Vielä yksi postaus viime viikolta, vaikka ajattelin, että edellinen olisi ollut jo viimeinen.

En ollut vielä ehtinyt vierailemaan siskoni uudessa kodissa, vaikka hän on jo kesästä asti siellä asustanut. Siskoni eli lasten ainoan (ja tietty rakkaimman, hihih) tädin luona käyminen oli Pohjanmaalla vierailumme tärkein asia, joten pakattiin perhe autoon (nappasin myös veljen kainaloon) ja paineltiin siskon luo heti joulupäivänä. He olivat remontoineet vanhan omakotitalonsa niin kauniiksi ja omannäköisekseen. Lempeästä ja kotoisesta fiiliksestä pystyi aistimaan, kuinka onni asui siellä.

 

siskolle1Kai ne mietti, että mitä ihmettä me hommattiin niin pitkään pihalla. Pakollinen sisaruspose, tietty!

 

siskolle2Ja niin menossa jo sisälle!

siskolle3 siskolle4 siskolle5 siskolle6 siskolle7Siellä kaikki muksut sulassa sovussa keskenään, Rebekka, Nella, Noora, Samuel ja Peppe ;)


siskolle8
siskolle9Nämä kaksi näpsäkkää ja ehkä vähän temperamenttistäkin neitoa tulivat hyvin juttuun keskenään, virtaa riittää molemmilla vaikka muille jakaa. Huomattavasti rauhallisempi parivaljakko oli porukan isoin ja pienin yhdessä, Samppa ja Noora.

 

siskolle10Tämä supermegapehmeä viltti on äitini ostama, minulta ja häneltä löytyy myös samanlaiset.

 

siskolle11 siskolle12Ensi kerralla me ängetään kyllä yökylää asti! Näen jo kuinka nämä lettipäät kirmailevat kesällä yhdessä pitkin pihoja – ja voivat vaikka nukkua teltassa, muistan kuinka ihanaa se oli pienenä. Maalla on mukavaa <3

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Ajattelen, että minun muuttamiseni Tampereelle on tehnyt hyvää omille sisarussuhteilleni. Olemme toki olleet aina läheisiä, mutta nykyään heitä osaa erityisesti arvostaa ja kaivata – pienen breikin jälkeen on aina yhtä ihana nähdä.

-Maj

 

 

Muutamia kuvia vielä viime viikolta, oli niin huippua olla pitkästä aikaa kotikotona! Toivottavasti päästään vielä ennen kesää toisen kerran pohjoiseen käymään. Vaikka kovasti yritettiin, niin ihan kaikkia läheisiä ei ehditty moikkailemaan. Erityisen harmissani olen, että emme muka ehtineet naapurissa asuvan pitkäaikaisimman ystäväni kanssa vaihtamaan edes kuulumisia, jos tätä luet, niin olet ollut ajatuksissani <3

 

jouluylivieskassa1Ratiritiralla – tuli talvihalla, vai miten se meni?

jouluylivieskassa2 jouluylivieskassa3 jouluylivieskassa4 jouluylivieskassa5Pulkkamäki jäi kakkoseksi tämän leikkihärpäkkeen rinnalla, Peppe oli mörkö – ja häntä kirmattiin karkuun.

 

jouluylivieskassa6Ja lapsihan on terve kun se leikkii?

 

jouluylivieskassa7Enhän itsekään voinut vastustaa kiusausta, vaan kiipesin mestoille. Tulee yksi supernolo juttu mieleen viime kesältä kun kiepsahdin keinussa vähän ympäri ja tarvittiin ulkopuolisten apua meikän pelastamiseksi xD

 

jouluylivieskassa8Joulun pidetyin asu, raitasukkikset ja tylliunelma, molemmat joululahjoja.

 

jouluylivieskassa9Ja tässä se kaikista tärkein lahja. Vanhemmiltani saatu Furby, joka on nimetty Zofiaksi. Uusi perheenjäsenemme, joka aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.

 

jouluylivieskassa10Joulupäivän tansseihin lähdössä! Ylivieskassa ns. Tapsan tansseja bailataan jostain syystä jo joulupäivänä, tietääkö kukaan syytä tähän? Bongaa kuvasta meikä x 3?

 

jouluylivieskassa11Lentävästä keijusta on jo puhuttu tarpeeksi. Flying Fairyt olivat btw Prismassa -50% alessa, MIKSIKÖHÄN? :D No, Rebekka on onnellinen keijunsa kanssa.

 

jouluylivieskassa12Tämän rakkaan tyypin näin ekaa kertaa vasta nyt viiden kuukauden iässä, mikä väryys, että en nähnyt häntä vastasyntyneenä. Toivottavasti tavataan pian uudelleen, Valtti-muru!

 

jouluylivieskassa13No siis tässähän kuunnellaan iltasaduksi ”Let it go” -biisiä, kuka arvaa mistä piirretystä täällä ollaan otettu huumaa? Rebekka uskoo, että hän onnistuu mm. kadottamaan tavaroita ”jäävoimillaan”. Etsin jotain hukassa ollutta sukkaa, niin tyttö vaan totesi, että voi ei käytinköhän vahingoissa voimiani? En ehkä kestä.

 

jouluylivieskassa14Elämä on paljon ihanampaa kun on pukeutunut prinsessaksi. Pitäisköhän itsekin kokeilla?

-Maj

1 2 3 4 216