Pienenä varoituksen sanana, täältä tulee nyt superrealismia, kaunistelematonta lapsiperheen arkea. Skipatkaa suosiolla jos aihe ei yhtään nappaa/kosketa. Lukijaltani tuli toive postauksesta, jossa kertoisin meidän arjesta, ihan kellotettuna. Nappasin tänään satunnaisesti kuvia ja yritin pitää kirjaa siitä mitä mihinkin aikaan tapahtui.
Lapset heräsivät poikkeuksellisen myöhään, vasta n. 08.00 aikoihin. Saattaa olla, että Samuelia nukutti vähän pidempään yöheräilyjen takia. Aamulla usein roudataan tyynyä ja täkkiä sohvalle, en ole kovinkaan skarppi aamuihminen ja yritän viivyttää heräämistä sängystä nousemista pidempään aina muutamalla kallisarvoisella minuutilla.
Kasilta kuitenkin leikit olivat kovasti käynnissä.
Heräilen rauhassa, petailen sängyt ja hommailen jotain pientä, jonka jälkeen alan laittelemaan aamiaista.
Puurot tulilla, ehkä vähän normaalia myöhemmin.
Me kaikki kolme vedämme lautaselliset puuroa ja se meneekin alas mukisematta.
9.30 Aamupala, pesut ja pukemiset, check. Oltiinkos aika ripeitä?
Kamut leikkivät, kinastelevat ja sopivat keskenään.. Tässä kohtaa teen itselleni muutamia toimenpiteitä näyttääkseni edes vähän ihmiseltä :D
10.00 Kaikki valmiina ja duunataan uloslähtöä kovalla tohinalla.
Lopultakin kolme kerrosta alempana kaksi muksua, koira ja roskapussi. Tässä kohtaan mulla valuu hiki selkää pitkin, olen ehkä 15-20 minuuttia taistellut jokaisesta tumpusta ja villavaatteesta, purrut 1000 kertaa hammasta ja silti hermostunut. Heti kun päästään ovesta ulos niin helpottaa…
Ihana auringonpaiste ja kaikki mahdollisuudet onnistua. Ystäviä puisto täynnä, kamulla kahvit termarissa, mutta… Ensitöikseen Samuel ohjaa Stigalla itsensä päin leikkitelinettä, poskesta tihkuu verta, koira katoaa samalla hetkellä ja esikoinen huutoitkee haluavansa vain ja ainostaan kotiin takaisin. Aina ei voi voittaa, joten n. 15 minuutin päästä olemme kotimatkalla, kaikilla itku kurkussa. Tätä ei ollutkaan aikaisemmin tapahtunut.
Riisutaan kamat. Mietin, että miksi mikään ei onnistu? Hengittelen syvään ja lapset leikkivät, heillä ei enää tunnu olevan mitään ongelmaa.
12.00-12.30 ruoka-aika. Onneksi eilisestä on jäljellä safkaa, joten pääsin helpolla… Aika usein näin kyllä on, koska tulemme ulkoa useimmiten vasta juuri ennen kello 12:sta.
Pikainen ulkoilu kuitenkin herätteli ruokahalun. Lautaset tyhjenivät ennätysvauhtia ja vaikka pikkumiehen silmät lupsahtelivatkin miltei kiinni niin hän halusi syömisen jälkeen rakennella vielä hetken legoilla.
Rebekkakin vaikutti väsähtäneeltä, joten ehdottelin päiväunia. Sain vastaukseksi, että ”ihan minipienet sitten vain”. Hämmästyneenä tästä ilmoituksesta aloittelimme päikkäritouhuja 13.30
14.30 Superspesiaali tilanne, kaikki muut nukkuu paitsi minä. Tätä ei ole tapahtunut koko syksynä/talvena. Ihmetellen vallitsevaa tilannetta, kaadan itselleni kahvia, siivoilen sotkut ja istun tietokoneelle latailemaan mm. nämä kuvat.
Tähän tapaan meidän päivät soljuvat, paitsi yleensä pikkumiehen päikkäriaikaan tyttö piirtelee, katselee piirrettyjä tai joskus me istutaan yhdessä alas kahvin ja kaakaon äärelle. Ihanat, kamalat rutiinit… Eikös sanotakin, että lapset rakastavat niitä? Toisinaan asiat vaan tapahtuu ja välillä taas… tuntuu, että mikään ei suju. Meillä on huomenna kerhopäivä – ja se on lapsille yksi viikon kohokohdista. Miten teidän maanantainne sujui?
-Maj
Aivan mielettömän kiva postaus! Tällaisia enemmän :))
samaa mieltä täälläkin!! :)
Hei, kiva kuulla, sillä itsestäni tämän tekeminen tuntui jotenkin vähän… hmm… oudolta? Mutta voisin tehdä vielä vastaavan arki-illasta kertovan postauksen :)
Tykkään!
Lisää näitä
Ihana postaus! Arki on ihan parasta! Nuorempana se tuntui harmaalta ja tylsältä, mutta nykyisin(=vanhempana) tavallinen arki on parasta mitä tiedän :)
Ihanaa :) Juuri tälläistä arki on, vaikka omani ovatkin jo teinejä. Vaatteita lattialla, astioita joka huoneessa, meikit levällään, kirjat hujan hajan. Huutoa, naurua, väittelyä, rauhaa. Ei kiiltokuvia, kaunistelua. Elämää.
Hei, kyselisin tuosta työpöydästä. Oletko tykännyt siitä? Onko jämäkkä? Hyvä korkeus? Se on meillä harkinnassa uuteen kotiin, mutta vaikutti jotenkin vähän kiikkerältä, kun ikeassa sitä testailin. Lieneeköhän olleet ruuvit löysällä? ;-)
No ei se kyllä mikään superjämäkkä ole, mutta toisaalta ei huterakaan.. Äh, en osaa sanoa?
Voi miten ihana postaus!! Tuli oikein hyvä mieli. Sisarukset touhuilemassa keskenään on kaunista katsottavaa ja oikein herkistyin tossa pusukuvan kohdalla! Omat pikkuveljeni ovat jo isoja miehiä että siskon kanssa on touhut jääneet lähinnä satunnaisiin mitä kuuluu -puheluihin ja -tekstareihin. Ihanaa viikonjatkoa ja kiitos piristävästä blogista!
Tällaiset postaukset ovat ihan parhaita!
Itselle tuli melkein tippa linssiin siitä ajatuksesta kuinka tärkeitä juuri nämä tavalliset hetket lasten kanssa ovat. Itse olen nyt elänyt ero/uusioperhearkea reilun vuoden joten en nää lapsia joka päivä ja tuntuukin, että juuri näitä jokapäiväisiä arkisia juttuja on välillä kova ikävä. Meidän neidit toki ovat jo koululaisia, mutta äidin pikkumurusia kuitenkin :)
Mukavia talvipäiviä ja kevätauringon odotusta sinulle Maj!
Kuvasit hyvin arkea jota mekin vielä äskettäin elimme. Nyt lapset tosin aloitti päiväkodin ja itse palailen takaisin työelämään kolmen vuoden jälkeen. Hieman haikeutta ilmassa..:( Olen muutes vakkarilukija blogissasi jo parin vuoden ajalta, en muista olenko koskaan mitään tänne kommentoinut, mutta mukava on ollut seurata teidän perheen elämää tätä kautta. Oikein inspiroiva blogi :) Meidän perheeseen kuuluu myös tytär ja poika aika samalla ikäerolla sekä ”esikoinen” pk-chihu neiti, siksikin kiva seurata kun on yhtäläisyyksiä..:)
Voi pientä stigailijaa veri poskella :( Mutta yhdyn edellisiin, kiva postaus! Kumma miten sitä onkin niin hauska lukea toisen ihan tavallisesta arkipäivästä :) Itsellä perus-maanantai, aamulla toimistolle töihin, poikkeuksellisesti hyvissä ajoin kotiin (tarkoittaa n. 17.15 kotiovella), koko perheen voimin ruokakauppaan ja sitten leikkejä ja iltapuuhia pojan kanssa. Juuri tätä ihanaa kamalaa arkea.
Vaikka minulla ei ole lapsia (eikö vielä ole suunnitelmissakaan) niin nämä teidän arkijutut ja lasten touhuilut on kyllä ehdottomasti minun lempijuttuja lukea. Tykkään myös Ig-kuvistasi ja eritoten videoista. Olenkin joskus kommentoinut että vaikka kuinka olisi itsellä alahuuli mutrulla niin näistä teidän videoista tulee aina hymy huulille :)
Mukavaa tiistaita ja lapsille terkut ja Tepolle rapsutukset!
Ihana arki ja ihanat pikku ”hölmöläiset” !
Hei tää oli ihan tosi kiva postaus. Elämä on kuitenkin suurimmaksi osaksi sitä arkea – meillä jokaisella. Kiva huomata, että kaikki painii niiden samojen asioiden ja ongelmien kanssa. Tällasta tää on, samassa veneessä ollaan.
Kivaa päivää teille!
http://niittykulma.blogspot.fi/
Kiva kirjoitus ja ihania kuvia! Sitä se arki tosiaan on, rutiineja, ja rutiinien avulla lapseperhe pyörii paljon helpommin:)
Samantapaista meininkiä meilläkin on, päikkäreitä kyllä nukkuu vaan vauva…Ja välillä äiti, vahingossa:) Imettäminen unettaa!
http://mamainprogess.blogspot.fi/2014/01/aitiyden-ihanuus-ja-vahemman-ihanuus.html
Meillähän on siis aivan samanlaista! :D Jopa tuota Brion parkkitaloa myöten ja ETENKIN sitä että mikä hiki ja fiilis itselläni on ulos lähtiessä (mutta se haihtuu heti ulko-oven avauduttua, kumma juttu!). Meillä tosin herätään vasta 8.30 joten ulkona ollaan useimmiten vasta 10.30.. Monelta teidän lapset menee nukkumaan, kun heräätte hyvin aikaisin? Ja teetkö myös maanantai-illan postauksen siitä, miten päivä jatkui? :) ihana postaus tämä normiarki!!
Olipa kiva postaus -tuli ihan ikävä sitä kotiäitiarkea täältä työkiireiden lomasta. Molemmissa on todellakin puolensa :) Nauttikaa! -Ja toivottavasti herran poski on jo parempi!
Todellakin! Tällä viikolla on kyllä sattunut ja tapahtunut, huh! Onneksi sentään se pojan poski on jo aikalailla parantunut…
Jeee! Niin ihanaa, että toteutit tämän toivepostauksen. Kiitos! Tulipa hyvä mieli :)
Kivoja kuvia ja varsinkin tuo pusukuva!
Meidän tämä päivä on sujunut tähän asti peruskaavan mukaan. Lapset 2v7kk ja 7kk heräsivät samaan aikaan 8.30. Sitten vaatteet päälle ja puuronkeittoon. Puuron kiehuessa laitoin itselleni supernopeasti hiukan meikkiä nassuun. Aamupalan jälkeen hetki leikkimistä ja sitten ulkovaatteita pukemaan. Siihen menikin sitten jokunen tovi, kun esikoinen ei useimmiten ole yhteistyöhaluinen. Kello oli n.10.30 kun vihdoin olimme ulkona. Menimme puistoon, jossa ei ollut ketään muita kuin me. Liekö syynä erittäin kova viima ja kylmyys. Vauva nukahti heti vaunuihin. Sitten kipaisimme lähiapteekissa ja kaupassa, kotona olimme 12.15. Vauva heräsi heti kun astuimme sisään. Hetki leikkiä ja eilisen jämiä lounaaksi. Esikoinen meni päikkäreille 13.45. Keitin vauvalle kattilallisen perunaa ja bataattia ja hurautin soseeksi pakkaseen. Isompi heräsi 15.30 ja samaan aikaan pienempi meni ulos päikkäreille. Ja nyt kello on kohta 16.00. Esikoinen katselee Kaapoa telkkarista ja itse olen tässä koneella. Sellainen puolipäiväinen meillä! :)
Kiav postaus! Tuttua juttua tuo kun tuntuu, että päivä on vain täynnä lapsen kiukuttelua ja itkupotkuraivaria. Jos laittas ylös jokus kuinka paljon ne päivästä vie, niin saattaisin itsekin yllättyä, että siitä 12-13 tunnista, jotka lapsi on hereillä sitä kiukuttelua ei lopppuunsa kovin monta tuntia ole. Pitkää pinnaa kysyvää tämä lasten kasvatus…
Hyvä ajatus tuo kellottaminen:) Siinä turhautuessaan joutuisi ehkä miettimäänn että onko tää nyt sitten oikeasti koko päivän tätä:)
Ahhaa voi ei, toi teidän ulkoilu kuulosti just niin mun perus kotipäivältä lasten kanssa. Nyt kun en enää ennen äitiyslomaa töihin palaa niin välillä sitä miettii, että miten ne sen päiväkodissa tekee? Pukee 12 lasta yhdeltä istumalta ja kerkeävät ulos kymmeneksi, niin että koko poppoo viihtyy siellä sen 1,5 tuntia?! Ei vaan meidän kotipäivinä onnistu, aina kun sattuu ja tapahtuu…
Eksyin blogiisi ensimmäisiä kertoja ja tämä postaus kyllä sai hymynkareet poskille :)