Mun äiti ja sisko sanoivat, että mä olen muuttunut. He sanoivat kadoksissa olleen balanssini jälleen palanneen, se kuulemma kuuluu ja näkyy. Alkusyksystä saatoin soittaa hysteerisiä puheluita lähimmäisilleni, jälkikäteen en edes muista mistä syystä. Kertyi paljon pieniä asioita – ja sitten yksi ainoa vastoinkäyminen tuntui ylitsepääsemättömältä. Nyt perheen ruutiinit ovat löytyneet, voin hyvin – teen paljon sellaisia asioita joista pidän. Lähiaikoina olen iltaisin pystynyt jopa olemaan hetken tekemättä mitään.

Perheemme pienten uniongelmat ovat helpottaneet huomattavasti, ainakin verrattuna aikaisempaan. Viihdyn myös täällä kotona loistavasti, kunhan pääsen välillä poiskin. On ihan ok olla sitä mieltä, että ei kykenisi olemaan pelkästään lastansa/lapsiansa varten kolmea tai vaikka kuutta vuotta. Tarkoitan nyt sitä maagista & kiisteltyä kolmea vuotta kotona, jolloin saa kotihoidontuen, tiedättehän. Arvostan toki ihmisiä, jotka niin tekee, vaikka se ei minua varten olekaan.

Tarvitsi huutaa pari kertaa ääneen, tämä koti on mun työleirini, enkä enää kestä sitä hetkeäkään. Helpotti kovasti. Kodin kuuluu olla turvallinen, eikä ahdistava paikka. Edelleen sorrun työleirimeininkiin vahingossa, mutta kun minulla on viikossa kaksi tai kolme päivää aikaa keskittyä blogitöihin, niin sekin on helpottanut kaiken pyörittämistä kovasti.

Tiedän, että miljoonalla ihmisellä on varmasti enemmän töitä, vastuuta ja niitä lapsiakin – ja he selviytyvät siitä huolimatta loistavasti kaikesta. Vertailu on kuitenkin turhaa. Parempi keskittyä omaan itseensä ja selvittää missä ne omat rajat kulkee – mikä on itselle juuri sopivasti. Kärjistettynä: Jos naapurin viiden lapsen työssäkäyvä mutsi järjestää tuosta noin vain upeat 100 hengen lastenkutsut  ja tekee sinne kaikki tarjoilut itse ja vieläpä nauttii kaikesta suunnattomasti, niin se ei siltikään tarkoita että sinun pitäisi pystyä samaan. Ja hei, eikä se tarkoita myöskään sitä, että naapurin rouvasta kannattaisi puhua/ajatella ilkeästi parantaakseen omaa fiilistään.

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Kumpikaan meistä ei saa mitalia tehokkuudesta, eikä kenenkään tulisi tehdä toiselle sellaista oloa, että on jotenkin huonompi äitinä tai ihmisenä. Siis, jos suljetaan nyt pois alkoholismit, väkivallat ja muut sellaiset. En itsekään halua, että minua verrataan kehenkään. Suomen äitiskene on ihan oikeasti varmaan pahin koko maailmassa, tiedättekö mitä tarkoitan? Jos pelätyin keskustelupalstakin on vauva.fi, niin jotain tässä on kyllä nyt pielessä.

Luulen, että olen itse varmaan hiljalleen löytämässä sen, mikä on minulle ”sopivasti”. Se saattaa olla sitten toisen mielestä liian vähän tai jonkun mielestä ihan liikaa?

1 kotoa kuvia magicpoks 2 kotoa kuvia magicpoks makuuhuone 3 kotoa kuvia makkari tyynyjä 4 kotoa kuvia kotisukat matto 5 kotoakuvia ferm living seinätarra to do 6 kotoa kuvia keltainen valaisin pöytälamppu 6 kotoa kuvia string hylly keittiö boconcept valaisin 7 kotoa kuvia piparit vihreä koristelu 8 kotoa kuvia lasten joulukalenteri

Tosin nämä asiat taitavat elää koko ajan – ja hetken päästä taas metsästetään kadonnutta balanssia. Varokaa vaan äiti, sisko ja ystävät.

ps. Huomasitteko, että olin pyyhkinyt to do-listani puhtaaksi?

-Maj

 

 

0 Comments

  1. Mietin vähän samoja juttuja aika paljonkin.

    Että milloin olen saanut tarpeeksi aikaan ja sopiiko oman jaksamisen ehdoilla pohtia vaikkapa lapsen hoitokuviota niin että opiskeluhommat saisi oikeasti tehtyä joskus muulloinkin kuin yöllä.

    Ja mikä kaikki puuhastelu, siivoaminen ja järjestäminen on sellaista, mikä lähtee omasta innosta ja mikä on halua näyttää muille. Jälkimmäisen vuoksi tekeminen on tosi raskasta.

    Vastaa
  2. Minttu mamigogo 4.12.2013

    Ihania kuvia <3 !

    Vastaa
  3. SM 4.12.2013

    Ihana, ihana Maj! Sait jotenkin taianomaisesti sanailtua sen mitä monesti olen lähiaikoina ajatellut :).

    Musta on ihana lukea että olet löytänyt tuollaisen tasapainon ja varmuuden (ja rohkeuden!) siitä, että voit olla ihan juuri itsesi kaltainen. Me naiset taidamme aika usein vertailla itseämme ja tapojamme muihin, ehkäpä samassa tilanteessa eläviin, mutta siitä ei taida olla kuin hallaa. Parhaiten voimme kun saamme toimia oman rytmimme ja luonteemme mukaan :) Eipä tuossa balanssin hetkellisessä kadottamisessakaan ole mitään vikaa, sitä kautta löytää aina itsensä uudelleen. Sitähän tämä elämä taitaa olla!

    Ihanaa loppuviikkoa ja kiitos vielä tästä :)

    Vastaa
  4. Nennu 4.12.2013

    Ihana postaus, ymmärrän sinua hyvin. Itselläni on vain yksi lapsi ja olen välillä ollut niin henkisen jaksamiseni äärirajoilla, etten ole voinut käsittää miten ikinä tulen haluamaan vielä toista lasta… Nyt onneksi työmäärä on helpottanut ja suhde lapsen isäänkin (eli mieheeni!!) alkaa olla jo hyvä… :P Huh, pikkulapsiaika… Toisaalta mieli ailahtelee niin paljon että seuraava päivä voi taas olla aivan kaoottinen…

    Kovasti tsemppiä ja kiitos lohdullisesta postauksestasi; on muillakin rankkaa kuin minulla! Aurinkoa! :)

    Vastaa
  5. Roxy=) 4.12.2013

    Hyvä, että oot löytäny omat rajat. Täällä yksi samanmoinen. Silloin voi ajoittain tehdäkin paljon kun oppii kuuntelemaan itseään ja tietää milloin pitää ottaa tauko ja rauhoittaa tahtia tai menee koko homma metsään.

    Mulla on monta rautaa tulessa ja välillä kiirettäkin ja piti se kantapään kautta oppia, että missä ne omat rajat menee. Onneksi kuitenkin opin ja nyt voin jatkaa elämää edelleen monta rautaa tulessa mutta kuitenkin järki päässä, toisin kuin vielä pari vuotta sitten. =)

    Mikä kamera sulla on käytössä?

    Vastaa
  6. KataMeri 4.12.2013

    Ihana teksti, KIITOS <3

    Vastaa
  7. SUPERVAIN 4.12.2013

    Huippu teksti!

    Vastaa
  8. Meri 4.12.2013

    Se on justiin noin! Vielä ku sais kasvatettua semmosen teflonpinnan itelle, ettei ympäristön vaateet tuntuis niin pakottavilta ja osais sanoa, jos ei voimat tai mielenkiinto riitä johonkin.

    Vastaa
  9. fanni 4.12.2013

    Ihana kirjoitus taas Maj, koitetaan kaikki muistaa omat rajamme näin Joulun allakin, silloin meille kaikille tulee Paras Joulu !

    Vastaa
  10. Karoliina 4.12.2013

    Postauksen aiheesta poiketen pakko kysyä: mistä olet tuon ihanan joulukalenterin ostanut,aivan valloittava! Itsekin haluaisin tuollaisen saada kotiini..

    Vastaa
  11. Mia 4.12.2013

    Aivan loistava postaus. Olen nyt jonkin aikaa asunut perheeni kanssa poissa Suomesta, ja miten vapauttaavaa. Taalla ei tarvitse esittaa jaksavansa enemman kuin oikeasti jaksaa. Kukaan ei kysy minka merkkisia vaatteita lapsilla on tai mita kaikkea lapset jo osaavatkaan. Eiko kukaan valita jos valilla on hieman sekaista.
    Loistavaa, etta uskallat kirjoittaa aiheesta. Itse lopetin esikoisen vauva-ajan jalkeen vauvalehtien keskustelupalstojen seuraamisen. Turha ahdistus (muka) riittamottomyydesta alkoi painaa liikaa. Nautitaan lapsista ja tulevasta joulusta!

    Vastaa
  12. Riikka 4.12.2013

    Hyvä juttu ja kaikki tavallaan. Harmi, että tuollaisia palstoja on olemassa.
    Kivaa loppu vuotta!
    Riikka blogistaan ;)

    Vastaa
  13. hanne 4.12.2013

    Mä oon niin monesti ihmetellyt samoja asioita. Mikä siinä on, että naiset (ja erityisesti äidit) voi joskus olla toisilleen niin susia? Sinun tavallasi arvostan suunnattomasti kotiäitiyden valitsevia, mutta minustakaan ei siihen olisi vuositolkulla. Siksi en jaksa sitä ikuisuusdebattia siitä ”uraäitiys vs. kotiäitiys”, varsinkin kun asia ei enää nykypäivänä välttämättä ole niin mustavalkoinen, kun voi tehdä osa-aikatöitä tai etätöitä.

    Mitä tulee tuohon omaan jaksamiseen, niin itselläni tärkein oivallus oli se, että itse olen itseni pahin kriitikko ja orjapiiskuri. Kukaan muu ei niitä vaatimuksia loppupeleissä hartioilleni aseta kuin minä itse. Toki ympäristöstä huokuu niitä odotuksia, mutta ei niitä kukaan tervejärkinen ala noudattaa, jos se sotii omaa ja sitä kautta myös koko perheen hyvinvointia vastaan. Kun äiti voi hyvin, parisuhde jaksaa todennäköisesti paremmin, mikä taas heijastuu koko perheen hyvinvointiin.

    Vastaa
  14. Maikkis 4.12.2013

    Ihana kirjoitus! Osui ja upposi!

    Vastaa
  15. Olipa hyvä postaus! Monet asiat kuulostivat niin tutuilta, aivan kuin itse olisin ne kirjoittanut. Itselläni on 1,5v ja 3 viikon ikäiset lapset ja uutta balanssia haetaan. Vielä porskutellaan uutuuden voimalla, mutta talven mittaan tiedän voimien taas hupenevan… Kumpa sitä siinä hankalassa tilanteessa pystyisi ajattelemaan, että tämä on vain ohimenevä vaihe, minkä jälkeen taas helpottaa. Ihanaa, että sinä olet osannut ottaa omaa aikaa ja arvioida jaksamistasi, se ei ole helppoa – tiedän sen paremmin kuin hyvin. Voimia!

    Vastaa
  16. Tiitu 4.12.2013

    Suomessa on äideillä kovat paineet. Minulla on 2,5-vuotias päiväkodissa, vaikka olen vauvan kanssa kotona ja koen siitä huonoa omaa tuntoa julkisen keskustelun takia, vaikka tiedän, että tämä on paras ratkaisu meidän perheelle kokonaishyvinvoinnin kannalta. Ihailen ja ihmettelen, miten jaksat olla kahden kanssa kotona ja pitää vielä kodinkin järjestyksessä ja hoitaa itseäsikin. Itse en jaksaisi, enkä ole koskaan ollut mikään kodinhengetär. Olen naimisissa ranskalaisen miehen kanssa ja lohduttaudun usein muistuttamalla itseäni siitä, miten Ranskassa on asiat. Siellä nimittäin vauvat aloittavat päiväkodin 3 kuukauden ikäisenä äitien palatessa töihin ja töistä ei yleensä lähdetä ennen klo 18 kotiin. Esikoisen ollessa 10 kuukauden ikäinen olimme käymässä Ranskassa ja eräs kaverimme kysyi minulta: ”Miten sinä jaksat olla kotona vauvan kanssa?”. Voitteko kuvitella, että Suomessa kenellekään tulisi mieleen edes kysyä alle vuoden ikäisen vauvan äidiltä tuollaista.

    Vastaa
  17. Mari 4.12.2013

    Olen lukenut blogiasi jo hyvän aikaan, sitä on todella helppo lukea ja siitä saa aina hyvän fiiliksen. Kiitos siitä!

    Nyt oli pakko kiittää tästä postauksesta, kahden pienen lapsen äitinä on ihana lukea noita ajatuksia ja oivalluksia. Sinusta tulisi ottaa mallia monen <3

    Vastaa
  18. Ihana kirjoitus. Niin oivaltava ja lämmin. Tunnen sympatiaa ja tekisi mieli halata. Mistä se muuten johtuu, että tuo vauva.fi on niin KAMALA keskustelupalsta? Siellähän haukutaan vuorotellen jokainen tunnettu äiti/ihminen!

    Vastaa
  19. maisakaisa 4.12.2013

    Hyvä hyvä, enemmän tätä puhetta naiset!
    Syyllisyys,syyllistyminen,syyllistäminen on niin last season! Se vaan aina puhdistaa ilmaa, kun joku pienten lasten äiti myöntää, että ei aina jaksaisi. Ja sen sanominen jo itsessään helpottaa. On tullut koettua ihan omakohtaisesti. Ja kappas, sitä huomaa että aika moni muu tuntee ihan samoin. Ja aina ei tarvitsekaan jaksaa.
    Oma pää kolmen alle kouluikäisen kanssa kotona, pysyy läjässä suklaan voimin ;)
    Ja hei puolen vuoden päästä on jo kohta juhannus :D
    Mukavaa eloa sinulle ja perheellesi!

    Vastaa
  20. HIeno kirjoitus ja osuu niin naulan kantaan! Äitiys kun ei ole kilpailulaji ja pääasia lienee se, että lapsilla ja vanhemmilla tai vanhemmalla on hyvä olla. Ei liikaa suorittamista, vaan elämistä. Omien voimavarojen ja kiinnostusten mukaan. Eivät kaikki halua olla pullantuoksuisia kotiäitejä!:)

    Äidit voivat kyllä olla ihan hirveitä toisilleen ja sillähän ei voita yhtään mitään että muita mollaa. Tässä olisi sellaisen universaalin siskouden paikka, tuetaan mieluummin kuin poljetaan. Minun tapani olla ja elää on oikea minulle ja tekee minut onnelliseksi vaikka neljän lapsen kanssa ei aina nauratakaan. Se ei tarkoita että minun tapani olisi parempi kuin jonkun muun äidin, itse myönnän että olisi paljonkin opittavaa muilta.

    Nyt ristiäisvalmistelujen keskellä tuo tyhjä to do-lista näyttää niin kadehdittavalta, huomasin sen heti:) Mutta tuosta balanssista, sen hakeminen, löytäminen ja hukkaaminen taitaa olla sellainen kehä joka kasvattaa ja vie eteenpäin.

    http://mamainprogess.blogspot.fi/

    Vastaa
  21. Jackie 5.12.2013

    Palailin pitkän lukutauon jälkeen blogiisi ja onneksi palasin. En edes tiedä miksi olin unohtanut kuinka ihana Magicpoks on. :) Paljon onnea tasapainouluun! Täälläkin sitä kovasti harjoitellaan.

    Vastaa
  22. Maria 5.12.2013

    Hienoa! Mun mielestä on rohkeaa ja tärkeää sanoa näitä asioita ääneen. Taas kerran tosi hyvä postaus, myöskin itselle hyvin ajankohtainen. Kiitos!
    Ihanat kuvat!

    Vastaa
  23. Töyhtö 5.12.2013

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse olin kuusi vuotta kahden lapsen kanssa kotona ja paloin loppuun. En ole sitä oikein kenellekään uskaltanut sanoa, mutta tiedän sen itse. Välillä ajattelen, että miten se on mahdollista. Kuten sanoit, monilla on paljon enemmän haasteita elämässä. Nyt aloitan pian työt ja odotan sitä innolla. Toivottavasti löydän oman balanssini työn ja kodin välillä.

    Tykkään ihan hirmuisesti näistä kirjoituksistasi. Sanot usein sellaista, mitä kukaan ei uskalla sanoa. Olen saanut täältä monesti vertaistukea. Kiitos!!

    Vastaa
  24. Rosanna 5.12.2013

    Tosi hyvä kirjoitus, olen hyvin samoja juttuja itsekin pohtinut viime aikoina. En vain ymmärrä, että miksi täällä Suomessa äidit ovat nousseet niin kärkkäästi toisiaan vastaan? Jotain on kyllä pahasti pielessä, niin kuin sanoit, kun kerran vauva.fi on pelätyin keskustelupalsta. Naiset kaivavat tälläisella käytöksellä vain kuoppaa itselleen, koska sillä välin kuin vauva-palstalla käytetään energiaa toisten ulkonäön, äitiyden, rahankäytön, elämänvalintojen ja minkä milloinkin haukkumiseen, miehet porskkuttavat eteenpäin toisiaan selkään taputellen tullessaan isiksi. Kukaan isä ei tule avautumaan toiselle, että miksi valitsit työelämän koti-isyyden joukosta, vaan se on vaan luonnollista että elämän eri osa-alueet yhdistetään toisiinsa. Tämä äitimyyttimeininki on mennyt aivan käsittämättömäksi, ja netti keskustelualustana mahdollistanut sen rumimmat muodot. Näin kauhuissani jonkun aivan käsittämättömän kommentin minkä olit saanut, jossa anonyymi kirjoittelija haukkui sinua miksi ”valitat” kun Kalastajan Vaimo tekee sitä ja tätä. SIIS WHAAT?

    Vastaa
  25. Laura 5.12.2013

    Hyvä Majkkulainen!
    Mahtavaa, että uskallat seistä selkä suorana. Hyvinvointi lähtee aina itsestä ja voin kuvitella, että julkisen blogin kanssa se oman ”itsen” ylläpito ei ole helpointa puuhaa. Paineita (usein niitä itse luotuja) on varmasti paljon suunnasta jos toisesta.

    Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle! Tepolle erityisrapsutukset <3

    Vastaa
  26. Tii 6.12.2013

    Suosittelen hankkiutumaan kokonaan seinällä näkyvästä TO DO -listasta. Se on omiaan muistuttamaan jatkuvasti siitä, että elämässä on keskeneräisiä asioita = luo stressiä. :) nuo listat ja koko TO DO -termi kannattaisi pitää visusti piilossa jos haluaa stressittömämmän elämän.

    Vastaa
  27. M-K 6.12.2013

    Oikein hienosti ajateltu ja ylös kirjattu. Se ettei tarvitse kyetä samaan kuin muut tai joku muu -ja että muiden erilaisten tapojen halveksiminen ei vielä kerro tasapainosta.

    Vastaa
  28. Madde 7.12.2013

    Ihan itku tuli. Oon jotenkin niin tuntenut sun olon tän blogin kautta ja nyt tuli niin hyvä mieli sun puolesta :,) itse kun sorrun niin valitettavan usein samaan. Tuohon ”to do” -listan loputtomaan maailmaan. Se on raskasta se. Välillä täytyy vaan koittaa höllätä. Usein kun vaan ei oikein osaa eikä pysty heittään vapaalle. Kotonahan pitäis saada just heittää vapaalle kuulen monen sanovan… Ei se vaan Aina mene niin. Siks jotenki tuli niin lämmin ja hyvä mieli sun puolesta <3 oon tuntenu sen saman. Nyt koitan päästä tohon mihin sinäkin. Ihana kuulla! Ne hetket antaa paljon ku pystyy heittään pään sisällä olevan jatkuvan tehtävälistan nurkkaan. Getting there…

    Vastaa
  29. Gigi 7.12.2013

    Ihana postaus! Sä nostit esille asioita mitä varmasti moni pienten lasten äiti tuskailee… Omat jaksamisen rajat, vertailu, pahat puheet… Tuttuja juttuja, ja miten ahdistavia näistä ajatuksista kehittyy jos niistä ei puhuta! Postaukses pisti miettiin ja relaan! ;) Sulla on arvot kohdallaan! <3

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *