Aina välillä teiltä on tullut toiveita, että kuvailisin vanhempieni kotia tänne blogin puolelle. Tämänkertaisella Ylivieskan reissullamme oli tosi surkea keli, mutta olin heti valmiina kamerani kanssa kun ihmeellinen valoilmiö, aurinko, suostui näyttäytymään meille. Sisustusta ja ylipäätänsä ihan kaikkea on niin ankeaa kuvata keinovalaistuksessa, ällöttävät keltaiset kuvat – talvi hankaloittaa kovasti bloggaajan elämää!

Vanhempani asuvat omakotitalossa, jonka meidän viisihenkinen perheemme rakennutti melko tarkalleen 25 vuotta sitten. Toki taloa on remppailtu sieltä täältä. Keittiöön ja kylppäriin on tehty ihan täydelliset remontit joskus 8 vuotta sitten, samoin lattia on vaihdettu kerran kokonaan. Meillä sisustaa lähinnä äiti ja isä vaan nyökyttelee hyväksyvästi, kun häneltä kysytään mielipidettä. Äitini sisustusmaku on muuttunut luonnollisesti vuosien varrella, mutta aina meillä on ollut mielestäni kotoisa ja lämmin tunnelma. Kolmekymmentä vuotta sitten äitini viihtyi aika pelkistetyssä (valkoisessa) ja modernissa ympäristössä, mutta iän myötä sisustus on saanut uusia sävyjä ja vivahteita. Edesmenneiltä isovanhemmiltani  on jäänyt paljon vanhoja esineitä, tauluja ja kirjoja, jotka ovat nykyisin vanhempieni omistuksessa. Ne on laitettu kauniisti ja arvolleen sopivasti esille.

Vanhemmillani on aina siistiä, paitsi silloin kun me lasten kanssa ilmestymme paikalle tavarapaljoutemme kanssa ;) Mamma ottaa aika rennosti aina vierailumme, sillä hän haluaa käyttää kaiken  liikenevän ajan lastenlasten kanssa olemiseen, siivouksista ehtii huolehtimaan myöhemmin. Äitini on muuten ihana mummu, sellainen lämmin, rakastava ja vähän hemmottelevakin.

Olkkarissa. Jätin kuvaamatta näköjään koko tilaa hallitsevan jättimäisen telkkarin :D Nämä ovat muutenkin vaan enemmän fiilistelykuvia yksityiskohdista, enkä oletakaan teidän hahmottavan kokonaisuutta parin kuvan perusteella.

Keittiössä me vietetään varmaan eniten aikaa perheenä. Äitini pitää kokkailusta ja ruokailun jälkeen istuskelemme keittiössä porukalla myöhään yöhön saakka. Ruokailutila ja keittiö on yhdistetty, mutta varsinaisen keittiön puolella on tuo korituoli, jossa useimmiten isäni istuskelee. Vanhemmillani on aika perinteiset naisten- ja miesten roolit, myös kotityöt on jaettu sen mukaan. Toisin sanoen mutsi ei osaa tankata autoa, eikä isä silittää paitaa.

Mitä jälkeläisiin sitten tulee? Olen koko elämäni aikana tankannut auton totaalipakon edessä ehkä kerran, enkä osaa laittaa edes kovin hyvää ruokaa, auts! Mutsilla on selkeästi jokin fiksaatio Seppo Kohon suunnittelemiin koivusta valmistettuihin valaisimiin. Keittiöstä löytyy Octo valkoisena…

Ja eteisessä pitää majaa lattiavalaisimen lisäksi…

myös Secto pöytävalaisin. Itsekin jossain vaiheessa haaveilin samanlaisesra kattovalaisimesta, mikä tuolla keittiökuvissa näkyy. Oliskohan se vähän liian “mutsimaista”? Haha!

Mamman kanssa meillä onkin monen asian suhteen samanlainen maku ja saapa nähdä käykö minulle sitten samanlailla, että makuni muuttuu iän myötä erilaiseksi. Pehmeämmäksi, ei ehkä varsinaisesti silti yhtään mummumaiseksi. Meidän kotimmehan vaikuttaa suorastaan kolkolta, jos sitä tähän lapsuuden kotiini vertaa – ja se on tosi ok! :)

-Maj