Meidän ikkunaremontin aikoihin olimme yökyläilemässä mieheni vanhemmilla eli lasten mummolassa. Ihan huvikseni napsin kuvia yhdestä tavallistakin tavallisemmasta (kerho)päivästämme. Muutama viikko tässä on ollut vähän erilaista meninkiä ja näitä kuvia katsellessa tuli oikein ikävä sitä kotiäidin arkirallia. Siihen supertavalliseen arkeen hyppäämme jälleen vapun jälkeisellä viikolla, sitten onkin enää pari hassua viikkoa kesälomaan, apua kun aika menee nopeasti! Meidän lapset eivät mene koko kesänä päikkyyn – ja toivon hartaasti, että blogissakin tullaan näkemään paljon iloisia rantsu/kesäkuvia :)
Kello näytti yhdeksää, lenkkarit jalkaan ja menoksi!
Noh, äskeinen kuulosti kieltämättä ihan liian helpolta ja vauhdikkaalta. Toisinaan se pukeminen/kenkien jalkaan laittaminen ei mene kovin sutjakkaasti, etenkin jos toinen väkipakolla haluaa laittaa sandaalit pakkasella jne…
Tässä sitä kuitenkin mennään! Iskä jäi vilkuttelemaan ovelle kun me mentiin jo täyttä vauhtia autolle.
Meillä on autossa dvd-soitin ja etupenkkien niskatukien taakse on kiinnitetty lapsille sellaiset pienet näytöt, joista sit katsellaan piirrettyjä. Tosi kätsyt kun ajetaan pidempää matkaa tai jos autossa joutuu odottelmaan, monilta turhautumisilta ollaan säästytty :) Käväistiin kotoa hakemassa jotain tarpeellista, tyyliin vaippoja ja kurvattiin sitten kerhoon.
Kerhossa leikitään, laulellaan ja askarrellaan – ja mikä tärkeintä nähdään naapurit ja muut kamut. Meidän molemmille lapsille kerhopäivä on yksi viikon kohokohdista. Itseasiassa itsekin odotan monesti, että pääsen vaihtamaan kamujen kanssa kuulumisia ja hörppäämään kupin kahvia.
Heidin Kaapo-poika oli saanut askartelut valmiiksi, joten sylissä oli tilaa Samuelille. Piirrustushommat pääsivät käyntiin, sillä välin kun itse avustin Rebekkaa askarteluissa.
Tehtiin tämmönen upea mato tai oikeastaan kolmekin. Jaa niin mikäkö? No tiätty virpomisvitsan koriste, höh!
Ystäväni ehdotti, että hurautettettaisiin autolla Ikeaan syömään lihapullia lounaaksi, mutta Miika oli ehtinyt laittamaan jo makaroonilaatikon uuniin ja kutsui heidätkin syömään, siispä mentiin kaikki mummolaan tietenkin.
Lasten lenkkarit oli tosi hyvään hintaa Stadiumissa, muistaakseni alle 15 euroa… ostetiin sitten koko naapurustolle samikset :D Siis ihan btw vaan pienenä mainoksena.
Makrulaatikko uppoaa aina, kaikille.
Neljän hengen ruokailuryhmässä lounasti helposti neljä lasta ja kolme aikuista.
Safkailun jälkeen leikittiin hetkinen, kunnes kamut lähtivät jatkamaan matkaansa ja Samuel meni päikkäreille.
Miika ja Repsu jäivät pelailemaan ja itse lähdin siivoamaan omalle asunnollemme ikkunaremontin sotkuja. Siivosin aina yöhön saakka, tosin pienen breikin otin, kun pyörähdin tekemässä nopean treenin salilla – ja sitten taas jatkoin anoppi apunani puunaamista. Lapset tulivat kotiin vasta iltapesulle :)
Päivät tuppaa täyttymään pienistä askareista ja hommista, aika kuluu nopsaan, eikä ne kotityöt koskaan lopu edes tekemällä. Toiset päivät ovat jostain syystä parempia kuin toiset, vaikka sisältö olisikin käytännössä miltei sama. Teroitan usein itselleni, että onni on arjessa, tässä ja nyt. Onnellinenkaan et kuitenkaan voi olla hampaat irvessä, jos tiedätte mitä tarkoitan?
-Maj
Siis en kestä, meillä oli veljeni kanssa tuo sama pääkallolinna-peli pieninä, joskus 80-90- luvun vaihteessa! Nyt vanhempien vintillä enää hieman romuttunut pahvihärveli.. Muistan että se oli lapsena super spooky peli! Pimeässä hohtava pääkallo ja kaikkee… :D
Hehe, toi on joku Miikan vanha peli, nykyään tytön lemppari. Mä en osaa edes kasata sitä :P
Hyvä kun mainostit lenkkareita, ehdin jo miettiä mistä saa pojalle noin kivanväriset pirtsakat lenkkarit. Meillä on myös DVD selkänojassa ja on kyllä moneen kertaan maksanut itsensä takaisin :) Mukavaa päivänjatkoa!
Stadiumille vaan shoppailemaan, toivottavasti kokoja on vielä jäljellä :)
Kummituslinnapeli!!
Mä yritän parhaani mukaan vältellä sen pelaamista….