihan terapiassa käsittelemässä näitä asioita ennen lapsia ja lasten tulon jälkeen olen osannut huomata koska pitää relata ja purkaa jotain pois. On niitä melkein burn-out tilanteita ollut muutamia mut selvitty on.
Mä oon aikasemmin ollut kauhea pedantti mut nyt osaan relata. Siivoojat käy kerran 3 viikossa, välissä siivotaan se mikä jaksetaan ja mitä haluttaa. Vanhempi lapsi käy hoidossa 1-2päivää/viikossa ja 1-2 kertaa viikossa naapurin teinityttö käy olemassa lasten kanssa pari tuntia. Teen töitä ja kotitöitä kun on hoitaja paikan päällä että saat välillä olla perheen kans illalla eikä aina tarvi tehdä töitä kun mies tulee töistä. Omista harrastuksista olen karsinut jotain mutta en kaikkea.
Ainakin kerran päivässä ajattelen että tuokin pitäs tehdä ja tuo ja tuo mutta sit mietin tarkkaan mihin oma energia kantsii käyttää :)
Ja sit vielä, ehdottomasti lääkäriin ihan varmuuden vuoksi!
Ensinnä vaatisin tarkemmat tutkimukset, ihan vain siksi, ettei tarvitsisi asialla päätään vaivata. Seuraavaksi yrittäisin miettiä miksi hidastaminen ja pysähtyminen on niin vaikeaa. Pikkulapsivaiheessa kannattaa priorisoida: todellakaan ei ole tarpeen koko ajan häärätä. Koti mieluummin hieman rempallaan kuin vakava sairastuminen. Osahan pitää itsensä tarkoituksella aina kiireisenä,jotta rauhoittumisen hetkellä ei tarvitsisi olla yksin omien ajatustensa kanssa. En sano tätä pahalla, vaan siksi, että eräs ystävistäni eli koko nuoren aikuisuutensa näin. Taustalla oli todella kovia menetyksiä, ja jatkuvalla aktiivisuudella sisintään ei tarvinnut avata ja haavoittaa. Toki meitä on moneen junaan, enkä tarkoita, että välttämättä sinulla olisi tästä kyse. Itse ihailen puuhakkaita ihmisiä,ja minä reagoin stressiin niin, etten oikein jaksaisi tehdä mitään.Sekään ei ole hyvä. Parempia vointeja sinulle.
Tiiätkö, että mä olen monesti sun blogia lukiessani ihmetellyt miten joku ehtii kaiken tuon. Ja JAKSAA! Että olet kyllä ansainnut yhdet jos toisetkin ”do nothing”-viikonloput :) Toivottavasti kaikki on hyvin, eikä kyseessä ole mitään vakavampaa :)
Tsemppiä sinulle Maj!
Älä kuitenkaan lue näitä ihmisten viestejä liiaksi omaasi verraten. Osa tarkoittaa hyvää, mutta saattaa tahattomasti pelotella asioilla. Turha murehtia asioita joita ei ole sinulla diagnosoitu!
Monesti itselläni ainakin asiat on opeteltava kantapään kautta, kuten uupuminen. Vieläkin menee välillä liian monta rautaa tulessa, mutta hälytyskellot alkavat onneksi jo soida ajoissa.
Sinulla on ihana perhe ja he taitavat haluta sinulta eniten vain aikaa sinun kanssasi, ei superpuhdasta kotia. Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan varmasti sanomassa, että olisi pitänyt siivota enemmän! Sinä olet riitävän hyvä äiti ja puoliso juuri tuollaisena. Anna itsellesi hemmottelua, jooko?:)
Aurinkoista ja lempeää kevättä!
-Susanna
Mitä te hyvät naiset oikein hääräätte ja säädätte päivät pitkät? Mä en tajua. Mihin teillä on kiire? Mitä te suoritatte?
Voihan harmi, että kroppa oirelee. Täytyy vinkata et Treellä on sellainen paikka kuin Mielikylpy, jossa harjoitellaan rentoutusta, jos se kotona tuntuu vaikeelta. Kannattaa käydä testaan!
Ihanaa että uskalsit näistä tuntemuksistasi kirjoittaa! Itselläni meni koko viime kesä uupumuksessa joihin liittyi huimausta ja epätodellisia tuntemuksia. Kävin lääkärin ehdotuksesta hierojalla jolloin fyysisesti helpotti mutta nyt vasta muutaman kuukauden olen voinut myös henkisesti paremmin puhumisen ansiosta. Lapsen saaminen ja kotiin jääminen olivat isoja elämänmuutoksia ja varmasti ne suurimmat tekijät. Toivottavasti sinullakin syy oireisiin selviää eikä kyse ole mistään vakavasta. Yritä ottaa tavaksi päivittäin riittävä lepo ja opettele relaamaan kodin ja muiden paineiden keskellä mitä nykyään joka puolelta satelee! Iso voimahali ja paljon aurinkoa teidän kevääseen! <3
Hei! Kiitos henkilökohtaisesta aiheesta. Toivottavasti kommentoijat osaavat kunnioittaa sitä. Tasapainoilu touhun ja levon kanssa on nykymenossa monelle aika haasteellista. Toivottavasti tänne tulee vinkkejä siihen. Luonnossa oleilu on kyllä minulle äärimmäisen rentouttavaa, vaikka en hyödynnäkään sitä niin paljon kuin pitäisi. Termari mukaan ja ihanien maisemien pariin. Nyt alkaa jo lintujen laulua kuulemaan ja kevään tuoksujakin on mahdollista bongailla. Ja vielä pieni vinkki. Luonnon tuoksuja kotiin, kuten vaikka tervakynttilöiden muodossa..saunavihta saunaan. Tuo kesän mieleen ja varmasti rentouttaa…
Anteeksi nyt vain, mutta sinä(kin) olet uupunut äiti, koska teet kaiken ja miehesi tuskin mitään. Paitsi käy töissä, mutta kun se ei riitä. Sulla on 2-3 kersaa ja koti hoidettavana, se on paljon enemmän kuin yksi ansiotyö. LASKEKAA HYVÄT NAISET KUINKA PALJON SINÄ JA MIEHESI SAATTE LEPOA JA HUOMATKAA ETTÄ OLETTE SUOSTUNEET ORJIKSI. Ei tarvitse julkaista tätä kommenttia, mutta pliis, laita se miehes siivoomaan!!
Tämä onkin ihan mielenkiintoinen aihe, nimittäin meillä minä teen yleensä aina kaiken. Tuntuu etten viitsi passuuttaa miestä, kun se on ollut koko päivän töissä ja minä ”vaan” kotona. Lähden kohta töihin, saa nähdä miten asiat muuttuu, vai muuttuuko?:D Yritys on ainakin kova!;)
Olen aivan kaltaisesi, koko ajan täytyy olla vähintäänkin yksi projekti päällä ja kotonakin touhuta jatkuvaan. Suoritin amk-tutkinnon töiden ohella ja sain vielä lapsen opiskelun viime metreillä. Lapsen syntyessä viime syksynä, en halunnut jättää koulua kesken ja kirjoitin opinnäytetyön loppuun vastasyntyneen lapsen kanssa. Valmistuin, jonka jälkeen mietin, että mitäs nyt kun minulla tulee olemaan vain vapaata-aikaa toisin sanoen tylsää. Nyt neljä kuukautta myöhemmin, ei ole yksikään päivä ollut tylsä päinvastoin, mutta romahdin pari päivää totaalisen yliväsymyksen seurauksin( kärsin myös huimauksista ja lievää alipainoa on tullut imetyksen vuoksi). En tajunnut pikemminkin malttanut levätä samalla kun pikkuinenkin nukkui ja ylikourmitin itseni kaikella tekemisellä. (Jopa ”turhilla” kodin kaappisiivouksilla yms.) Nyt vielä viimeiset äippäloma kuukaudet yritän ottaa rennosti, olla tekemättä mitään turhaa, nauttia lapseni seurasta ja koitan hoitaa väsymykseni pois. Suosittelen samaa :)
Itselläni oli vastaavanlaisia oireita, kun lopetin imettämisen. Luulin jo, että olen masentumassa ja uupumassa ihan tyystin, mutta kysymys olikin hormonitoiminnastani. Oireet menivät aika äkisti sitten ohi. Käsittääkseni myös sinulla on ollut vahva pahoinvointi raskautesi alussa, joten voisiko kysymys olla myös tästä?
Itsellä stressi aiheutti samantyylistä oireistoa. Huimasi noin 2kk putkeen ja oksentelin… tuli myös muita oireita kuten puutumia myöhemmin jne paljon muutakin, olin loppujenlopuksi tosi huonossa kunnossa. Itse en edes pitänyt itseäni kovin stressaantuneena. ei kannata ainakaan googlailla mitään oireita, sieltä löytyy kaikki pahimmat sairaudet. Myös jännitysniska mistä täällä on mainittu aiheuttaa minulle huimaamista ja käynkin usein hierojalla. Sinullakin kun on pieniä lapsia joita kanniskelet, voi olla niskat jumissa! Todella usein syynä’ ei ole mitään vakavaa ja edellä mainitut ms-taudit ja muut ovat kuitenkin tosi harvinaisia juttuja, ei kannata turhaan huolehtia. Itsekin pelkäsin, että kyseessä on jotain pahaa, mutta neurologi kertoi miten stressi ja uupumus voi saada ihmiselle tosi kovia fyysisiä oireita. Kannattaa yrittää relata eikä suorittaa, koska jatkuva suorittaminen ja alitajuinenkin stressaaminen voi oikeasti saada aikaan sairauksia myöhemmin jne. Itse olen koittanut tuon 6kk sairasteluputken jälkeen ottaa rauhallisemmin ja yrittää, etten stressaisi joka asiasta! Tsemppiä!
Hei!
Pakko kommentoida, koska muistan niin elävästi
Kotiäitivuodet muutama vuos takaperin,
Kun itseä huimas ja oksetti. Joo, imetys, huono
Lihaksisto ja sit vähän myöh. Liikkuminen,
Tai painoilla kuntoilu jumitti niskani ja
Hartiani niin, että muutamaan eri kertaan
Huimas ja oksetti. Hieronta auttoi ja parhaan
Avun sain kiropraktikolta, yks käsittely lopetti
Huimauksen! Suosittelen ja huh, se huimaus
Tuntui ärsyttävältä! Kovasti voimia ja lepoa!
Kivan näköiset tuolit teillä työpöydän ääressä! Molemmille omansa! ;)
Toivottavasti voimat omat ehtyneet ja muista: Joskus on lupa myöntää olevansa väsynyt, äitinäkin. Se ei vie ”täydellisen” äidin leimaa pois. :)
t. Veera
veeraeinolanelamaa.blogspot.com