Huomasin, että mun rakkaassa vaaleansinisessä farkkupaidassani on pieni reikä, apua! Ei silti pelkoa, että luopuisin siitä ikinä, neljä vuotta vanha paita on ympäri vuoden ahkerassa käytössä, todisteita löytyy täältä, täältä, täältä tai täältä… Paita on pesty niin älyttömän monta kertaa, että se on mielettömän pehmeä ja näköjään alkaa jo haurastumaan. Jälleen kerran farkkupaita on osana asuani.
Paita/H&M
Sortsit/BikBok
Kengät/Zara
Aurinkolasit/Ray-Ban
Olen varmasti yksi maailman tapaturma alttiimmista ihmisistä… Turha yrittää olla yhtään cool, käy kuitenkin vaan näin :D
Miksi aina minä? Eipä siinä auttanut kun irroitella ritilänpalat kengästä ja laittaa takaisin paikalleen… Saatiin asukuviin vähän sitä kaivattua actionia, haha! Kuvaajalla ainakin oli hauskaa!
Mikä ilme!
Onko siellä muita toheloita? Saanko keneltäkään vertaistukea? En oikeasti tiedä missä mun koordinaatiokykyni on, sillä onnistun vetämään flipat ihan tasaisella maallakin. Raskaanaollessanikaan ei voinut välttyä kompuroimiselta ja silloin neuvolantäti oli aika huolissaan musta tai enemmän masussa olevasta vauvasta. Muistaakseni harmituksissani kirjoitin blogiini, kun kaaduin oikein kunnolla ja ainoat äitiyshousuni menivät polvesta rikki… No tekevälle sattuu, pahimmillaan mulla on vaan katkennut ranneluut..
Mukavaa maanantaita kaikille!
-Maj
Tunnustan kuuluvani tuohon könyäjien laumaan. Tykkään pitää korkkkareita ja juutun Hyvin Usein kauppojen eteisiin jne kiinni. Nyt olen oppinut hipsimään varpaillani ritilöiden päältä jne…Mutta sitten jää vielä se liukastelu… Niin ja kertaalleen sähelsin kaupassa saappaita sovittaessani sen vetskarin vieressä olevan nahkasuikaleen niin tiukkaan vetskarin väliin, että saapas oli lopulta pakko rikkoa. Silloin hävetti!
Oma erikoisalani on ehdottomasti kuitenkin tavaroiden ja astioiden tiputtelu. MIkään ei pysy käsissä ja kaapista on turha etsiä kokonaista kahviastiastoa isommalle joukolle.
Tapaturma-alttiuteni tuntien olen jättänyt kaikki riskialttiin puuhta (korkkareita lukuunottamatta) raskausaikoina heti alusta saakka pois (ratsastus, hiihto, talvipyöräily jne:)).
http://sannamamainprogress.blogspot.fi/
Sama täällä! Aika monta puhelinta on mennyt palasiksi. :)
http://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/
Hahahah, kuulostaa niin tutuilta nuo kömpelöt kommellukset! Olen oikeasti ehkä maailman kömpelöin tyyppi. Tuosta koron kiinni jäämisestäsi tuli mieleen, kuinka joskus 18-veenä mentiin kavereiden kanssa paikallisen yökerhon terassille. Purjehdimme ovista sisään omasta mielestämme oikein megacooleina, mutta sitten minun korkoni jäi terassin lautojen väliin. Siinä yritin sitten nykiä korkoa irti, ja kun sain koron irti, astuin toisella jalalla uuteen koloon! Tämä tapahtui yhteensä kolme kertaa, lopulta nappasin kengät pois ja sipsuttelin pää punaisena paljain jaloin kavereideni perään. Taisin saada jopa aploodit… :D
Niin ja omaa kömpelyysastettani kuvaa ehkä aika hyvin myös se, että mieheni vaati minua raskausaikanani käyttämään liukkailla keleillä sellaisia mummojen kenkänastoja joka kerta kun lähdin koiran kanssa lenkille.
Haha, ihana… Miks kukaan herrasmies ei tullut auttamaan neitokaista pulassa? >:( Mutta hei, mieti Jennifer Lawrence kaatui portaissa hakiessaan Oscaria ja kuinka cool hän onkaan? 8)
Oh well, you know me. ;)
pus!
Haha! Nooo.. – ihan totta! ;D :D :P
Mä oon kanssa todella tapaturma-altis ja ihmettelen ettei mitään vakavampaa ole sattunut. Yleensä ihan vaan rikon astioita ja kolhin itseäni ihan tuttuihinkin paikkoihin, kuten kotona ovenkarmeihin. :)
Mä olen kerran jäänyt korkkareiden kanssa kiinni, ja missäs muuallakaan kuin keskellä Hämeenkatua lauantaina puolen yön paikkeilla. :D Yritin nopeasti kipittää kadun yli ja yht´äkkiä tajusin et ”hei mun korkkari jäi!” Sit mä kaksin käsin riuhdoin sitä irti ja ohikulkijat ei ees nauranu vaan katto enemmän säälivästi. Mutta mä kyllä hoidin sen nauramisen niidenkin puolesta. Höpötin naurun seasta ääneen että ”Pystyin just jäämään kiinni Hämeenkatuun” :) Ihme kyllä, mua ei oikeesti ees hävettänyt vaan se oli vaan niin hauska tilanne kun kaiken lisäks se korkkari jäi niin tiukkaan et jouduin oikeesti repiin sen irti. :)
Täällä ilmottautuu kans yks tohelo.. Vähän välii kompuroin ja tiäs mitä! Olin viikonloppuna kuskina baarissa ja auton ovee vetäessäni kiinni onnistuin jotenkin vetämään käden liian hitaasti perässäni.. Kynnet pamahti oveen ja keskisormen kynsi taittu sillee erittäin ikävästi ympäri. Äitii vähän huvitti ku tuun itkukurkus kotiin ja selitin olleeni kuskina ja näytän veristä sormeeni.. Että joo’o, kiva pikku tohelo oon:-D
täällä kans yksi superkömpelö.. kädet ja jalat on aina mustelmilla, ”au” ja ”oho” kuuluu suusta vähän väliä :D
Nyt osui ja upposi! Mulle kaikkein vaarallisin paikka on koti. Seuraavaks tulee harrastukset ja ylipäätänsä sellainen selvinpäin reippaana ja energisenä oleminen. Keittiöhommissa on palanut kättä, harrastuksissa mennyt sormea paikaltaan ja kotitaloustöissä murtunut varpaita ja sattunut tipahtamisia. Jos olisin pienessä hiprakassa koko ajan, säilyisin todennäköisesti vammoitta :-)
Kenkään en ole vielä saanut tavaraa tarttumaan kävellessä, mutta kantalappuja on jäänyt ritilöihin ja kivetysten väleihin. Osaan myös sen hiimailu-hiippailu- tekniikan päkiöillä, mutta välillä unohtuu..
Isot sympatiahalit kaikille kohtalotovereille. Se on uskomatonta, miten ”aina” vain mulle sattuu…