Toteutin parhaani mukaan usein toivotun ”päivä kanssani”-postauksen, satuin vain valitsemaan vähän hassun päivän. Tänään olen ollut poikkeuksellisen paljon auton ratissa (taksina) ja juoksennellut hoitamassa asioita. Kyllä näitä tämänkaltaisiakin päiviä toki on, mutta ei ihan joka päivä. Mutta aloitetaanpa ihan alusta…
Missasimme herätyskellon, joten koko perhe heräsi kello 7.30. Viisitoista minuuttia aikaa olla autossa, mutta onnistuttiin siinä kyllä. Rebekalla ei ole enää kuumetta, mutta hän yskii vielä, niin päiväkoti sai jäädä välistä. Ensimmäiseksi vietiin Samuel päikkyyn ja tiputettiin Miika töihin. Sen jälkeen tultiin Rebekan kanssa syömään aamiaista ja siistimään itsemme sekä koti. Odoteltiin huutistuotteiden noutajaa (kiitos vaan kaupoista) jonka jälkeen haettiin autolla mummu lääkäristä, tehtiin nopea pysäys postilla, palattiin kotiin noutamaan unohtunut reppu ja lopulta Rebekka pääsi päiväksi mummun kanssa chillailemaan.
Matkani jatkui hoitamaan asioita, jotka ovat pitkään roikkuneet to do -listallani.
Ensimmäisenä kurvasin pesulaan hakemaan hääpukuni, joka lähtee myyntiin.
Seuraava stoppi oli kirppis, jonne varasin pöydän, vihdoinkin. Kotimme on suorastaan pullollaan kaikenlaista tarpeetonta. Ostin kirppikseltä myös samalla Heli-Annalle (babyborn-nukke) kestovaipat, haha :D
Kolmas stoppi oli valokuvaamo, sillä tarvitsin passikuvat uutta ajokorttia ja passia varten, samalla teetätin hääkuvista paperiversiot. Hankin samalla myös valkoisen albumin niille ^^
Nopea lounas ystävän kanssa Kauppahallissa, järkyttävä nälkä! Aamiaiseksi ehdin vain hörpäämään hiukan hedelmäpirtelöä, joten eipäs se ihmekään!
Tamperelaiset, arvatkaapa missäs me syötiin? Kuppi kahvia lounaanpäälle ja olin taas valmis jatkamaan matkaani…
Ruokaostoksille. Herkkuja ja pullo kuohuvaa! En muuten reissullani langennut yhteenkään vaatekauppaan, enkä ostanut itselleni yhtään mitään ylimääräistä, jes! Paitsi lasketaanko kuohari?
Kovaa kyytiä riensin heittämään ruuat jääkaappiin ja vaihdoin lempparicollegen päälle. Sitten taas kokoamaan neljän stopin taktiikalla porukkaa kasaan! Tässä vaiheessa taisi jo hiki virrata selkää pitkin…
Päiväkodin pihalla minua odotteli onnellinen ja hiekkainen pienimiäs! Tyytyväisenä hän hurisi takapenkillä, kun toistamiseen stopattiin postilla ja haettiin myös Miika töistä. Porukalla suunnattiin kiirellä hakemaan Ylivieskan mummua juna-asemalta.
MUMMU! <3 Mummu hyppäsi kyytiin ja taas mentiin, tällä kertaa anoppilaan!
Rebekalla oli ollut mukava päivä anoppini luona ja mikä onni olikaan kun mummupäivä vaan jatkui…
Vaikka moneen kertaan ollaan sanottu, että mitään ei tarvitse tuoda niin silti aivan aina mummun laukusta löytyy jotain lapsille, he todellakin tietävät sen ja osaavat jo odottaa tuliaisia:D
Tällä kertaa oli lelu- ja vaatetuliaisia, voi tuota meidän mummua!
Pöytä katettuna ja ruokakin melkein valmiina.
Joskus pari minuuttiakin on liian pitkä aika odottaa ruokaa.
Ei mitään gourmeeta, vaan kuulkaas ihan perusjauhelihakeittoa a´la Miika!
Kello kuusi ja meikäläinen on vaihtanut verkkareihin, enää tänään en poistu täältä kotoa minnekään.
Postipaketit tulivat blogin kautta ja niistä paljastui OK Omin käsin -kirja, jonka takana ovat upeat Riikka Kantinkoski ja Susanna Vento. Ja siinä toisessa ihanassa paketissa oli Triwan lähettämät kellot! Mielettömän kiva piristys viikonlopun alkuun!
Nyt edessä olisi vielä lasten iltatouhut, nukkumaanmenot jne… pieni tsemppauksen paikka! Sen jälkeen ajattelin laitella hääkuvat albumiin, ehkä täytyy vähän fiilistellä ja avata myös kuoharipullo! Rupatellaan miehen ja mamman kanssa, ehkä jotain hyvää naposteltavaa. Ihana kun on viikonloppu, olen ilonen, että äitini jaksoi matkata taas tänne <3 Teille myös halauksia ja oikein mukavaa viikonloppua! Onko kenties erityisiä suunnitelmia? Kommenttiboksissa kuulisin tosi mielelläni millainen päivä juuri sinulla on tänään ollut? Onko tapahtunut jotain erityistä, vai onko päivä ollut tavanomainen?
-Maj
hei, mistä tuo ihana college paitasi on? :) tahdon myös tuollaisen, upea! :)
Moikka Ellu, se on Vilan paita :)
Mulla on tänään ollut vapaapäivä, ihanaa! Kommenttini koskee kuitenkin kaupunkikuvissa näkyvää laukkuasi, mistä se mahtaa olla? Se on upea :)
Heips! Laukku on ihan vaan Zarasta :)
Tilasin ton gollegen eikä se mun päällä noin nätiltä näytä :D
No voiiii, ihan varmasti näyttää, se on van sun päässä <3
Heippa! :)
Mistä oot tilannut tuon kollarin? Ihastuin siihen täysin Majin syysvaatepostauksessa, enkä oo löytänyt. :) Se on ihana! :)
Eikun huomasinkin linkin tuolla alhaalla! :) Ihanaa! :) Ja niin, Maj, sinun perjantaisi näyttää mukavan touhukkaalta. Tosi kiva postaus :)
Ihanan touhukas perjantai sulla! Täällä toivuttu reissusta ja otettu ensiaskeleet!!! Kovin on liikuttava perjantai siis! Rentoa viikendiä sinne!
Hei ja toi college!! Mistä se mahtaa olla? Tosi hieno!
Moikkis! Se on Vilasta, en tiedä onko niitä enää siellä, mutta ainahan voi yrittää metsästää?
Hih, just tällä viikolla kävin samaisessa paikassa lounaalla! Tosi hyvä paikka, vaikka aina meinaa tullakin valinnan vaikeus… ;)
Mun ystävä luovutti juuri valinnanvaikeuden takia ja sanoi että ottaa kaikki samat mitä mä! Haha, se oli ihana <3
Hei, kerrotko tarkemmin, mikä kirppis ja milloin alkaa myynti :)
Moikka! Vien kamat Radiokirppikselle, mutta en ajatellut siitä sen kummemmin tiedoittaa :)
Hei,
oletko palannut työelämään? Mitä teet nykyään?
Mulla on niin kiva tilanne, että kirjoitan tätä blogia nykyään työkseni :)
Kiva postaus!
Pakko heti udella mistä Rebekan vauvanukke on saanut nimensä?
Oma päiväni oli tänään m.e.l.k.o.i.n.e.n! tarkoituksenani oli matkata etelä-pohjanmaalta jyväskylään esittämään päättötyötä tiettyyn kellonaikaan junalla. Lähtöasemalla selvisi, että ensimäinen juna oli myöhässä 30 minuuttia ja etelässä minua olisi odottanut vielä kaksi junan vaihtoa ennenkuin olisin ollut Jyväskylän junassa. Soitto vr:n asiakaspalveluun ja he vakuuttivat vaihtoyhteyksien odottavan – päätin siis etten nouse omaan autoon vaan luotan vr:n, että olen ajoissa perillä – nousin siis ensimmäiseen junaan joka oli myöhässä. Junassa konnarilta selvisi, että vaihtoyhteydet eivät odotakaan!! vaan matka jatkuisi seuraavilla yhteyksillä. Soitto vr:n asiakaspalveluun ja asia oli hoidossa ja pian matkustinkin taksilla kohti jännittävää päättötyön esitystä! Loppuhyvinkaikkihyvin päättötyö on nyt esitetty ja opinnot suoritettuna. Kotisohvalla ei ole tuntunut hetkeen näin hyvältä makoilla!
Mä en kyllä todellakaan tiedä mistä Rebekka on keksinyt nukelle nimen!? Aikamoista säätöä sun matka, mutta onneksi kaikki päättyi tosiaan hyvin… Toisinaan näitä tapauksia kuulee, eikä loppukaan välttämättä ole onnellinen :/ Mun juna oli viimes reippaasti yli tunnin myöhässä ja pelkästään se yli viiden tunnin istuminen alkoi vähän harmittamaan! Onnea vielä päättötyöstä!
Tosi hyväntuulinen postaus, tätä oli aivan ihana lukea! Viikon mittaisen sairasloman ja sisällä mörköilyn jälkeen uskaltauduin ulos. Kipsuttelimme koiran kanssa varovaisen 3km lenkin ja molemmat meinasimme haljeta onnesta (surkeasta säästä huolimatta)! Päälle päätteeksi hyvää ruokaa ja kynttilöillä somistettu sauna. We <3 friday. Hyvää viikonloppua Maj!
Ah, niin ihanaa :) Ja sauna kynttilöinee kuulostaa hyvältä <3
Minkä takia sun lapset on päiväkodissa jos et itse ole töissä..?
Mun lapset on pari päivää viikossa päiväkodissa, koska tämä blogi työllistää tällä hetkellä minut :) Joskus toki myös hoidan joitain juoksevia asioita sillävälin kun he ovat hoidossa, kuten tänään tein.
Kivoja kuvia!
Oletko muuten jo aloittanut työt vai miksi sulla käy lapset päiväkodissa? Jotenkin olen viesteistäsi päätellyt, että olet vielä kotiäiti. Sorry jos olen missannut jonkun asiaa koskeva viestin..
Lapset ovat pari päivää viikossa hoidossa, kun teen töitä blogin ja kaiken siihen liittyvän parissa, mieheni mielestä aivan liikaakin :)
Ihana postaus, oli tosi mukava lukea päivästäsi. :) Miten Samppa on suhtautunut päiväkotielämään? Meillä lapset aloittivat hoidon n. kk sitten (isoveljelle 4,5v tosin ennestään jo tuttua hommaa), mutta neiti S 1v 8kk ei ollut alkuun ollenkaan iloinen muutoksesta! Nyt kun kuukausi on takana, niin elämä voittaa, onneksi. :) Ei minunkaan paluu työelämään ollut helppoa, kolmivuorotyöhön hoitoalalle, säälitti pikkuinen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain toivon, että kun tämä ensimmäinen sairasteluviikko ollaan saatu päätökseen, toista ei ihan heti tulisi!
Mulla on tänään synttärit! :) heh…mut rauhallista menoa, ihanan rauhallinen saunailta, lapset nukkumassa ja laatuaikaa ukon kanssa. :)
Hyvää synttäriä!
Sympatiat sinne, täällä sama tilanne: työt hoitoalalla, kolme lasta alottanu päiväkodin jne… :)
Kiitos! :)
Ihanat hiukset sulla! Erityisesti hiuspanta-kuvissa pääsevät oikeuksiinsa. Täällä sama ns. luonnollistamisprojekti käynnissä. Tavoitteena ihan oman väriset hiukset kuitenkin vaaleilla raidoilla ryyditettynä. :)
Itselläni oli niinkin jännittävä päivä kuin ruotsin ylioppilaskirjoitukset !saa nähdä miten meni…:) Hieman nuorempi lukia tosiaan olen! Hyvä vain, että lapsesi ovat päiväkodissakin,siellähän niitä kavereita saadaan ja opitaan ihan huomaamatta vaikka ja mitä :) myönteistä se meille lukijoillekkin on, että saadaan nauttia päivittäin postauksistasi,joille muuten ei niin jäisi aikaa! Mukavaa syksyä koko perheelle :)
Olipa ihana hyvänmielen postaus! Rentouttavaa viikonloppua sinne! :-)
Mukava postaus ja megahieno toi sun lempicollari! Sun päivään on jotenki helppo samaistua :)
Mulla on tänään ollu vapaapäivä (ja lisäksi yh-päivä) kolmen poikaseni kanssa (4v, 2.5v ja 1v). Mies lähti aamulla klo 6 töihin ja tulee kotiin huomenna klo 6. Aamu alko klo 7:30 aamupesu&-pala rumballa, jota itseni kohdalla venytin lukemalla Hesarin lähes kannesta kanteen poikien rakentaessa olkkariin majaa. Eli suomeksi pojat raahas olkkariin kaikki kuus tuolia keittiöstä ja kaato ne ja pianojakkaran lattialle ja laitto kaikki 10 sohvatyynyä ja kaks vilttiä läjään…ja tietysti vähän pehmoleluja ja muita tärkeitä. Oli niin hyvä ja sopuisa leikki, etten voinu keskeyttää, vaikka siisteydestä ja järjestyksestä pidänkin.
Noo..tunnin mittasen aamupalan jälkeen viikkasin vähän pyykkiä ja leikkelin yhtä turkkia, josta aion tehdä turkisliivin. (ja ratkoin sata riitaa ja pesin yhet kakat) Sitte tarjosin lounaaksi itselleni ja lapsilleni laiskana ja mukavuudenhaluisena maksaboxia kera raejuuston, jonka jälkeen kaikki kolme meni YHTÄ AIKAA nukkumaan = järkyttävää (eli hyvin harvinaista) eli sain laatuaikaa. Sen ajan käytin kirpparille lähtevien vaatteiden lajitteluun ja merkkailuun. Siihen meniki koko pari tuntia.
Ikäväkseni totesin sitte joskus iltapäivällä, että keskimmäisellä on hengenahdistusta ja siihenhän se loppuilta menikin sitten :/ Onneks kolme kultaista siskoani kävi vähän jeesaamassa ja piristämässä. Vastapalvelukseksi hiustenleikkuusta, jonka yhdelle siskoistani suoritin muiden kahden hoitaessa poikasia, sain hartia- ja jalkahieronnan :) Ja tässä nyt törötän sitten ja luen mm. sun blogia valvoessani tuon hengenahdistelijan kanssa…toivottavasti muut nukkuu yönsä hyvin. Täällä kukutaan ja ehkä huomenna nukutaan.
Aamulla heräsin ja söin aamupalan anopin kanssa. Sitten katsoin Gossip girliä kaksi jaksoa, pesin pyykit, siivosin kodin ja lähdin hakemaan poikkiksen töistä, käytiin kaupassa ja ostamassa viniä. Tultiin kotiin ja tehtiin ruokaa ja nautittin kuoharia. Lähettiin drinksuille ja nyt ollaan kotona ja katsotaankin leffaa. Ihana päivä! :)
VILAN COLLEGE
http://vila.com/vila/short-dresses/stelle-dress/14016263,en_GB,pd.html?dwvar_14016263_colorPattern=14016263_TotalEclipse_384283
Tuntuu monet olevan kiinnostuneita tosta paidasta ni laitoin tähän nyt ton mistä sitä saa :) se oli vähän hankalasti tuolla mekko-osastolla :)
Maj käyttää paidasta kokoa S jos se jotain helpottaa :) (näin minulle kertoi kun kysyin yhdessä postauksessa)
Mukavaa päivää!
Alotin aamun rauhassa kahvin ja laittautumisen merkeissä, kuuntelin radion aamushowta, kunnes huomasin että kohta myöhästyn töistä, ja alko kauheella kiireellä tavaroiden haaliminen kasaan. Kiireessä avaimia ei löytynyt mistään, joten pyörän lukkoa en saanut auki ja lopulta työmatka taittui juosten (tyylikkäänä työmekko-juoksutakki-yhdistelmässä).
Töistä myöhästyin 5min, onneksi oli ymmärtäväinen asiakas, jolla oli myös huono aamu :)
Työpäivä meni niin kiireellä, että 15.30 ehdin juomaan aamukahvit ja syömään.
Töistä piti mennä suoraan body balance-tunnille, mutta viimeisen asiakkaan myöhästelyn takia en ehtinyt tunnille ja rentouttava hetki vaihtui Juoksumattoon (vesisade ja kylmä ei houkutellut).
Vihdoin 20.30 kotona, avaimet löytyi takin taskusta :)
Voiko jonkun työ olla oikeasti sitä, että kuvaa jauhelikeittoa ja lataa niiden kuvia nettiin?
No en usko, että bloggaamisesta tulisi työ ihan pelkillä jauhelihakeiton kuvilla, ellei sitten sattuisi olemaan ruokabloggaaja ja tekemään sitä pienellä twistillä ;) Tässä pientä statistiikkaa; esimerkiksi viime kuussa Magicpoksissa vieraili miltei 90 000 uniikkia kävijää, käyntejä kertyy kuukaudessa 300 000 – 400 000. Uskon, että jos onnistut pitämään mitä tahansa verkkosivua pystyssä vastaavalla vierailijamäärällä, niin kyllä se kannattaa/elättää.
En kyseenalaista kannattavuutta. Ihmettelen ihan aidosti sitä, onko mielekästä, että oman elämänsä avaaminen julkiseksi on päivätyö?
No itseasiassa bloggaaminen työnä on tällä hetkellä aika mielekästä, ihan superkivaa! Sopii meidän tilanteeseen, ehdin näin olemaan lapsien kanssa kuitenkin paljon, kun he ovat vielä pieniä. Itse päätän täysin kaikesta sisällöstä, eikä minun tarvitse jakaa julkisesti sellaisia asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Blogi on vaan pieni pala elämääni, eikä koko elämäni, ymmärräthän? Välillä jauhelihakeittoja, välillä jotain muuta.
No joo, kyllä mäkin vähän samaa ihmettelen.. 1v lapsi päivähoitoon vain siksi että bloggaat kotona, huh huh. No meillä on Suomessa tämä hieno subjektiivinen päivähoito-oikeus niin näin saa työssä käymätönkin viedä pienet lapsensa muiden hoitoon.. Itselle ei tulisi mieleenikään, mutta meitä on niin moneksi ;) Pakko kuitenkin kysyä, työllistääkö blogi sua tosiaan niin paljon ettet pysty hoitamaan lapsia kotona sen ohella? Vaikeaa uskoa blogin sisällöstä päätellen ainakaan.
Kiitos kysymästä, tämä blogi ja kaikki siihen littyvä muukin duuni työllistäisi minua ihan vaikka sen täyden viiden päivän verran, vaikka sinä et sitä uskoisikaan :) Se on sitten ihan asia erikseen, jos pidät blogin sisältöä laaduttomana tms. sille en voi mitään. Kaikkeen en pysty kertakaikkiaan venymään samanaikaisesti ja muutenkin olen tosi hyvillä mielillä tästä meidän ratkaisustamme, siksi kummastelen näitä negatiivissävytteisiä ”ihmettelyjä”ja muita kyseenalaistavia kommentteja. Tämän enempää en tähän aiheeseen kommentoi, koska aina löytyy niitä joiden mielestä ratkaisumme ovat vääriä, tein niin tai näin :)
Olet muuten aivan oikeassa siinä ettei sun ehkä kannata avautua enempää asiasta ;) varmasti saat muitakin ihmisiä ärtymään ratkaisuillasi, kuten jo huomasitkin. toisaalta haluat makeilla elämäntyylilläsi ja -ratkaisuillasi, toisaalta et kestä yhtään kritiikkiä. Kaiken palautteen pitäisi olla sitä Ooh, ihana elämä sulla. Mun mielestä sun (tai sun päiväkodissa käyvän yksivuotiaan) elämä ei kuulosta niin älyttömän ihanalta ja koska sun elämä on näin julkista, että tienaat sen julkistamisella palkkasikin, luulisi sun varautuneen siihenkin, ettei se kaikkia miellytä. Ja kyllä mulle ainakin tulee susta -ikävä kyllä- mieleen hemmoteltu pikkutyttö, joka ei oikein jaksa hoitaa hommiaan.. Tuli tehtyä pari lastakin, jotka yllättäen vie aikaa (älä vaan tee lisää lapsia pliis), töissä ei ehdi käymään kun pitää blogata aiheesta minäminäminä ja siinä sivussa voi saada ihan burnoutinkin.. Jotenkin väistämättä ajattelen, että tiedätkö oikeasti, mitä kaikkea aikuiset ihmiset hoitavat elämässään? Lapset, työt, jotkut siinä sivussa bloggaamisenkin, kestävät paljon isompia vastoinkäymisiä kuin stressin kotitöistä/kahdesta lapsesta/hääsuunnittelusta/blogista/omasta laihdutuksesta (sun viime kevät?) Suurin osa aikuisista tosiaan hoitaa työnsä, lapsensa, lemmikkinsä, opiskelunsa, omakotitalonsa jne sairastumatta burnoutiin. Puhumattakaan niistä, jotka oikeasti kantavat suuria murheita hartioillaan, läheisten sairastumista, eroja, kuolemaakin.. Mutta jokaisen jaksamisen raja on tietty henkilökohtainen ja jos sä et jaksa hoitaa lapsiasi ja blogiasi samaan aikaan, niin ei se raja kovin korkealla ole. Joten hitsin hyvä että saat palkkaa blogista niin sulla on mahis tähän järjestelyyn , muutoinhan elämä ois pilalla ;)
Ihan kuin siitä olisi jotain haittaa jos se lapsi siellä päiväkodissa viettäisi muutaman tunnin viikosta? Päiväkotitoiminnalla tuetaan lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä, toimia ryhmässä, ottaa toiset huomioon. Toki tätä tapahtuu kotonakin, mutta ryhmässä et aina voi olla ensimmäinen tai toinen. Toinen hieno asia on, että jos myöhemmin palaa työelämään on lapsella allaan jo pehmeä lasku päiväkotiin. Eikä niin että ensin olet kotona ja seuraavaksi 9 h /pv hoidossa. Maj:n työtähän voi verrata yksityisyrittäjään, jolla nyt työpaikka sattuu olemaan kotona.
Jokaiselle on tosiaan omanlaiset tarpeensa ja varmasti sen mukaan on oikeat ratkaisut on tehty. Viisautta on hyväksyä toisten toisenlaiset ratkaisut vaikkei itse samantyylistä ratkaisua tai mielipidettä jakaisikaan.
Itse päädyin samanlaiseen ratkaisuun kun Maj, eli 1,5 vuotias on muutamana päivänä viikossa päiväkodissa hoidossa. Itse olen kotona ja viimeisilläni raskaana. Ehdottoman mainio ratkaisu myös meille. Lapsi pääsee puuhailemaan muiden ikäistensä kanssa, koska kerhoilut muuten ovat jääneet vähemmälle ja pidän lapsen sosialistumistakin tärkeänä, koska ystävä piirissä ei ole pieniä lapsia. Aikaisemmin kävimme monta kertaa viikossa kerhoissa ja lapsi viihtyi niissä, joten nyt kun oma jaksaminen on ollut heikkoa (vaikea raskaus), niin oli luonnollista, että en halua sitä iloa ottaa pois lapselta. Lapsi jää hyvillä mielin hoitoon hoitopäivinä, eikä itkua kuulu. Katsotaan sitten vauvan syntymän jälkeen miten rytmit alkavat sujua, eli jatketaanko vielä osapäivähoitoa vai ei. Kaikkea hyvää Maj:lle ja perheelle.
Eilen oli paras päivä aikoihin, kävin ekassa ultrassa <3 Melko liikuttava kokemus ja unohtui pahoinvoinnit aika nopeasti! Samalla kävin moikkaamassa siskon poikaa sairaalassa, onneksi hänkin oli parempaan päin, ehkä tänään pääsevät kotiin :)! Tää sun postaus oli tosi kiva lukea, tuli hyvä fiilis!!0
Aivan ihana postaus! Rakastan tällaisia ja toivonkin niitä aina kovasti, vaikka niissä onkin oma vaivansa, kun täytyy kuvailla pitkin päivää joka paikassa… :) Oma päiväni on vasta alkanut aamupalan merkeissä ja eläinten aamurutiinien hoidon myötä. Nyt leppoisaa koneella hengailua, ennen vapaapäivän to do -listan toteuttamista. :)
Tosi kiva postaus! Ja kiitos kaupoista, vaatteet oli tosi kivat ja oli mukava tavata! Hyvää viikonloppua! :) -J
Haha ihanasti nimetty nukke! Nimim. itse nimesin baby bornini Luna-Anitaksi ja tamagochin Luuvärkiksi :”)
Perjantai oli aikamoinen, olen au pair ja vanhemmat olivat koko perjantain poissa, isä tulee tänään (onneksi) kotiin. On ollut kädet täynnä 4- ja 6-vuotiaan kanssa :D Onneksi illalla tuli kaveri kylään, leivottiin pizza, avattiin jääkylmä kokis ja juotiin yhdet oluet katsoessa leffaa. Ei mikään turha päivä!
Onneksi suomalaisessa yhteiskunnassa on varaa valita mitä töitä tekee ja missä niitä tekee. Etätyöt sopii toisille, toisille ei. Motivaatio kotona työskentelyyn pitää olla kunnossa ja Sinulla se selvästi on! ;)
Ihanaa viikonlopun jatkoa!!
Ihan mieletöntä, et voit tehä työksesi tätä ja se on susta kivaa!
Ja vähän ehkä epäreilua, et sun muksuilla ei oo joka arkipäivä päiväkotipäivä!? ;)
Mukavaa vknloppua teille!
Nyt oli pakko tulla kommentoimaan kun juuri eilen viedessäni poikaa hoitoo mietin mistä samuel on niin tutun näköinen ja tänään vasta keksin et hei niin sehän on teidän poika :) meidän pojat on siis samassa päikkyryhmässä :) pitää tulla joku kerta juttelemaan jos törmäillään :)
Tulipas nostalginen olo tuosta jauhelihakeittokuvasta. :) Lapsuudenkodissani tehtiin usein saman näköistä keittoa, jossa oli tosiaan myös makaronia mukana. Jotkut kaverini ovat ihmetelleet miten voi laittaa samaan keittoon perunaa ja makaronia. :D Nykyään ei kyllä tule tehtyä juuri mitään keittoja, tuollaistakaan en ole koskaan tehnyt itse.
Tämä oli kiva postaus! Kyselen vielä tuosta ekan kuvan R-kirjaimesta, kun ymmärsin, että se on avaimenperä? Satutko muistamaan, että mistä olet sen ostanut? :)
Mua ei toisten lapsien päivähoitoon vieminen ihmetytä tai häiritse.. Mut mikskähän nimenomaan monet naiset (äidit) arvostelee niin kärkkäästi toisten valintoja tai tekemisiä?? Enpä osaa kuvitella et isät arvostelee toistensa tekemisiä lastenhoidon suhteen :O Itse en lapsia kuitenkaan aio hankkia. Ja sehän tuntuu olevan myöskin muiden naisten päivittelyn aihe. Eiköhän jokaisella oo oikeus päättää oman elämänsä sisällöstä ja ratkaisuista. En mä ainakaan jaksa koko elämää suorittaa ja juosta joka päivä hirveellä kiireellä hakee lapsia jostain päiväkodista tms. Joten elämä ilman lapsia on mun valinta. Mut se mikä mua ihmetyttää on se kun naiset edelleen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään.. En mä ainakaan haluis et oonki yhtäkkii joku toisenniminen ja joutuu joka paikkaan ilmottaa et oonkin nyt tän niminen. Miks mies sais pitää oman nimensä mut nainen ei? Ja lapsillekin pitäis mun mielestä tulla mielellään äidin sukunimi eikä aina kyseenalaistamatta isän nimi. Et miehen suvun pitäis aina jatkua ja naisen ei, en ymmärrä tota pointtia. Tollanen pistää ärsyttämään, nainenhan se lapsen suhteen suurimman työn tekee!
Siis, kerrankin joku muukin ihmettelee tätä sukunimiasiaa!!! Mäkään en vaan ymmärrä miksi naiset tosiaan täysin kyseenalaistamatta ottaa edelleen sen miehen nimen?? Ja lapsillekin, jopa usein sillon kun silti itse pitää oman nimensä??!! Meidän lapsi sai mun sukunimen, ja omani tulen pitämään myös aina. Tosiaan, minähän hänet olen synnyttänyt ja sisälläni kantanut, joten tottakai. Enkä muutenkaan halua jatkaa omalta osaltani ajatusta miehestä ”perheen päänä”, josta tuo muinainen nimiperinne kuitenkin varmasti tulee.. Tämä ei nyt mitenkään ollut osoitettu tähän blogiin tms vaan kun kerrankin joku ihmettelee samaa mitä itsekin…
Mä kans ihmettelen miksi niin monet naiset aina piikittelevä toisia naisia. En ole huomannut miehissä tätä samaa piirettä yhtä vahvana. Työskentelen naisvaltaisella alalla, ja ihmettelen melkein päivittäin ilkeileviä naisia.
Pahoittelut liian kärkkäästä kommentista. Pointti ois tullu selville nätimminkin ilmaistuna.
Moi! Ymmärrän kyllä, että tuo aikasempi kommenttisi on mielipiteesi minusta. Ja sehän on selvää, että välillä ärsyttää toisten tekemiset, olemiset, puhumiset aika paljonkin ja kaikilla meillä on huonoja päiviä. Silti aika jyrkästi ja julmasti kenelle vaan sanottu tuo ”älä vaan tee lisää lapsia” eikä sitä myöskään ikinä voi tietää toisen vaikeuksista, menetyksistä, sairauksista, eroista ja eikä siten sietokyvyn rajoistakaan.
Word! Olikin aiheellista tuo anteeksipyyntö. Pöyristyttävää, kuinka tökerösti sitä kasvottomana kirjoitellaankaan. I, oletko tutustunut koskaan käsitteeseen ”netiketti”.
Lisäksi: Bloggaaja = oikea kokeva ja tunteva ihminen, ei mikään bittikasa. Kyllä en ymmärrä, että onko se kateus vai mikä, joka saa ihmisen kirjottelemaan mitä hölmöimpiä asioita. Ei olis pokkaa sulla, nm. I, suoltaa tommosta tekstiä suustas livenä kenellekkään.
Miksei voisi olla? Maailma on täynnä mitä erilaisempia ammatteja. Saamme lukea YT:istä päivittäin, joten saa olla tyytyväinen, että on työtä!! On se sitten bloggaus tai mikä vaan. Mitä ihmeellistä siinä on?
Kiitos, ihana postaus! :) Taas muistin miks niin harvoin käyn lukemassa minkään postauksen kommentteja blogeissa, tulee vaan paha mieli niin rumista viesteistä. :(
Siis ei jumalauta! ;)
Missä naisten solidaarisuus ja ymmärrys toisia kohtaan??
MIKSI, oi miksi, on niin vaikea hyväksyä ihmisten erilaisia valintoja ja erilaista elämää. En kestä! Jokainen perhe, lapsi ja äiti on erilainen.
On helppo moralisoida ja arvostella..mutta ehkä elämä opettaa. On tosi kuluttavaa ja katkeran oloista arvostella toisen valintoja.
Okey, aina vähänkin julkisessa roolissa joutuu kritiikinkin kohteeksi, mutta kritiikkiäkin voi antaa hei hyvällä maulla ja joskus on vain hekä parempi olla hiljaa..ja joka tapauksessa, meillä on vain yksi elämä eikä koskaan, KOSKAAN voi kaikkia miellyttää ja tuskin tarvekkaan?!
Oon ite joutunut kohtaamaan elämässä vastoinkäymisiä ja myös nähnyt että toiset on kuin hannuhanhia (ulospäin siltä vaikuttaa) mutta jotenkin olen vain päässyt eteenpäin ja yrittänyt aina muistaa olla silti kiitollinen ja kaikin keinoin välttää katkeroitumasta ja olematta kateellinen. On toooosi helppoa luulla tietävänsä toisen elämästä jotain, ja silti voi olla paljon mistä et tiedä mitään…
Kannattaa ehkä nää blogit ottaa kevyemmin ns. itse ainakin haen hyviä vinkkejä, hyvää fiilistä muutenkin <3 Kiitos Maj kivasta blogista!!
Ihanaa, että sinulla on mahdollisuus kirjoittaa tätä blogia työksesi. Ja varmasti hyvä ratkaisu, että lapset ovat parina päivänä viikossa päiväkodissa. Varmasti sinulla menee paljon aikaa blogin ylläpitämiseen.
Älä turhaan pahastu joidenkin kahjojen ja kateellisten kommenteista. Minä ainakin olisin iloinen jos olisin tilanteessasi. Nauti :)
Voi Samuel on päikyssä <3 miltä on tuntunut äitinä jättää oma "vauva" (kuopuksethan on varmaan aikuisenakin äidille vauvoja :)) hoitoon? Itsellä tulee kans vastaan hoitoon vieminen, kun lapset tulee 2-vuotiaiksi ja jo nyt sydäntä kylmää, että kuinka minun lapsiani siellä hoidetaan jne.. Voih!
Ihania vaatteita pikkuisilla, pitäisiköhän itsekkin panostaa muutamiin parempiin asuihin.. :)kiitos blogistasi Maj!
No suoraansanottuna se hoitoonvieminen tuntui aluksi tositosi vaikealta. Hän on ollut nyt siellä vasta 4 päivää yhteensä ja ihan kivasti on mennyt, iloinen pikku-kaveri siellä aina puuhailee ja leikkii, kun menen hakemaan!
Onpas taas… mielipiteitä. Huonoja sellaisia. Ignooraa!
Oma päiväni (lauantai) meni näin: aamulla heräiltiin puoli ysin maissa, ah! Käveltiin Takon Soutajien rantaan hakemaan auto. Sitten ajeltiin katsomaan agilitykisoja, siellä notkuttiin iltapäivään asti. Sitten kotiin, vaatteet vaihtoon ja ystävien lapsen 5v. synttäreille. Sieltä kotiin, junnun iltapuuhat & unille, kalja käteen ja telkkari auki –> enjoy.
Jaahas, vai että kalja käteen ja telkkari auki! MITÄ, nyt vähintäänki olet alkoholisti ;F Hihih!
Miten kummassa aikuiset ihmiset jaksavat olla niin älyttömän kateellisia toisille? Olisiko se eri asia, jos Maj kävisi jossain esim.toimistolla päivät kirjoittamassa blogia/tekemässä muut siihen liittyvät jommat kuin se, että hän tekee ne asiat kotona? Eipä ainakaan minun mielestä, eikä mikään muu ympäristö blogin kirjoittamiseen taida olla niin hyvä kuin koti, josta on myös paljon postauksia. Eikä se taitaisi olla edes mahdollistakaan, ainakaan Majn blogia ajatellen, että hän tekisin työnsä muualla. Minun mielestä aivan upea tilanne sinulla, itsellenikin joskus haluaisin saman tilanteen, että saisin työni tehdä kotona (mikä ei ehkä minun laiskuudestani johtuen onnistuisi mutta aina saa haaveilla :D ) Mistä kukaan blogilukija voi edes tietää, mitä murheita Majn elämässä on?! Eipä hän taida täällä blogissa kuitenkaan niistä elämän kaikista murheista kirjoittaa. Että turha mennä kenenkään sanomaan että Majn elämä on helppoa vain sen perusteella mitä blogista lukee! Minun mielestä on vain hyvä, että Maj vie lapsensa pariksi päiväksi viikossa päiväkotiin, sieltähän ne lapset saavat kavereita ja oppivat kaikennäköisiä asioita mitä ei ehkä kotona oppisi. Kyllähän ne kodin ulkopuolella töissäkäyvätkin vievät lapsensa päiväkotiin eikä ota töihin mukaan. Huh, tulipa tekstiä :) On vaan niin vaikea käsittää, miksi naiset ovat niin kateellisia ja julmia toisiaan kohtaan. Sitä en ymmärrä enkä koskaan tule ymmärtämäänkään. Maj, sinulla on aivan ihana blogi ja sen postaukset saavat monesti päiväni piristymään, jatka samaan malliin :) Nauti mahdollisuudestasi tehdä työt kotona, ja erityisesti työtä josta niin kovasti pidät! :)
Kylläpä tulikin paha mieli I:n sanoista! Aina ei tarvitse kaikkia omia ajatuksia ja mielipiteitä ilmaista niin tökerösti. Uupumus ei todellakaan vaadi aina kuolemaa/ sairautta, vaan se voi iskeä niin yllättäen kenelle tahansa.
Ja Maj, varmasti teidän pienille parempi olla se pari päivää viikossa tarhassa, jolloin saat hoitaa asioita rauhassa, kuin että lapset olisivat kotona ja potisit huonoa omaatuntoa siitä että teet samalla töitä kun haluaisit touhuta heidän kanssaan. Nauti tästä elämäntilanteesta <3
t. Myös pahasta uupumuksesta selvinnyt 2v tytön äiti
Olisi kiva tosiaan tietää onko tämä ilkeä kommentoija itsekin äiti, ja jos on niin suvaitseeko hän omilta lapsiltaan tälläistä toisten haukkumista ja ilkeää arvostelua jota itse harrastaa? Kiusaaminen on vakava asia jota ei tarvitse suvaita. Kiinnostaisi myös (vilpittömästi ilman sarvia ja hampaita!) tietää minkäläinen olo tuollaisen purkauksen jälkeen tulee (onko se jotain tyyliin ”huh sainpa sanottua tollekin bloggaajalle ilkeän mielipiteeni, nyt hyvällä mielellä peittelemään lapset unille ja sitten itsekin nukkumaan”)?
Muistakaamme myös että kaikkien vanhempien velvollisuus on opettaa lapsilleen niin hyviä käytöstapoja kuin toisten kunnioittamista, niin kasvotusten käydyissä keskusteluissa kuin internetissä. Yksi helppo sääntö on kohdella toisia kuin tahtoisi itseään kohdeltavan.
Mediakasvatus on tänäpäivänä yksi oleellinen kasvatuksen osa-alue ja vanhemman esimerkki on aina yksi tärkeä lasta ohjaava tekijä. Vähän varttuneemmat nettikommentoijat eivät ehkä ole ikinä saaneet mitään ohjeita tai opastusta omilta vanhemmiltaan nettikirjoittelusta, saattaisiko sekin olla yksi syy tälläisiin aikuisten kirjoittamiin melko lapsellisiin ”mun mielestä sä teet kaiken väärin, oot tyhmä” kommentteihin?
Ja jos oikeesti tuntuu että on varaa heitellä kiviä ja että on osaamista neuvoa muita siitä kuinka elämää tulee elää oikein, niin voihan sitä vaikka perustaa oman blogin joka keskittyy muiden neuvomiseen, arvosteluun ja ohjaamiseen (varsinkin äitien).
Tosiaa, on hämmentävää että kukaan kommentoi negatiivisesti toisen elämään liittyen. En ole vielä ymmärtänyt, miksi joku kommentoi arvostellen toisten blogeja ja elämäntapaa..? Kuitenkaan kun kukaan ei pakotan blogeja lukemaan :D Naamattomana on helppo arvostella muita. Käsittämätöntä toisiaan nuo mielipiteet ja ”arvostelut” siitä, onko sinun lapset hoidossa vai ei. Onneksi sinä Maj olet sen verran vahavan olonen nainen, jota ei muutamat typerät kommentit hetkauta ;)
Kiitos ihanasta blogista ja mukavasta postauksesta! Tsemppiä jatkoon! Olet mahtava!! :)
Kiitos Maj ihanasta blogistasi! Sinulla on kiva mahdollisuus tehdä itsellesi mielekästä työtä kotoa käsin. Lapsillasi on hyvät oltavat kodissa ja mukava kun ovat päässeet päiväkotiin ja tapaavat muita lapsia ja oppivat sosiaalisiksi.
Jätä ikävien kommenttien jättäjät omaan arvoonsa. Ovat useimmiten kateellisia ja katkeroituneita ihmisiä. Näistä heidän kirjoituksistaan paistaa myös läpi oman elämän elämisen puute.
Jatka sinä samaan malliin nauti elämästä, vie lapsia hoitoon ja hoida itseäsi niin lapsetkin saavat tyytyväisen ja onnellisen äidin ja mies onnellisen vaimon.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Blogisi on kivaa luettavaa ja luen sitä viikottain :)
Arvon ”I”, paheksut täällä bloggaajan työtä ja kuitenkin ilmiselvästi sinullekin kelpaa se, että tekstiä tulee sinunkin luettavaksesi. Ristiriita? Mun mielestä kyllä. Jos noin kovasti ottaa päähän, älä lue. Niin yksinkertaista se on. Ja se mitä sinä saat/sait tuosta todella alatyylisestä kirjoituksestasi, on jotain mitä minä en pysty koskaan ymmärtämään. En voi käsittää miksi jollekin tulisi mieleenkään kirjoittaa mitään tuollaista. Vaikka kuinka olisi eri mieltä (myönnän, en itsekään näe monia asioita samalla tavalla kuin monet bloggaajat, mukaan lukien Maj) ei silti koskaan tulisi mieleenkään kirjoittaa mitään noin alatyylistä, kuten: ”toivottavasti et saa enempää lapsia”!! Toivon todella, että kirjoituksen takana on joku huonosti kasvatettu teinityttö, eikä aikuinen nainen, jolla saattaa jopa olla omiakin lapsia…
Miten kukaan voi olla noin kohtuuton kommenteissaan ja pyytää toista olla tekemättä lisää lapsia? Mulle tuli kyyneleet silmiin näin ilkeästä kommentista. Luen blogiasi usein ja tämä taitaa olla ensimmäinen kommentti sinulle Maj. Teet upeaa työtä blogimaailmassa! Hienoa! Olet suosioisi itse ansainnut, joten siitä pitääkin olla ylpeä!
<3 !!!!!!! Pidetään mielessä: What Susie says of Sally says more of Susie than of Sally.
Ottamatta sen kummemmin kantaa noihin muihin väitöksiin, totean vain, etten kommentoinut katkeruudesta/kateudesta, vaan omasta ihmetyksestäni /ymmärtämättömyydestäni tätä 1v:n päivähoitoon laittamista kohtaan. Sellaista tutkimusta ei löydykään, joka puoltaisi alle 3-vuotiaiden päivähoitoa (ja siihen on syynsä, lapsen psyykkisessä kehityksessä) ja sen takia olettaisi, että ne jotka tähän ratkaisuun päätyvät, tekevät sen ns.pakosta, esim. taloudellisesta pakkotilanteesta. Mistä tässä ei ole selvästikään kyse, vaan bloggaajan omasta ajasta. Ja se etten ymmärrä, tarkoittaa toisin sanoen etten hyväksykään. Ja kommenttini oli ilkeästi kirjoitettu, myönnän ja myönsin jo aiemmin ja pahoittelinkin asiaa. Halusin vain hieman herätellä.. mutta kuten tavallista, huomio keskittyy aivan muuhun ja loputon kateus-kortti vedetään joka kerta esiin. Ja toki se, että mikä minä tai kukaan muu olen arvioimaan toisten elämäntyyliä – ja samaan aikaan niitä kuitenkin esitellään julkisesti, rahasta. Kaikki on kaupan ja kaikki ollaan valmiita myymään, mutta mitään kritiikkiä ei saa sanoa tai sitten on ilkeä ja kateellinen vähintään.. Toinen asia, missä halusin herätellä, on tämä jaksaminen perheenäitinä. Olkoon Majn jaksaminen mitä on, mutta ihmetyttää tämä trendi, että tehdään lapsia harkitusti pienellä ikäerolla ja sitten ollaan uuh niin uupuneita. Äitiys on kovaa työtä ja sen lisäksi moni hoitaa monet työt; palkkatyöt, kotityöt, pihatyöt, opiskelut.. Sellaista se elämä on, jos sen on valinnut. Se on vaan kumma, miksi pitää tieten tahtoen ajaa itsensä tilanteeseen, jossa voimat eivät riitä, tai sitten aika ei riitä, esim hoitamaan sitä pientä 1vsta kotona.. Ja kyllä, toistan vielä, kommenttini oli ilkeästi kirjoitettu, mutta oikeasti, kyllä mun mielestä kannattaakin harkita lapsentekoa vakavasti, jos ei jaksa sitä muutamaa ekaa vuotta hoitaa lastaan itse, sen hetken, kun lapsi oikeasti tarvitsisi sitä. Tai jos sairastuu burnoutiin yhden tai kahden lapsen kanssa, miksi ihmeessä hankkia lisää lapsia.. Ne on vaan nykyään niin tietoisia valintoja, ellei kyse ole uskonnosta. Jos kyse on pelkästä vauvakuumeesta tai siitä että ”kun kaikilla muillakin on” (kaksi/kolme lasta, pienellä ikäerolla), se on itsekästä, jos omia resursseja ja todellista jaksamista siihen hommaan ei tule pohdittua pätkääkään.
I, otatko nyt huomioon, ettet tiedä minkä mittaisia aikoja ja kuinka usein Maj:n lapset ovat päivähoidossa? 1-vuotiaankaan lapsen psyykkinen kehitys ei takuuvarmasti järky, mikäli hän ei ole yli 6h/vrk päivässä hoidossa ja jos hoitopäiviä ei ole joka päivä.
Lisäksi, mietipä tuota kommenttiasi: ”…jos ei jaksa sitä muutamaa ekaa vuotta hoitaa lastaan itse, sen hetken, kun lapsi oikeasti tarvitsisi sitä.” MUUTAMAA EKAA VUOTTA! Nykyaikana ymmärretään, että oli yksi tai sata lasta, niin ei kenenkään TARVITSE jaksaa yhtäjaksoisesti hoitaa lapsiaan. Ja kyllä lapsi tarvitsee huomiota ihan sinne 18 ikävuoteen saakka (ja vielä monesti kauemminkin). Ei se siihen varhaislapsuuteen pääty se vanhemman vastuu ja lapsen tarpeet. Äidin hyvinvoinnilla on myös suuri merkitys lapsen psyykkiselle kehitykselle, että sanoisimpa työnteon olevan jopa lapsen hyvinvointia edistävä tekijä, mikäli työtä tehdään kohtuullinen määrä eikä lapsi joudu olemaan pitkiä aikoja päivähoidossa.
No jos ei ”herättely” onnistunut niin ainakin sait aikaiseksi paljon keskustelua aiheesta. Uupumus ei muuten ole kiinni lapsiluvusta, se voi tulla kenelle vaan, oli niitä lapsia tai ei.
Raskauden jälkeen voi iskeä masennus tai kova väsy jos lapsi esim. Valvoo ja itkee yöt, sitä ei voi etukäteen tietää. Itse olen tehnyt lapset aikapäiviä sitte ja siihen aikaa oli aivan yleistä, että äidit menivät töihin heti äitiyslomaansa jälkeen. Tolkun lapsia on tullu:)
Jep, koskaan etukäteen et voi tietää, että millainen paketti sieltä tulee ja miten ne voimat sitten riittää tai ei riitä.
Sen enempää puuttumatta bloggaajaan tai muuhun, alle 3-v ei tarvitse mitään sosiaalistumista, eli sillä on turha perustella päivähoitoon viemistä. Kannattaa ihan oikeasti tutustua pienen lapsen kasvuun ja tarpeisiin te kommentoijat, jotka perustelette hoidon tarpeen sosiaalisuudella, ryhmässä olemisella tmv. Pieni lapsi tarvitsee perushoitoa ja läheisyyttä ja jälkimmäistä ei ikävä kyllä nykyresursseilla päivähoidossa pystytä välttämättä tarpeeksi antamaan.
itse joudun laittaa lapset tarhaan kun muuten lähtee koti. kaikesta muusta on jo luovuttu että lapset saa olla kotona.
kyllä se on hassua että toisessa perheessä laitetaan noin pieni tarhaan huvikseen. mietin vaan et onks se sen arvosta et saa ilmatteeks vaatteita ja muuta materiaalia vaikka teillä kenkiä/vaatteita on yllinkyllin. mielummin olisin lasten kanssa kotona kun omistaisin älyttömän kalliita vaatteita ja kenkiä ja muuta ”ylimääräistä turhaa”. eriasia on jos työstä saa ihan rahaa jota tarvitsee välttämättä asumiseen ja muuhun PAKOLLISEEN. verotonta tuloa se materiaali tietysti on. miten muuten sun eläkkeen käy jos et tee työtä josta maksetaan kunnon palkkaa :D
Niin, tää tosiaan on työ, josta saan palkan, joka on rahaa ja josta maksan verotkin. Ja jos en tekisi tätä työtä, olisin jossain muussa työssä ja todennäköisesti siinä tapauksessa lasten hoitopäiviä olisi enemmän ja ne olisivat pidempiä.
Päkäpäkä pässit!
Kysehän on hoitopäivistä joka tapahtuu muutamana päivänä viikossa. Tässä nyt ei varmasti 1,5 (eikös Samuel nyt tuon ikäinen jo ole) vuotiaan lapsen perushoito ja läheisyys kärsi millään tavalla!
Tuntuu siltä, että on hyväksyttävämpää jättää lapsi päivähoitoon jos taloudellinen tilanne sen vaatii, vaikka sen 9h/5pv/vk, kuin se että lapsi on siellä hoidossa pari päivää viikossa, kun vanhempi tekee töitä kotona. Blogin pitäminenhän on Majn työ! Pieni lapsi toki tarvitsee hoivaa, turvaa, lämpöä, mutta varmasti hyväksi on myös toimiminen muiden ikäisten kanssa ja aktiviteetit ovat varmasti erilaisia mitä kotona tarjotaan. Kyllä sitä rakkautta varmasti kotonakin jaetaan, vaikka se lapsi siellä hoidossa muutaman tunnin ”joutuu” olemaan.
Äitiys on niin vaikea aihe, siihen on kaikilla sana sanottavana, mielipide kerrottavana. Päivähoito-asiassa luonnollisesti moni varmasti ajattelee, että se oma ratkaisu = paras ratkaisu muillekin, ehkäpä? Bloggausta työnä on myös varmasti joidenkin vähän hankala myös ymmärtää, se kun ei pelkästään ole niitä ihania uusia vaatteita :) Kiitokset kommentistasi :)
Itse olen seuraillut tätä blogia vaikken koskaan kommentoinut olekaan. Nyt on pakko sanoa noihin muutamiin kommentteihin viitaten että MISSÄ on ihmisten MEDIALUKUTAITO? Pitää ymmärtää että blogin pitäminen vaatii varmasti(tässä mittakaavassa kuin tämä blogi) paljon enemmän työtä kuin ne ”muutamat” hassut valokuvat joita postaukissa näemme, ja toisaalta pitäisi silti myös ymmärtää ettei blogi ole sama kuin bloggaajan elämä, se on osa sitä, se tarkkaan harkittu osa.
Minusta blogisi on laadukas ja kaunis, ja se tuo minulle paljon inspiraatioita omaan arkeeni.
Muuan viisas ystäväni kerran totesi, että pitäisi aina muistaa, että omat mielipiteet ja ajatukset eivät ole faktaa.
Olisi hyvä muistaa, että me kaikki olemme erilaisia. Suvaitsevuutta, kiitos! Ja hyvää päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti :)
Toiselle taivaaseen asti?
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita
ja eri määrän.
Voimat riippuvat
niin monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli
–
On vaikea tietää,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se on toiselle niin kovin vähän
ja toiselle taivaaseen asti.
Hanna Ekola
<3<3 Voi että. Menin ihan hiljaiseksi.
Hauska postaus, päiväni kanssani -tyyppisiä on niin hauska lukea kun pääsee tirkistämään mukaan toisen päivään, heh ;) Paljon oli teillä vipinää ja vitsit miten ihana tuo musta neuleesi, jossa on valkoista kirjailua edessä! Voisin käyttää samanlaista vaikka heti! Meidän perjantai oli leppoisan mukava, päivän touhujen jälkeen leivoin kasvispiirakan ja suunnattiin ystäväpariskunnalle viettämään iltaa ja saunomaan. Oli kivaa! :)
OI KASVISPIIRAKKA! Juuri nyt tekisi mieli itsetehtyä kasvispiiraakkaa, täällä vaan kuol valuu ja hammaslääkärin jäljiltä koko suutani jomottaa :(
Täällä yksi hiljaisempi pitkäaikanen lukijasi :) sulla on niin ihanan raikas ja kiva blogi, mieletön mahdollisuus kun olet saanut siitä itsellesi työn! Itse en uskaltaisi avata elämääni näin, sillä en varmaan kestäisi niitä julmia kommentteja joita jotkut sylkee. Selvyys on ettet raota kuin pienen osan elämästänne, se on kauhean vaikea joidenkin ymmärtää. Ja musta on ihanaa miten sun työn ansiosta voit olla lasten kanssa kotona, muutama päivä viikossa päivähoidossa on NIIIN VÄHÄN. Kun tiedän vanhempia jotka tehneet ihan ihme valintoja. Ihana blogi, jatka samaan malliin <3
Niin, eihän sitä voi kaikkea aina ymmärtääkään :) Kuten sanotaan, asioilla on aina monta puolta vai mitä? Mukava kun viitsit kommentoida!
Ihanat nuo kuvat valkoisilla reunaoilla, mistä tuollaisia? Ja kauniit ova myös kuvat, onnea vielä!
Jestas, tämän postauksen perusteella sä taidat olla superihminen :D mulla oli pää pyörällä jo pelkästä lukemisesta :D
Paljon sitä ihminen ehtii 24 tunnissa tekemään hih
Mistä kiva takkisi on?:)