Ulkona on pakkaskelit, aamulla mittari näytti -17 astetta! Huh, mutta se ei ole haitannut meikäläisten menoa ollenkaan. Täällä ollaan ulkoiltu, nähty kamuja, paisteltu vohveleita ja hiihdelty villasukissa.

Meille kuuluu hyvää muutenkin. Rebekka on ollut superreipas ja yllättävän empaattinen isosisko. En ollut uskoa korviani kun hän nousi pulkasta pois ylämäessä ja sanoi, että ”nyt sun on äiti kevyempi vetää”, aaaw. Pikkuveljellä on alkanut varmaan uhmaikä, en enää oikein muistanutkaan millaista se on. Täytyy antaa pikkukaverin vaan ragee sopivissa mittakaavoissa – ja kokemuksesta tiedän, että se menee ohi, niin ärsyttävää kuin se välillä tosin onkin. Eniten mulla varmaan pinna palaa niissä tilanteissa, kun nakerot kirkuvat täyttä kurkkua yhtäaikaa ja tappelevat ihan tyhmästä asiasta, yleensä jostain tavarasta, tänään just se molempien tärkein lelu oli pullonkorkki. Jep, entäs pukeminen sitten? Löytyyhän niitä, vaikka pinnan kiristelyhän ei auta yhtään mitään.

Tyttö täyttää pian 4 vuotta ja on innostunut kaikesta uuden opettelusta ja tämän hetkinen ”vaihe” on ihanan seesteinen. Nyt kun kirjoitin sen tähän, niin asiaan tulee varmaan muutosta. Pikkuveli (kuulemma kiusankappale) ottaa vielä ainakin noin tunnin mittaiset päikkärit, joten me tytöt saamme vähän omaa aikaa iltapäivästä. Elämä on oikeastaan aika mukavaa, just nyt. Voi olla, että illalla nukutuspuuhien aikaan olen toista mieltä. Tutin riistäminen oli kai rangaistava teko… Mutta palataan siihen mitä just nyt on. <3

-Maj