Tiedättekö sen tunteen, kun vieraiden on aika lähteä kohti omia kotejaan hauskan illan päätteksi ja jää yksin hiljaiseen kotiin? Pää täynnä ajatuksia, mietteitä käydyistä keskusteluista, ehkä vähän haikeakin fiilis. Maailman oudointa olla ihan yksin kotona yötä. Taittaa päiväpeitto vain puoliksi pois ja mennä nukkumaan tietäen voivansa kuorsata ihan niin pitkään kun ikinä jaksaa. Toisaalta se voi olla aika ihanaa, kun se ei ole selviö. Tulisin kovin surulliseksi, jos niin olisi aina.
Meillä oli tänään Mansen blogimimmit istuskelemassa iltaa ja maistelemassa suklaata, oli mielenkiintoista jutustella niitä näitä elämästä keskenään niin erilaisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Erityisesti jäin miettimään tätä bloggaushommaa, sitä miten te lukijat näette tämän blogin kautta minut ja millainen todella olen. Kirjoitan enää niin harvoin mitään kovin henkilökohtaista tänne, vaikka se onkin oma valintani – niin välillä koen sen olevan vähän sääli. Tuntuu, että minulla olisi enemmän annettavaa, mutta toisaalta en vaan uskalla. Pitäisikö? Kääriydyn vilttiin ja kipaisen tuijottelen vehreää näkymää partsilta, siinähän sitä on kerrakseen, tuumailtavaa.
Kiitos kun kävitte, Ida, Helianna, Niina ja Noora, upeita naisia ja hyviä, persoonallisia blogeja! Ehdottamasti kutsun teidän uudelleen koolle, viimeistään pikkujouluihin sitten :P
-Maj
Tiedän kyllä tuon haikean fiiliksen. Omalla kohdalla aina tuntuu, että vieraat lähtee liian aikaisin kesken parhaimpien keskustelujen.
Tuo henkilökohtaisempien juttujen jakaminen on tosiaan varmasti vaikea homma. Jos voisi olla varma että lukijat ovat ymmärtäväisiä, eikä joukossa ole mitään hörhöjä ja turhan päiväisiä kriitikoita voisikin jakaa henkilökohtaisempiakin juttuja. Mutta kun netissäkin on kaikenlaista hörhöä liikenteessä ja ihmiset jaksaa arvostella ihan vääristä syistä voi ihan oman mielenterveydenkin kannalta olla parempi pitää linja sopivan etäisenä.
Monesti olen miettinyt, että vaikutat ihmisenä samantyyliseltä kuin minä mutta eihän sitä tosiaan voi tietää kun blogikirjoitukset voi vääristää tämmöisiä asioita. Blogissa vaikutat ehkä hillitymmältä ja etäisemmältä kuin esim. Instagramissa olet ehkä antanut jonkin verran rempseämmän ja rennomman kuvan, mikä on mielestän
No hups, lähti liian aikaisin. Siis mikä on mielestäni mukavaakin. =)
Tunnistan tuon, kun sanot että Instagramissa annan itsestäni ”rempseämmän kuvan” – luulisin, että olen oikeasti melko rempseä, en mikään tiukkapipo todellakaan :D Tosin siitäkin voi olla montaa mieltä… Enkä osaa oikein sanoa, että mistä moinen johtuu?!?!
Tää oli paras postaus aikoihin :) Juuri sen hieman henkilökohtaisemman tekstin takia. Jokaisen postauksen ei tietenkään tarvi avata koko elämää, mutta liian pintapuoliseksi jäävä teksti/blogi ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa! Ymmärrän että ilkeät kommentit näin suositussa blogissa varmasti vähän jarruttelee!
Mutta siis pointtina oli että mä ainakin mielellään lukisin henkilökohtasempiakin juttuja :)
Olen ihan samoilla linjoilla… Kirjoitin oman spekulointini aiheesta tuonne pari kommenttia alaspäin :) Kiitos kun jätit viestiä, olen lähiaikoina pohdisekellut tätä blogia ja bloggaamista aika paljon ja mm. tätä sisältö-asiaa!
Ihania myöhäisillan ajatuksia elämästä :) Minusta on hyvä, että bloggaaja pitää tietyn rajan oman yksityisen elämän ja julkisen elämän välillä. Toki se raja voi joskus olla vaikea määrittää. Itse kuitenkin koen, että blogisi on nykyiselläänkin mielenkiintoinen ja täynnä lämmintä ja aitoa tunnelmaa olematta kuitenkaan liian sliipattu versio elämästäsi, jos tiedät mitä tarkoitan :)
Ja tuo paita! IHANA! MIstä se on?
Todellakin myöhäisillan ajatuksia <3 Ihana kuulla tuo, tämä kommentti lämmitti kyllä vanhan ketun mieltä :P
Ja hei paita on ihan vaan H&M:stä!
Onko siitä kauan kun olet paidan ostanut? Aivan ihana, tahtoo otekkin samanlaisen!
Mukavaa kesää!! :)
*itsekin
Voi harmi, välillä musta on tuntunut että tästä blogista on alkanut puuttumaan ”se jokin”, ja olen vain ajatellut, että ehkä sitten Olivialta on tullut sisältövaatimuksia tms. mutta nyt kun sen itse sanoit, että olet jättänyt henk.koht asiat vähemmälle, niin sehän se sitten varmaan on..
Kaikkea ei tietenkään kannata itsestä kertoa, mutta mun mielestä blogi käy melko tylsäksi jos pitäytyy vain tuote-esittelyissä (jotka nekin kyllä hyviä, monia juttuja olen itsekin niiden inspiroimana hankkinut!) ja siinä, mitä on ostettu tai missä käyty..
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja olen jokseenkin samaa mieltä, kiitos kun jätit palautetta, jään mietiskelemään asiaa.
Itse huomaan myös että viime aikoina blogisi lukeminen on jäänyt vähemmälle, luulin sen sisällön muuttumisen johtuvan Olivia-lehteen siirtymisestä. Kaipaan enemmän niitä henkilökohtaisia asioita. Mutta toki jokainen bloggaaja päättää itse. Kiva postaus :)
Moikka! Niin, ei Olivia ole mitenkään määritellyt, että millaista sisältöä blogissani tulisi olla, vaan päätän itse edelleen kaikesta. On tosi vaikea rajata tätä sisältöä, etenkin kun blogini kategoria on lifestyle ja aihepiirikin on niin rönsyilevä. Henkilökohtaiset asiat ei ole enää kovin henkilökohtaisia kun ne jakaa kymmenientuhansien ihmisten kanssa, haluan pitää jotain itselläni, ja onhan se aika kuumottavaa kun naapurit, vanhat koulukaverit, päiväkodin henkilökunta, kaupankassa ja monet muut tuikituntemattomat tietää jo nyt, että mitä olen tehnyt, millainen koti meillä on, miten olen pukeutunut ja sitten mahdollisesti lisäksi vielä muita ajatuksiani elämästä, apua. Sitten on vielä sitä ryhmää, joka ruotii toisten asioita keskustelupalstoilla ja lietsovat pahaa, se satuttaa. Silti tavallaan haluaisin purkaa tuntojani, kertoa ihan oikeista, tärkeistä, puhuttelevistakin asioista omien kokemusten kautta, mutta miten teen sen jotenkin fiksusti, niin että en kadu sitä jälkeenpäin? Hitsi vie, tämä ei ole ollenkaan helppoa :)
Olen sitä mieltä myös, että blogisi hieman junnaa paikallaan, tai jotenkin se on muuttunut yhdeksi tusinablogiksi, en tiedä mihin se persoona tästä blogista on hävinnyt? Ennen tämä oli lempiblogini. Nyt tulee samat postaukset kuinka kesä on niiiiin ihanaa, kuinka olet niiin elossa, sama virsi ja samat rantakuvat joka ikinen vuosi toisensa jälkeen. Ja syksyllä taas ne perus ”valituspostaukset” kuinka kesä saisi tulla takaisin, haikeat sanat ja synkät kuvat. Postaukset vaan toistaa itseään ehkä jotenkin? Tuote-esittelyjä ja jotenkin väkinäisiä kuvia metsäretkestä kun koko perheellä on ilmaiseksi saadut crocsit jalassa…en itse kaipaa mitään mukasyvällisiä mielipidekirjoituksia vaan sitä aitoa magicpoksia mitä tämä joskus muutama vuosi sitten oli :)
Täällä yksi tyytyväinen lukija! Luen blogiasi lähes päivittäin, enkä koe, että siitä puuttuisi erityisesti mitään. Päinvastoin, mielestäni täältä löytyy monipuolista lueskeltavaa :) Itse en jaa henkilökohtaisia asioitani somessa lähes ollenkaan, eikä se mielestäni tekisi blogista/facebook- tai instagramprofiilista sen ”mielenkiintoisempaa”. Omat asiat eivät ehkä tuntuisi omilta, jos kaikki tietäisi ne?