…sanoi Miikan akillesjänne, kun se meni poikki. Miehen pelit on nyt nii-iin pelattu hetkeksi, paitsi tietty fifat. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ilman hissiä. Voitte kuvitella, että tämä ikävähkö tapaturma vaikuttaa aavistuksen meikäläisenkin arkeen. Kyllä mutsi hoitaa nyt seuraavat viikot, kenties kuukaudet… niin siis melkeinpä kaiken. Miika saa hoitaa ne asiat, mitkä voi tehdä ilman liikkumista eli ainakin hän lukee iltasadun.
Nukahtaminen hoitui tänään näin. Nämä pojat ei ihan turhasta ota ”ressiä”… Kumpaahan huudetaan seuraavina viikkoina apuun enemmän, äitiä vai vaimoa? :D
Lapsista on kivaa, että isä on kotona. Ja nuo kepitkin ovat tosi jännittävät. Rebekan mielestä isä tarvitsee paljon tyynyjä ja peiton. Mä taas no, ainakin tarvitsen pitkän pinnan.
-Maj
Voi ei! Tsemppiä, koko porukalle! Onneks lapset kuitenki on jo vähän isompia, kaverilla on vastasyntynyt ja mies potilaana kuus viikkoa, ei käy kateeksi :/
Ei tosiaan käy… Oon tosi tyytyväinen, että tässä meidän härdellissä ei ole mitään vastasyntynyttä :)
I f-e-e-l you!! Miehellä loukkaantunut polvi jääkiekossa liian monta kertaa ja operoitu pari kertaa joista viimeisin oli melkoinen leikkaus joka vaati pitkän saikun ja siltikin mennyt rikki leikkauksien jälkeen.. Hoidettavana/passattavana on tosiaan ollut samaan aikaan yksi aikuinen mies, taapero ja se koirakin vielä PLUS vauva mun masussa :D ei tullu tylsää.
Ou nouh! Aikamoista! Pakko kysyä, että vieläkö hän pelaa kaikista haavereista huolimatta?
Myi pelikamppeensa veljelleen… Ei uskalla enää lähteä jäälle, kun monta kertaa mennyt polvi pahasti tai vähemmän pahasti ennen ja jälkeen leikkauksen. Höntsyjäille kyllä uskaltaa, mutta ei kerennyt tänä talvena :D
Erittäin ikävää tuo akilesjänteen poikki meno ja se että joudut nyt hoitamaan suurimman osan asioista. Ota se kuitenkin positiivisesti kokeiluna mieleen. nyt todella näet miten tärkeää onkaan että rinnalla on joku toinen ihminen, joka pyörittään kanssasi arkea. Oli toisella jalka paketissa tai ei niin, aina hänestä on apua. Tsemppiä tuleville viikoille.
Ps. ainakin haba kasvaa kun kantelee yhtä sun toista juttua asunnon ja auton väliä ^^
Sä olet aivan oikeassa! Tänään noi pojat leikki radio-ohjattavalla autolla, toimi loistavasti! Että kyllä hätä keinot keksii :D
I feel you. Miehelläni katkesi jalka parista kohtaa muutama vuosi sitten,ja ollaan viimeiset pari vuotta eletty suurin osa vuodesta mies keppien varassa ja minä hoitaen kaiken yksin. Asuttiin suurin osa ajasta tietenkin kerrostalon ylimässä kerroksessa – ei hissiä. Lovely. Pahinta ei kuitenkaan ollut kaikki se yksin siivoaminen ja ruoan laitto – mutta voi hyvää päivää, kun esikoinenkin sattui syntymään juuri isänsä viimeisen leikkauksen jälkeen. Silloin oli kyllä hermo hiukkasen kireällä, kun ensin koko loppuraskauden passasi miestä ja sitten hoiti vastasyntyneen ja aikuisen miehen. Huhhuh, jälkikäteen mietin välillä miten jaksoikaan. On se rakkaus näköjään ihmeellinen asia. :)
Poika näyttää niin levolliselta. Voi olla, etä kasvaa iskän kainaloon kiinni:)
Auts. Tosi ikävä juttu. Toivottavasti arki alkaa rullaamaan asap edes välttävästi!
Aika outoa, jos mies ei pysty mitään tekemään, jos jalka on paketissa? Ehkä kävely ei niin ripeää ole, mutta hyvin pysyy ruoanlaittovälineet, siivousvälineet ym. käsissä. Pysyyhän ne meillä naisillakin, jos jalka on paketissa ;) Vai teettekö te miehistänne ihan avuttomia, jotta saisitte itse päteä?
Jäkäjäkä, tuossahan lukee ihan selvästi ”Miika saa hoitaa ne asiat, mitkä voi tehdä ilman liikkumista”. Tsemppiä hurjasti Maj! :)
Suosittelen nyt kuitenkin jalan suhteen toimimaan juuri niin, kuin sairaalan ohjeet käskevät, sanovat nuo sankariäidit sitten mitä sanovat!
No ei mulla kyllä pysynyt. Olin yhden kesän jalka paketissa. Jalalla ei saanut kuuteen viikkoon astua/varata maahan. Keppejä tarvitsi koko ajan. Kokkaa ja siivoa siinä yhdellä jalalla seisten keppeihin tukeutuen? No ei todellakaan onnistunut. Sulla ei Helmi taida olla kokemusta asiasta.
Voi itku!
Oikeasti kovasti tsemppiä ja jaksamista teille molemmille. Miehelläni katkesi kanssa akilesjänne viime syksynä ja se toipumisaika leikkauksen jälkeen oli kyllä aikamoisen raskasta meille molemmille. Kävin töissä ja sitten tein kotityöt siihen päälle. Huh!
Aluksi kun jalalle ei saa yhtään laittaa painoa on se liikkuminen haastavaa. Ei siinä paljoa kokkailla tai siivota jos oikeasti haluaa vammasta tervehtyä. Asiaa epäilevien sopii kokeilla kuinka kätevää ja turvallista on yhdelllä jalalla konkata kädet täynnä ruokatarvikkeita – kun ne kädet pitäisi pitää kepeissä kiinni…
Pitkää pinnaa sinne, teille molemmille.
Tsemppiä teille! Itse kaatuilin juuri lasketellessa ja koko jalka kipsissä, pitkä saikku edessä. Liikkuminen toooodella vaikeaa ja hidasta. Olet siis nyt samassa asemassa kuin mieheni kolmen pojan kanssa. :)
Pakko kommentoida Helmille (muistaakseni) että ei tuossa tilanteessa kukaan heittäydy tahallaan sellaiseksi, ettei MUKA voi tehdä mitään! Itse olen naispuolinen ja en todella pysty tekemään MITÄÄN jalka nivusesta nilkkaan kipsattuna!!! Jalkaan kun ei saa varata yhtään painoa, niin hyvä kun vessaan pääsee. Ei housujakaan saa vedettyä aamulla yksin päälle.. Portaita pitkin pääsen (yksin) istuen toista jalkaa roikuttaen (jos ei satu käymään liikaa kipeetä).. Heh. No en jaksa enempää vaahdota asiasta.. Meinaa ottaa vaan aivoon tuollaiset ”Helmintyyliset” kommentit. :)
Ei muuta kuin tsemiä teidän poppoolle, myötätuntoa molemmille! Itselläni harmittaa se, että mieheni joutuu nyt tekemään kaiken yksin. Ei siinä mitään, parempi ruuan laittaja hän esimerkiksi on, mutta rankaksihan se käy pidemmän päälle. Onneksi pää on kunnossa ja henki pihisee, se kai on tärkeintä! Elämä on. Onneksi teilläkin ehditään parantua kesäksi. Pääsee uimaan ja ulkoilemaan. :)
Kovasti tsemppiä teille! Itselläkin (valitettavasti) omakohtaista kokemusta akillesjänteiden pamahtelusta (nim. vuonna 2008 vasen akilles ja vuonna 2009 oikea). Tuo varmasti haasteita arkeen, mutta onneksi tässäkin asiassa aika auttaa sekä arkeen että akillesjänteeseen! :) Tsemppiä vielä! :)
Miettisit nyt ensisijaisesti miehesi kurjaa oloa ennen kuin alat miettimään miten joudut kaikki tekemään itse.
No hei kamoon! Hän saa tietenkin kaikki palvelut, lukuunottamatta jalkahierontaa :”D
Ou nou! Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, kuinka ikävää on tuo akillesjänteen katkeaminen. Kipsin jälkeen voi kolmen kuukaudenkin päästä käveleminen olla hankalaa ja jalka rasittua ja kipeytyä suht nopeesti. Pahimmillaan mennään jossain puolessa vuodessa ennen kuin jalka on ”normaalissa” kunnossa. Ja senkin jälkeen täytyy olla varovainen, ettei sama käy uudestaan, koska jos napsahtaa uusiks, on se akilles sitten lähinnä roskiskamaa. Pitkää pinnaa ja tsemppiä koko perheelle, vitsi miten kurja juttu!
Voi juukeli. Jumppaa jalalle heti kun mahdollista!! Itse katselen viisi vuotta saman vamman jälkeen päivittäin pohjetta joka on toista pohjetta puolta pienempi. Joo-o, kosmeettinen, mutta kuitenkin!!!
Oikeesti, viisi vuotta? :O
Voi ei! Mulla on kanssa kokemusta vuosien takaa lähes samanlaisesta akillesvammasta, ei onneksi noin pahasta. Se kipu oli jotain niiiiin hirveetä, eikä mitään voinut tehdä. Huh. Tsemppiä teikäläiselle! Ja vinkkinä muuten, mulla oli polvileikkausten aikaan käytössä semmoiset kyynärsauvat, joissa on pehmustettu tuo käsiosa, hurjan paljon paremmat käyttää kuin ne perus. laita mulle vaiks viestiä jos kiinnostaa, kaivan yhteystiedot, maksaa parisen kymppiä vain!
Sen verran sissi toi on, että aikoo pärjätä ilman pehmusteita… Perusmies siis? :D
Auts. Pikaista paranemista ja tsemppiä koko perheelle, etenkin sinulle jaksamisia! :)
Tsemppiä molemmille! Itselläni meni akillesjänne 6 viikkoa sitten, ja tänään kävelin ensimmäistä kertaa ilman keppejä= olin hyvin avuton edelliset viikot…Joten ymmärrän kyllä täysin, että mietit omaa jaksamista ja pitkiä pinnoja. Oma puoliso on ollut aika kovilla tässä rumbassa, kun noita lapsiakin tässä on. Lisäksi itse söin ekat kolme-neljä viikkoa todella vähän päivisin mitään, sillä ruuanottaminen oli sen verran haastavaa plus että jalka turposi kovasti aina pystyasennossa ollessani. Jalalla ei todellakaan saa varata ja koita siinä sitten kahden kepin kanssa kuljettaa jotain kädessä. Puuh.
Tsemppiä sulle <3 Toivotaan, että teidän molempien koivet on kesällä jo hyvässä kondiksessa!
Mulle kävi sama juttu nelisen vuotta sitten. Lähdin liian nopeasti liikkumaan kipsin kanssa, olin liikaa pystyasennossa kipsin kanssa ja jalka turposi. Seuraksena massiivinen syvä laskimotukos. Eli ei kannata leikkiä terveydellä. Tsemppiä!