Kerran heppatyttö aina heppatyttö? Harrastin nuorena tosi paljon kaikkea laidasta laitaan, mutta kaikista rakkain ja pitkään jatkunein harrastukseni oli heppailu. En sano ratsastus, koska taisin pitää enemmän vain hevosten hoitamisesta ja kävin sellaisilla talleilla, joissa oli ravureita enimmäkseen. Toki ratsastinkin, mutta enemmän tuolla metsissä ja pelloilla, en käynyt varsinaisesti ratsastustunneilla säännöllisesti. Polttareissani tytöt veivät minut ratsastamaan ehkä noin 6-7 vuoden tauon jälkeen ja olin niin onnellinen, naamani näytti kuulema ihan hangon keksiltä vaan koko ajan :D
Bride to be laittaa kypärän päähän ja ottaa harjat kauniiseen käteen!
Moi HEPPA!
Sain itse laittaa hevosen kuntoon ja sieltähän ne vanhat opit palautuivat mieleen.
Ja sit menoks! Näyttäis et tota Jullea vähän jännittäis mun puolesta :D
Ajattelin että ratsastustuntini koostuisi lähinnä rauhallisesta käynnistä ja korkeintaan kokeiltaisiin muutama raviaskel. Pysyin kohtalaisen hyvin satulassa ja päästiin kokeilemaan laukkaa ja pientä estettä, voi pojat eikun tytöt, iiks!
Hevosen läsnöolo oli jotenkin niin rauhoittavaa, ratsailla oli jännää ja kaikki oli superkivaa. Ajatukseni olivat koko ajan pelkästään tekemisessä <3 Nyt parin päivän jälkeen on kyllä pakko myöntää, että omat ”takajalat” ovat ihan tulessa, HUH! Heppailu oli niin kivaa, että harkitsen vakavasti, että menisin syksyn tullen kokeilemaan uudelleen ratsastusta :) Onkos siellä lukijoissa harrastajia tai muita vanhoja heppatyttöjä?
Kiitos tästä kokemuksesta murut <3
-Maj
Ilmeestäsi kyllä huomaa, että nautit täysillä, ihanaa!
Jee, niin nautin! :)
Monta yhteistä heppakokemusta meilläkin takana :)
Oli se silloin pienenä lystiä!
Ja lopuksi tärkein, Onnea Maj jo etukäteen tulevan päiväsi johdosta!
Voi kiitos! – ja niin ihan totta! Tiedätkö musta kyllä ihan tuntui, että olin taas 10-vuotias, niin lystiä mulla oli, ehkäpä mulla on takana ihan liian pitkä tauko ratsastamisesta…
ja parasta, mulla on vieläkin tallessa sun ja Julion kuva, sekä pala sen kaviota ja harjaa jonka lähetit :)
EN KESTÄ! Kavion palanen? :D
Hyvinhän tuo näyttää sujuvan vaikka vuosia olikin välissä :) Itse kanssa samankaltaista heppailua tullut aina harrastettua ja ensimmäisen raskauden jälkeen pelotti kyllä hirveenä mennä hepan selkään…mutta sujuihan se kuitenkin. Toisella kertaa kävin talleilla lähes koko odotuksen, vaikka en sitten enää selkään uskaltanutkaan. Nykyään esikoinen on mukana ja 4-vuotiaaksi handlaa tosi hienosti hevosenhoitoa ja vähän ratsastaa itsekin. Kyllä se vaan on tosi mukavaa hommaa!
Näytät niin onnelliselta :-)
Täällä yksi, joka harrasti ratsastusta ja ahkeraa lannan lapiointia teini-ikään asti, jolloin tuli kaiken muun niin ”tärkeän” vuoksi neljän vuoden tauko. Täysi-ikäisenä sitten ekan vakkarityösopimuksen kirjoitettuani marssin äiti takaajana pankkiin, otin lainan ja ostin entisen hoitohevoseni :-) Elokuussa tamma on ollut nimissäni neljä vuotta.
Mene ihmeessä tunneille tai etsi joku kiva maastoköpöttely-vuokrapolle, sulla selkeesti on meno vielä muistissa, hyvältä näyttää!
Voiei, näyttää niin kivalta ja olet niin onnellisennäköinen! Itse olen myös ikuinen heppatyttö vaikka viime ratsista taitaa olla jo 5 vuotta aikaa – minne vuodet katoaa? Aikoinaan asuin tallilla ja unelmoin palaavani vielä. Voi kun edes pääsis kerran viikossa rapsutteleen tai maastoileen. Sen aika koittaa vielä :) Toivottavasti säkin pääset pian uudestaan heppaileen! Ja kyllä, allekirjoitan siis tuon ”kerran heppatyttö, aina heppatytön” ;)
Hyvältähän toi näyttää.. mulla on kanssa naamalla aina toi hölmön onnellinen ilme kun hepan selkään pääsen. :)
Ihanaa! Muistan hyvin kun 5 vuotta sitten itsekkin kävin hevosen selässä polttareita viettämässä :)
Täällä kohta 27 vuotias ”heppatyttö”. Hevosten parissa touhunnut aivan penskasta asti (sen 25 vuotta varmaan jo) ja jos torstaina eläinlääkäri totetaa yhden hepan terveeksi, niin olen onnellinen (ja en enää niin huoleton) ensimmäisen oman hevosenomistaja :)
Mahtava idea tytöiltä ja näytät kuvissa niin iloiselta ja onnelliselta! En pistäisi pahakseni, jos ensi kesänä minullekin pidettäisiin ratsastuspolttarit. Oliko sulla ihan ratsastushousut jalassa, saitko joltain lainaksi vai oliko vielä omat tallella? Mulla ei ole, ei kyllä enää mahtuiskaan :D
Ihania hevostelukuvia <3 Aloitin itse n. 1 vuosi sitten ratsastuksen uudelleen ja olen ikionnellinen, että aloitin. Aivan mahtava harrastus!
Heppailja täälläkin! Ratsastus on aivan mahtava harrastus, lämmöllä suosittelen ihan aktiivisesti jatkamaan!
:)
Innolla odotan muitakin polttaripäivän kuulumisia!
Löytyy lukijoista täältäkin yks heppailija.. Takana harrastus-/työ-/kilpailu-/omahevos-vuosia n. 20.. Ehkä nähdään sut pian ”poniäitinä” kisoissa kentän reunalla kun oot käännyttäny Rebecan tallitielle :D
Sain omistaa 15-vuotta aivan ihanan suomenhevosruunan. Meillä se vietti viimeiset eläkevuotensa ja siirtyi ajasta ikuisuuteen muutama vuosi sitten 32-vuotiaana.
Nyt heppailu tauolla, kun on pieniä lapsia. Varmasti tulee heppailtua sitten taas tulevaisuudessa.
Täällä ilmoittautuu yks heppatyttö! :) 13, 5 vuotta on tullu harrastettua sitä, välillä ollu vähän taukoa mutta aina palaan tallille, se on vaan niin parasta :)
Sattuiko tämä ratsastustaminen tapahtumaan Tavelan talleilla Kangasalla? Näyttää niin hirmuisen tutulle maisemat… tai sitten mulla on vaan niin kova koti-ikävä, että näen jo harhoja. :)
Näytät kyllä niin superonnelliselta ratsailla, että!
Täälläkin yksi ikuinen heppatyttö. Tunnen niin vahvasti ton sun onnen tunteen tuolla hevosen selässä!Itselläni on ollut aivan hirveä ikävä heppailemaan ja hevosen selkään, mutta opintojen ohessa ratsastus on vaan aivan liian arvokas harrastus :( Toivottavasti tulevaisuudessa omissa polttareissakin kaverit vievät mut heppailemaan! ;)
Oi, oispa kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa itekin heppailemaan! Ratsastus oli kyllä silloin aikoinaan ihanin harrastus ikinä, nyt viime aikoina on kovasti tullu ikävä sitä ja kova hinku olis päästä ratsaille! :) Pitäis kyllä saada itteensä niskasta kii ja mennä johki heppaileen, niin hauskaa se on! ♥
Täällä kans yks (entinen) heppatyttö, jonka kuume päästä heppailemaan nous entisestään tän postauksen myötä. :D
Täällä yksi ikuinen heppatyttö! Välillä sattuu aina pidempiä taukoja, nytkään en ole vuoteen ollut hevosen selässä, mutta viime yönä näin ihan kummallista heppaunta ja totesin, että taitaa olla taas aika hinata itsensä satulaan – tai kärryille, ei ole niin justiinsa ;)
Se on oikeesti niin kumma, miten turvallinen ja rauhallinen olo voikaan tulla kun pääsee pitkästä aikaa hevosen lähelle. Kai se vaan niin on, että kerran heppatyttö, aina heppatyttö.
tämän tytön heppa-harrastus tuli niin rakkaaksi, että yläasteen jälkeen suuntasin ypäjälle ja nyt sitten opiskellaan hevosenhoitajaksi ! :p
entinen heppatyttö täälläkin! :) tai edelleen käyn epäsäännöllisesti tallilla ystäväni hevosella ratsastamassa.. mutta ei ihan aika riitä säännöllisempään harrastukseen! ja totta puhut, heppojen lähellä muu elämä jotenkin häviää :) ihania otuksia!
Voi apua, näytät niin onnelliselta !
Täällä myös vanha heppatyttö kaipailee taas heppojen pariin! Se on niin rauhoittavaa ja rentouttavaa :)
minä myös enemmän aina ollut ravureitten parissa, mutta muutamia kertoja tullut myös ratsastettua !
Minä sain juuri samanlaisen polttariyllätyksen muutama kk sitten..Melkein 10 v edellisestä oikeasta ratsastustunnista ja olihan se aivan huikeaa! Siinä tosiaan häästressikin katoaa hetkeksi kun keskittyy täysin omaan tekemiseen ja hevoseen :)
Ihana polttarilahja heppatytölle ;) Oot kyllä todella onnellisen näköinen hepan selässä. Heppailu on kyllä ihanaa.
Täällä siis myös yksi heppatyttö. Ratsastin 8 vuotta kunnes teininä tuli taukoa. Pari vuotta taukoa jonka jälkeen täysi-ikäisenä aloitin vuokraamaan entistä ravuria. Kolme vuotta tuli sitä vuokrattua kunnes opiskelujen takia oli taas pakko laittaa heppailu tauolle. Nyt on taas vuosi kulununt uuden vuokrahepan kanssa. On se ihanaa töiden jälkeen mennä tallille ratsastamaan ja tallihommia tekemään. Siinä unohtuu murheet ja stressi kun touhuaa hepan kanssa :)
Oooh, ihanaa menoa! :) kiva polttari-ylläri!
Itse olen aloittamassa ensi viikolla hevosharrastuksen uudestaan n. 15 vuoden jälkeen. En malta odottaa!! :) tai no olen minä sen verran pitänyt harrastusta yllä näin aikuisiälläkin, että olen silloin tällöin käynyt islanninhevosilla maastoileen, ehkä n. 1-3 kertaa vuodessa.
Mutta siis, ensi viikolla osallistun kurssille josta toivon saavani riittävästi rohkeutta hakeutua syksyllä vakituisille tunneille, tms. Sen verran on harmittanut jo pitemmän aikaa, että on tullut tuo ihana harrastus lopetettua, että nyt 30-kriisin myllätessä on jotain asialle tehtävä :D
Voi miten onnelliselta näytät! Kannatan siis ratsastamisen jatkamista! :) Itse nousin taas muutama vuosi sitten hevosen selkään monen vuoden tauon jälkeen. Koko lapsuus ja nuoruus menikin heppajutuissa, nykyään käyn vaan silloin tällöin. Kivaa se vaan on ja hevosen kanssa vietetty aika on niin mahtavaa ja antoisaa.
Takaisin vaan ratsaille! :) Itse kävin viikko sitten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ratsastamassa ja onneksi menin. Hyvä opettaja ja sitäkin kivempaa olla taas heppailemassa :)
Siis eikä, oon miettinyt niin pitkään…varmaan sun blogin ihan alkuajoista lähtien, että mistä oot niin tutun näkönen ja nyt se selvis! :D oot varmasti käyny talleilla samoihin aikoihin :=) Ootko käyny nuorenpana juuri tuola Ylöjärvellä?
Moikka Linda! Ikävä kyllä ei varmaan olla ainakaan Tampereen talleilla tavattu, koska mä olen muuttanut tänne vasta 17-vuotiaana, enkä ole koskaan aikaisemmin käynyt Treen lähistöllä talleilla. Ehkä ollaan törmätty sitten jossain muualla?