Nyt huijasin, onhan mulla Teppo täällä ja kohta Idakin tulee. Niin sairaan outoa, taidan olla kolmeen vuoteen ensimmäistä kertaa kotonani viikonlopun ilman muuta perhettä. Vain yhden kokoisia kenkiä eteisessä ja ihan sairaaaan hiljaista. Ensin pyörin hädissäni ympyrää, enkä tiennyt mitä tekisin. Sen jälkeen raivosiivosin muutaman tunnin ja lähdin kamun kanssa kaupungille kahvittelemaan. Outoa, että lattia pysyy puhtaana ja tavarat ovat omilla paikoillaan. Elinkö joskus tälläistä elämää, vain itselleni? En muista oikein enää mitään siitä ja mihin ihmeseen kaikki aika silloin hävisi?
Ida aikoi leipoa meillä piirakkaa, tehdään salaattia kylkeen ja korkataan valkkari. Aikamoista ja melko ihanaa, sanon minä! Nauttikaa viikonlopusta :)
-Maj
Meillä on kaksoset jo toista viikkoa vanhempieni kanssa kesälomailemassa ja kotona on ollut niiiiiin hiljaista! Oudoimmalta tuntuu, kun kukaan ei ole halimassa, suukottelemassa ja kyselemässä. Onneksi kaidemies tuli kotiin tänään reissutöiltään.
Oma aikakin on tärkeää ja itsekseen ollessaan sitä tajuaa arvostaa enemmän sitä arjen pyörintää.
Ihanaa omaa aikaa sinulle ja mukavaa iltaa :)
Sydämellä, Elena
Näinhän se on, mun viikonloppu sujahti ihan hetkessä ohitse -nautin kyllä kaikesta yksinolosta täysin siemauksin, mutta oli myös kiva saada taas perhe takaisin kotiin :)
Kuulostaa ihanalta! Nauti ja rentoudu :).
Jotenkin ihanaa, että ootte Idan kanssa ystävystyneet, vaikka teidän elämäntilanteet on ihan erit:))
kuulostaa just niin täydelliseltä ;-) vaikka veikkaan että ikävä saattaa yllättää sut, niin nauti nääääääääääin paljon ja vielä enemmänkin! saat kivaa muisteltavaa tulevaan, kun on hyvä viikonloppu :) tai en todellakaan sano että arki ois kamalaa, mut tiäkkö joskus on kiva ”nollata” aivot :) <3
Ihana laukku! Mistä se on? :)
Näinki sut keskustassa perjantaina, mutta tilanne meni niin nopeesti ohi etten sitte saanu sanottua mitää..melkein moikkasin vastaankävellessäni kunnes tajusin että tää ”tuttavuus” on melko yksipuolista.:D
Kyllä mäkin joskus pysähdyn miettimään, että mitä tein kaikella ajalla ennen lapsia. Miksi en osannut nauttia ”vapaudesta” vaan stressasin petaamattomasta sängystä yms. Nyt lapsiperheessä petaamaton sänky on kodin pienin sotku. Ja tästä parinkymmenen vuoden päästä musta varmaan olisi kivaa, että edes joku sotkisi tän kämpän, ettei mun tarvis siivota jo valmiiksi siistiä kämppää ihan vaan pinttyneen tavan vuoksi. Niin se elämä menee :) Varmasti oli mukavaa olla yksin.
Tuolta blogistani voi käydä kurkkaamassa, miten lapseton saa aikansa kulumaan. En ole ajatellut kahden kiinteistön, maan ja puutarhan, kolmen työn ja harrastuksen sekä kolmen kissan ja miehen lisäksi enää kauheasti ainakaan kasvattaa nykyistä kuormaa. Aika harva lapseton elää kuitenkaan vain itselleen.