Tämän blogin kirjoittaminen on minulle niin antoisaa, bloggaaminen on kaikista intohimoisin harrastukseni ikinä ja siitä on tullut myös työtäni. Olen ahkerasti kirjoitellut lähestulkoon viisi vuotta. Kohtaamiset teidän fiksujen naisten kanssa muistuttaa mua siitä, että siellä ruutujen takana on aivan uskomattoman mahtavia tyyppejä. Olen saanut elämääni paljon blogin kautta upeita mahdollisuuksia, olen päässyt paikkoihin ja tilaisuuksiin, saanut kokemuksia, jotka eivät olisi mahdollisia ilman tätä. Olen saanut todellisia ystäviä ja kavereita – toisista bloggajista, myös lukijoista. Te tapaamani ihanat naiset olette varmasti huomannut, etten ole kovinkaan itsevarma supertyyppi, päinvastoin. Kirjoitan tätä blogia juuri teille, tietenkin äidin & itseni lisäksi ;) Se miten paljon hyviä tyyppejä siellä jossain on pääsee oikeasti joskus unohtumaan kurtistaessani kulmiani vauva.fi:n keskusteluille. Olenkohan muistanut tarpeeksi kiittää teitä? Olette tehneet yhdestä unelmastani totta.
Lueskelin vanhoja postauksia, kurkistelin kommenttiboksiin ja luin teidän jättämiänne viestejä. Niitä tärkeitä viestejä, joissa kerroitte ymmärtävänne mistä kirjoitan, niitä missä kannustatte jatkamaan tätä kirjoittamista – liikutuin lueskellessani niitä kauniita sanoja, voimaannuttavia kommentteja. Olen rättiväsyneenä saanut tsempattua itseäni kun joku teistä kertonut kommenttiboksissa ymmärtävänsä ja olevansa ihan yhtä puhki, kuin minäkin. Mietin miten voisin kiittää teitä enemmän, miten voin olla niin surkea etten saa vastattua viesteihinne? Kai tiedätte silti, että luen jokaisen, ajatuksella? Miksi edes ikinä takerrun mihinkään negatiiviseen viestiin kun saan niin paljon hyvää?
Outo on kyllä tuo ihmisluonto. Toiselle sitä on niin helppoa muuten sanoa, että ”äähh, älä välitä vaan sivuuta tuo hölmö juttu” mutta ne parit ilkeät rivit, minuun tai perheeseeni kohdistuva ikävä arvostelu tai loukkaavat sanat saattavat jäädä kummittelemaan mieleeni pitkäksikin aikaa. Mitä enemmän tätä ikää ja kokemusta näistä jutuista tulee, sen fiksummin sitä osaa ”ottaa” asiat, myös kritiikin. Toki kritiikki ja haukkuminen on eri asia. Kuten on sanottu, kaikkia et voi vaan mitenkään miellyttää, eikä se ole tarpeen. En silti kiellä, etteikö julkinen arvostelu kovettaisi minua ja tottakai mm. näin iso lukijamäärä vaikuttaa siihen mistä kirjoitan, pyrin olemaan teksteissäni avoin ja rehellinen – mutta niin paljon on vaan jätettävä blogin ulkopuolelle. Ymmärrätte varmasti tämänkin, en oikeastaan halua edes epäillä, ettette ymmärtäisi.
Koitetaan muistaa, että tämä blogitouhottaminen – se jos mikä ei ole niin vakavaa, joten suoristan kurtistuneen otsani, koitan tehdä parhaani kirjoittamalla teille kiinnostavia juttuja lueskeltavaksi ja otan tulevan vastaan vielä entistäkin rennommin <3
Maailman suurin kiitos teille,
Maj
Hei Maj!
Luen blogiasi noh, päivittäin, mutta en ole tainnut jättää kommenttia ennen. Vähän outoa, ehkä ajattelen vaan aina että mulla ei ole riittävästi sanottavaa jotta kommentti olisi kiinnostava, aika huvittavaa nyt kun oikein mietin.
Halusin vaan sanoa, että vaikka vielä en ole samassa tilanteessa kuin sinä, toivon että osaan ottaa omakseni uudet roolit yhtä kauniisti ja tyylillä kuin sinä; äidin, vaimon, työssäkäyvän äidin, julkisen hahmon, ystävän, ”vieraan tutun” (jona sinut itse näen).
Toivon että bloggaus ja lukijoiden kommentit tuovat sinulle triplamäärän hymyjä kurtistuksiin nähden. :)
Kaikkea hyvää, paljon lämpimiä ajatuksia ja intoa bloggaamiseen!
(Saako myöntää -kumitin tämänkin jo kerran. Jeez, mikä ihme oikein vaivaa kun ei enää osaa antaa edes (hyvää) palautetta. Nyt ryhdistäydyn! :D)
Kauniisti kiteytit ajatukset bloggaamiseen. Miten se yksi negatiivinen kommentti meinaakin saada enemmän huomiota kun ne kymmenen positiivista ja kannustavaa? Sinulla on harvinaisen aito ote bloggaamiseen ja Magicpoksin monipuolisuus saa palaamaan yhä uudelleen. Kiitos!
Oot ihana<3
Suurin kiitos kuuluu sulle, ehdottomasti! Mä oon lukenut juttujasi jo vuosia ja edelleenkin käyn joka päivä monta kertaa katsomassa olisiko magicpoksissa uutta luettavaa :) Ja sitähän on usein ja kaiken lisäksi vielä ihanan aitoa, normaaliin elämiseen ja arkeen liittyvää!! Mun kotiäitipäiviä ainakin piristää aivan valtaisasti lukea sun välillä hölmöjäkin juttuja…ehkä oon vaan tietyllä tapaa samantyyppinen ihminen kuin säkin, toivon ainakin että olisin :) Ja ehdottomasti ihanat lapsenne ja heidän hölmöläisten touhut saavat hymyn huulille huonompanakin päivänä!! KIITOS MAJ!!
Minä en ole lähellekkään samassa tilanteessa kanssasi, varmasti vielä vuosiin; olen vuosia nuorempip, avomies ei tunnu haluavan (vielä) lapsia, saatikka sitten (ollenkaan) naimisiin. Silti rakastan seurata juuri sinun blogiasi. Jotenkin haaveilen samankaltaisesta elämästä, vaikka en väitäkkään, että tietäisin blogin perusteella paljoakaan elämästäsi.
Meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä, ja joskus tulee sanottua (tahattomiakin) ilkeitä sanoja; joskus kotona, kavereiden kanssa tai blogien kommenttibokseissa. Tottakai sitä ”normaali ihminen” kadehtii hienoja blogiyhteistöitä, kauniita perheitä kauniissa kodeissaan jne… Mutta kun vain ihmiset ymmärtäisivät, ettei se ole se koko totuus, ja niin niiden blogiyhteistöiden kuin kauniin kodinkin eteen on tehty suuret työt.
Bloggaajana sinun kannattaa yrittää muistaa, että jokaista ilkeää ja kriittistä kommenttia vastaan on kymmenittäin positiivisia ajatuksia lukijoilta, mutta kuinka surullista se onkaan, että useimmiten ne kivat jutut jätetään kirjoittamatta.
Joka tapauksessa, kirjoitit hienon tekstin. Tsemppiä jatkoon, lukijoita riittää :)
Täälläkin yksi, jo vuosia blogiasi lukenut, kommenttineitsyt ja uudehko äiti, kiittää ihanasta blogista. Olen kanssa aina miettinyt, ettei minun kommenteillani ole oikeastaan väliä, ja jättänyt usein sanomatta sen, mikä olisi ehkä pitänyt sanoa. Ja nimen omaan positiivisessa mielessä:) Kiitos siis päivän piristyksestä, uusista ideoista ja positiivisesta asenteesta. Olet elävä muistutus että tässä elämässä selviää hengissä, vaikka välillä tuntuukin raskaalta:)
Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää!
Sun blogi nyt vaan on niin ihana :) joka päivä tänne kurkkaan, liian harvoin kommentoin.
Heh, voi ihana! Oot kyllä huippu mimmi. Paras blogi ja kirjoittaja evö :-)
Blogisi on aivan ihana! Käyn kurkkimassa päivittäin. Elämäntilannekin on hyvin samankaltainen, kaksi lasta, mies ja koirat. Sinun ansiostasi pop on ainakin saanut yhden hyvin tyytyväisen asiakkaan lisää ja tämä äiti jaksaa panostaa omaankin ulkonäköönsä enemmän! :)
En juuri kommentoi minäkään, mutta olen vakkarilukija. Minusta blogisi on mahtava! Sopivassa suhteessa monenlaista niinkuin mielestäni pitääkin. Ja sitä mitä elämässä myös itselläni on. Ruuhkavuosista huolimatta pilke silmäkulmassa, olet hieno esimerkki niin monella tavalla :)
Hyvä postaus ja kiitos! Tuttu tunne.
kiitos Maj ihanasta blogista. saan paljon ideoitabomaan arjen pyöritykseen (koulu, työ ja nippa Nappa 2v poika). joskus on vain niin loppu. mikään ei pysy kasassa ja kaikki menee nurinkurin. on ihana seurata sinua ja perhettäsi, vähän kuin tuntisi vaikkei oikeasti tunne ollenkaan. mielestäni blogaus vaatii rohkeutta ja oikeaa asennetta, joita sinulta löytyy molempia.
paljon kevät aurinkoa teille Tampereelle! (:
Vähän sama juttu toisinpäin :) oon vuosia lukenut blogiasi, mutta toooosi harvoin kommentoin. Miksen useammin vaan voisi laittaa ”tykkään kovasti sun blogista, heippa!” ei vaan Tuu laitettua, vaikka aihetta olisi heh!
Voi, tiedän tuon tunteen kun negatiiviset asiat jää mieleen pyörimään! Luulen että joillakin ihmisillä on paha tapa purkaa huono päivänsä jonkun viattoman niskaan, yritä siis olla välittämättä loukkaavista kommenteista! Monet kerrat olet piristänyt päivääni, kiitos siitä! Jatka hauskojen juttujen kirjoittamista ja ota rennosti, elämä on liian lyhyt murehtimiseen!
Voi, ihana Maj :’) Kiitos itsellesi!
Eräs kommenttineitsyt täälläkin kiittelisi sinua! Olen vasta parikymppinen ja aivan täysin eri elämäntilanteessa oleva (tästä varmana yllätyit!).. silti päivittäin seuraan blogiasi. Jotenkin elämäsi on mielenkiintoista, tekstit mukavia, kuvat ihania. Ja tyyli ennenkaikkea! ;) Loistava asenne sinun jutuista paistaa läpi, turhaan sitä ainakaan murehdit!
Lukaisen blogisi joka päivä ja vaikka elämämme ovat kovin erilaisia monessa asiassa, niin todella monessa huomaan että ihan samoja ajatuksia käsitellään:) Blogissasi on asiaa ja turhamaisuutta juuri sopivassa suhteessa;)
Noista negatiivisista kommenteista: nytkyisin tuntuu olevan liikkeellä ajatus että kärkäs, loukkaavakin, kritisointi on jotenkin älykkyyden osoitus. En ymmärrä. Mielestäni voi olla eri mieltä asioista loukkaamatta muita. Kyllä ne ikävät sanat jäävät vaivaamaan, ihmisiä kun kaikki ollaan. Omaa pahaa oloa voi purkaa kai muutenkin…
Blogisi on ihana, olen ihan koukussa! Ja kiitos itsellesi, että jaksat meille kirjoittaa :)
Kiitos ihanasta blogista! Pystyn samaistumaan niin moniin juttuihin, itsekin kiireisenä 2 vuotiaan äitinä. Livenäkin kun ollaan muutaman kerran törmätty niin, olet kyllä yhtä mukava ja rento kuin blogikin antaa ymmärtää. :) Olen seurannut blogia ehkä kolmisen vuotta ja edelleen jaksan pysyä mukana. Kiitos siis, että jaksat kirjoittaa ja piristää meitä lukijoita ihanan positiivisilla jutuilla! :)
Hei! Hankitte viime vuoden lopulla olohuoneeseenne Askon Kioto-maton. Olen ajatellut hankkia samanlaisen maton omaan olohuoneeseemme. Tämän vuoksi olisinkin tiedustellut oletko ollut kuinka tyytyväinen ko. mattoon ja kuinka se on mielestäsi pärjännyt lapsi-koira -kotitaloudessa? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen.
Olen aivan koukussa blogiisi ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Itse olen erilaisessa elämäntilanteessa olen pari vuotta vanhempi kuin sinä mutta lapsia ei ole vielä yhtään. Silti minusta on mukava lukea kaikkia juttujasi, myös niitä jotka liittyvät lapsiisi. Arvostan, että jaksat kirjoittaa blogia vaikka lapset ovat vielä pieniä ja arki varmaan välillä aikamoista hulinaa :). En ole varma jaksaisinko itse. En ole ikinä lukenut mitään vauva.fi keskustelufoorumin juttuja, koska olen kuullut että siellä meininki on aika häijyä. En muutenkaan pidä ajatuksesta että muiden elämästä juoruillaan tai spekuloidaan millään keskustelufoorumilla.
Toivon, että jos joskus olen äiti pystyisin näyttämään edes osan ajasta yhtä hyvältä kuin sinä täällä blogin kuvissa. Kiitos vielä ihanasta blogista ja jatka samaan malliin:). Ihanaa kevättä.
Kiitos ihanasta blogista, ahkerasti seurailen, vaikka tuo kommentointi jääkin vähäiseksi. On se ikävää että sitä negatiivistakin kommenttia tulee, mitä lie kateutta tai oman surkean olonsa toisen niskaan heittämistä. Mutta jatka samaan malliin, kiitän!
Moikka,
Mäkin olen lukenut jo aika pitkään enkä ole koskaan kommentoinut. Toisia kommentoijia kompaten, olen myös tosi erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä.
Täytyy kuitenkin sanoa, että sun blogi on ehdottomasti mun lemppari! Tykkään sun välittömästä asenteesta, kauniista kuvista ja mielenkiintoisista jutuista. Plus olet todella kaunis! Vaaleampi hiusväri sopii sulle tosi hyvin. :)
Ei muuta kun tsemppiä blogin pitämiseen, sitä on kiva lukea! :)
<3
Paras blogi, koska monipuolisesti kaikkee. Mun mielestä mielenkiintosinta on lukea aina niistä teidän tavallisista päivistä, eli niitä lisää! :)
ihana maj<3