Itselläni on kahdeksan vuotta vanhempi isosisko ja kolme vuotta nuorempi pikkuveli, joiden kanssa minulla on lämpimät ja läheiset välit. Vaikka fyysisesti välillämme on satoja kilometrejä, niin he ovat päivittäin ajatuksissani, soittelemme, viestittelemme, skypetämme ja chattaamme. Aika usein me loppujenlopuksi näemmekin :) Pienempänä sitä sattui ja tapahtui kuitenkin kaikenlaista…
Veljeä tuli pari kertaa kiskottua hiuksista niin kovasti, että hänen päähänsä ilmestyi kaljuja kohtia. Muistan myös ikuisesti kun meille tuli jostain asiasta ”pientä” käsirysyä ja mun pää pamautettiin parkettiin niin huolella, että alahuulesta tuli verta ja se turposi. Tietenkin samana iltana oli elämääkin tärkeämpi disko ja kaikki oli ”ihan pilalla”. Kerran huijasin pikkuveljeäni antamaan minulle kaikki hänen vaivalla säästämänsä suuremmat kolikot ja itse annoin hänelle ison kasan kymmenenpennisiä (markat!!) Esitin jaloa ja selitin, että näin hän saa todella ison määrän rahaa ja hyötyy suuresti vaihtokaupasta, täydestähän se meni sille raukkaparalle.
Siskoni kanssa me ei suuren ikäeromme takia otettu juuri matsia, siis fyysisesti… Mutta… voivoi, kuinka ajattelin tyyliin 9-vuotiaana, että hän tekee elämästäni niin kurjaa :D Minua ei haluttu seuraan ja kun mun mielestä olis ollut maailman upeinta istua vaan siellä huoneen nurkassa ja kuunnella isojen tyttöjen juttua. Sisko sitten käytännössä kantoi minut ulos huoneesta ja ovi pamahti takana lujasti kiinni. Olin aika raskas tyyppi varmaan itsekin, sillä katselin nyttemmin isosiskon yo-juhlakuvia, niin mitä ihmettä?! Olin ängenyt itseni jokaiseen potrettiin, mitä hänestä oli otettu vieraiden kanssa, siis ihan oikeasti, jokaiseen! Eikä siinä vielä kaikki, vaihdoin juhlissa ainakin kolme kertaa asua ja ahdoin itseeni muistaakseni 15 minikarjalanpiirakkaa :D Niin, tai entäs se kerta kun sisko pakotti minut 5-vuotiaana vastoin omaa tahtoani tekemään kiepin lähipuiston voimistelutelineessä, tietenkin tipuin telineeltä ja mursin tms. jalkani, mitä hän ei uskonut, vaan pakotti kävelemään sillä jalalla koko matkan kotiin… Tästä tapauksesta muistan muuten aina kiusata häntä, niin että mennäänkö tekemään parit kiepit?
Kaikesta turhasta kinastelusta ja kommelluksista huolimatta minulla oli useimmiten huikeaa veljeni Pepen ja siskoni Petun kanssa. En usko tai en pysty oikein edes kuvittelemaan että mikään asia tai ihminen voisi koskaan tulla väliimme. Elämäni vaikeimpina hetkinä he ovat olleet siinä rinnallani, auttamassa ja tukemassa. Erityisesti muistan raastavan eron viisi vuotta kestäneestä parisuhteestani. Konkereettinen yhteisestä kodista pois muuttaminen oli vaikeaa minulle, mutta kun apunani ja tukenani oli veljeni ja siskoni, niin se tuntui hiukan siedettävämmältä. Ja kenen vieressä nukuin ensimmäisen yöni ihan ensimmäisessä omassa kämpässäni? No, tietysti he molemmat olivat siinä. Ajoivat pitkän matkan luokseni, varmistivat että pärjään ja että kaikki on hyvin. Silloin, kun olin tuhottoman uupunut rakkaan ihmisen sairastelusta ja koliikkivauvan hoitamisesta, niin siskoni tuli hätiin, käytti lomansa minua auttaen. Muista ihan kirkkaasti kun me yhdessä kylvetettiin ihan ensimmäistä kertaa esikoiseni ja ihmeteltiin kuinka pieni hän onkaan.
Omat sisarukseni ovat siis minulle kultaakin kalliimpia ja tekisin tosi paikan tullen melkein mitä tahansa heidän eteensä. Usein mietin, että mitenköhän omien lasteni käy? Toivon hartaasti, että he pysyisivät läheisinä, välittäisivät toisistaan, pitäisivät välimatkoista huolimatta aina yhteyttä toisiinsa ja myös ihan yhtälailla siskopuoleensa. Tekisivät asioita yhdessä ja arvostaisivat toisiaan. Sitä todella toivon <3














Ei meidänkään perheessä kinastelulta, mustelmilta ja riidoilta olla vältytty, mutta sehän kuuluu asiaan? Tätä kaikkea pohdin, kun nuo pienet nukkuvat ensimmäistä kertaa ihan kaksin, omassa huoneessaan. Hihitys on lakannut ja tilalle on tullut uninen tuhina. Sisko oli niin innoissaan, kun veli muutti samaan huoneseen ”Kuule, me asutaan nyt yhdessä Samppa, eikös ole ihanaa… ÄITI, niin ihanaa, että Samppa muutti mun huoneseen” Meidän vauva, Samppa, Rebekan mukaan ”pikkuraukkatomppeli” on jo niin iso poika. :””)
-Maj
Ihana postaus! Ja ihana Maj!
Ihanasti Rebekka suhtautuu pikkuveljeen. :) Meillä on kanssa esikoinen tyttö ja kuopus poika ja ikäeroa kaksi vuotta. Kuopus on vasta muutaman kuukauden ikäinen vauva ja on jännä nähdä heidän suhteensa kehittyvän. Toivon, että siitä tulisi rakastava ja läheinen ja pyrin tukemaan sitä myös kasvatuksessa. Minulla on 5 vuotta nuorempi pikkusisko ja meistä tuli läheisempiä vasta aikuisena. Olin hieman ilkeä isosisko ja se surettaa minua näin jälkeen päin.
Ensin repesin ääneen nauramaan, kun kuvittelin sinut niissä kaikissa potrettikuvissa (:’D) ja seuraavan kappaleen aikana rupesin sitten ihan täysillä vollottamaan. Kiitos tästä tunteikkaasta hetkestä Maj <3
ps. Ihan pakko lähettää nyt siskolle viesti, että käy lukemassa tämän postauksen.
Olipas ihana kirjoitus! Aivan aistin teidän välinne ja kuinka tärkeitä olette toisillenne!
Minulla on kaksi siskoa ja yksi veli isän aiemmasta liitosta, pidän heitä kuitenkin täysinä sisaruksinani. He kuitenkin asuvat toisessa maassa ja ovat jo ”aikuisia” (entäs minä, mikä minä olen kypsässä 28 vuoden iässä…), heillä on lapsia kaikilla, näemme aika harvoin mutta he ovat minulle tärkeitä. Harmittaa vain ettei meillä ole pienten kanssa yhteistä kieltä joten sisarusten lapset eivät niin tunne tätiään. Välillä kaipaan sellaista sisaruutta kuin kirjoittelit mutta toisaalta olen taas säästynyt turponeilta huulilta ja muulta mielipahalta. Kaikella omat puolensa :) Kiva kun jaoit tämän meidän kanssamme!
IHANA postaus! <3 Omista sisaruksista muistaa tosiaan paljon sekä sellaisia juttuja mitä itse katuu ja on huono omatunto ja sellaisia mistä itse on aikoinaan, jos ei nyt vieläkin, katkera ;). Joskus pieni ja iso siskoni ovat maailman ärsyttävimpiä ja kuitenkin ovat maailman parhaita ja ketään muuta en samanlaisella apinanraivolla puolustaisi.
Ei liity nyt postaukseen, mutta onko mitään kokemusta tampereen jäähallin kirpputorista? Olisiko ihan turha lähteä myymään?
voi mitä tekisimmekään ilman sisaruksia! <3 itelläni on viis vuotta vanhempi isosisko ja kuus vuotta vanhempi isoveikka. muistan ku ne aina kiusas mua ja sysäs mua syrjään ku ne oli kavereittensa kanssa. mä vaa menin heidän huoneesee "ANNA HALI!" ja ne töni mut pois. nykyää ollaan ihan aikuisia tai no mä oon viel nuori "aikuinen" ja tullaan toimeen todella hyvin. asun siskon kanssa saman katon alla ku opiskellaan molemmat samalla paikkakunnalla :) toinen meistä välillä tekstailee veljen kans ja kerrotaa siin samal kaikkien kuulumiset :D aina on yhtä kiva palata kotikotiin ku tietää, että vanhempien lisäksi veli tulee sinne käymään!
sit lopuksi vielä, että isoveljeni on viittomakielinen ja erilaisuus on näkynyt lapsuudessa. äiti sanoi, että hän aina nautti nähdä meidät sisarusten viittovan :')
erilaisuus on rikkaus ja veli on paras ja ainoa sellainen <3
Ihanan hauska ja koskettava postaus, omat kokemukset juurikin samanlaisia ja toivon että omat lapset saavat aikanaan osansa jostain tälläisestä <3
Haha, pikkuraukkatomppeli <3 :D Ihana postaus!
Ihana teksti! Juuri tänään juttelin oman äitini kanssa siitä kuinka meidän vanhempi tyttö kokee niin kamalan suureksi jutuksi jakaa lelut itseään kaksi vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa… mutta sitten taas toisaalta he halailevat ja pussailevat päivittäin ja ovat erittäin innoissaan kun näkevät toisensa jos ovat olleet hetkenkin erossa. Samaan huoneeseen me ei vielä olla heitä laitettu, mutta pian ajattelin yrittää. Onko yöt sujuneet teillä ihan normaaliin malliin sen jälkeen?
AWW. Aivan ihana ja kerrassaan liikuttava teksti. Kyyneleet nousi silmiin kun toivoin niin meidän tytön (Rebekan ikäinen) saavan pikkusisaruksen. Vaan pienestä tulikin ennen syntymää enkeli ja nyt on vain enkelisisko. <3
Vuotta nuoremman siskon kanssa nauroin tänään oikein kunnolla vedet silmissä. Siinä nauraessa mietin kuinka onnelllinen olen että minulla on sisko. Ja jolla on täysin samanlainen huono huumorintaju ;-) Täytyypä laittaa viesti hänelle kuinka tärkeä hän on minulle.
Kiitos Maj, tällaisten postauksien vuoksi luen blogiasi! :-)
Mahtava postaus, niiin tärkeitä ajatuksia ja sanoja sisaruksista! Samaistun tuohon, että 7v nuorempana siskona minut häädettiin myös aina isosiskon huoneesta hyvin hätäiseen jos kylässä oli kavereita tai jopa poikaystävä – ja minä kun niin olisin ollut tärkeää mukana! :))
Ihana postaus, pitääkin pitkästä aikaa kommentoida. :) Osaan samaistua tuohon tappeluun ja toisaalta aikuisiällä lähenemiseen, itselläni on kaksi isoveljeä ja voin sanoa että sain olla koekaniinina kaikissa heidän puuhissaan.. Ollaan tapeltu niin että mustelmilta ei olla vältytty, ja taisipa tuo isoveli kerran lyödä minusta ilmat pihalle..? Vanhempana meidän välit on onneksi parantuneet, enkä tiedä mitä tekisin tai millainen ihminen ylipäänsä olisin ilman näitä apukasvattajiani :)
Olipa hieno postaus! Tuli omia sisarus muistoja mieleen… Ja eniten toivon kahdelle omalle ”jatkuvasti tappelevalle” lapselle jäävän loppupeleissä enemmän niitä hyviä muistoja <3
Aivan ihana postaus taas Maj! Voi et tiedäkään miten paljon rakastan tätä blogia! ♥
Voih, kun tämä postaus kosketti!
Olen täysin samaa mieltä sisarussuhteista. Silloin pienenä kyllä kinattiin ja kiusattiin, mutta vanhemmiten sisarukset ovat olleet tärkeimpiä ihmisiä elämässä, tietäen että heihin voi luottaa 110%.
Mun luottohenkilö on ollut aina isosiskoni, jolta on saanut kaiken tuen ja viisaudet elämään. Elämäni romahti, kun menetin hänet vaikealle sairaudelle. Ymmärrys elämään loppuun, kun niin tärkeä ihminen viedään pois. :'(
Täällä jo iäkkäämpi lukija tiedottaa, että ihana lähteä sisarusten kanssa viikonlopunviettoon. 5 sisarusta ja nuorin +50 :) Meillä on jo hiukset harvasssa,toivottavasti ei aleta hiusnuottasille!
Ihana postaus <3
Mulla on myös kolme vuotta nuorempi pikkuveli, ja ihan samanlaista faittia oli silloin aikoinaan, huhhuh :D kunnon painimatseja ja mutsille sitten soiteltiin kilpaa töihin ja kanneltiin, mahtoi olla mukavaa :D nyt ”aikuisina” ollaan kuitenkin kuin paita ja peppu, ja yksi sisarukseton kaverini joskus sanoikin, että ”te ootte niin samanlaisia, että mua vähän harmittaa ettei mulla oo sisaruksia” <3
Pikkuraukkatomppeli :D Mainiota :D
Tää juttu oli niin ihana että minä melkein itken :) ihanaa kerrontaa sisarusrakkaudesta. <3
Mä oon varmasti, että omalla mallilla pystyy varmasti näyttämään lapsille ja uskon, että sun lapsista tulee varmasti läheisiä, kun sitä ovat mun mielestä jo nyt! Itse ainakin olen tosi läheinen vaikka pikkuveljeni on 8 vuotta nuorempi, kun taas mulla on monta kaveria jotka ei oo yhtään läheisiä sisarustensa kanssa eivätkä oo oikeastaan koskaan olleet vaikka ovat olleet iältään melko lähellä toisiaan.
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Apua, miten kova ikävä tulikin omaa veljeä kun tämän luki hahha :D Tällaisistakin asioista on välillä hyvä itseään muistuttaa, vaikka tietty ne sisarukset aina mielessä on. Mutta kun asutaan kaukana toisistaan, niin ei ihan joka päivä tule juteltua. Tänään kyllä skypetän <3
http://mayopic.blogspot.se
Pikkuraukkatomppeli :D
Voi, olipa liikuttava kirjoitus. Itselläni on huomattavasti vanhemmat isoveljet, joten tälläistä yhteyttä ei ole meidän välille koskaan syntynyt. Tokihan me ollaan aina olemassa toisiamme varten kuitenkin.
“pikkuraukkatomppeli” Ihana!!! :DDD