Höpöttelin perheelle olevani vähän rennompi mutsi tänään, viitaten lähinnä pukeutumiseeni. Mieheni kuunteli ja katseli silmät pyöreinä, että ”jaa miten niin…?” On tainnut olla sittenkin pientä häästressiä ilmoilla, eikä rentoa mutsia olekaan näkynyt, siis ainakaan meillä :D Teeskentelin kuitenkin sellaista tennarit jalassa collegepaita päällä, tamineet sopivat loistavasti pieneen Ikean pyrähdykseen, näin vähän viileämmällä kelillä.

 

collegepaita1

Paita/Gant – Shortsit/Bershka – Tennarit/Converse

Siinä olivatkin ne asukuvat sitten, loput kun menivät menivät plörinäksi, kun lapset olivat kirjaimellisesti kintuissa kiinni. Toisaalta, oikeastaan hyvä vaan, että kuvissa on muutakin tapahtumaa kuin sitä pelkkää pönötystä.

collegeholmot

Vaativat jumppaliikkeet ja sit läpyläpy!

 

collegejolmot2 collegeholmot4 collegeholmot5

Rebekan asu; Housut/H&M – Paita/Lindex – Kengät/Zara – Koru/Accessorize

 

collegeholmot6 collegehiolmot7

Olen saanut Rebekalta lähipäivinä tosi paljon kohteliaisuuksia ja rakkauden tunnustuksia, en kestä! Omat lempparini ovat ”Äiti, sä oot mun ihana äitini” tai ”Äiti tykkään susta, ihan hirveesti paljon rakastan sua””  ja  ”Äiti, sulla on aivan iso ja ihana pylly” :D

 

-Maj

 

 

 

Minttu MAMI GO GO -blogista heitti äideille haasteen, jonka tarkoituksena oli kuvata oma raskauden läpikäynyt, ihan tavallisen naisen vartalo ja kertoa tarina sen takaa. Idea Mintun haasteeseen lähti Jade Beallin A Beautiful Body Projectista ”Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beall saatumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja.”

Tulen surulliseksi kun ajattelen monien meidän naisten (myös itseni) suhtautumista omiin vartaloihimme. Miksi ja milloin meistä on tullut niin itsekriittisiä? Mikä saa meidät häpeämään itseämme rannalla, pukuhuoneissa ja uimahalleissa? Olemme välillä sairaalloisen epävarmoja näissä ulkonäköasioissa, enkä usko, että kukaan meistä on täysin tyytyväinen omaan ulkonäköön tai vartaloon. Ihan liian moni kärsii tai on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt syömishäiriöstä, liian moni jättää jopa tekemättä mieluisia asioita, ihan vain siksi koska häpeää vartaloaan. Lähdin tähän haasteeseen mukaan, koska elättelen toivoa, että tämä asia voisi vielä joskus muuttua ja toidellakin toivon, että oma tyttäreni suhtautuisi tulevaisuudessa rakastavasti, järkevästi sekä terveesti kroppaansa ja ennen kaikkea itseensä.
 
haaste2haaste4

Tässä minä olen tänään, muutama päivä sitten täytin 28-vuotta ja olen synnyttänyt kaksi upeaa yli 3,5 kiloista lasta. En ole varmaan koskaan ollut sinut vartaloni kanssa, mutta arvostan sitä mihin kaikkeen se on pystynyt. Lääkärin mielestä minut on luotu synnyttämään lapsia ja voisin tehdä niitä vaikka kymmenen, tosin itse en tuosta määrästä ole ihan samaa mieltä. Viime keväänä kuormitin itseäni liikaa ja väsyin totaalisesti, elimistöni reagoi ensin, vasta sitten tajusin mistä oikein on kyse. Raskaudet ja synnytykset ovat olleet minulle fyysisesti pahoinvointia lukuunottamatta uskomattoman helppoja, mutta tottakai vartaloni on niiden myötä muuttunut todella paljon ja olenhan neljä vuotta vanhempikin jo, mitä olin ensimmäisen raskauteni aikoihin. Henkisesti raskausaika mielialanvaihteluineen ei sitten ollutkaan yhtä helppoa minulle. Poikani syntymä oli niin kaunis ja rauhallinen hetki, olin toisella kertaa varmempi, uskon itseeni enkä tuntenut kauheasti kipua.

Blogini takia joudun usein kaikenlaisen kritiikin kohteeksi, äitiyttäni ja vartaloanikin joskus arvostellaan, eikä se koskaan tunnu kivalta. Ymmärrän, että en voi miellyttää kaikkia ja tiedän, että se arvostelu kuuluu tähän työhön, silti toivoisin ihmisiltä vähän malttia. Toivoisin myös, että oppisin pitämään vielä joskus itsestäni sellaisena kuin olen.

Haluaisin sanoa teille kaikille. että olette upeita juuri sellaisina ja rakastakaa itseänne, vaikka se ei olekaan helppoa. En usko, että kukaan ihminen on niin ankara teidän vartalollenne, kuin vain te itse. Helppohan se on tähän vaan kirjoittaa, mutta harjoittelen itsekin koko ajan näitä asioita.

-Maj

1 2 3 4 16