Kuulun ehdottomasti aamupala-ihmisiin, mutta siihen pitää varata aikaa, tiedättekös?Arkena aamiaiseni on lähestulkoon aina sama, kaurapuuro raejuustolla – kahvikin jää välistä. Olemme muksujen kanssa ulkoilemassa aina reippaina jo klo 10 tienoilla ja kerhopäivinä ollaan mestoilla jo 9.30. Daddy on lähtenyt jo seitsemäksi, joten arkiaamuisin toimitaan yhden aikuisen kokoonpanolla ja voin kertoa, että aikamoisella tohinalla ;)
Meillä lapset pitävät puurosta, itseasiassa kaikki laadut menee niin kaura, ruis, manna, riisi, puolukka kuin neljänviljan puurokin. Toki täällä syödään muutakin, vaikka vohveleita mansikkahillolla jos niikseen tulee. Viikonloppuisin meillä on hitaampi tempo aamuissa, syöttäisin mielelläni muksut tyytyväisiksi ja sen jälkeen keittelisin kahvit ja istuisin rauhassa alas syömään, ehkä just jotain muuta kuin sitä puuroa. Mieheni ei vaan pidä aamupalasta, kuppi teetä ja leivänkannikka on hänelle ihan riittävä – seuraava ruokahan on kuitenkin jo puolenpäivän aikaan. En kestä tätä faktaa, eikä sinnikäs käännytyskään ei ole häneen tepsinyt. Jaettu ilo olisi kaksikertainen ilo.
Viikonlopun nautinnolliset ja piiitkät aamiaishetket ovat varmaankin perua kotoani. Äitini tykkää laittaa aika kattavan aamiaisen, jonka takia lounas skipataan tai sitä lykätään vähän myöhempään. Hän on aina halunnut, että koko perhe kerääntyy myös viikonloppuisin syömään aamiaista yhtä aikaa ja siinä samalla voidaan summailla viikon tärkeimmät tapahtumat. Pohjanmaan joulua, yökkäripäiviä ja viipyileviä kahvihetkiä odotellessa siis…!
Toisinaan tyydyn kohtalooni, istuskelen pöydän ääressä nautiskellen ihan vain omasta seurastani.
Perusjutut maistuvat meikäläiselle ja kahvin kanssa pitää olla jotain pientä makeaa aina (!!!), ellei kyseessä satu olemaan Star Bucksin Vanilla Latte, nam!
Ehdottomasti tämän kuluneen vuoden mieleepainuvin aamiaishetkeni oli kesällä Turussa. En tiedä heräsinkö lasten iloisiin kiljahduksiin, huumaavaan croisantin tuoksuun vai ystäväni pianon soittoon, jokatapauksessa kömmin ylös sängystä porukan viimeisenä. Lapset leikkivät, takapihan ovesta tulvi lämmintä ilmaa ja sain vaan istahtaa valmiiseen pöytään kahvikuppini ääreen. Päivä jatkui auringosta nauttien, grillaillen ja katsellen kun pienet pulikoivat uima-altaissa. Yöttömän yön kunniaksi kilisteltiin kuohuvat ja saunottiin myöhään… <3
-Maj
Olen myös aamiaisihmisiä, samoin puolisoni:) Arkisinkin ehdin nyt lukemaan lehden kutakuinkin huolella, vauvani on aamu-uninen ja pakottavia aikatauluja meillä ei vielä aamuisin ole. Viikonloppuisin teen lapsille aamupalan (saattaa olla puuroa, pannareita tms.) ja sitten istutaan yhdessä miehen kanssa lukemaan lehteä. Tykkään tehdä munakokkelin huolella keltuaiset ja valkuiset erikseen/ eri aikaan pannulle, täysjyväruisleipää, rahkaa+soppaa ja jos lapsilta jaa pannaria/keksiä tms niin sitä kahvin kanssa. Sillä pärjääkin koko porukka pitkään ja päivä alkaa levollisesti!
Arkisin, kun työt alkavat, aamupala typistyy pikaiseen kahvikuppiin koneen äärellä ja leivänpalaseen kunhan sopiva väli löytyy…Ei kovinkaan terveellistä:/
http://mamainprogess.blogspot.fi/
Minun on PAKKO saada aamiaista, muuten olo on kurja ja vatsa kurnii lounaaseen asti. Ajan kanssa syöty aamiainen onkin parasta luksusta ja nautin melkein eniten hotelleissa/laivalla yms. yöpymisissä buffetaamiaisista.
Justiinsa pari päivää sitten postasin asiasta:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/12/08/hyvan-aamun-anatomiasta/
Asiasta kukkaruukkuun, tuo blogin kuvaus ei taida enää olla täysin ajankohtainen, jos Rebekkakin on siinä vielä 2-vuotias? :)
Kuulostaa kummallisen tutulta tuo aamupalaa syömätön mies! En myöskään voi ymmärtää, miten joku pärjää edes sinne lounaaseen asti syömättä aamupalaa, saatika sitten päivälliseen, mitä mieheni toisinaan harrastaa. En itsekään välttämättä ole juuri herättyäni kovin nälkäinen, mutta viimeistään jo puolen tunnin päästä on pakko saada jotain syötävää.
Nyt täällä Yhdysvalloissa asuessamme olen huomannut, miten tärkeä asia aamiainen on amerikkalaisille. Siihen tunnutaan panostavan joskus jopa enemmän kuin päivälliseen: pöydässä on aamupalamakkaroita, hashbrowneja, munia, pekonia, croissantteja, pannukakkuja / vohveleita / crepes täytteineen, appelsiinimehua, kahvia… Milloin mitäkin, tai joskus näitä kaikkia yhdessä. Aika vähän tulee syötyä niitä perinteisiä voileipäaamiaisia, arkiaamuina puuroa kyllä.
Pakko kysyä! Mitä tuola jukurtin seassa on:)? Näyttää herkulta!